Olen muutaman vuoden ajan luennoinut Matkailualan verkostoyliopiston matkailu taiteen poluilla -kokonaisuudessa Venetsiasta nykytaidekaupunkina. Kulttuurimatkailun opintokokonaisuudessa puhutaan myös eurooppalaisten Grand Tour -matkoista 1800-luvulla. Opiskelijoille Venetsiaan suuntautuneen taidematkailun historiasta jutellessani viittaan usein grand toureihin Venetsian kohdalla ja joskus samassa yhteydessä tulee asiaa myös Napolista. Osa tuon ajan kiertomatkailijoista jatkoi aina Napoliin asti tarkastelemaan Pompeijin ja Herculaneumin raunioita ja näkymää Napolinlahdelle.
Itse olen aina joutunut luennoidessa tunnustamaan etten ole koskaan nähnyt Napolia – matkat ovat aina suuntautuneet joko pohjoiseen tai etelämpään. Tänä kesänä oli siis vihdoin aika, odottelu sai riittää.
Mitä Napolista nykymatkailijalle tulee ensimmäisenä mieleen? Vesuvius, meri, pizza, mafia ja kaaos. Ehkä kaupunkia piinannut jäteongelma. Näitä asioita mekin tietysti pohdiskelimme, kun kanssamatkustajan kanssa suuntasimme kohti Italiaa juhannuksen tienoilla. Tarkoitus oli viettää kaupungissa neljä päivää – yksi päivä näistä menisi Pompeijissa, yksi lähisaarilla. Etukäteen olimme suunnitelleet käyvämme myös Napolin arkeologisessa museossa.
Tässä vaiheessa on hyvä tunnustaa, että en ole suuri italialaisten arkeologisten museoiden fani. Liian usein ne ovat mielestäni liian suuria, vitriinit liian täynnä esineitä ja tekstit sekä tekniikka auttamatta vanhentunutta. Puolessa välissä olen jo puutunut. Hyvä balanssi ”haluan nähdä kaiken” -kanssamatkustajan kanssa on kuitenkin vuosien mittaan löytynyt, ja useimmiten selviämme museoista ulos molemmat tyytyväisinä näkemäänsä. Näin nytkin.
Napolin arkeologista museota pidetään yhtenä Italian keskeisimmistä arkeologisista museoista, jonka kokoelmiin kuuluu esineitä, mosaiikkeja ja seinämaalauksia erityisesti Pompeijin ja Herculaneumin kaivauksilta. Suosittelenkin ehdottomasti käymään museossa ennen retkeä kaivauskohteille – näin paikan päällä on helpompi hahmottaa kokonaisuus ja Campanian alueen villojen rikas koristemaalausperinne.
Hieman yllättäen museon kiinnostavimmaksi kokonaisuudeksi paljastui vaihtuva näyttely: ylimmän kerroksen Salone della Meridianaan koottu Pompei e l’Europa 1748–1943, joka esittelee Pompeijin kaivausten merkitystä eurooppalaisessa kulttuurihistoriassa. Täydellistä grand tour -matskua. Näyttely on toteutettu yhteistyössä École nationale supérieure des beaux-arts de Paris’n kanssa, josta oli lainassa ällistyttävän hienoja arkkitehtuuripiirustuksia kaivauksilta.
Näyttely on avoinna 2. marraskuuta asti, joten mikäli syysloma Napolissa kutsuu, näyttelyyn ehtii hyvin.
Pompeijista kirjoitan toisen kerran, mutta tässä vielä parin päivän kaupunkiloman top-vinkit Napoliin:
- Ihmiset ovat mielettömän ystävällisiä ja kiinnostuneita: kysy vinkkejä ja ohjeita rohkeasti.
- ota hotelli historiallisen keskustan läheltä: julkiset kulkuyhteydet ovat mitä sattuu, vaikka kaupungista löytyykin ihan toimiva (joskin kummallisen autio) metro.
- käy lähisaarilla: satamasta menee lauttoja noin tunnin välein. Matka lähimmälle saarelle (viehättävä Procida) kestää noin 45–60 minuuttia, Ischialle hieman kauemmin.
- jätä aina tilaa herkuille: makeat leivonnaiset tiukan napolilaisen espresson kanssa ovat ihania.
Jos kaipaat tarkempia hotelli- tai ravintolavinkkejä, pistä kommenttia boksiin tai meiliin. Suosittelen myös erityisesti Zadie Smithin ja Jhumpa Lahirin ystäville matkalukemiseksi Elena Ferranten Napoli-sarjaa.
Kuvista kiitos kanssamatkustajalle.
taidematkustaja 