Helsingissä on voi paraikaa nähdä kaksi keskenään varsin erilaista kaupunkitilaan sijoittuvaa nykytaideteosta.
Muistatteko vielä Valtion taideteostoimikunnan ja Kiasman järjestämän taidekilpailun, jossa haettiin Marskille kaveria? Jaetulle ensimmäiselle sijalle sijoittunut Nestori Syrjälän Running Man starttasi tänään Kiasmalta. ”Running Man on kiireinen ja suuntansa hukannut hahmo ekologisten, taloudellisten ja poliittisten kriisien murrostamassa maailmassa”, kuvaa Syrjälä teostaan. Idea on simppeli: teos koostuu tunnin mittaisista juoksuista, joita toteutetaan vuoden ajan kerran viikossa.
Yayoi Kusaman installaatio Ascension of Polka Dots on the Trees puolestaan täyttää Esplanadin puiston ja pohjustaa HAMin lokakuussa avautuvaa Kusaman näyttelyä. Kävin tänään kurkkaamassa varaslähdöllä, ja hienolta näytti. Mikään uudenkarhea teos ei ole kyseessä, sillä Kusama esitteli ensimmäisen version teoksesta jo vuonna 1966 Venetsian taidebiennaalissa. Eränlainen nykytaiteen klassikko siis.
Meidän kaikkien yhteiseen kaupunkitilaamme sijoitettu nykytaide on herkkä paikka. Erityisesti, jos teos kommentoi monumenttia, peittää tunnettua maisemaa tai muuttaa jollain tapaa kaupunkilaisten totuttuja kulkureittejä. Running Man ja Ascension of Polka Dots on the Trees ovat erilaisia teoksia yhteisessä tilassa. Suurin osa helsinkiläisistä tuskin huomaa juoksevaa miestä, jos tämä ei satu juoksemaan nenän edestä juuri sillä hetkellä, kun katse ei ole nauliutunut älypuhelimeen. Punavalkoisia palloja ei taas voi olla huomaamatta.
En ole kummoinenkaan oraakkeli ennustaessani, että viimeistään Kusaman teoksen virallisen julkistuksen jälkeen alkaa keskustelu Esplanadin puistosta ja siitä a) pilaako teos puut b) turmeleeko historiallisesti arvokkaan miljöön c) aiheuttaako muuten vaan päänsärkyä ja herneen livahtamisen nenukkiin. Tämä on paradoksaalista, sillä vakiintuneita taideinstituutioita usein kritisoidaan seiniensä sisälle käpertymisestä. Toisaalta pilkuista tulee varmasti mieletön ja tervetullut #Helsinki-hashtaginen Instagram-hitti.
Keskustelu kelpaa varmasti niin Helsingin taidemuseolle kuin Kiasmallekin niin kauan kuin se on asiallista ja perusteltua – taiteen kun kuuluukin herättää ajatuksia. Herkistele siis aistejasi: taide-elämys voi olla juuri nyt aivan kulman takana tai livahtaa vauhdilla ohi.
taidematkustaja 