Allekirjoittanut jo melkein lannistui Turun-lomallaan kalsan kesäsään piinaamana, mutta harvinainen mahdollisuus ottaa auto alle ja lähteä tutustumaan lähialueisiin vei voiton sateisena maanantaina. Turun seudulla on lukuisia hienoja kulttuurimatkailukohteita, yhtenä niistä Louhisaaren kartano Askaisissa, noin 30 kilometria Turusta pohjoiseen. Vaikka olen asunut Turussa vuosia, en koskaan tullut käyneeksi Louhisaaressa, joten nyt oli erinomainen tilaisuus korjata asia.
Matkalla Askaisiin muistelin, mitä Louhisaaresta tiesin ja päässäni jyskytti kaksi sanaa. Näistä toinen oli barokki. Päättelin, että tämä detalji oli tarttunut päähäni Suomen taidehistorian peruskurssilta, jossa puhuttiin puutarha-arkkitehtuurista. Toinen oli tietysti Marski.
1600-luvulla valmistunutta Louhisaaren kartanoa hallinnoi nykyään Museovirasto, ja se avattiin yleisölle vuonna 1967. Parhaiten linna tunnetaan sen entisistä omistajista, Fleming-suvusta ja Mannerheim-suvusta, ja suurelle yleisölle paikka saattaakin olla tutuin marsalkka Mannerheimin synnyinkotina.
Louhisaaren sijainti olikin aikoinaan erinomainen: meri ympäröi kartanon maita, ja useimmiten paikalle saavuttiin vesiteitse. Nykyään merenrantaan on enemmän matkaa ja proosallisemmin parkkipaikalta kartanoa kohti kävellessäni ihastelin paitsi kaunista reittiä, myös sitä miten kartano istuu maisemaan kuin nenä päähän. Tai kuten Kansallismuseon verkkosivuilla kerrotaan: Linnan juhlallinen vaikutus johtuu rakennuskokonaisuuden onnistuneesta jäsentelystä.
Päärakennuksen sisätilan huoneisiin pääsee tutustumaan oppaan johdolla ja opastus kuuluu pääsylipun hintaan. Opastuksella olin onnellinen, että Louhisaaren merkitys marsalkka Mannerheimin syntymäkotina ei korostunut, vaan kierroksella keskityttiin linnan arkkitehtuuriin ja sen vaiheisiin.
Alkuperäistä irtaimistoa ei juurikaan ole säilynyt. Huoneiden kalustuksessa oni käytetty jonkin verran Mannerheimien aikaisia kalusteita, mutta suurin osa sisustuksesta ja maalauksista on peräisin Kansallismuseon kokoelmista. Juhlasalin kattomaalauksia restauroitiin, mutta pääsimme silti kurkistamaan saliin.
Aurinkoisena päivänä kannattaa varata aikaa puutarhassa flaneeraukseen ja käydä kurkkamassa erityisesti pieni meripaviljonki, jossa aikoinaan otettiin terveyskylpyjä. Harmillisesti paviljonkiin ei päässyt sisälle, mutta ajatus 1800-luvun terveyskylpijöistä varsinaissuomalaisessa maisemassa on tietysti hykerryttävä.
Louhisaari sopii erinomaisesti Turusta käsin tehtävälle puolipäivämatkalle, mutta reissu vaatii tietysti auton. Samalla voi kerrata sopivan annoksen Ruotsi-Suomen historiaa ja nauttia kartanoromantiikasta, joka meillä on kuitenkin aika harvinaista. Ja mikäli olisin sattunut olemaan Turussa päin elokuussa, olisin ehdottomasti ajoittanut visiittini Askaisten kurkkumarkkinoiden aikaan.
Louhisaaren kartano, Askainen
Avoinna 15. toukokuuta – 31. elokuuta päivittäin klo 11–17. Museokortilla ilmainen sisäänpääsy.
taidematkustaja 