Luin tänään tiedotteesta, että Helsingin kaupunginmuseo uudistuu. Innostuin ilmeestä ja suunnasta: Olemme pyrkineet siihen, että museota voisi käyttää monella tavalla. Kun avaamme toukokuussa, tänne voi tulla kahville, tekemään töitä tai syömään eväitä sisäpihalla ja silti kokea museoelämyksen. Piipahtelu sallittu!, todetaan tiedotteessa. Tämä ei tietenkään ole uutta ajattelua museokentällä – varmastikin nykyään lähes kaikki museot pyrkivät tähän, osa paremmalla ja osa huonommalla menestyksellä.
Helsingin kaupunginmuseolla on kuitekin kaksi vahvuutta ajatuksen takana: aina vapaa sisäänpääsy ja erittäin keskeinen sijainti. Myös uudet näyttelyt kuulostavat hauskoilta: erokertomuksia ja aikakone, jolla voi kokea menneisyyden Helsingin uutta tekniikkaa hyödyntäen. Tähän mennessä museo on jollain tapaa piiloutunut torikortteleihin. Toivottavasti helsinkiläiset ja turistit todella löytävät paikan uudistuksen myötä, odotukset ovat nyt korkealla!
Toinen Helsingin keskustassa sijaitseva kulttuurihistoriallinen museo, Kansallismuseo, täyttää 100 vuotta. Meinasin lentää pyllylleni, kun luin tämän Hesarista. Suomen Kansallismuseo täyttää 100 vuotta ja se näkyy… missä? Oikein harmitti.
Luin jälkeenpäin nettisivuilta, että sunnuntaina museon ovet olivat avoinna, tarjolla oli kakkua ja kahvia ja Janakkalan miekka oli esillä muiden aarteiden lisäksi (en valitettavasti löytänyt tietoa siitä, mitä nämä muut aarteet olivat). Toivottavasti juhlavuosi näkyy vielä jotenkin – vai säästelläänkö paukkuja vuotta 2017 varten? Tästä huolimatta, lämpimät onnittelut, Suomen Kansallismuseo!
Kuva: Signe Brander, 1909. Vanha rautatieasema. Rahastonhoitajan konttori. Helsingin kaupunginmuseo. Kuva vapaasti ladattavissa ja käytettävissä: https://hkm.finna.fi/
taidematkustaja 