Taidehankinta ja Poliittisen valokuvan festivaali.

Pieni hankinta

Vinkkasin Twitterissä, että viikonloppuna kannattaa suunnata Kaapelitehtaalle, kuten edellisestä postauksesta voitte lukea. No, itse en kuitenkaan malttanut odottaa viikonloppuun, vaan kävin sekä Teos 2016 -tapahtumassa että Poliittisen valokuvan festivaalilla jo tänään.

teos2016_taidematkustaja

Kuvanveistäjien ja taidegraafikoiden teosvälitys on tuttu aiemmilta vuosilta – tapahtumassa on ollut kiva käydä katselemassa tarjontaa. Voin hyvin kuvitella, että erityisesti joku joka ei välttämättä ole ajatellut hankkivansa veistosta kotiin, tekee löydön juuri täältä. Taidegrafiikkaa on yleisesti helpommin saatavilla, esimerkiksi taidelainaamoissa.

Tein tällä kertaa itsekin hankinnan. Laitoin teoksesta (harmillisen suttuisen) kuvan Instagramiin, mutta lupaan esitellä ostoksen kotioloissa tarkemmin, kunhan saan sen kehystäjältä maaliskuussa. Tapahtumassa voi jättää kehystämättömän vedoksen saman tien kehystettäväksi.

En tiedä, voiko taiteen hankkiminen juuri helpompaa olla – ei ainakaan aloittelevalle ostajalle. Hinnat ovat selkeästi esillä ja valikoimaa riittää. Tiiviissä myyntiripustuksessa on väistämättä myös teoksia jotka eivät ehkä helli omaa silmää, mutta varsinkin kehystämättömiä vedoksia kannattaa selailla. Ja tässä tapauksessa valitettavasti nopeat syövät hitaat, eli ostoaikeissa kannattaa olla ajoissa liikenteessä.
Tapahtuma jatkuu 6. maaliskuuta asti: Teos 2016.

Poliittinen valokuva elää ja voi hyvin

pvf_taidematkustaja_2

Poliittisen valokuvan festivaalin teemana on tänä vuonna Kotimaa. En tiedä missä vaiheessa teema on lyöty lukkoon, mutta sen on kipeän ajankohtainen, kuten jo aiemmin totesin. Anna-Kaisa Rastenberger ja Sanni Seppo toteavat festarilehden esipuheessa, että alue taiteen ja kuvajournalismin välissä on tärkeä: Yhtäältä valokuvalla on dokumentaarisuutensa vuoksi erityinen mahdollisuus olla kantaaottavan taiteen kärjessä ja toisaalta taidekontekstin luoman tilan ansiosta valokuvan subjektiivisuus, esteettisyys ja emotionaalisuus korostuvat. Installoinnilla on tärkeä rooli tässäkin näyttelyssä. Pelkistetty ilmavuus toimii mielestäni hyvin, eikä näyttelyn raskaita aiheita turhaan alleviivata mustilla seinillä tai muilla tehokeinoilla.

pvf_taidematkustaja_3

Näyttelyssä on monta erinomaista kuvasarjaa, mutta eniten liikutuin Katja Tähjän Paperittomat– ja Karkotetut-sarjoista. Kuvat ja kertomukset tuntuivat epäreiluilta ja epäoikeudenmukaisilta sellaisen ihmisen näkökulmasta, joka on vapaa paitsi matkustamaan, myös jäämään haluamaansa paikkaan.

pvf_taidematkustaja_5

Adrian Paci on käsitellyt usein taiteessaan liikkellä olemisen tematiikkaa. Paci pakeni itse Albaniasta Italiaan perheensä kanssa 1990-luvulla. Valokuvasarja Back Home pakottaa katsojan ajattelemaan, millaista olisi jättää taakseen oma kotinsa. Mitä kodistaan muistaisi vuosien kuluttua, uudessa kotimaassaan?

pvf_taidematkustaja_1

pvf_taidematkustaja_6

Näyttelyn lopussa Kuvakulma-näyttelytilassa on esillä kuvia Risto Vuorimiehen ja Ben Kailan Siirtosuomalainen-sarjasta. Tuupovaarasta lähdettiin Ruotsiin 1970-luvulla, siirtolaisina. Mininäyttely toimii hyvänä esimerkkinä siitä, miten museon omaa kokoelmaa voi hyödyntää päänäyttelyä kommentoiden. Näin kokoelmatyön merkitys museoissa tehdään näkyväksi.

Poliittisen valokuvan festivaalin näyttely on esillä huhtikuun loppuun asti, joten aikaa on vielä hyvin. Tulevana lauantaina 27. helmikuuta museossa on kuitenkin erikoisohjelmaa Sahrawin itsenäisyyspäivän kunniaksi. Eikö kuulostakin erikoiselta? Lue lisää täältä: http://pvf.fi/tulevatapahtuma/freewesternsahara/. Näyttelyllä on muutenkin laaja oheisohjelma, joka löytyy festivaalin verkkosivuilta.

Näyttelykuvat ylhäältä alas:
Oksana Yushko: Graduates.
Miia Autio: I called out for mountains, I heard them drumming.
Katja Tähjä: Paperittomat.
Adrian Paci: Back Home.
Ben Kaila: Tuupovaara.

 

Mainokset

Menovinkki: taidegraafikoiden ja kuvaveistäjien teosvälitys.

teosvalitys

Huomenna torstaina 25. päivä avautuu taidegraafikoiden ja kuvanveistäjien teosvälitystapahtuma Teos 2016 Kaapelitehtaalla Helsingin Ruoholahdessa. Tapahtumasta on helppo hankkia nykytaidetta kotiin, vinkkejä saa vaikkapa tästä postauksesta. Tapahtumaan on tietysti vapaa pääsy.

Samalla voi käydä tsekkaamassa Valokuvataiteen museon näyttelyt. Poliittisen valokuvan festivaali vaikuttaa todella lupaavalta – kotimaan, kansallisuuden ja maiseman teemat ovat kipeän ajankohtaisia. Kaisa Rautaheimon Pojat-näyttely on myös saanut kiittäviä arvioita, ja valokuvaajahan pokkasi vastikään Kuvajournalismi 2015 -palkinnon esseesarjassa.

Tässä siis jo parikin mainiota syytä lähimatkailla merelliseen Ruoholahteen, vaikkapa tulevana viikonloppuna.

 

Kuva lainattu teosvälityksen verkkosivuilta.

Rodin ja Japanomania.

IMG_1119

Helmikuun harmaus ja hyvä seura ajoi minut Ateneumiin näyttelyvisiitille. Enkä ollut ainoa – liekö Hesarin ylistyskritiikki Japanomania-näyttelystä saanut väen liikenteeseen; museosalit olivat perjantaina keskipäivällä täynnä porukkaa.

Tällä kertaa innostuin enemmän Japanomaniasta, ehkä hieman odotusteni vastaisestikin. Tuntuu kuin Rodinin veistokset eivät olisi saaneet tarpeeksi happea – sen verran ahdasta alakerran näyttelysaleissa esillepano mielestäni oli. Kolmoskerroksen suuren ikkunan ääreen sijoitettu Ajattelija oli tietysti vaikuttava: katsoja pääsi aivan veistoksen ”iholle”, tarkastelemaan jättiläismäisiä käsiä ja ikonista asentoa.

Japanomania-näyttely on pitkän tutkimustyön tulosta ja jatkaa kierrokselle myös muihin pohjoismaihin. Ennen näyttelykäyntiä yritin palautella mieliini Anna Kortelaisen väitöskirjatutkimusta Albert Edelfeltin fantasmagoria: nainen, ”Japani”, tavaratalo, joka opiskeluaikoina sitä tenttiessäni tuntui sukellukselta uusiin, jännittäviin maailmoihin. Harmikseni vuodet ovat tehneet tehtävänsä, enkä enää pystynyt palauttamaan mieleeni tutkimuksen detaljeja, mutta näyttelyn teemat olivat sen ansiosta tuttuja.

Ateneumin näyttelyä varten tehty tutkimustyö näkyy tarkoissa ja erilaisia taiteilijoita esiin nostavissa teosvalinnoissa. Erityisen innoissani olin kuvakudoksista ja seinävaatteista sekä harmonia-teemaisen salin hienoista teosvalinnoista. Jo pelkkä salissa oleilu oli kummallisella tavalla rauhoittava kokemus.

Näyttelyjulkaisussa on varmasti avattu teemoja ja näyttelyä varten tehtyä tutkimusta enemmänkin seinätekstien ollessa varsin niukkoja. Julkaisuun – ja varsinkin harmonia-teemaan – aion tutustua seuraavalla näyttelykäynnillä paremmin, sillä näyttely kestää hyvinkin pari visiittiä.

Koska kummassakaan näyttelyssä ei saanut valokuvata, en valitettavasti voi tarjota tunnelmapaloja ripustuksesta. Näyttelyn verkkosivuilta löytyy kuitenkin hyviä kuvia teoksista.


Psst.

Avaan sivupalkkiin listan tämän vuoden Musekortti-käyttäytymisestäni. Näin voin vuoden lopuksi tarkastella kortin käyttöä ja vierailtuja näyttelyitä.

 

 

 

 

Vuoden merkittävimmät.

Sallinette, että palaan vielä vuoteen 2015, vaikka eletään jo helmikuuta. Pohdin viime vuotta – nähtyjä näyttelyitä, tehtyjä reissuja ja niiden herättämiä tunteita.

Vuoden riemastuttavin

Jaques Henri Lartigue Turun taidemuseossa. Mikä joie de vivre!  Ihana Riviera piristi keskellä ankeinta Suomen kesää. Uimahousut, aurinkolasit, Bibit ja Mimit. Olivatko kuvat todella mustavalkoisia? Mielessäni niissä paistaa Välimeren aurinko.

lartigue_chouvalton_taidematkustaja

Vuoden paras museo

Mauritshuis Haagissa. Hieno, ihmisen kokoinen museo, jolla ihan hurja kokoelma, muun muassa Vermeerin Tyttö ja helmikorvakoru sekä Het putterje, josta kirjoitin enemmän täällä. Kuten olen aiemminkin todennut, rakastan pieniä museoita joista selviää tunnissa ulos.

vermeer_taidematkustaja

Vuoden koskettavin

My East is Your West -näyttely Venetsian taidebiennaalissa. Shilpa Guptan ja Rashid Ranan yhteisnäyttely vanhassa venetsialaisessa palazzossa vei sydämen. Kuratoriaalinen konsepti yhdisti Intian ja Pakistanin, mutta itselleni mieleenpainuvinta oli yllättävä kohtaaminen toisella puolella maailmaa olevan pakistanilaisen perheen kanssa reaaliajassa, videoteoksen välityksellä.

my east is your west_taidematkustaja

Vuoden pisin jono

Anne Frank -museossa Amsterdamissa. Kaksi matkalaista ajatteli piipahtavansa vain kirjakauppaan – turha toive. Jono kiersi pitkälle kadulle ja kanaalinvartta pitkin, maaliskuussa. Millaistahan siellä on heinä-elokuun sesonkina?

Vuoden ajankohtaisin

Taidehallin Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen näyttely. Lue enemmän täältä.

kalleinen1_taidematkustaja

Vuoden kuumottavin

Pompeiji. Jos menee Napoliin, sitä ei voi väliin. Rauniokaupunki ylitti kaikki odotukset – joskin kävi myös voimille. Viimeisellä kolmanneksella raskaana pystyin suorittamaan vain arviolta yhden kolmanneksen koko kaupungista. Loppuaika oli meni huilatessa terassilla kylmä cokistölkki kädessä. Kiittelin itseäni, kun näin auringonpistoksista kärsivien, puskiin oksentelevien turistien hoippuvan pois alueelta.

napoli_taidematkustaja9


Kaiken kaikkiaan vuosi 2015 oli täynnä hienoja näyttely- ja museokokemuksia niin koti- kuin ulkomaillakin. Näkemättä jäi mm. Carol Raman näyttely EMMAssa – se harmittaa. Paljon jäi myös kirjaamatta blogiin, siitäkin syystä, että aloitin vasta kesällä. Pidin Venetsian biennaalin päänäyttelystä – se oli parempi kuin kahtena edellisvuonna. Cartier-Bressonin kävin katsomassa Ateneumissa kahdesti, mutta en kirjoittanut. Osaksi siksi että kuvaaminen näyttelytiloissa ei ollut sallittua, mikä tekee blogaamisesta vaikeampaa. Näyttely sinänsä oli kiinnostava ja runsas.

Mistä te piditte vuonna 2015?

Kaksi ylintä kuvaa:

Jacques Henri Lartigue: Chou Valton, Cap d’Antibes, 1932. Ministère de la Culture-France / AAJHL.
Johannes Vermeer: Meisje met de parel, n. 1665. Mauritshuis.

(edit 12.2. Lartique korjattu muotoon Lartigue – kiitos lukijalle!)

Lista blogeista.

blogeja_taidematkustaja

Tein sivupalkkiin uudet kategoriat blogeille, joita seuraan. Mukana on tuttuja, muun muassa ystäväni Illuusioita-blogi (jota on muuten vaikea kategorisoida, mukana myös kulttuuria – erityisesti kirjajuttuja) sekä kevyempää matskua, ihan lifestyleakin, kuten niitä nykyään taidetaan nimittää.

Joka tapauksessa, vinkatkaapa minulle erityisesti hyvistä suomalaisista kulttuuri- ja taideblogeista vaikkapa kommenttiboksiin tai Twitteriin! Niitä kaipaan listalleni.

Museouudistuksia ja -juhlallisuuksia.

. N517

Luin tänään tiedotteesta, että Helsingin kaupunginmuseo uudistuu. Innostuin ilmeestä ja suunnasta: Olemme pyrkineet siihen, että museota voisi käyttää monella tavalla. Kun avaamme toukokuussa, tänne voi tulla kahville, tekemään töitä tai syömään eväitä sisäpihalla ja silti kokea museoelämyksen. Piipahtelu sallittu!, todetaan tiedotteessa. Tämä ei tietenkään ole uutta ajattelua museokentällä – varmastikin nykyään lähes kaikki museot pyrkivät tähän, osa paremmalla ja osa huonommalla menestyksellä.

Helsingin kaupunginmuseolla on kuitekin kaksi vahvuutta ajatuksen takana: aina vapaa sisäänpääsy ja erittäin keskeinen sijainti. Myös uudet näyttelyt kuulostavat hauskoilta: erokertomuksia ja aikakone, jolla voi kokea menneisyyden Helsingin uutta tekniikkaa hyödyntäen. Tähän mennessä museo on jollain tapaa piiloutunut torikortteleihin. Toivottavasti helsinkiläiset ja turistit todella löytävät paikan uudistuksen myötä, odotukset ovat nyt korkealla!

Toinen Helsingin keskustassa sijaitseva kulttuurihistoriallinen museo, Kansallismuseo, täyttää 100 vuotta. Meinasin lentää pyllylleni, kun luin tämän Hesarista. Suomen Kansallismuseo täyttää 100 vuotta ja se näkyy… missä? Oikein harmitti.

Luin jälkeenpäin nettisivuilta, että sunnuntaina museon ovet olivat avoinna, tarjolla oli kakkua ja kahvia ja Janakkalan miekka oli esillä muiden aarteiden lisäksi (en valitettavasti löytänyt tietoa siitä, mitä nämä muut aarteet olivat). Toivottavasti juhlavuosi näkyy vielä jotenkin – vai säästelläänkö paukkuja vuotta 2017 varten? Tästä huolimatta, lämpimät onnittelut, Suomen Kansallismuseo!

Kuva: Signe Brander, 1909. Vanha rautatieasema. Rahastonhoitajan konttori. Helsingin kaupunginmuseo. Kuva vapaasti ladattavissa ja käytettävissä: https://hkm.finna.fi/