Kortinpurkutalkoot.

IMG_1539

”Minneköhän nämäkin kuvat on tallennettu?”, kysyi mieheni ja kanssamatkustajani muutama päivä sitten selaillessaan kameran sisältöä. ”Ööööö… ehkä jonnekin… tarkistan….”, vastasin epämääräisesti. Totuuden nimissä on sanottava, etten ollut ollenkaan varma oliko kuvia edes purettu kamerasta.

Muistikortinpurku, ehkäpä yksi ärsyttävimmistä hommista. Lomakuvia on usein liikaa, pahimmillaan useita satoja. En todellakaan kuulu niihin ihmisiin, jotka purkavat kameran muistikortin välittömästi, lajittelevat kuvat kansiohin, poistavat turhat ja käsittelevät parhaat niin, että jäljellä on 50 erinomaista kuvaa viikon lomareissulta. Pari vanhaa filmirullallista, eikös niin? Ainakin ennen ne riittivät hyvin.

Ja miksi juuri omat kuvat jäävätkin aina käsittelemättä? Olen neuvonut ja ohjeistanut sukulaisia ja ystäviä vastaavassa hommassa siinä määrin, että voisin alkaa vetää Muistikortilta kirjaksi -kursseja, joilla opeteltaisiin kansiointia, alkeellista kuvien käsittelyä, tekstittämistä ja kuvakirjan taittoa. Että vinkkinä vaan, jos kiinnostusta löytyy.

Sain kuitenkin tänä aamuna kansioitua koko kameran muistikortin, suuren kasan kuvia eri reissuilta. Joukossa oli aika monta kuvaa raunoista, veistoksista ja kissoista. Ja miten hienoja paikkoja on tullutkaan nähtyä viime vuosina! Urakan hyvänä puolena oli uppoutuminen kuviin määrin, että ajattelin tehdä pari juttua reissuvinkeistä. Viime kesän Napoli-postausta on luettu sen verran, että ehkäpä myös uudet reissupostaukset löytävät lukijansa. Kansiot auki, siis!

 

 

Mainokset

Taidematkustaja Tukholmaan.

October 31, 1954. New York, NY

Edellisestä postauksesta on näköjään vierähtänyt aikaa. Hiljaiselon syynä taitavat olla pikkumatkustajan muuttuvat tarpeet ja unet: kolmen tunnin päikkärit ovat muisto vain, ja nyt meillä on kotona reipas menijä. Hyvä puoli hommassa on se, että kärsivällisyyttä vaunuissa keikkumiseen riittää hieman enemmän, mikä mahdollistaa pidemmät näyttelyvierailut. Ja sehän vain passaa, sillä olemme starttaamassa Tukholmaan piakkoin. Reissussa haaveilen useammasta näyttelyvisiitistä.

Huutelin Facebookin puolella näyttelyvinkkejä Tukholmaan ja sainkin oikein hyviä. Moderna Museetin Livet Självt -näyttelyä kehuttiin, samoin Fotografiskan  näyttelyitä. Vivian Maierin kuvat Kulturhusetissa kiinnostavat myös kovasti. Mieleni tekisi kuitenkin ottaa yksi täysin uusi kohde listalle, sillä Modernassa ja Fotografiskassa tulee käytyä melkeinpä jokaisella reissulla (ei vähiten siksi, että Modernan museokauppa on ihanin!). Koska Astrid Lindgrenin kotimuseoon ei taida lyhyellä varoitusajalla olla asiaa, saattaisi hyvä kohde olla Sven-Harrys Konstmuseum, jossa on esillä ruotsalaista nykytaidetta.

Tuleeko mieleesi vielä joku käymisen arvoinen näyttely Tukholmassa juuri nyt? Vinkkaa palauteboksiin!

Kuva: Vivian Maier: October 31, 1954. New York, NY. Kuvan lähde: http://www.vivianmaier.com

Psst! Lupaan päivittää reissusta kuvia reippaasti ainakin Instagramin puolelle. Otahan tili seurantaan!

 

Suomalaisen nykytaiteen keräilijät.

image

Helsingissä on paraikaa esillä kolme kiinnostavaa yksityiskokoelmanäyttelyä: Taidehallin Zabludowicz Collection, Seppo Fräntin kokoelma Lapinlahden sairaalassa ja huomenna perjantaina avautuva Heinojen taidesäätiön kokoelma HAMissa.

Taidehallin näyttely esittelee teoksia vajaalta kymmeneltä Zabludowiczien residenssissä olleelta kansainväliseltä nykytaiteilijalta. Heinojen näyttelyssä YLEN mukaan esillä on teoksia viideltäkymmeneltä (!) suomalaiselta nykytaiteilijalta.

Fräntin näyttelyn kinnostavaksi tekee teosten lisäksi paikka: Lapinlahden vanhaan sairaalaan koottu näyttely kantaa nimeä Haava. Lapinlahden sairaalasta onkin verkkosivujen mukaan tarkoitus luoda ”uudenlainen mielen hyvinvoinnin, yhteisöllisen toiminnan, yhteiskunnallisen yrittäjyyden ja kulttuurin kohtaamispaikka”. Veikkaan, että Fräntin kokoelma kinnostaa kävijöitä siinä määrin, että rakennusympäristöä elävöittävä hankekin saa mukavasti julkisuutta samalla.

Tässä hauskassa privaattikokoelmien ”näyttelysumassa” on kuitenkin ainakin yksi voittaja: suomalainen nykytaide. Näyttelyitä vielä toistaiseksi näkemättä toivon, että vaikka laajamittainen taiteen keräily vaatiikin tietysti hieman varallisuutta, näkisi suuri yleisö taiteen keräilyn kiinnostavana ja loppujen lopuksi aika tavallisena asiana. Suomalaiset taiteilijat ja galleriat kun tarvitsevat keräilijöitä.

Kuten Fräntikin HS:n haastattelussa toteaa ”Se on vähän kuin rakkauselämässä. Ei siinä tarvitse montaa sekuntia katsella, kun sopiva teos tulee kohdalle. Sitten se on ostettava.”

Kuva: HAM.