ARS17 ja suuret odotukset.

ARS17-kiasma-taidematkustaja

Pääsiäispyhien sujuessa flunssaisena sain sunnuntaina kerättyä hieman energiaa ja lähdettyä ihmisten ilmoille Kiasmaan. ARS17 on ollut avoinna jo tovin ja jatkuu aina syksylle saakka.

ARS-näyttelyt ovat Suomessa vuodesta 1961 alkaen järjestettyjä, tavallista suurempia ja sellaisina markkinoituja kansainvälisen nykytaiteen katsauksia. Nyt esillä oleva näyttely on Kiasmassa neljäs. ARSista on vuosien varrella käyty keskustelua, ja niin nytkin. Tällä kertaa puhetta on riittänyt erityisesti kuratoinnista ja teeman – digitaalisen murroksen – ajankohtaisuudesta.

ARS17-jaakko-pallasvuo-taidematkustaja.jpg

New Yorkerin mukaan (tähänkin näyttelyyn liitetty) termi post-internet-taide aiheuttaa nykyään lähinnä vaivautunutta huokailua. Suuresti fanittamani Edit-taidemedia kiteytti eräitä näyttelyä vaivaavia ongelmia vähän aikaa sitten ilmestyneessä jutussaan.

ARS17-bogush-taidematkustaja

ARS17-merilainen-taidematkustaja

Osasin jo etukäteen odottaa, että osa teoksista ei varsinaisesti herättäisi kummempia värinöitä, sillä mitä tietokonepeleihin tulee, olen auttamattomasti jäänyt Super Mario -tasolle enkä edelleenkään ole ihan varma, mitä varsinaisesti ovat avatar tai Second Life.

ARS17-canell-taidematkustaja.jpg
En kuitenkaan arvannut, että puutuisin näyttelyssä niinkin nopeasti. Kyse ei ollut kuvatulvasta, sillä videoiden määrä on näyttelyssä teemaan nähden varsin maltillinen.

Peliestetiikkaa hönkivien teosten keskellä huomasin nauttivani eniten pienistä oivalluksista – miksei veistoskategoriankin alle menevistä teoksista –, kuten Nina Canellin avatuista sähköjohdoista sekä Nandita Kumarin ihmeellisistä pienoismaailmoista lasipulloissa. Katja Novitskovan ajatus mikroskooppisen pienistä tai saavuttamattoman kaukaisista asioista oli myös kiehtova.
ARS17-nandita-kumar-taidematkustaja

ARS17-novitskova2-taidematkustaja
Eniten kuitenkin ilahduin, kun kurkkasin LaBeouf–Rönkkö–Turnerin mökkiin. Ihmiskontakti! – vaikkakin ruudun välityksellä. Näyttelyn ainakin tällä hetkellä eniten huomiota herättävä teos on trion performatiivinen #alonetogether, jonka perusajatuksena on, että Kiasmassa olevassa (kieltämättä vähän hassussa) mökissä voi jutella ilmeisesti jossain päin Lappia olevien taiteilijoiden kanssa. Ei sen kummempaa, ei sen monimutkaisempaa.
ARS17-labeouf-ronkko-turner-taidematkustaja

ARS17-labeouf-ronkko-turner-2-taidematkustaja
On mahdollista, että ennakkokäsitykseni sekä joidenkin teosten näkeminen aiemmin muissa näyttelyissä ja etukäteen lukemani keskustelut aiheuttivat puutumisen. Pohdin erityisesti kuulemaani ”vuosikymmenen tärkein näyttely” -määrittelyä. Ei ole muuten mikään pieni taakka kannettavaksi.

Ehkä aika onkin omalla tavallaan ajanut ARSin ohi. Siinä missä aiempina vuosikymmeninä tämäntyyppiset ”nykytaiteen suurkatselmukset” olivat Suomessa perusteltuja, tuntuvat ne nyt hieman ongelmallisilta – ainakin yhteen museoon koottuna. Nyt ihmiset reissaavat, seuraavat ulkomaisia medioita, keskusteluja ja somen kuvatulvaa. Jotain jää näyttelystä aina puuttumaan, toinen on jo ”niin nähty” ja kolmas kokeiltu.

Post-internetiä ARS-leimalla tai ei, pääsiäissunnuntaina salit olivat täynnä uteliaita turisteja ja perheitä, joilla oli hauskaa, ja jotka nauttivat museovierailusta. Olin onnellinen ja seurasin hyvillä mielin, kun ihmiset olivat näyttelyssä läsnä innostuineina ja kiinnostuneina. Kiasma on selvästi paikka, jossa viihdytään – ja sekin voi riittää.

ARS17-kiasma2-taidematkustaja


Kuvat ylhäältä alas:

Hito Steyerl: How Not to be Seen: A Fucking Didactic Educational .MOV Fil, 2013.
Jaakko Pallasvuo: How to /, 2011.
Andrey Bogush: Proposal for image placement (stretched, curtain), 2017.
Reija Meriläinen: Survivor, 2017.
Nina Canell: Brief Syllables / Thin Vowels, 2014; Attenuate Attenuate, 2016.
Nandita Kumar: eLEMenT: EARTH, 2012; pOLymORpHic hUMansCApE, 2013; The Unwanted Ecology, 2016.
Katja Novitskova: Dawn Mission, 2014, 2016.
LaBeouf, Rönkkö & Turner: #ALONETOGETHER, 2017.

 

Tampereen taidekevät.

Työni vei minut viime viikolla Tampereella, jossa sain samalla nähdä kevään näyttelyt. Liian usein olen käynyt kaupungissa vain kesällä, jolloin parin päivän visiittiin mahtuu korkeintaan Sara Hildenin taidemuseo ja Tampereen taidemuseon Vuoden nuori taiteilija -näyttely. Nyt pääsin vihdoinkin tsekkaamaan myös galleriat. Galleriakierros Turussa -postaukseni on kerännyt hienon määrän lukijoita – toivottavasti myös taidevinkit Tampereelle kiinnostavat!

Tampereen taidemuseo

tampereen-taidemuseo-2-taidematkustaja

Tampereen taidemuseon Täältä tullaan! Naistaiteilijat modernin murroksessa -näyttely on kerännyt jo nyt mukavan määrän kävijöitä, ja somehuomiosta päätellen monet ovat vielä aikeissa mennä katsomaan näyttelyn. Se nimittäin kannattaa! Varsinkin museon yläkerran muotokuvat ovat hätkähdyttäviä: vakavia, tummia – tuntuu kuin salissa leijalisi hiljainen vastarinta.

tampereen-taidemuseo-taidematkustaja

Näyttely on esillä 28. toukokuuta saakka, jonka jälkeen vuorossa on jo perinteeksi muodostunut VNT-näyttely, tänä vuonna taidemaalari Tiina Pyykkisen teoksia. Muumien muutettua pois museon alakerrasta nykytaide saa lisää tilaa, nimittäin kellarikerrokseen avautuu uusi galleriamainen tila museo käyttöön. Hienoa!

Sara Hildénin taidemuseo

Sara Hildénin taidemuseossa kannattaa käydä myös talvella. Tai ehkä nimenomaan talvella, kun Särkänniemen huvipuisto ei ole avoinna. Silloin museorakennus ja sen todella hieno puistomainen ympäristä saavat tilaa hengittää, ja varsinkin museon alakerran jäinen järvimaisema hämmästyttää. Kirjoitin museon avoinnaolevasta kohtalosta viime kesänä.

Tänä keväänä ripustus on erityisen hieno; Jarmo Mäkilän maalaukset ja veistokset ovat kuin tehtyjä alakerran tilaan. sara-hilden-jarmo-makila-taidematkustaja-4sara-hilden-taidematkustaja

Yläkerran keskussalissa Hylätyt -teos (2016–2017) pahvilaatikoissaan riipaisee jostain syvemmältä.

sara-hilden-jarmo-makila-taidematkustajasara-hilden-taidematkustaja-jarmo-makila2

Jarmo Mäkilän näyttely on myös avoinna toukokuun loppuun saakka – toivon todella, että Ron Mueckin hittinäyttelyn houkuttelemat museokävijät tulevat uudestaan, tällä kertaa kotimaisen nykytaiteen pariin.

Galleriat

Tampereella ei ole aivan samanlaista nykytaidegallerioiden (tai nykytaidetta esittävien museotilojen) keskittymään kuin Turussa,  mutta muutama kiinnostava käyntikohde päivään kannattaa mahduttaa.

Grafiikanpaja Himmelblau

Finlaysonin alueella hemmottelee erityisesti grafiikan ystäviä. Gallerian näyttelytilat moninkertaistuvat lähiaikoina ja kesällä alueella järjestetään Finlayson Art Area -tapahtuma. Paraikaa esillä on Katja Tukiaisen näyttely, aina huhtikuun loppuun saakka.

himmelblau-taidematkustaja

katja-tukiainen-himmelblau-taidematkustaja

Valokuvakeskus Nykyaika keskustassa Kauppakadulla saattaa jäädä keskeisestä sijainnistaan huolimatta helposti huomaamatta. Galleriatiloja on kuitenkin paitsi katutasossa, myös alakerrassa, joten nähtävää riittää. Käsikirjaston puolella esillä on vielä Kuukauden kuva – yksi teos, joka vaihtuu kuukausittain,  joten kannattaa mennä rohkeasti ihan perille asti. Paikka on muuten avoin hyvälle ehdotukselle, joten rohkeasti yhteys galleriahenkilökuntaan.

Tällä hetkellä monissa Tampereen gallerioissa on esillä Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataiteiljaopiskelijoiden lopputyönäyttely – viimeinen sellainen, sillä koulutus lopetetaan. Happy Ending -näyttelyn teoksia on Nykyajan lisäksi esillä Taidekeskus Mältinrannassa ja Rajatila-galleriassa

nykyaika-taidematkustajamaltinranta-2-taidematkustajamaltinranta-taidematkustajaMältinranta on Tampereen taiteilijaseuran galleria hienolla paikalla, jälleen veden äärellä. Gallerian lisäksi tiloissa toimii taidelainaamo.

Taidekierroksella tärkeää on myös oikea tankkaus. Me kävimme lounaalla Kahvila Amurin helmessä Taidemuseon lähellä. Iltapäiväkahveille ihana suositus on Tallipihan kahvila aivan Mältinrannan vieressä. Korvapuustit olivat loistavia!

tallipiha-taidematkustaja

Tallipihalla on myös mainio pieni myymälä, josta voi hankkia tuliaiset, sillä Tampereella museoiden myymälät eivät ole aivan huippuluokkaa. Tämä johtunee tilaongelmista, jotka ainakin Tampereen taidemuseossa väistynevät, kun museo saa lisätilaa uudisrakennuksesta.

tallipiha2-taidematkustaja

Ihanaa näyttelykierrosta Tampereella!


Kuvat ylhäältä alas: Tampereen taidemuseo, Sara Hildénin taidemuseo (Jarmo Mäkilä), Grafiikanpaja Himmelblau, Katja Tukiainen, Miska Allonen (Happy Ending), Hanna Nerg / Maarit Luttinen (Happy Ending).

#Teos tulee taas.

teos2017

Vinkki helmikuulle! Taidegraafikoiden ja kuvanveistäjien teosvälitys #teos2017 järjestetään jälleen, tuttuun tapaan Helsingin Kaapelitehtaalla 23. helmikuuta–5. maaliskuuta.

Viime vuonna hankin tämän ihanan grafiikan, ja oli muuten näppärää. Ostin vedoksen, vein sen Grafoteekkiin kehystettäväksi ja hain parin viikon jälkeen. Ja olen edelleen eritäin tyytyväinen hankintaani.

Katsotaan miten tänä vuonna käy – keittiössä olisi vielä tilaa yhdelle teokselle…  Suuntaa siis Kaapelitehtaalle, mikäli kaipaat taidetta kotiisi tai lahjaksi!

Yhden naisen kampanja.

Terveisiä Lontoosta! Kaupungissa vietetystä pitkästä viikonlopusta olikin jo maistiaisia nähtävillä Taidematkustajan Instassa. Valtaisaa näyttely- tai museokierrosta en suorittanut – tällä kertaa aikaa oli varattu enemmän musikaaleille, elokuville ja herkuttelulle.

Yhden museon sain kuitenkin ruksattua museum bucket listiltäni – nimittäin Sir John Soanen kotimuseon. Tämän lisäksi kävin uudessa Tate Modernissa, sen uusi lisärakennus Switch House oli tietysti nähtävä.

Molemmat kohteet olivat hienoja ja ehdottoman suositeltavia Lontoon-kävijälle. Yhtä asiaa jäin kuitenkin pohtimaan vierailujen jälkeen.

Screenshot 2017-01-26 18.53.35.png

Tatessa törmäsin, tai oikeastaan havahduin, ilmiöön, jota en ole aiemmin ajatellut sen kummemmin. Mennessäni Mark Rotkon Seagram Murals -huoneeseen siellä oli viisi muuta ihmistä. He istuivat huoneen keskellä olevilla penkeillä eikä kukaan katsonut huoneessa olevia teoksia. Kaikki tuijottivat puhelintaan.

Olin närkästynyt.

En olisi luultavasti kiinnittänyt asiaan mitään huomiota ellen olisi juuri hetkeä aiemmin vaahdonnut seuralaiselleni, miten juuri tässä huoneessa juuri nämä teokset luovat lähes uskonnollisen kokemuksen (Dramaattista? Ehdottomasti.).

Miksi oikeastaan närkästyin? Tietysti käytän itsekin puhelinta museossa. Kuvaamiseen, netin selailuun (usein ilmainen, toimiva verkko ulkomailla), instaamiseen. Miksi ihmeessä mieleni teki yhtäkkiä kiljaista, että katsokaa ympärilenne! Katsokaa näitä suklaan, burgundin, luumun, hiilen ja tuhkan sävyjä!? Syytän Rothkoa.

Kaiken ytimessä on kuitenkin kysymys: keskitymmekö mihinkään älypuhelin kädessämme? Onko meillä enää taitoa vain katsoa?

Seuraavana päivänä suuntasimme Sir John Soane -museoon. Ovella lukee: valokuvaus kielletty. Ystävällinen opas selittää miksi ja lisää, että puhelimet olisi hyvä myös sulkea, koska näin taataan museon ainutlaatuisen tunnelman säilyminen.

Aluksi olin hieman harmissani – olin kuitenkin suunnitellut tekeväni postauksen blogiin museosta. Kesken kierroksen huomasin oppaan olleen tietysti aivan oikeassa. Kun puhelin ja kamera pysyivät laukussa, jäi yksityiskohdille enemmän aikaa ja tilaa. Pystyn edelleen palauttamaan mieleeni alimman kerroksen viileyden ja kosteuden, egyptiläisen sarkofagin hieroglyfit, maalaushuoneen lattialistojen kultaukset.

Tämän postauksen myötä aloitankin yhden naisen kampanjan: sitoudun katsomaan näyttelyt puhelin laukussa, ei kädessä. Näyttelykierroksen jälkeen voin palata niiden teosten kohdalle, jotka haluan erikseen kuvata (mikäli se on museossa sallittua). Keskittyminen, katsominen, kuunteleminen – vuoden 2017 avainsanat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Bloggarin painajainen? Ainoaksi jäänyt kuva Sir John Soane -museosta. Pois lähtiessämme museon fasadin peitti jättimäinen rekka-auto.

Galleriakierros Turussa.

Kävin Turussa joulun välipäivinä ja varastin itselleni pienen hetken, jolloin piipahdin upouudessa Makasiini Contemporary -galleriassa. Koska aikaa ennen junaa ja Helsinkiin kiiruhtamista olikin enemmän kuin ajattelin, ehdin käydä samalla reissulla myös Galleria Harmaassa (sekin uudehko tila) sekä Titanikissa. Kävellessäni jokirantaa pohdin, miten kiva galleriakaupunki Turusta oikeastaan onkaan tullut.

Tässä siis vinkkinä nykytaiteen ystävälle pieni galleriakierros Turkuun, johon tarvitset vain hieman aikaa (välimatkat ovat Turussa tunnetusti minimaaliset). Taidepäivän voi hyvin toteuttaa päiväreissuna Helsingistä tai Tampereelta – matkoineenkin se on aivan mahdollinen.

Gallerioihin on tietysti ilmainen sisäänpääsy, mutta olen poiminut mukaan kaksi museota, joissa on nykytaiteen näyttelytilat: Aboa Vetus & Ars Novan Takkahuoneen sekä Turun taidemuseon Studion & Pimiön. Museoihin on tietysti normaalit sisäänpääsymaksut tai  Museokortin vilautus!
galleriakierros_turku_taidematkustaja
Kierroksen voit aloittaa näppärästi juuri Makasiini Contemporarysta Tuomiokorkon takaa. Galleriatila on mielettömän hieno: suuret ikkunat päästävät valoa sisään katutason korkeaan näyttelytilaan. Muutaman rappusen päässä on pienempi näyttelytila, ilmeisesti Studioksi kutsuttu.
makasiini-contemporary_taidematkustaja
Meininki on kansainvälistä eikä häviä tippaakaan pääkaupunkiseudun kaupallisille gallerioille: verkkosivut ovat vimpan päälle, englanniksi ja tieto löytyy näppärästi, joskaan kirjoitushetkellä sivuilla ei ole mainintaa kevään tulevasta ohjelmasta muuten kuin seuraavan näyttelyn osalta: 14. tammikuuta avautuvat Viljami Heinosen ja Jenni Vakkilaisen näyttelyt.

Makasiini Contemporary, Tuomiokirkonkatu 6.


Seuraavaksi matkaa voi jatkaa kirkon ohi Vanhalle suurtorille. Aivan Brinkkalan talon kuuluisan parvekkeen vierestä pääsee Vanhan suurtorin gallerioihin, joita ylläpitää Turun museokeskus. Näistä Galleria Harmaa on kiinnostavin. Harmaan näyttelyohjelma keskittyy mediataiteeseen – ja ainakin ensimmäisen vuoden ohjelman perusteella nuorempiin taiteilijoihin.

galleria-harmaa_taidematkustaja

13. tammikuuta lähtien Galleria Harmaassa on esillä mainion Anna Estarriollan Reincarnation Failure, joka ehdottomasti kannattaa tsekata. Kevään muita tulevia näyttelyitä taiteilijoita ovat muun muassa Eero Merimaa ja Sara Pathirane.

Galleria Harmaa, Vanha suurtori 3.


Suurtorilta eteenpäin  valittavana on kaksi reittiä: jokirantaan tai keskiaikaista katulinjaa noudattelevaa Luostarin välikatua pitkin Aboa Vetus & Ars Nova -museolle.

Museon toiseen kerrokseen avattiin vuonna 2011 nykytaiteeseen keskittyvä Takkahuone-galleria, jossa on esillä pienempiä näyttelyitä. Erityistä on, että vuosittain näyttelyajan saa myös yksi museon taiteilijaresidenssissä ollut taiteilija. Takkahuone-galleria kuuluu museon sisäänpääsymaksuun, eli samalla kannattaa tietysti varata aikaa muillekin näyttelyille.

aboavetusarsnova-taidematkustaja
Kirjoitushetkellä esillä on Okko Pöyliön Vartiovuori – kahdeksanmetrinen lyijykynäpiirustus, joka ainakin itselleni tuo mieleen myös turkulaisen IC-98:n dystopiat. Maaliskuussa avautuu vuoden 2012 Nuoren taiteilijan Ari Pelkosen Remain a Stranger -näyttely, jonne graafikkona tunnettu Pelkonen tuo videoteoksen. Jännittävää!

Aboa Vetus & Ars Nova -museon Takkahuone, Itäinen Rantakatu 4–6.


Takkahuoneen jälkeen askel käy jokirantaa pitkin Kirjastosillan ohi Aurasillan kupeeseen ja Titanik-galleriaan. Titanikia ylläpitää perinteinen turkulainen taiteilijajärjestö Arte ry, ja se on toiminut aina 1980-luvun lopulta sinä hieman vaihtoehtoisempana, ihanasti räkäisempänä nykytaiteen tilana. Ei kannata hämmentyä mikäli galleria näyttää suljetulta, kuten edellisessä Sauli Sirviön näyttelyssä – rohkeasti sisään ja aistit auki.

titanik_galleria_turku_finland
Titanik-galleria, Itäinen Rantakatu 8.


Turun taiteilijaseuran Galleria Å:n näyttelytilat ovat pienen matkan päässä Titanikilta mäkeä ylös. Taiteilijajärjestön galleriana esillä on luonnollisesti varsin usein turkulaisten tai turkulaissyntyisten taiteilijoiden näyttelyitä. Koska Turussa on edelleen toimiva Taideakatemia, on keväisin Turun gallerioissa kavalkadi sieltä valmistuvien taiteilijoiden lopputyönäyttelyitä. Niin myös tänä keväänä Å:ssa, kahden taiteilijan verran.

galleria_a%cc%8a
Galleria Å, Kaskenkatu 1.


Å:sta voi vihdoin ottaa suunnan joen toiselle rannalle ja piipahtaa välikaffella vaikkapa pariisilaishenkisessä Cafe Artissa, josta saa (jo ennenkin tässä blogissa maksutta mainostetut) kaupungin parhaat korvapuustit.

Kahvilla voi samalla keräillä voimia pieneen mäkietappiin: B-galleria sijaitsee Aninkaistenmäessä, ruutukaavan laidalla. Pieni, mutta tilaansa isompi B-galleria on taiteilijavetoinen tila, jonka ohelma on myös hieman vaihtoehtoisempaa Titanikin tavoin. Kannattaa kärkkyä myös tapahtumakalenteria, ainakin viime vuonna järjestettiin muun muassa hauska ”kierrätyshenkinen joulupakettityöpaja”.
b-galleria
B-galleria, Aninkaistenkatu 5.


Galleriakierroksen päätös vaatii vielä hieman kipuamista. Taidemuseonmäeltä Puolalanpuistosta voi samalla ihailla aitoturkulaista näkymää: keltaisten bussien vilinää Kauppatorin ympäristössä. Turun taidemuseoon, samoin kuin Aboa Vetus & Ars Novan Takkahuoneeseen, on museon pääsymaksu, mutta myös Taidemuseossa samalla rahalla voi luonnollisestä nähdä monta näyttelyä.

schjerfbeck_taidemuseo_taidematkustaja2

Nykytaiteeseen keskittvät Studio ja Pimiö tarjoavat yleensä aina jotain kiinnostavaa nähtävää: Studion ohjelma on kuluvana vuonna varsin naispainotteinen, Pimiössä sen esillä on nykypäivän miesenergiaa – itse aion nähdä ainakin MSL:n ja Jaakko Pallasvuon Bridge Over Troubled Water -teoksen, jossa ”Simon ja Garfunkel matkaavat ajassa etsien vastausta ilmastonmuutoksen aiheuttamaan, yhä kasvavaan suruun ja ahdistukseensa”.

Turun taidemuseo, Aurakatu 26.


Aikaa tähän kierrokseen kulunee noin parisen tuntia, enemmän tietysti, jos käyt myös museoiden muissa näyttelyissä. Täydellistä viikonlopputekemistä siis, vaikkapa tähän loppiaisen jälkeiseen viikonloppuun.

Kierrokseen valikoitujen gallerioiden lisäksi Turusta löytyy muitakin gallerioita – valokuvasta kiinnostuneet eivät tietenkään jätä välistä Valokuvakeskus Periä Wäinö Aaltosen museon yhteydessä ja grafiikkaostoksista innostuneille voi tietysti suunnitella Turun Taidegraafikoiden Joella-galleriaa, itsestään selvästi jokirannassa. (Tämä taipuminen on aina aiheuttanut ongelmia. Joellassa? Joella? Joellaan? Joellakseen? Turkulaiset toki tietävät, että Joellassa ja Joellaan.)

Kaikkein kattavin turkulaisten gallerioiden opas on TurkuART, jota on jaossa jokaisessa galleriassa, ja joka löytyy myös verkosta. Nappaa mukaan kun kierrät!


Titanikin kuva: Kotivalo, Wikimedia Commons.
Galleria Å:n ja B-gallerian kuvat: TurkuART-sivustolta.

Vuoden 2016 merkittävimmät.

Blogi on jo sen verran iäkäs, että olen ehtinyt tehdä vuosikatsauksen jo kerran aiemminkin. Nyt siis luvassa vuoden 2016 merkittävimmät ja kiinnostavimmat näyttelyt, museot ja muut jutut.

Vuoden paras museo

nordiskamuseet_taideamtkustaja7

Tänä vuonna on tullut reissattua hieman normaalia vähemmän, joten itselleni uusia museoita en ole nähnyt kovinkaan montaa. Yksi parhaista oli kuitenkin ehdottomasti Tukholman Nordiska Museet. Rakennus, näyttelyt, audio-opastus, myymälä – kaikki kohdallaan.

Tukholman historiallisissa museoissa on Nordiskan lisäksi juuri nyt kasa kiinnostavia erikoisnayttelyitä, joista lisää muun muassa Hesarissa.

Vuoden yllärit

niki-taidehalli-taidematkustaja2

Niki de Saint Phallen näyttely Taidehallissa. En olisi ikinä uskonut, että innostuisin juuri tästä näyttelystä niin paljon. Parasta: Nikin raitapaita, shooting-performanssi, Tarot-puisto.

aliceneel_taidematkustaja_1

Alice Neel Ateneumissa. Neelin elämä henkilökohtaisine vastoinkäymisineen kosketti ja maalausten intensiivisyys yllätti. Ihana näyttely, jota en harmikseni ehtinyt nähdä kuin kerran.

Vuoden ”täällä olisin voinut istua ikuisuuden” -hetki

schjerfbeck_taidemuseo_taidematkustaja8

Turun taidemuseo pääsee listalle tänäkin vuonna. Schjerfbeck-näyttelyssä oli ja on kaikki kohdallaan (avoinna vielä kuukauden verran, 29. tammikuuta asti!). Hiljaisuus-teemainen huone oli rakkautta heti.

Vuoden inspiroivin

ccart3_taidematkustaja

Kööpenhaminan uusi taidehalli Copenhagen Contemporary herätti pohtimaan, että miksei Helsingissäkin voisi olla jotain tällaista? Kaiken ei aina tarvitse olla pysyvää ja ikuista, vaan väliaikainenkin (en halua käyttää ryöstoviljeltyä pop-up-termiä) voi olla todella hieno juttu silloin, kun mukaan valitaan parhaat teokset kiinnostavimmilta kansainvälisiltä taiteilijoita.

Vuoden vaikuttavin

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ravennan mosaiikit. Olen halunnut nähdä Ravennan mosaiikit jo pienen ikuisuuden, vaikka totta puhuen ennen viime kesän retkeä ajattelin, että kyse on yhdestä kirkosta mosaiikkeineen – hieman Venetsian San Marcon tyyliin.

Mosaiikkeja on kuitenkin Ravennassa monessa basilikassa, mausoleumissa ja kastekappelissa ympäri kaupunkia. Niihin voi kätevästi ostaa yhteislipun, jonka mukana saa kartan. Aikaa kannattaa varata päivän verran.

Vuoden ihanin museokauppa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Löytyy myös Kööpenhaminasta. Ny Carlsbergs Glyptoteketin museokauppa oli valloittava: värit, tuotteet, kirjavalikoima – ennen kaikkea pienet yksityiskohdat hämmästyttivät. Museokaupan tehtävä on tuoda aina kaivattuja lisätuloja museolle, mikä ei ole ihan pieni eikä helppo juttu. Suomessakin valikoimaan ja esillepanoon on ilahduttavasti kiinnitetty huomiota viime vuosina. Lisää tällaista!


Vuoden aikana olen nähnyt lisäksi monta hienoa gallerianäyttelyä, joista olen jakanut kuvia lähinnä Instagramissa. Töihin palattuani en ole ehtinyt blogaamaan läheskään siihen tahtiin kun olisin toivonut, mutta some on auttanut – sinne olen tuutannut materiaalia aina kun mahdollista.

Tämän vuoden puolella aion nähdä vielä ainakin EMMA:n Nykyaikaa etsimässä -näyttelyn, joka päättyy jo 8. tammikuuta (kiire!). Heti tammikuussa suuntaan pienelle reissulle, joka toivottavasti tarjoaa ihania näyttelykokemuksia heti alkuvuoteen 2017! Vuoden kotimaisista näyttelytärpeistä vinkkailen jälleen ihan pian.

Olisi myös kiva kuulla mikä oli sinun huippuhetkesi taidevuonna 2016? Jaa se Taidematkustajan lukijoille Facebookissa, Twitterissä tai kommenttiboksissa.

Kiitos!

Kööpenhamina yhdessä päivässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kööpenhamina on todellinen hyvän fiiliksen kaupunki. Nykyään aika paljon kalliimpi kuin viisitoista vuotta sitten aikuisiän ensi visiitilläni, mutta joka kerta suupielet nousevat hymyyn. Tanskalaiset! Niin rentoja ja niin pöhkö kieli. Kaupungissa on myös todella paljon hienoja museoita ja näyttelytiloja ja jo se pelkästään on hyvä syy vaikkapa parin päivän vierailulle Berliinin tai Tukholman sijaan.

Tässä muutama vinkki kaupunkiin tehokkaalle taidematkalle – itse olin liikkeellä kollegojen kanssa päivän verran. Seuraavien kolmen kohteen lisäksi Köpiksen ikisuosikkeihin kuuluvat tietysti Louisiana ja Arken, molemmat noin puolen tunnin matkan päässä keskustasta.

Ny Carlsberg Glyptotek

Panimomesenaatti Carl Jacobsenin perintö Ny Carlsberg Glyptotek on aivan Tivolin vieressä keskustassa. Kokoelma on järkyttävän upea: esineitä Mesopotamiasta, Egyptistä, antiikin Kreikasta sekä etruski-  ja roomalaisajalta. Lisäksi taidekokoelma, jossa painotus ranskalaisessa ja tanskalaisessa 1800-luvun taiteessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävin Glyptoteekissä ensimmäisen kerran jo tuolloin ensivisiitilläni, mutta paljon on muuttunut sen jälkeen. Museoon on rakennettu hieno lisäsiipi taidekokoelmalle ja museokahvilaa sekä myymälää on uudistettu. Upea kupolin alla oleva veistospuutarha on entisellään – siellä voi uppotua vaikka kirjaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikki on tanskalaisittain vimpan päälle: näyttelytekstit, esillepano, tunnelma ja myymälä, jossa museon omat tuotteet ovat tanskalaisen designjätin Hayn suunnittelemia. Sopii myös benchmarking-retken kohteeksi minka tahansa museon henkilökunnalle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ainoastaan museon verkkosivut ovat hieman masentavat – skippaa siis ne ja suuntaa suoraan osoitteeseen Dantes Plads 7.

Kunsthal Carlottenborg

Charlottenborg on nykytaiteen näyttelytila vanhassa Charlottenborgin palatsissa. Tilassa on järjestetty näyttelyitä aina 1800-luvun lopulta lähtien ja organisaatio on edelleen tiiviissä yhteydessä Tanskan taideakatemiaan. Sijainti on mainio: heti Nyhavnin ja Kongens Nytorvin välittömässä läheisyydessä osoitteessa Nyhavn 2.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juuri nyt Charlottenborgissa on esillä useita näyttelyitä, muun muassa Hito Steyerlin Venetsian biennaalissa 2015 nähty installaatio Factory of the Sun sekä taidetta, aktivismia ja kansalaisuutta pohtiva ryhmänäyttely An Age of Our Own Making. Myymälä on keskittynyt kirjoihinn – tarjolla on laaja valikoima nykytaiteen alan teoriaa ja katalogeja.

taidematkustaja_koopenhamina1

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Copenhagen Contemporary

Copenhagen Contemporary on vanhoihin paperihalleihin tehty uusi nykytaiteen tila aivan Kööpenhaminan uuden oopperatalon vieressä veden äärellä (Trangravsvej 10–12). Tila on väliaikaiseksi tarkoitettu: näyttelytoiminta jatkuu vuoden 2017 loppuun saakka. CCartin verkkosivuilla kerrotaan, että inspiraatio on saatu maailmalla toimivista samantyyppisistä tiloista, New Yorkin PS1:sta, Newcastlen Baltic Art Centrestä ja Pariisin Palais de Tokyosta.

CCartissa on kunnianhimoinen kansainvälinen näyttelyohjelma: paraikaa esillä on islantilaisen Ragnar Kjartanssonin kaksi upeasti installoitua kokonaisuutta Scenes from Western Culture (2015) ja A Lot of Sorrow (2013).

ccart3_taidematkustaja

Suurin näyttelyhalli on varattu Celeste Boursier-Mougenotin From here to ear v. 21 -teokselle, jossa on 44 elävää seeprapeippopariskuntaa. En suosittele lintukammoiselle –kaikki muille luvassa on ihmeellinen elämys. (Teosta ei muuten saanut kuvata – taiteilijan toiveesta). Sisäänkäynnillä sai vielä ripustaa toiveensa Yoko Onon toivomuspuuhun.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Myös Copenhagen Contemporary Artissa oli ihana myymälä – huolella valittua tanskalaista designia ja julkaisuja. Jäljelle jäi vain kysymys: miten ne sen tekee?

ccart2_taidematkustaja

ccart_taidematkustaja


Teoskuvat ylhäältä alas Charlottenborgista eteenpäin:

  • Carl Michael von Hausswolff ja Leif Elggren: The Kingdoms of Elgaland-Vargaland, installaatio, 2016.
  • Hito Steyerl: Factory of the Sun, installaatio, 2015.
  • Ragnar Kjartansson: A Lot of Sorrow, videoinstallaatio, 2013.
  • Yoko Ono: Wish Tree, installaatio.

Suomen Aino Aalto.

Näin itsenäisyyspäivän kynnyksellä on tapana muistella itsenäisyyden ajan suurmiehiä. Naisiakin – yhä useammin. Olkoon tämä kirjoitus omistettu yhdelle heistä.


Useita vuosia sitten kävin Aalto-säätiön arkistossa lukemassa kirjeenvaihtoa erääseen Alvar Aallon suunnittelemaan rakennuksen historiaan liittyen. Tarkoitukseni ei ollut tutkia maineikkaan arkkitehdin henkilöhistoriaa – sen ovat tehneet jo niin monet, lukuisissa julkaisuissa ja artikkeleissa.

aino-aaltoEn enää muista löysinkö mitään relevanttia omaan tutkimukseeni liittyen, mutta muistan, että kirjeenvaihdon joukossa oli yllättäen Alvar Aallon vaimon Aino Marsio-Aallon (1894–1949) poismenosta kertova lakoninen paperi: menehtynyt rintasyöpään vuonna 1949. En ollut siihen mennessä juurikaan pohtinut Aino Aallon elämää, kuten en liiemmmin Alvarinkaan, mutta arkistokäyntini jälkeen mietin usein Ainoa ja hänen elämäänsä miehensä rinnalla.

Aino palasi jälleen mieleeni, kun vierailin Alvar Aalto -museossa Jyväskylässä viikko sitten. Aiemmasta käynnistäni oli kulunut jo lähemmäs kymmenen vuotta, mutta perusnäyttely Alvar Aalto. Arkkitehti. ei ollut juurikaan muuttunut sitten viime näkemän.

Perusnäyttely on vuodelta 1998, eli miltei 20 vuotta vanha, ja aikansa kuva. Näyttely keskittyy paitsi Alvar Aallon arkitehtuuriin, myös muotoiluun. Lisäksi näyttelyssä sivutaan hänen henkilöhistoriaansa. Aallon molemmilla vaimoilla, Ainolla ja Elissa Aallolla, on tietysti oma roolinsa näyttelykertomuksessa, mutta kuten niin usein merkittävien miesten rinnalla, heidän oma kertomuksensa jää väkisinkin sivuosaan.

IMG_2879.JPG

Kaikille Aalto-faneille museo ja näyttely ovat erittäin suositeltava must-see-kohde, vaikka arkkitehtuurin ihmeet ja fantastisuus itsessään eivät tietenkään koskaan välity museonäyttelyssä samoin kuin itse kohteissa paikan päällä. Ja vaikka nautinkin tavattomasti museokäynnistä, jollain tavalla mieltä lämmitti ajatus myös siitä, että näyttely itsessään saattaa olla kohta historiaa.

img_2881

img_2882

img_2878

Jyväskylässä on käynnissä suuri kahden museon uudistus, sillä Alvar Aalto -museo ja Keski-Suomen museo saavat hienon (naisten suunnitteleman!) lisäosan, joka yhdistää nämä kaksi rakennusta toisiinsa. Rakennusprojektin osana myös museot uudistuvat. Vaikka Aino Aallolle on jo olemassa leivos, hänen elämäntyöstään on tehty näyttelyitä ja kirjoitettu New York Timesissa, hänen tarinansa on kuitenkin suomalaisille varsin tuntematon. Kun museon perusnäyttely toivottavasti uudistuu, olen varma, että näyttelyn tekijät kohtelevat Aino Marsio-Aaltoa Alvar Aallon kumppanina eri lailla kuin vielä kaksikymmentä vuotta sitten: ei niinkään vaimona, vaan ennen kaikkea arkkitehtina, muotoilijana ja Artekin toimitusjohtajana.alvar-aalto-museo-myymala

Loppuun vielä pieni vinkki Alvar Aalto -museossa kävijälle: museon näyttelyt ja erinomaisen museokaupan koluttuasi istahda kahville tai lounaalle museon mainioon ravintolaan. Kahvilan ikkunasta näet pienen sinisen talon, jonka yläkertaa Aino ja Alvar Aalto asuivat kihlauduttuaan.

aalto_talo_taidematkustaja


Aino Aallon kuva: kuvaaja tuntematon. http://www.blf.fi/artiklar/foton/1386.jpg

Voiko verkossa nauttia taiteesta?

Kenellekään ei ole enää uutinen, että internet on mullistanut taiteen katsomisen, hyödyntämisen ja jopa hankkimisen tavat. Taide-elämys voi syntyä kotisohvalla tai työmatkabussissa, melkeinpä millä välineellä tahansa. Jos laitat Googlen kuvahakuun sanat Van Gogh, saat kuitenkin varsin erilaatuisia kuvia eri lähteistä: auringonkukkia, tähtitaivaita, omakuvia – ja lopulta kuvan perunasta.

Onneksi taiteesta voi nauttia myös ilman Googlea. Muistan, kun opiskeluaikana (kun opinto-ohjelmaan vasta ilmestyi opintojakso ”verkkoaineistot”) löysin netin syövereistä The Web Gallery of Artin , jonka ulkoasu vie edelleen ajatukset 2000-luvun alkuun. Teoskuvista voi edelleen muun muassa lähettää e-kortteja sähköpostiin – ihanan nostalgista.

Moni asia on muuttunut tämän jälkeen. Nykyään kolme suosikkisaittiani virtuaaliseen taiteen kuluttamiseen ovat seuraavat:

Rijksmuseum

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-11-24-kello-14-42-14

Rijksmuseumin sivusto lähentelee aika lailla täydellisyyttä esimerkkinä siitä, miten taidesisältöjä voi nykyään tarjota verkossa. Sivustolta voi paitsi hakea ja selailla sisältöjä Rijksmuseumin kokoelmista, myös ladata kuvia teoksista omaan käyttöön, printata hyvälaatuisia yksityiskohtia, tilata julisteita tai teettää vaikkapa puhelimen suojakuoren.
Rijksstudion sivuilla voit koota (tai kuratoida, kuten muotitermi kuuluu) vaikkapa oman eläin- tai tulppaaniteemaisen virtuaalikokoelman museon teoksista.

Art.uk

Art.uk on Ison-Britannian julkisten taidekokoelmien virtuaalikoti. Verkkosivustolla on yli 200 000 maalausta yli 38 000 taiteilijalta. Hakusanalla ’Raphael’ näet teoskuvat julkisissa kokoelmissa olevista Rafaelin teoksista, kuvien käyttöoikeudet (usein vapaita ei-kaupalliseen käyttöön), ja samoin kuin Rijksmuseumissa, voit tallentaa ne omaan kokoelmaasi.

Voit myös olla hyödyksi: Art Detective on aarreaitta kaikille vanhan taiteen tutkimuksesta kiinnostuneille. Olisiko sinulla tarkempaa tietoa tähän kiperään kysymykseen?

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-11-24-kello-15-00-30

Louisiana Channel

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-11-24-kello-15-11-13

Siinä missä Rijksmuseumin ja Art.uk:n sivustot houkuttavat enemmän vanhemman taiteen ystäviä, Louisiana Channel palvelee nykytaiteen kuluttajaa. Online-kanava tuottaa taiteilijahaastatteluja nettisukupolvelle: suurin osa käyttäjistä on alle 35-vuotiaita. Haastattelut ovat laadukkaita, kiinnostavia ja ihmeellistä kyllä, julkisella rahalla tuotettuja.

Palvelu on syntynyt tanskalaisen Louisianan modernin taiteen museon kylkiäisenä, mutta toimii sen sisällöistä erillisenä, kansainvälisenä portaalina taiteeseen. Katso vaikkapa hieno suomalaisen valokuvataiteilija Elina Brotheruksen työskentelyä esittelevä pätkä.


Entäpä sitten meillä Suomessa? Meillä ei ole Louisiana Channelin tapaista kansainvälistä videosisältöjä tuottavaa kanavaa (Serlachius-museoilla on hyvä alku), mutta esimerkiksi Kansallisgallerian virtuaaligalleriassa pääsee tutkailemaan sen kokoelmia ja hyödyntämään sen tarjoamia tietoja kuvataiteesta. Kuvataiteen sisältöjen avaaminen verkkoon on aina monen tekijän soppa, kaikkein vähiten tekijänoikeuksien kannalta.

Kuvasto ja Kansallisgalleria ovat tehneet sopimuksen, joka mahdollistaa suomalaisten taiteilijoiden teosten näyttämisen verkossa maailmanlaajuisesti. Palvelussa teoskuvia voi selailla ja katsella sekä tulostaa omaan yksityiseen käyttöön. Kansallisgallerian palvelu ei ole täydellinen, mutta se on hieno alku. Hakutoiminto on sekava, kuvien vanhanaikaiset vesileimat tökkivät ja käyttöoikeuksien pitäisi olla paremmin löydettävissä. Mutta kun alkuun pääsee, on palvelusta hyötyä esimerkiksi mainiona suomalaisen nykytaiteen tietopankkina, vaikkapa opetuksessa.

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-11-24-kello-15-23-04

Kaikessa kuvankäytössä on täytyy tietenkin muistaa tekijänoikeudet: kaikki, mitä verkossa on, ei ole vapaasti käytettävissä. Netinkäyttäjän kärsivällisyys ei kuitenkaan riitä käyttöoikeuksien kaivamiseen monien sivujen takaa, joten niiden tulee olla helposti löydettävissä.

Siksi pidän paljon Kansallisgallerian Flickr-feedistä. Sieltä näet helposti, jos kuva on merkattu Public Domainiksi, eli kyseessä vapaasti yleiseen käyttöön asetettu teos. Onko Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli suosikkiteoksiasi? Voit käyttää kuvaa samaan tapaan kuin Rijksmuseumin palvelussa nähtäviä teoksia.

Taiteesta nautitaan tietysti verkossa eri lailla kuin paikan päällä galleriassa tai museossa. Suuri osa meistä jakaa museo- tai galleriakäyntinsä sosiaalisessa mediassa, mutta nämä kuvat eivät varsinaisesti kerro niinkään teoksista kuin kokemuksesta.

Verkossa kävijä pääsee parhaimmillaan hyvin lähelle teosta, ja sen ääressä voi viettää aikaa tuntikaupalla. Kukaan ei tungeksi, räpsi kuvia tai kommentoi typeriä eikä Stendhalin syndroomakaan vaivaa.

Mutta joskus elämässä, kuten taiteessakin, täytyy ottaa riskejä ja mennä museoon.

Kuvat: kuvakaappauksia sivustoilta: Rijksmuseum, Art.uk, Louisiana Channel, Kansallisgalleria.