Tämän blogin ensimmäinen vauvateemaa liippaava postaus seuraa tässä. Lopussa on nimittäin pieni yhteenveto siitä, miksi Tukholma on museoista kiinnostuneen vauvaperheen ykköspaikka.
Kesäloman viimeinen viikko koitti ja jotain kivaa piti vielä keksiä, varsinkaan kun kelit eivät suoranaisesti suosineet. Toukokuinen Tukholman-reissu osoittautui sen verran toimivaksi konseptiksi myös alle yksivuotiaan kanssa, että suuntasimme jälleen sinne.
Kun pikkumatkustaja ei ihan vielä tajua huvipuistojen tai junibackeneiden päälle, voi aika lailla toteuttaa omia mielitekojaan nähtävyyksien suhteen. Faktahan on kuitenkin se, että pätkä herää ennen seitsemää ja aamupäivä on näin ollen tehokkainta toiminta-aikaa. Tukholmassa on yksi museo, joka on tästä vinkkelistä katsottuna ylitse muiden: Fotografiska. Se on auki joka päivä kello yhdeksästä lähtien. Mikäli kohdalle osuu aikainen maanantaiherätys, kannattaa ottaa suunta kohti Södermalmin rantaa.
Fotografiskassa on aina esillä viidestä kuuteen näyttelyä, joten tarjonnasta löytyy usein ainakin yksi helmi. Nick Brandtin Inherit the Dust esitteli valtavia, melankolisia panoraamakuvia Afrikasta – paikoista, joissa ihmisen läsnäolo on pakottanut suuret eläimet siitymään muualle. Mikäli olet menossa näyttelyyn, kannattaa ehdottomasti varata hetki aikaa making of -videolle: se avaa näyttelyn taustoja tekstejä paremmin. Tästä videosta saa myös hyvän käsityksen Brandtin työskentelystä.
Parhaan yllätyksen tarjosi Bryan Adamsin Exposed-näyttely. Itse en ainakaan tiennyt, että mies on tarjonnut maailmalle muutakin kuin Summer of 69 -hitin, nimittäin älyttömästi hienoja julkkismuotokuvia.
Bryan Adams: Louise Bourgeois, New York, 2007.
Etukäteen eniten kiinnosti Aapo Huhdan Young Nordic Photographer of the Year 2015 -palkintonäyttely. Huhdan valokuvat ovat jääneet kummittelemaan mieleeni Fotografiskan Instagram-feedistä, jossa Huhta sai hyvin tilaa kesän alussa. Taiteilija on täyttänyt pienen, vähän hankalasti löydettävän tilan hienosti.
Aapo Huhta: sarjasta Block.
Jos Fotografiskan aukioloajat antavat pelivaraa vauvankin kanssa liikkumiseen, on Moderna Museet yleensä näyttelyiden ja saavutettavuuden suhteen varma valinta. Tällä kertaa keskityimme Yayoi Kusaman näyttelyyn ja jätimme kokoelmanäyttelyn väliin. Kusaman näyttely on selvä hitti myös Tukholmassa, mikä antanee odottaa mukavia kävijämääriä myös syksyn HAMin näyttelylle. Usein Moderna Museet -vierailu on ihaninta aloittaa pikaisella espressolla aulakahvilassa, mutta nyt koko museon aula oli nin tupaten täynnä, että varsinkin vaunujen kanssa oli parempi suunnata suoraan näyttelytiloihin.
Näyttely oli jaettu Modernan ja ArkDesin tilojen kesken, mikä harmillista kyllä vaikutti kokonaisuuteen. Toisin kuin Modernan näyttelyissä usein, ripustus tuntui sekavalta eikä useimmilla teoksilla ollut riittävästi tilaa ympärillään. Eniten harmitti ruuhkaiseen jonotustilaan sijoitetut dokumentaatiot performansseista, niitä kun olisi mielellään katsonut rauhassa ajan kanssa. On kiinnostavaa nähdä, miten HAMin kokonaisuus rakentuu– tiloina museot ovat erilaisia.
Näyttelyn teoksista sävähdyttivät erityisesti ArkDesin puolella esillä olleet Infinity Mirrored Room – Hymn of Life, 2015 (kolmas kuva alhaalta) sekä Helsingin talvipuutarhassakin paraikaa installoituna versiona esillä oleva Narcissus Garden (kaksi alinta kuvaa).
Yksi museo, näyttely tai nähtävyys päivässä on mielestäni kiva tahti pienen vauvan kanssa, ja kolmannen päivän museokohteeksi valikoitui Nordiska Museet. Tiedostan olevani paikoitellen rasittavaa museoseuraa, sillä rakastan kunnollisia kulttuurihistoriallisia museoita ja näyttelyitä, mutta toisaalta turhaudun sekunnissa, mikäli jokin on pielessä. Nyt ei tarvinnut pettyä. En myöskään voi uskoa, että olen onnistunut jollain ihmeen konstilla välttelemään tätä ihanaa helmeä.
Itse rakennus on upea: museoksi alun perin tehty juurten juontaessa 1800-luvun kokoelmabuumiin. Parasta Nordiska Museetissa on kuitenkin se, miten kokonaisuus on rakennettu. Museossa on esillä ikään kuin sarja mininäyttelyitä, ei mitään puuduttavaa kaanonia vuodesta nolla vuoteen 2016. Jokainen kokonaisuus on omanlaisensa – kankaat ja kudonnat olivat hyvinkin perinteisesti esillä ulosvedettävissä laatikoissa kun taas ruotsalaista vuodenkiertoa esittelevä näyttely oli dioraamamainen. Museo on täten eräänlainen katsaus myös esittämisen tapojen historiaan. 
Museon aula holveineen on yksi Ruotsin suurimmista sisätiloista. 120 metriä pitkään ja 25 metriä korkeaan tilaan mahtuu hyvin yksi jättimäinen Kustaa Vaasa (vuodelta 1925).
Museokäynnin hintaan kuuluva ääniopas on mainio: helppokäyttöinen ja selkeä. Kesäkuusta lähtien oppaan kieleksi on myös voinut valita suomen. Tunnin mittainen ”highlights-kierros” alkaa neljännestä kerroksesta, mutta hyvin pian huomaa maleksivansa saleissa huomattavasti kauemmin.
Ihaninta museossa oli korunäyttely. Yli 10 000 korun kokoelmasta näyttelyssä oli esillä tuhat korua, mutta hienon installoinnin ansioista uuvuttavuus oli kaukana. Neljännen kerroksen kodit ja sisustukset -osuus on varmasti designfanin mieleen ja aulakerroksen Folkhemslägenhetenissä 1940-luvun malliasunnon fiilis oli saatu säilytettyä. Myös audio-oppaassa avattiin hyvin eri aikojen ruotsalaisen asumisen ideologiaa. Malliasunnossa kaappeihin sai kurkkia ja tavaroita tarkastella kaikessa rauhassa.
Vauvaystävälliset Tukholma-museot
No miksi sitten Tukholmassa ja sen museoissa on niin heppoa olla vauvan kanssa? Siksi, että monia käytännön asioita on oikeasti ajateltu.
- Joka paikkaan pääsee vaunuilla ja invasisäänkäynnit on opastettu hyvin. Jopa 1800-luvulla rakennetussa Nordiska Museetissa pärjäsi mainiosti. Ainoastaan neljännessä kerroksessa niitä ärsyttäviä muutaman rappusen siirtymiä oli paljon.
- Vaipanvaihtotilat ovat luksustasoa. Useimmissa museoissa on oma lastenhoitohuone, ei siis invavessan yhteydessä oleva suttuinen tila.
- Aikuisten kesken matkustaessa museon ravintolat jäävät väliin, koska muut paikat nyt vain ovat useimmiten parempia. Vauvan kanssa oma ja vauvan nälkä iskee juuri näyttelykäynnin päätteeksi, joten museoravintolan palvelut ovat kultaakin kalliimpia. Kaikissa kolmessa museossa on hyvät ravintolat, joissa on runsaasti (Ikean) syöttötuoleja ja mikro. Fotografiskan kahvilassa toki viihtyy ihan muutenkin.
Tällä kertaa Tukholman parhaan kahvilamaiseman pilasi megaristeilijä.
Toukokuun Tukholma-visiitistä voit lukea tästä.
taidematkustaja 