Museohaaveita.

astridlindgren-taidematkustaja

Edellisellä Tukholman-reissullani matkalukemisenani oli Astrid Lindgrenin elämäkerta Tämä päivä, yksi elämä. Ajattelin toiveikkaana, että ehkä tällä reissulla pääsisin käymään Lindgrenin kotona Dalagatan 46:ssa. Asunto on säilytetty Lindgrenin aikaisessa asussaan juuri sellaisena, kun se oli kirjailijan viimeisinä elinvuosina.

Tukholman-päiviemme aikaiset kierrokset olivat jälleen kerran täynnä, mutta tunnelin päässä näkyi hieman valoa: kolmen viikon päästä järjestetyllä kierroksella olisi ollut kokonaista kaksi paikkaa vapaana. Ja optimistina ajattelen, että ainakin teoriassa minun on joskus mahdollista päästä Dalagatanille, jos olen a) ajoissa liikkeellä varauksen kanssa b) liikenteessä ilman alle 15-vuotiaita. Lapsilla ei nimittäin ole asiaa Lindgrenin kotiin, mikä on tietysti, noh, vähän hassua.

Olen kirjoittanut aiemminkin museohaaveistani jutussa Museo = nykypäivän katedraali?, mutta nyt ajattelin konkreettisesti listata haaveeni tänne blogiin. Eli eräänlainen museofriikin bucket list siis.

Satunnaisessa järjestyksessä:

Osa museoista tai kohteista on helpommin saavutettavissa kuin toiset. Veijo Rönkkösen patsaspuistossa Parikkalassa olen kyllä totuuden nimissä käynyt, mutta käynnistä on jo vierähtänyt tovi jos toinenkin.

parikkala-taidematkustaja

Niki de Saint Phallen Tarot-puutarha nousi listalle eilen. Listaa katsoessa painotusta näyttäisi olevan myös koti- ja asumisen historiaa esittelevissä museoissa.

Päivitän jatkossa listaa joko tähän jutun yhteyteen tai nostona blogin sivupalkkiin.

Missä te haluaisitte käydä ja miksi?

 

Mainokset

Niki.

Myönnän – en ole koskaan ollut hurjan innostunut Niki de Saint Phallen taiteesta. Ehkä siksi, että käsitykseni on perustunut pitkälti ”hersyviin ja värikkäisiin” Nana-veistoksiin. Tiedättehän ne rehevät naishahmot.

Taidehallin näyttely vaikutti Ylen uutisissa vilahtaneen pätkän perusteella monipuolisemmalta. Vaikka tila onkin verrattain pieni (lue: ihanan sopivan kokoinen), on näyttelyyn saatu kivasti variaatiota. Niki de Saint Phalle esitetään näyttelyssä rajoja rikkovana feministisenä, vahvana taiteilijana: ”Päätin jo varhain tulla sankarittareksi. Kuka olisin? George Sand? Jeanne d’Arc? Drag-Napoleon? Mitä ikinä päätinkään tehdä, halusin sen olevan vaikeaa, jännittävää, suurta.”niki-taidehalli-taidematkustaja1

niki-taidehalli-taidematkustaja2Niki de Saint Phalle, uusi tyyli-ikonini.
niki-taidehalli-taidematkustaja9

Samoin kuin Alice Neelin elämä, myös Niki de Saint Phallen polku oli paikoin turhankin kivikkoinen. Kunnianhimoa taiteilijalta ei kuitenkaan puuttunut. Yksi näyttelyn kiinnostavimmista elementeistä on Italian Toskanaan valmistunut Giardino dei Tarocchi, Tarot-puisto. Näyttelysalissa video esittelee suurudenhullun kokonaisuuden peilisaleineen ja jättiveistoksineen.

niki-taidehalli-taidematkustaja10niki-taidehalli-taidematkustaja4niki-taidehalli-taidematkustaja3

Toinen kiinnostava kokonaisuus näyttelyssä on de Saint Phallen performatiiviset teokset. Shooting Picture on enemmän kuin fyysinen teos, se oli performanssi, eräänlainen naisen voimannäyte miehisessä maailmassa.

niki-taidehalli-taidematkustaja6niki-taidehalli-taidematkustaja7niki-taidehalli-taidematkustaja8

Entäs sitten ne Nanat? Nekin näyttivät ihanilta Taidehallin suuressa salissa.

Menkääpä ihmeessä katsomaan, näyttely on auki 20. marraskuuta asti ja osa Helsingin juhlaviikkojen ohjelmaa.

Psst!

Huomenna 25. päivä torstaina Helsingin taiteiden yönä Taidehalli on avoinna iltakymmeneen saakka, kaikki pääsyliput klo 18–22 puoleen hintaan.

Visiitti Tampereelle – miten käy Sara Hildénin?

Tampereen näyttelykesän hitti on kuulemma ollut Sara Hildénin taidemuseon Ron Mueck -näyttely. Eikä mikään ihme: suurikokoiset superrealistiset ihmisveistokset ovat ällistyttävän hienoja, jopa siinä määrin että niistä huokuva melankolia saattaa jäädä teknisen taituruuden jalkoihin.

mueck_taidematkustaja5mueck_taidematkustaja3mueck-taidematkustaja2mueck-taidematkustaja4mueck_taidematkustaja6mueck_taidematkustaja1

Mueck-käynnin yhteydessä jäin miettimään aiemmin kesällä lukemaani juttua Muumit pelastettiin Tampereella – miten käy Sara Hildénin taidemuseon?. En ole moneen vuoteen käynyt Sara Hildénissä kesällä; käyntini ovat sijoittuneet talviaikaan, jolloin Särkänniemi on ollut hiljainen. Museoon on ollut aina kiva mennä – ikkunoista avautuvat maisemat tuovat mieleen Tanskan Louisianan ja kahvilan kakut ovat ihania.

Tällä kertaa olin huvipuistohärdellissä pihalla kuin lumiukko: mistä sisään ja miten? Voiko Särkänniemen lipunmyyntijonon ohittaa? Onneksi mukana olevat paikallisoppaat puikkelehtivat sujuvasti ihmispaljoudessa. En ole aiemmin ajatellut, että sijainti on ongelma, mutta tällä kertaa aloin ymmärtää Ylen jutussakin esitettyjä pointteja.

Museon näyttelyohjelma on vahva ja yleisökin näyttää löytävän museon, ainakin Mueckin tapauksessa. Kesäkävijän kannalta museo on silti ikään kuin tungettuna huvipuiston perimmäiseen nurkkaan – poissa silmistä.

finlayson_taidematkustaja3
Tanya Akhmetgalieva: The Chrysalis Phase (2013)

Harmittelin jälleen junamatkalla Tampereen taidehallin TR1:n lopettamista. Taidehalli kun on ollut kätevästi matkan varrella Tampereen taidemuseoon. Tällä kertaa sain Twitterissä vinkin käydä kurkkaamassa Finlayson Art Area, nyt toista kertaa järjestetty kesänäyttely Finlaysonin tehdasalueella. Näyttely levittäytyy moneen eri tilaan, joten kartasta ja ystävällisestä infopisteen opastuksesta oli hyötyä.

Näyttelyn pääpaino on kotimaisessa nykytaiteessa, mutta molempina vuosina mukana on ollut myös kutsuttu ulkomainen taiteilija, tällä kertaa venäläinen tekstiilitaiteilija Tanya Akhmetgalieva, jolla ol näyttelyssä useampia suurikokoisia teoksia. Parhaiten mieleen jäi Minna Suoniemen videoteos Second Waltz vuodelta 2013, jossa vielä remontoimattoman Milavidan uusbarokkilinnan kauneus mykisti.

finlayson_taidematkustaja2
finlayson_taidematkustaja1

Tampereen kesäreissuun kuuluu tietysti myös Vuoden nuoren taiteilijan näyttely Tampereen taidemuseossa. Viime vuonna titteli oli Ville Anderssonin, tänä vuonna Reima Nevalaisen. Näyttelyhän nähdään myös Aboa Vetus & Ars Nova -museossa syksyllä.

Tampereen taidemuseon tilat sopivat hyvin Nevalaisen maalaustaiteelle. Joskus, varsinkin videotaiteen ollessa kyseessä, teoksia on selvästi vaikeampi saada installoitua niin että ne pääsisivät parhaimmalla mahdollisella tavalla esille. Tällä kertaa kuitenkin erinomainen näyttely ja ripustus – kiinnostavaa myös nähdä mihin suuntaan taiteilija jatkaa.

nevalainen_taidematkustaja1nevalainen_taidematkustaja2nevalainen_taidematkustaja3

Esillä

Finlayson Art Area 28. elokuuta asti.
Reima Nevalainen 11. syyskuuta asti.
Ron Mueck 16. lokakuuta asti.

Vauvaperheen lomanpäätös Tukholmassa – Kusama, Kustaa ja Bryan Adams

Tämän blogin ensimmäinen vauvateemaa liippaava postaus seuraa tässä. Lopussa on nimittäin pieni yhteenveto siitä, miksi Tukholma on museoista kiinnostuneen vauvaperheen ykköspaikka.

Kesäloman viimeinen viikko koitti ja jotain kivaa piti vielä keksiä, varsinkaan kun kelit eivät suoranaisesti suosineet. Toukokuinen Tukholman-reissu osoittautui sen verran toimivaksi konseptiksi myös alle yksivuotiaan kanssa, että suuntasimme jälleen sinne.

nordiskamuseet_taidematkustaja3

Kun pikkumatkustaja ei ihan vielä tajua huvipuistojen tai junibackeneiden päälle, voi aika lailla toteuttaa omia mielitekojaan nähtävyyksien suhteen. Faktahan on kuitenkin se, että pätkä herää ennen seitsemää ja aamupäivä on näin ollen tehokkainta toiminta-aikaa. Tukholmassa on yksi museo, joka on tästä vinkkelistä katsottuna ylitse muiden: Fotografiska. Se on auki joka päivä kello yhdeksästä lähtien. Mikäli kohdalle osuu aikainen maanantaiherätys, kannattaa ottaa suunta kohti Södermalmin rantaa.

Fotografiskassa on aina esillä viidestä kuuteen näyttelyä, joten tarjonnasta löytyy usein ainakin yksi helmi. Nick Brandtin Inherit the Dust esitteli valtavia, melankolisia panoraamakuvia Afrikasta – paikoista, joissa ihmisen läsnäolo on pakottanut suuret eläimet siitymään muualle. Mikäli olet menossa näyttelyyn, kannattaa ehdottomasti varata hetki aikaa making of -videolle: se avaa näyttelyn taustoja tekstejä paremmin. Tästä videosta saa myös hyvän käsityksen Brandtin työskentelystä.

Parhaan yllätyksen tarjosi Bryan Adamsin Exposed-näyttely. Itse en ainakaan tiennyt, että mies on tarjonnut maailmalle muutakin kuin Summer of 69 -hitin, nimittäin älyttömästi hienoja julkkismuotokuvia.

fotografiska_taidematkustaja2
Bryan Adams: Louise Bourgeois, New York, 2007.

Etukäteen eniten kiinnosti Aapo Huhdan Young Nordic Photographer of the Year 2015 -palkintonäyttely. Huhdan valokuvat ovat jääneet kummittelemaan mieleeni Fotografiskan Instagram-feedistä, jossa Huhta sai hyvin tilaa kesän alussa. Taiteilija on täyttänyt pienen, vähän hankalasti löydettävän tilan hienosti.

fotografiska_taidematkustaja3
Aapo Huhta: sarjasta Block.

Jos Fotografiskan aukioloajat antavat pelivaraa vauvankin kanssa liikkumiseen, on Moderna Museet yleensä näyttelyiden ja saavutettavuuden suhteen varma valinta. Tällä kertaa keskityimme Yayoi Kusaman näyttelyyn ja jätimme kokoelmanäyttelyn väliin. Kusaman näyttely on selvä hitti myös Tukholmassa, mikä antanee odottaa mukavia kävijämääriä myös syksyn HAMin näyttelylle. Usein Moderna Museet -vierailu on ihaninta aloittaa pikaisella espressolla aulakahvilassa, mutta nyt koko museon aula oli nin tupaten täynnä, että varsinkin vaunujen kanssa oli parempi suunnata suoraan näyttelytiloihin.

Näyttely oli jaettu Modernan ja ArkDesin tilojen kesken, mikä harmillista kyllä vaikutti kokonaisuuteen. Toisin kuin Modernan näyttelyissä usein, ripustus tuntui sekavalta eikä useimmilla teoksilla ollut riittävästi tilaa ympärillään. Eniten harmitti ruuhkaiseen jonotustilaan sijoitetut dokumentaatiot performansseista, niitä kun olisi mielellään katsonut rauhassa ajan kanssa. On kiinnostavaa nähdä, miten HAMin kokonaisuus rakentuu– tiloina museot ovat erilaisia.

modernamuseet_kusama_taidematkustaja3modernamuseet_kusama_taidematkustaja1modernamuseet_kusama_taidematkustaja4modernamuseet_kusama_taidematkustaja5modernamuseet_kusama_taidematkustaja2modernamuseet_kusama_taidematkustaja6modernamuseet_kusama_taidematkustaja8modernamuseet_kusama_taidematkustaja7
Näyttelyn teoksista sävähdyttivät erityisesti ArkDesin puolella esillä olleet Infinity Mirrored Room – Hymn of Life, 2015 (kolmas kuva alhaalta) sekä Helsingin talvipuutarhassakin paraikaa installoituna versiona esillä oleva Narcissus Garden (kaksi alinta kuvaa).

Yksi museo, näyttely tai nähtävyys päivässä on mielestäni kiva tahti pienen vauvan kanssa, ja kolmannen päivän museokohteeksi valikoitui Nordiska Museet. Tiedostan olevani paikoitellen rasittavaa museoseuraa, sillä rakastan kunnollisia kulttuurihistoriallisia museoita ja näyttelyitä, mutta toisaalta turhaudun sekunnissa, mikäli jokin on pielessä. Nyt ei tarvinnut pettyä. En myöskään voi uskoa, että olen onnistunut jollain ihmeen konstilla välttelemään tätä ihanaa helmeä.

Itse rakennus on upea: museoksi alun perin tehty juurten juontaessa 1800-luvun kokoelmabuumiin. Parasta Nordiska Museetissa on kuitenkin se, miten kokonaisuus on rakennettu. Museossa on esillä ikään kuin sarja mininäyttelyitä, ei mitään puuduttavaa kaanonia vuodesta nolla vuoteen 2016. Jokainen kokonaisuus on omanlaisensa – kankaat ja kudonnat olivat hyvinkin perinteisesti esillä ulosvedettävissä laatikoissa kun taas ruotsalaista vuodenkiertoa esittelevä näyttely oli dioraamamainen. Museo on täten eräänlainen katsaus myös esittämisen tapojen historiaan. nordiskamuseet_taideamtkustaja7
nordiskamuseet_taidematkustaja1
Museon aula holveineen on yksi Ruotsin suurimmista sisätiloista. 120 metriä pitkään ja 25 metriä korkeaan tilaan mahtuu hyvin yksi jättimäinen Kustaa Vaasa (vuodelta 1925).

Museokäynnin hintaan kuuluva ääniopas on mainio: helppokäyttöinen ja selkeä. Kesäkuusta lähtien oppaan kieleksi on myös voinut valita suomen. Tunnin mittainen ”highlights-kierros” alkaa neljännestä kerroksesta, mutta hyvin pian huomaa maleksivansa saleissa huomattavasti kauemmin.

nordiskamuseet_taidematkustaja2nordiskamuseet_taidematkustaja5nordiskamuseet_taidematkustaja7nordiskamuseet_taidematkustaja6nordiskamuseet_taidematkustaja4

Ihaninta museossa oli korunäyttely. Yli 10 000 korun kokoelmasta näyttelyssä oli esillä tuhat korua, mutta hienon installoinnin ansioista uuvuttavuus oli kaukana. Neljännen kerroksen kodit ja sisustukset -osuus on varmasti designfanin mieleen ja aulakerroksen Folkhemslägenhetenissä 1940-luvun malliasunnon fiilis oli saatu säilytettyä. Myös audio-oppaassa avattiin hyvin eri aikojen ruotsalaisen asumisen ideologiaa. Malliasunnossa kaappeihin sai kurkkia ja tavaroita tarkastella kaikessa rauhassa.

nordiskamuseet_taidematkustaja8nordiskamuseet_taidematkustaja9nordiskamuseet_taidematkustaja10nordiskamuseet_taidematkustaja11

Vauvaystävälliset Tukholma-museot

No miksi sitten Tukholmassa ja sen museoissa on niin heppoa olla vauvan kanssa? Siksi, että monia käytännön asioita on oikeasti ajateltu.

  • Joka paikkaan pääsee vaunuilla ja invasisäänkäynnit on opastettu hyvin. Jopa 1800-luvulla rakennetussa Nordiska Museetissa pärjäsi mainiosti. Ainoastaan neljännessä kerroksessa niitä ärsyttäviä muutaman rappusen siirtymiä oli paljon.
  • Vaipanvaihtotilat ovat luksustasoa. Useimmissa museoissa on oma lastenhoitohuone, ei siis invavessan yhteydessä oleva suttuinen tila.
  • Aikuisten kesken matkustaessa museon ravintolat jäävät väliin, koska muut paikat nyt vain ovat useimmiten parempia. Vauvan kanssa oma ja vauvan nälkä iskee juuri näyttelykäynnin päätteeksi, joten museoravintolan palvelut ovat kultaakin kalliimpia. Kaikissa kolmessa museossa on hyvät ravintolat, joissa on runsaasti (Ikean) syöttötuoleja ja mikro. Fotografiskan kahvilassa toki viihtyy ihan muutenkin.

fotografiska_taidematkustaja1
Tällä kertaa Tukholman parhaan kahvilamaiseman pilasi megaristeilijä.

Toukokuun Tukholma-visiitistä voit lukea tästä.