Ne nuoret.

Vuodesta 1939 järjestetty nuorten taiteilijoiden näyttely pitää pintansa, se muistetaan ja sitä odotetaan. Näyttelyyn liittyy kuitenkin aika yksi stressitekijä: aika. Marras–tammikuun aikoihin monella on varmasti muutakin puuhaa työrintamalla ja kotona. Tiedän omasta kokemuksesta; aiempina vuosina olen nähnyt näyttelyn viimeisenä avoinnaoloviikonloppuna m-o-n-i-e-n muiden tavoin.

En tiedä onko Taidehallissa ryysiminen vaikuttanut fiilikseen – varsinkin videoteoksiin on ollut hankala keskittyä. Tänä vuonna onnistuin käymään näyttelyssä arkipäivänä, hyvän aikaa ennen viimeistä viikonloppua. Näyttelykokemus oli kerrassaan mainio.

nuoret2015_taidehalli2_taidematkustaja

Näyttely esittelee 23 alle 35-vuotiasta taiteilijaa ja kaksi taiteilijaryhmää. Hämmästyin kun tarkistin Taidehallin verkkosivuilta taiteilijoiden määrän – rauhallisen ripustuksen vuoksi määrä tuntui pienemmältä (olen usein vähemmän on enemmän -tyyppiä). En tarkistanut asiaa, mutta fiilispohjalta sanoisin että näyttelyssä on muutenkin mukana vähemmän taiteilijoita kuin aiempina vuosina.

Valokuvan, maalauksen, videon ja installaatioiden suhde on juuri sopiva – varsin onnistunutta jurytysta ja kuratointia siis.

nuoret2015_taidehalli4_taidematkustaja

Löysin näyttelystä monia suosikkeja. Kritiikeissäkin suitsutettu Erica Nyholmin Menetys (2014) oli hieno, mutta suosikkini oli kuitenkin Nyholmin Äiti ja tytär (2013, josta en saanut kelvollista kuvaa – menkää siis itse katsomaan.

nuorest2015_taidehalli5_taidematkustaja

nuoret2015_taidehalli_taidematkustaja

Taidehalli on suosikkinäyttelytilani Helsingissä – enkä varmasti ole yksin mielipiteineni.  Nuorten näyttely sopii Taidehalliin, vaikka nytkin kompromisseja on tehty videoteosten suhteen: Sara Kovamäen, Joakim Puseniuksen ja Pinja Valjan teokset esitetään peräkkäin niin, että kävijä joutuu ensin hetken pohtimaan, mikä teos on kyseessä ja odottamaan nähdäkseen haluamansa. Tai sitten voi istahtaa alas ja nauttia kaikessa rauhassa reilusta parikymmenminuuttisestta uutta suomalaista videotaidetta.

Ja kuten aiemmassa joulumyyjäispostauksessa tulikin ilmi, Nuoret 2015 -näyttelyn teokset ovat myynnissä. Jelppiä saa Taidehallin ja Suomen Taiteilijaseuran Kuvataiteen osto-oppaasta.

Nuoret 2015 Helsingin Taidehallissa 3. tammikuuta asti.

Kuvien teokset ylhäältä alas:

Felicia Honkasalo, Akuliina Niemi & Sinna Virtanen: Black Shore, 2015.
Ilari Hautamäki: Shape Shifter, 2105.
Erica Nyholm: Menetys, 2014.
Andrey Bogush: Ehdotus Taidehallin seinälle ja kaksi kuvaa vinyylille (verho), 2015.

Mainokset

Taskusta löydettyä.

IMG_0760Joulunpyhät pelastettu: jos samat naamat alkavat ärsyttää ja kinkku maistuu puulta, tekstaa näkymättömälle ystävälle. Pilvi Takalan Invisible Friend -näyttely Helsinki Contemporaryssä vielä muutaman päivän, mutta tekstaripalvelu toimii aina 10. tammikuuta saakka.

Eri mieltä – nykytaiteen mielenosoitus.

Joulun alla ainakin itselleni käy usein niin, että näyttelykäynnit jäävät vähemmälle kaikessa (muka)jouluhässäkässä. Kävin Kiasman kaupassa joululahjaostoksilla, ja koska pikkumatkustaja tuhisi tyytyväisenä vaunuissa, ehdin nähdä Eri mieltä – nykytaiteen toisinajattelijoita -näyttelyn, joka oli jostain syystä jäänyt katsomatta. Ja onneksi kävin – näyttelyssä oli monia mainioita teoksia.

IMG_0716

Suurin riemastuksen aihe oli löytää näyttelystä Mika Rottenbergin videoteos Puristus (2010). Taiteilijan koominen ja makaaberi teos No Nose Knows jäi varmasti monen mieleen Venetsian biennaalista. Jari Silomäen valokuvasarja Me olemme vallankumous oli mustavalkoisessa yksinkertaisuudessaan hieno. Silomäen Sääpäiväkirjan suurena fanina olin heti myyty.

Kiasmassa on usein sen verran perinpohjaiset näyttelytekstit, että oikeastaan kuka tahansa voi kävellä sisään ja saada paljon irti näyttelystä kuin näyttelystä. Turha taidepuhe on karsittu pois ja hyvä niin. Tällä kertaa jätin itse tekstit väliin ja keskityin teoksiin.

Klikkailin kotona kuitenkin vielä Kiasman verkkosivuille ja luin, että ”näyttelyn taustalla on ranskalaisen filosofin Jacques Rancièren ajatus, että politiikka ja demokratia ovat perusluonteeltaan tasa-arvoon perustuvaa kiistelyä – erimielisyyttä”, ja että näyttely esittelee 19 nykytaiteen toisinajattelijaa.

Jäin miettimään, että tässä ajassa ja yhteiskunnassa nykytaiteilija taitaa olla tahtomattaankin toisinajattelija, vaikkeivät teokset leimallisen yhteiskunnallisesti latautuneita olisikaan. Taiteilijuus on itsessään valinta olla eri mieltä. Pohdin samalla jälleen kerran sitä, miten hienolla tavalla nykytaide voi välittää ajankohtaisia viestejä ja tulkita maailmanpoliittista tilannetta hyvinkin hienovaraisesti.

Näyttely tarjosi hyvän hengähdystauon joulukrääsämaahan, ja mikäli olisin historian opettaja yläkoulussa tai lukiossa, veisin oppilaani pikapikaa katsomaan näyttelyn. Sillä jonkun on tärkeä muistuttaa, miksi ääntä kannattaa yhä pitää.

IMG_0719

IMG_0730

Kuvat ovat takuuvarmaa kännykkälaatua – kamera jäi tällä kertaa kotiin. Kuvien teokset ylhäältä alas:

Tom Molloy: Protesti (2010)
Cristina Lucas: La liberté raisonnée (2009)
Lise Harlev: You Think It’s Wrong (2015)

Eri mieltä – nykytaiteen toisinajattelijoita Kiasmassa 20. maaliskuuta 2016 asti.