Lauantaisen Flow-pläjäyksen jälkeen sunnuntai osoittautui mainioksi taidepäiväksi. Kuten Róisín Murphy, mekin suuntasimme kulkumme kohti Kiasmaa. Mapplethorpen olin käynyt katsomassa jo aiemmin, nyt oli nähtävä Tino Sehgalin teokset. Kiasman verkkosivuilla ei Sehgalin näyttely juuri ole esillä, mutta ehkäpä Juhlaviikko-yhteistyössä toteutettu näyttely löytää yleisönsä muutenkin.
Sehgalin (s. 1976) performatiivinen taide ammentaa tanssista ja taloustieteestä areenanaan museot, galleriat tai vaikkapa Venetsian taidebiennaali, jossa Sehgal palkittiin Kultaisella leijonalla vuonna 2013. Performanssit tulivat vastaan Kiasman eri tiloissa, yllättäen. Koska yllätys on osa näyttelykokemusta, en paljasta kuvien lisäksi tarkemmin missä ja miten – toki esitystilat ja -tilanteet myös vaihtelevat luultavasti päivittäin.
Sehgalin näyttely jatkuu 27. syyskuuta saakka, eli ehdit vielä hyvin mukaan.
Sunnuntain ”kehollisuuden teemat” jatkuivat Galleria Anhavassa, jonne palasin katsomaan Maija Luutosen ja Olli Keräsen mainion näyttelyn ja erityisesti gallerian alakerrassa esillä olevan Keräsen videoteoksen Sac (2015). Video oli juuri niin hyvä kuin muistelinkin ja täydensi hienosti Sehgalin näyttelyä. Anhavassa näyttely on esillä 30. elokuuta asti, joten käynnit voi hyvin yhdistää samalle galleria- ja museoreissulle.
taidematkustaja 