Tampereen näyttelykesän hitti on kuulemma ollut Sara Hildénin taidemuseon Ron Mueck -näyttely. Eikä mikään ihme: suurikokoiset superrealistiset ihmisveistokset ovat ällistyttävän hienoja, jopa siinä määrin että niistä huokuva melankolia saattaa jäädä teknisen taituruuden jalkoihin.
Mueck-käynnin yhteydessä jäin miettimään aiemmin kesällä lukemaani juttua Muumit pelastettiin Tampereella – miten käy Sara Hildénin taidemuseon?. En ole moneen vuoteen käynyt Sara Hildénissä kesällä; käyntini ovat sijoittuneet talviaikaan, jolloin Särkänniemi on ollut hiljainen. Museoon on ollut aina kiva mennä – ikkunoista avautuvat maisemat tuovat mieleen Tanskan Louisianan ja kahvilan kakut ovat ihania.
Tällä kertaa olin huvipuistohärdellissä pihalla kuin lumiukko: mistä sisään ja miten? Voiko Särkänniemen lipunmyyntijonon ohittaa? Onneksi mukana olevat paikallisoppaat puikkelehtivat sujuvasti ihmispaljoudessa. En ole aiemmin ajatellut, että sijainti on ongelma, mutta tällä kertaa aloin ymmärtää Ylen jutussakin esitettyjä pointteja.
Museon näyttelyohjelma on vahva ja yleisökin näyttää löytävän museon, ainakin Mueckin tapauksessa. Kesäkävijän kannalta museo on silti ikään kuin tungettuna huvipuiston perimmäiseen nurkkaan – poissa silmistä.
Tanya Akhmetgalieva: The Chrysalis Phase (2013)
Harmittelin jälleen junamatkalla Tampereen taidehallin TR1:n lopettamista. Taidehalli kun on ollut kätevästi matkan varrella Tampereen taidemuseoon. Tällä kertaa sain Twitterissä vinkin käydä kurkkaamassa Finlayson Art Area, nyt toista kertaa järjestetty kesänäyttely Finlaysonin tehdasalueella. Näyttely levittäytyy moneen eri tilaan, joten kartasta ja ystävällisestä infopisteen opastuksesta oli hyötyä.
Näyttelyn pääpaino on kotimaisessa nykytaiteessa, mutta molempina vuosina mukana on ollut myös kutsuttu ulkomainen taiteilija, tällä kertaa venäläinen tekstiilitaiteilija Tanya Akhmetgalieva, jolla ol näyttelyssä useampia suurikokoisia teoksia. Parhaiten mieleen jäi Minna Suoniemen videoteos Second Waltz vuodelta 2013, jossa vielä remontoimattoman Milavidan uusbarokkilinnan kauneus mykisti.
Tampereen kesäreissuun kuuluu tietysti myös Vuoden nuoren taiteilijan näyttely Tampereen taidemuseossa. Viime vuonna titteli oli Ville Anderssonin, tänä vuonna Reima Nevalaisen. Näyttelyhän nähdään myös Aboa Vetus & Ars Nova -museossa syksyllä.
Tampereen taidemuseon tilat sopivat hyvin Nevalaisen maalaustaiteelle. Joskus, varsinkin videotaiteen ollessa kyseessä, teoksia on selvästi vaikeampi saada installoitua niin että ne pääsisivät parhaimmalla mahdollisella tavalla esille. Tällä kertaa kuitenkin erinomainen näyttely ja ripustus – kiinnostavaa myös nähdä mihin suuntaan taiteilija jatkaa.
Esillä
Finlayson Art Area 28. elokuuta asti.
Reima Nevalainen 11. syyskuuta asti.
Ron Mueck 16. lokakuuta asti.
taidematkustaja 