Taidematkustaja viettää pienimuotoista kesälomaa reissaten ympäri Suomea, mutta onneksi reissunkin päällä ehtii Twitteriin: Ateneumin museonjohtaja Susanna Pettersson (@SusannaPetterss) linkkasi tililleen BBC Culturen jutun Why museums are the new churches, josta ainakin allekirjoittanut tunnisti itsensä.
Jutussa toimittaja Jason Farago kysyy ”who are these new churches’ parishioners, and what sort of worship is going on?”. On nimittäin niin, että yhä useammat suunnittelevat kaupunkilomansa museoiden, gallerioiden ja kulttuurinähtävyyksien mukaan, ja vielä useammin niin, että museoon mennään tietyn näyttelyn perässä. Matisse-näyttely Tate Modernissa saattaa hyvinkin olla riittävä syy tehdä viikonloppureissu Lontooseen tai uusittu Neues Museum on nyt vain kertakaikkiaan nähtävä.
Itse reissasin viime keväänä ystäväni kanssa Haagin Mauritshuisiin katsomaan Carel Fabritiuksen maalausta Het puttertje, Donna Tarttin kuuluisaksi tekemän romaanin, The Goldfinchin (Tikli), innostamana.
Totuuden nimissä on sanottava, että vaikka maalaus on mitä hurmaavin, on Mauritshuisin kiistaton tähti kuitenkin edelleen Vermeerin Tyttö ja helmikorvakoru. Kaunokirjallsuus on tässä tapauksessa antanut mukavasti nostetta pienelle, hienolle kokoelmalle. Nykypäivän pyhiinvaellusreissu täytti odotukset – Mauritshuisin huolellisesti restauroidun rakennuksen ja kokoelman edessä oli varsin helppo huumailla. Ja kun kerta siellä päin oltiin, kuka nyt uusitun Rijksmuseumin tai Stedelijkin jättäisi välistä?
Kuten Guggenheim Helsinki -projektin tapauksessa on nähty, uudet museohankkeet nojaavat vahvasti arkkitehtuuriin, kuten Faragokin argumentoi. Mutta ilman hyviä sisältöjä upeinkin rakennus jää ontoksi kuoreksi. Ja vaikka museon kokoelma olisi kuinka hieno, huonosti kuratoitu näyttely jättää kävijän kylmäksi. Palvonta onnistuu vain, jos seurakuntalainen on vakuuttunut sisällöistä ja sanomasta.
Omalla listallani seuraavia pakko-nähdä-kohteita voisivat olla ainakin New Yorkin uusi Whitney-museo, edellisessä postauksessa mainittu Tenement Museum sekä Tallinnan Lennusadam, jonne en ole vieläkään ehtinyt.
Lähimaastosta vinkkaan kuitenkin kolme oivallista kohdetta reilun kilometrin säteellä, mikäli kesäreissu suuntautuu Turkuun: Turun taidemuseon Riviera-näyttelyn, Aboa Vetus & Ars Novan Turku Biennaalin sekä Wäinö Aaltosen museon Heikki Marila -retrospektiivin. Erityisesti Marilan kahdeksanmetrisen, museon veistossalin itäseinälle ripustetun Viimeinen tuomio -maalauksen äärellä on hyvä pohtia vaikkapa niitä nykypäivän pyhiinvaeltajia.
Ylempi kuva: Carel Fabritius: Het Putterje, 1654. Kuva Mauritshuisin web-sivulta, josta kuvan saa ladata maksutta omaan, epäkaupalliseen käyttöön.
taidematkustaja 