Syksyn näyttelytärpit: Suomi.

Henna-Riikka Halonen: The Vessel, it’s all gone mushroom shaped and then to dust!

Kurkkasin aiemmin pääkaupunkiseudun ja Varsinais-Suomen näyttelytarjontaan. Nyt vinkkaan muutaman esimerkin myös muun Suomen syksyn museonäyttelytarjonnasta. Verkossa ei taida olla kattavaa sivustoa, josta näkisi tarkemmin galleriatarjontaa tai festivaaleja – museoiden kohdalla kävijää palvelee Museoliiton ylläpitämä museot.fi-sivusto, jonne museot voivat päivittää omia tietojaan.

Hämeenlinnan taidemuseo

Hämeenlinnan taidemuseossa on tänä syksynä esillä kaksi suomalaista mediataiteen suurnimeä, Eija-Liisa Ahtila ja Mika Taanila. Ahtilan näyttely oli varmastikin lyöty lukkoon jo ennen kuin selvisi, että vuoden 2015 Ars Fennica -palkinnon ja palkintonäyttelyn Hämeenlinnaan saisi Mika Taanila. Hieno yhteensattuma ja herkkupala kävijälle.

Ahtilan näyttelyssä saa ensiesityksensä taiteilijan uusi videoteos.

Eija-Liisa Ahtila 31. tammikuuta 2016 asti
Mika Taanila 29. lokakuuta 2015 – 6. maaliskuuta 2016

Hyvinkään taidemuseo

Hyvinkäällä nähdään veistospainotteinen syksy. Marraskuussa avautuu Kaarina Kaikkosen näyttely, josta ei vielä toistaiseksi ole verkkosivuilla muuta tietoa kuin, että ”Kaarina Kaikkosen useimmiten kierrätysmateriaaleista tehdyt installaatiot herättävät mielikuvia moneen suuntaan”. Uskoisin kuitenkin, että museossa nähdään Kaikkosen tapaan myös ihan uusi paikkasidonnainen installaatio.

Ennen Kaikkosen näyttelyä museossa nähdään sekä Maija Helasvuon että Taanilan ohella tänä vuonna Ars Fennica -ehdokkaana olleen Laura Könösen näyttelyt. Hyvinkäällä kannattaa siis käydä syksyn aikana, ainakin kahdesti.

Maija Helasvuo, Laura Könönen 8. marraskuuta asti
Kaarina Kaikkonen 20. marraskuuta 2015 – 24. tammikuuta 2016

Kuntsin modernin taiteen museo, Vaasa

Kuntsiin väkeä vetänee tänä syksynä Ismo Höltön näyttely. Näin näyttelyn Ateneumissa ja pidin siitä valtavasti – Höltön kuvissa on mielestäni (näin 1980-luvulla syntyneenä) samalla sekä surumielinen pohjavire että jotain jo suloista, iäksi kadotettua. Lapsuutensa esimerkiksi 1960-luvulla eläneelle maailma on varmasti huomattavasti tutumpi. Erityisesti Itä-Suomessa kuvausmatkoilla otetut kuvat ovat pysäyttäviä.

Ismo Hölttö Kuntsissa 17. lokakuuta 2015 – 24.tammikuuta 2016

Porin taidemuseo

Ah, Porin taidemuseo. Suomen nykytaiteen museoiden ehdotonta kärkikastia. Kesällä Mäntän Serlachiuksessa nähty Roger Ballenin hyytävä talo jäi varmasti monen mieleen. Porin taidemuseo esittelee syksyn ajan Ballenin valokuvia. Luvassa mm. myös videotaidetta Itä-Aasiasta sekä paraikaa esillä kansainvälisesti menestyneen Henna-Riikka Halosen The Vessel, It’s all gone Mushroom shaped and then to Dust -teos.

En muuten tiedä onko teillä sama ongelma, mutta kun aina kun tarkastelen Porin taidemuseon verkkosivuja, jää päällimmäisenä tunteena mieleen hämmennys: museossa on verrattain pieneksi museoksi hurjasti erilaisia näyttelytiloja, joiden kokoa ja hierarkiaa ainakin itseni on vaikea hahmottaa: Siipi, MEDIApiste, Projektihuone, Halli, Rappu, PEDAseinä, Yhdyskäytävä… huh.

Roger Ballen 17. tammikuuta 2016 asti
Henna-Riikka Halonen 22. marraskuuta asti

Serlachius-museot, Gösta-paviljonki, Mänttä

Serlachiuksen Anselm Kiefer -näyttely avautuu 3. lokakuuta. Göstasta ja jo varmasti kyllästymiseen asti hehkuttamastani rakkaudestani Kieferin teoksiin voit lukea enemmän Mänttä-postauksestani.

Anselm Kiefer 3.lokakuuta 2015 – 24.huhtikuuta 2016


Tässä tietysti vain murto-osa koko Suomen taidetarjonnasta – vinkkailen myös muista kiinnostavista näyttelyistä täällä sekä Twitterissä, erityisesti galleria- ja tapahtumatarjontaa silmälläpitäen.

Postauksen kuva: Henna-Riikka Halonen: The Vessel, It’s all gone Mushroom shaped and then to Dust, 2014. Kuva AV-arkin sivuilta.

Mainokset

HAMia ja haaveita.

HAM Helsinki taidematkustaja

Helsingin taidemuseo avautuu ylihuomenna perjantaina remontin jälkeen. Samalla uudistuu konsepti, nimi ja ilme: museo kulkee jo leppoisasti nimellä HAM, vaikka asiasta käytiinkin keskustelua lehtienkin palstoilla.

Helsingin kaupungin taidekokoelma sai alkunsa jo 1800-luvun lopullla ja museotoimintaa käynnistettiin 1960–70-luvulla Kluuvin gallerian ja Meilahden museorakennuksen valmistumisen myötä. Kumpaakaan ei enää ole – vuonna 2015 on HAM Tennispalatsissa, omasta mielestäni yhdesä Helsingin hienoimmista rakennuksista.

HAMin uusilta verkkosivuilta löytyy kiinnostavaa infoa taidemuseon kävijämääristä: suosituin näyttely on ollut Frida Kahlo -näyttely vuonna 1997. Perässä tulevat luostarielämää Athoksen vuorella esitellyt kokonaisuus, Annie Leibovitzin & Yoko Onon yhteisnäyttely sekä The Art of Star Wars -näyttely. Lista kertoo paljon taidemuseon näyttelylinjasta: se on ollut sekoitus (pop-)kulttuurihistoriaan kumartavia näyttelyitä, modernismin hittinimiä ja nykytaidetta.

Nyt nähtävä avajaiskokonaisuus peilaa mitä luultavimmin tulevaa linjaa. Avajaisnäyttelyinä nähdään Ai Weiwein ensimmäinen Suomen näyttely, IC-98:n teoksia sekä Taidesalonki 100 vuotta -kokonaisuus. Kluuvin gallerian korvanneessa HAM-galleriassa seitsemän viikon slotit on varattu suomalaiselle nykytaiteelle.

Vuonna 2016 nähdään Yayoi Kusaman näyttely ja itsenäisyyden juhlavuonna suomalaista modernismia luotaava näyttely yhdessä Alvar Aalto -säätiön, Arkkitehtuurimuseon, Designmuseon ja Valokuvataiteen museon kanssa.

Uudelta HAMilta odotankin ennen kaikkea selkeää näyttelypolitiikkaa ja uteliasta otetta. Toivon, että suurpläjäysten lisäksi tilaa löytyy myös suomalaisten nykytaiteilijoiden yllättäville, rohkeille kokonaisuuksille. Haaveeni on ollut, että Helsingissäkin olisi Tukholman Moderna Museetin kaltainen museokohde, johon voisi vain lampsia sisälle ja tietäisi kokevansa laadukkaita näyttelyitä, näkevänsä kuhinaa museokaupassa ja saavansa hyvän espresson näyttelyiden välissä.

Tervetuloa HAM, sinua on odotettu!

HAM avautuu yleisölle perjantaina 25. syyskuuta. Avajaisviikonlopun ohjelmassa on mukavasti hulinaa, kurkatkaa vaikkapa tästä. Avajaisperjantai ilmainen, muuten liput 10/8 €. Museokortilla vapaa pääsy.

Psst.

HAMin verkkosivuilla on myös avoin data -osio, josta löytyvät taidemuseon näyttelyt vuodesta 1976, taidemuseon prosenttirahahankkeet vuodesta 1992 sekä Helsingin julkiset veistokset. Peukku!

#AskACurator-päivä ja valokuvaaminen.

Tänään 16. syyskuuta vietetään kansainvälistä #AskACurator-päivää. Tempaus näkyy lähinnä Twitterissä, jossa hashtagilla #AskACurator voi kysyä mukana olevilta museoilta kaikenlaista museotyöstä, näyttelyistä, kokoelmista tai oikeastaan mistä vaan mikä mietityttää. Ensimmäisen kerran kyselypäivä järjestettiin vuonna 2010. Tänä vuonna suomalaisista museoista mukana ovat esimerkiksi Aboa Vetus & Ars Nova (@avanmuseo), Amos Anderson (@amoskonst), Designmuseo (@DesignmuseoFI) ja Postimuseo (@postimuseo). Isoista kansainvälisistä taidemuseoista ainakin Tate, Centre Pompdou, Washingtonin National Portrait Gallery ja Rijksmuseum, yhteensä satoja museoita.

Tate Taidematkustaja

Tapahtumaa koordinoi brittiläinen Mar Dixon, museoentusiasti ja some-aktivisti. Suomessa #AskACurator-päivä ei ole herättänyt vielä hurjasti huomiota – museoammattilaiset toki kannustavat levittämään sanaa Twitterissä. Törmäsin kuitenkin tänään Designmuseon kassalla kylttiin, jossa kehotettiin ottamaan osaa, eli tieto tapahtumasta oli levinnyt myös museotilaan.

Kannustankin kaikkia ottamaan osaa: kysykää museokuraattoreilta mitä ikinä olettekin halunneet museosta tietää. Museokävijä kun harvemmin kohtaa kuraattoria museo- tai näyttelytiloissa. Päivä on muutenkin hyvä esimerkki sosiaalisen median hyödyntämisestä ja museokävijän kohtaamisesta fyysisen museotilan ulkopuolella.

Ja oma kysymykseni? Se koski valokuvaamista ja kuvien ”omaa käyttöä”. Olen (myös) työni kautta pohdiskellut kuvaamisasiaa nurin ja oikein, mutta asia tuli tänään jälleen esiin Designmuseossa, kun kysyin kuvauskäytäntöjä. Kuvata sai, omaan käyttöön. Nyt itseäni mietitytti lähinnä blogikonteksti. Jos keskustelua syntyy ja vastauksia tulee, julkaisen Storify-koosteen keskustelusta täällä blogissa myöhemmin tänään.

Vielä ehdit mukaan #AskACurator-päivään Twitterissä, ainakin jenkkimuseoiden kuraattorit ovat vasta aloittelemassa työpäiväänsä.


EDIT 17. syykuuta:
Tein eilisestä keskustelusta Storify-koosteen. Voit lukea sen täältä: https://storify.com/laurabxb/askacurator-paiva-ja-valokuvaus

Keskustelu jatkukoon!

Haluan ostaa nykytaidetta.

Katselin eräänä päivänä kotiani ja pohdin, mitä laittaisin seinille. Olemme asuneet nykyisessä kodissamme vuoden verran ja olohuoneen seinät ammottavat tyhjyyttään edelleen. Ei hätää, olen ajatellut – etsin sitä oikeaa niin kauan kunnes tiemme kohtaavat. Mikä tarkoittaa sitä, että tätä menoa ehdimme luultavasti muuttaa jo seuraavaan huusholliin.

Sanotaan, että oma maku syntyy vain taidetta uskollisesti katsomalla. ”En ottaisi tätä kotiini” tai ”kelpais mullekin” on luultavasti useimmin museoissa tai gallerioissa näyttelyseuralaisen korvaan sihaistu totuus. Miksi sitten usein tuntuu, että taiteen hankkiminen on niin hankalaa? Miksi matka sanoista tekoihin on niin pitkä (kuten itsekin tiedän)?

Helsinki Contemporary Rauha Mäkilä Taidematkustaja

En käynyt Vantaan asuntomessuilla, mutta katselin sisustuslehtiä etsien tietoja messutalojen seinillä olevista teoksista. Löysin yhden jutun, jonka kuvateksteissä oli erikseen mainittu asuntoon hankitut teokset. Muissa kuvissa seinillä ei joko ollut mitään tai taloon oli tuotu canvastauluja, mustavalkovalokuvia tai julisteita (usein lastenhuoneisiin).

Toki on niin, että kyse on vain mallisisustuksista, ja että uudet asukkaat tuovat mahdolliset taideteokset mukanaan myöhemmin. Mutta silti. Usein tuntuu, että suomalaiskotien seinille päätyy vähän mitä sattuu, kun taas huonekalut ovat designklassikoita tai harvoin käytetyt kalliit astiastot pölyttyvät kaapissa.

Helsinki Contemporary Rauha Mäkilä Taidematkustaja

Viestini onkin simppeli: käykää gallerioissa ja hankkikaa enemmän nykytaidetta. Tarjontaa on nimittäin aivan valtavasti.

Kaava on loppujen lopuksi aika helppo:

  • Selvitä kotiseutusi galleriat ja käy näyttelyissä. Gallerioihin ei ole pääsymaksua – sen kun marssit sisään. Usein saatat olla ainoa kävijä, mutta aina tervetullut.
  • Galleriat ovat auki tavallisimmin klo 11–17, myös viikonloppuisin. Maanantaina useimmat galleriat ovat kiinni. Näyttelyt ovat esillä jotain viikkoja ja avajaisia vietetään usein torstaisin.
  • Nappaa infotiskiltä tai pöydältä teoslista – siitä näet paitsi teokset ja hinnat, myös koot ja tekniikan. Listaan tai teoslappuun on merkattu myös vedosmäärä, mikäli kyse on grafiikasta tai editio, mikäli valokuvasta. Esim. 1/5 tarkoittaa ensimmäistä vedosta viiden kappaleen editiosta.
  • Mikä on lambdavedos? Jos jokin termi mietityttää, kysy suoraan galleristilta. Hän vastaa kysymyksiin mielellään. Entä kuuluvatko kehykset hintaan? Useimmiten, mikäli teos on kehystetty. Jos ostat vaikkapa grafiikanlehden, kysy neuvoa kehystykseen galleristilta jos et tunne hyvää kehystäjää tai et ole varma millainen kehys teokseen sopisi.
  • Tarrat auttavat: punainen tarra teoksen vieressä = teos on myyty. Vihreä tarra teoksen vieressä = teos on varattu (kysy galleristilta lisää). Ei tarraa = teos on edelleen myynnissä. Muista että vedoksia voi olla myymättä – voit esim. hankkia vedoksen 2/5.
  • Käytä aikaa katseluun. Jos pidät jostain teoksesta, tule uudelleen. Voit myös kysyä lupaa ottaa kuvan ja pohtia asiaa kotona.
  • Mikäli päädyt hankkimaan teoksen, voit noutaa sen näyttelyn päätyttyä. Mikäli miellyit taiteilijaan mutta haluamasi teos oli myyty tai et löytänyt etsimääsi, kysy henkilökunnalta onko heillä lisää ko. taiteilijan teoksia. Kaikki teokset eivät välttämättä ole esillä.
  • Useimmissa gallerioissa voit maksaa osamaksulla. Joistakin gallerioista teoksia saa myös ”kotisovitukseen”.
  • Pyydä tai anna lahjaksi taidetta astioiden sijaan. Voitte pyytää häälahjan rahana ja hankkia kotiinne mieleisen teoksen. Tai osta teos tyttärellesi tai pojallesi hänen syntymänsä kunniaksi – hän voi ottaa sen mukaansa kotoa poismuuttaessaan. Useista taidelainaamoista saa myös lahjakortteja: sellainen sopii vaikkapa valmistujaislahjaksi.

Nämä vinkit pätevät gallerioihin. Huutokaupat, nettikaupat ja muut ovat oma lukunsa. Entäpä taidemessut? Suomessa on vain vähän messutoimintaa, mutta syysloman voi sijoittaa vaikkapa Lontoon Frieze-messujen aikaan. Mikäli kansainvälisiltä taidemessuilta ostaminen tuntuu liian hardcore-jutulta, näkee niissä valtavan määrän nykytaidetta yhdellä kertaa. Taidemessut ovat kaikille avoimia ja niihin pääsee pääsylipulla; aivan kuten muillekin messuille.

Helsinki Contemporary Rauha Mäkilä Taidematkustaja

Kuvat ovat Helsinki Contemporary -galleriasta, jossa on superystävällinen, ammattitaitoinen henkilökunta ja hyvät näyttelyt. Se ei kuitenkaan ole syy sille, miksi valitsin nämä Rauha Mäkilän teokset tähän postaukseen. Syy on siinä, että näistä maalauksista voisin ottaa jokaisen olohuoneeni seinälle. Ja se riittää perusteluksi hankkia teos.

Rauha Mäkilän näyttely Helsinki Contemporaryssa (Bulevardi 10, Helsinki) 27. syyskuuta asti.

Psst.

Tutustu myös näihin:

Suomen taidegraafikoiden Miten ostan taidegrafiikkaa -opas
Valokuvagalleria Hippolyten Vinkkejä taiteen ostajalle -opas
Suomen Taiteilijaseuran Kuvataiteen osto-opas