Helsingissä on paraikaa esillä kolme kiinnostavaa yksityiskokoelmanäyttelyä: Taidehallin Zabludowicz Collection, Seppo Fräntin kokoelma Lapinlahden sairaalassa ja huomenna perjantaina avautuva Heinojen taidesäätiön kokoelma HAMissa.
Taidehallin näyttely esittelee teoksia vajaalta kymmeneltä Zabludowiczien residenssissä olleelta kansainväliseltä nykytaiteilijalta. Heinojen näyttelyssä YLEN mukaan esillä on teoksia viideltäkymmeneltä (!) suomalaiselta nykytaiteilijalta.
Fräntin näyttelyn kinnostavaksi tekee teosten lisäksi paikka: Lapinlahden vanhaan sairaalaan koottu näyttely kantaa nimeä Haava. Lapinlahden sairaalasta onkin verkkosivujen mukaan tarkoitus luoda ”uudenlainen mielen hyvinvoinnin, yhteisöllisen toiminnan, yhteiskunnallisen yrittäjyyden ja kulttuurin kohtaamispaikka”. Veikkaan, että Fräntin kokoelma kinnostaa kävijöitä siinä määrin, että rakennusympäristöä elävöittävä hankekin saa mukavasti julkisuutta samalla.
Tässä hauskassa privaattikokoelmien ”näyttelysumassa” on kuitenkin ainakin yksi voittaja: suomalainen nykytaide. Näyttelyitä vielä toistaiseksi näkemättä toivon, että vaikka laajamittainen taiteen keräily vaatiikin tietysti hieman varallisuutta, näkisi suuri yleisö taiteen keräilyn kiinnostavana ja loppujen lopuksi aika tavallisena asiana. Suomalaiset taiteilijat ja galleriat kun tarvitsevat keräilijöitä.
Kuten Fräntikin HS:n haastattelussa toteaa ”Se on vähän kuin rakkauselämässä. Ei siinä tarvitse montaa sekuntia katsella, kun sopiva teos tulee kohdalle. Sitten se on ostettava.”
Kuva: HAM.
taidematkustaja 