Myönnän – en ole koskaan ollut hurjan innostunut Niki de Saint Phallen taiteesta. Ehkä siksi, että käsitykseni on perustunut pitkälti ”hersyviin ja värikkäisiin” Nana-veistoksiin. Tiedättehän ne rehevät naishahmot.
Taidehallin näyttely vaikutti Ylen uutisissa vilahtaneen pätkän perusteella monipuolisemmalta. Vaikka tila onkin verrattain pieni (lue: ihanan sopivan kokoinen), on näyttelyyn saatu kivasti variaatiota. Niki de Saint Phalle esitetään näyttelyssä rajoja rikkovana feministisenä, vahvana taiteilijana: ”Päätin jo varhain tulla sankarittareksi. Kuka olisin? George Sand? Jeanne d’Arc? Drag-Napoleon? Mitä ikinä päätinkään tehdä, halusin sen olevan vaikeaa, jännittävää, suurta.”
Niki de Saint Phalle, uusi tyyli-ikonini.
Samoin kuin Alice Neelin elämä, myös Niki de Saint Phallen polku oli paikoin turhankin kivikkoinen. Kunnianhimoa taiteilijalta ei kuitenkaan puuttunut. Yksi näyttelyn kiinnostavimmista elementeistä on Italian Toskanaan valmistunut Giardino dei Tarocchi, Tarot-puisto. Näyttelysalissa video esittelee suurudenhullun kokonaisuuden peilisaleineen ja jättiveistoksineen.
Toinen kiinnostava kokonaisuus näyttelyssä on de Saint Phallen performatiiviset teokset. Shooting Picture on enemmän kuin fyysinen teos, se oli performanssi, eräänlainen naisen voimannäyte miehisessä maailmassa.
Entäs sitten ne Nanat? Nekin näyttivät ihanilta Taidehallin suuressa salissa.
Menkääpä ihmeessä katsomaan, näyttely on auki 20. marraskuuta asti ja osa Helsingin juhlaviikkojen ohjelmaa.
Psst!
Huomenna 25. päivä torstaina Helsingin taiteiden yönä Taidehalli on avoinna iltakymmeneen saakka, kaikki pääsyliput klo 18–22 puoleen hintaan.
taidematkustaja 