Suomen taiteen tarina.

Millainen on Suomen taiteen tarina ja mikä ihme oikeastaan on kansalliskokoelma? Tätä kysymystä olen pohtinut nyt parin viime kerran ajan Ateneumissa kaydessäni. Museossa on nimittäin esillä uusi kokoelmanäyttely, Suomen taiteen tarina, jossa esitellään Kansallisgallerian kokoelmaklassikoita. Näyttely ei kuitenkaan ole suomalaisten taiteilijoiden tarina, vaan mukana on myös kokoelmaan hankittuja, kansainvälisiä teoksia.

Olen sillä lailla häpeilemättömän konservatiivinen näyttelykävijä, että jos menen Lontoon National Galleryyn, odotan näkeväni Jan Van Eyckin Arnolfinien muotokuvan tai Turnerin meritaistelut. Satunnaisen matkailijan kannalta edelfeltit ja schjerfbeckit on hyvä pitää visusti esillä. Mutta entäs me suomalaiset taiteen kuluttajat, joiden kokoelma kansalliskokoelma on? Olisi hyvä, että yhteistä kulttuuriperintöämme esittelevästä näyttelystä tulisi jollain tapaa kohottunut olo.

kokoelma_ateneum_taidematkustaja

No siitähän tulee, ainakin minulle. Ripustus on upea ja näyttelylle on annettu kerrankin museon keskeisimmät tilat pääsalia myöten. Vaikka teemat ovatkin hieman ennalta arvattavia ja aika lailla perinteisiä (maisema, symbolismi, Kalevala…) niin näyttelystä ei silti tule taas nämä samat metsot ja Kullervot -fiilistä.

Näyttely avautui kahdessa osassa, ja viimein  myös modernin taiteen osuus on avoinna yleisölle. Nautin suuresti myös näyttelyn tästä puolesta ja olisin mielelläni katsonut teoksia vielä ainakin toiset kolme salia lisää. Ensimmäistä kertaa ymmärsin Aimo Kanervan maalausten hienouden ja omalaatuisen suomalaisen valon, jonka maalari on vanginnut. Ja Mauno Hartmanin Maamme-veistos, se oli järkyttävän upea. Näitä helmiä en kuvannut, mutta muutaman kuvan kuitenkin näyttelyn tästä osiosta nappasin:

ateneum_taidematkustajakain-tapper_ateneum_taidematkustajamether-borgstron_ateneum_taidematkustajayves-klein_ateneum_taidematkustaja

Keskustelua kokoelmiin päätyvistä teoksista on luultavasti käyty koko entisen Suomen Taideyhdistyksen, myöhemmän Valtion taidemuseon ja nykyisen Kansallisgallerian olemassaolon ajan. Nykytaiteen museossa Kiasmassa esillä oleva kokoelmateos, Jenni Hiltusen Grind, ja sen ympärillä vellova keskustelu osoittaa, että debattia on tarpeellista käydä edelleen. Nämä keissit ovat tietysti osa Suomen taiteen tarinaa – ja nykytaiteen teokset huomispäivän klassikoita.

Kirjoitan lähiaikoina vielä lisää ajatuksiani Kansallisgallerian kokoelmasta sekä tästä hienosta aineistojen avauksesta – sitä on odotettu.

Kuvatiedot ylhäältä alas
Yleiskuva Suomen taiteen tarina -näyttelystä / Kuva näyttelyssä olevasta videoteoskoosteesta / Kain Tapper: Valokiila (1967) / Ernst Mether-Borgström: Semafori (1968) / Yves Klein: Samothraken Nike, sininen (1968).

Mainokset

Saako taidetta instata?

Olin mukana keskiviikkona ArtHelsingissä järjestetyssä keskustelussa Saako taidetta instata? Keskustelu toteutettiin yhteistyössä Suomen Taiteilijaseuran kanssa ja kanssani mukana keskustelemassa olivat Kuvaston Tommi Nilsson sekä kuvataiteilja Sami Havia (instassa @samihavia).

Kuten keskustelun vetäjä, Taiteilijaseuran Miisa Pulkkinen aluksi totesi: kyllä, taidetta saa instata. Mutta millä ehdoin? Kaikki lähtee tekijänoikeuksista ja palaa tekijänoikeuksiin, ja näitä meidän kaikkien somessa pörräävien tulisi tietysti kunnioittaa. 

Aihe on vähintäänkin kinkkinen: myönnän, että itsekin olen julkaissut kuvia Instagramissa ilman kunnollista kreditointia ja veikkaan, että kaikki meistä ovat joskus tehneet niin. En ole kysynyt lupaa taiteilijalta teoskuvan julkaisemiseen, mutta lähes aina olen kysynyt luvan näyttelyissä kuvaamiseen. Joskus tuntuu, että kaikkien sääntöjen viidakossa on kerta kaikkiaan hukassa.

Taiteilijaseura ja Kuvasto kokosivatkin keskustelua varten viisi sääntöä teoskuvan somettamiseen. Näitä noudattamalla pääsee jo hyvin pitkälle:


Muutama huomio ohjeista:

  • Kohta 1: Käytännössä luvan kysyminen tarkoittaa luvan kysymistä näyttelyssä käydessäsi (koska kenelläpä meistä olisi kaikkien taiteilijoiden yhteystiedot näppärästi saatavilla). Näin ollen olisi mainiota, että näyttelyn järjestäjä olisi sopinut taiteilijan kanssa etukäteen, saako näyttelyssä kuvata ja saako kuvia julkaista somessa, ja että henkilökunta, joka on yleisön kanssa tekemisissä olisi tietoinen luvasta.
  • Kohta 2: Käsi ylös, kuka meistä on lukenut palveluiden käyttöohjeet? Niinpä.
  • Kohta 3: Tämä on helppo. Taiteilijan nimen muistaa kyllä. Teoksen nimeä ei tarvitse muistaa, mutta se on tietty kiva bonus.
  • Kohta 4: Amaro, Hudson, Clarendon? Älä filtteröi turhaan. Pientä säätöä toki voi tehdä.
  • Kohta 5: Kaupallinen käyttö on sitten kokonaan eri juttu. Ole ana yhteydessä kuvan oikeuksien omistajaan.

Jotta yhteistyö somettajien ja näyttelyiden järjestäjien välillä toimisi, olisi tärkeää että säännöt tiloissa kuvaamiseen ja kuvien jakoon olisivat selvät, kun näyttely avautuu. Pelisääntöjen ilmoittamiseen on monia keinoja: 

  • Seinäteksteissä tai näyttelyvihkosessa ilmotettaisiin selkeästi saako kuvata ja kuvia julkaista ja jos ei, sekin lukisi selvästi. 
  • Pelkkä hashtag ei riitä, sillä ainakin itse oletan sellaisen nähdessäni, että somettamiseen kannustetaan. 
  • Mikäli näyttelyssä ilmoitetaan, että kysy lupa kuvaamiseen henkilökunnalta, olisi hyvä että henkilökuntaa olisi myös olla paikalla. 

Medän blogaajien ja somettajien on hyvä myös muistaa, että museolla tai gallerialla on täysi oikeus kieltää kuvaaminen tiloissaan, eikä tästä voi loukkaantua. Harmitella kyllä voi, sillä niin hyvä hyviä markkinointiväyliä somekanavat pienien markkinointibudjettien alalla ovat. 

Asiaa tekijänoikeuksista on tulossa pian lisää, ja mikäli teillä on kysyttävää tai kommentoitavaa, laittakaa viestiä kommenttiboksiin, sähköpostiin tai Twitteriin. Keskustelu on tervetullutta! 

Ylempi kuva: Karoliina Korpilahti. Alempi kuva: Suomen Taiteilijaseura.

Tärpit ArtHelsinkiin ja Habitareen.

AH3Huomenna keskiviikkona Helsingin Messukeskuksessa avautuvat Habitare-messut ovat monelle sisustuksesta ja designista pitävälle yksi syksyn ykköstapahtumista. Yhtä aikaa Habitaren kanssa järjestettävät ArtHelsinki-nykytaidemessut ovat tässä muodossaan sen sijaan varsin uusi tuttavuus. Messuosastojen lisäksi tarjolla on mukavasti keskusteluohjelmaa niin ammattilaisille kuin suurelle yleisöllekin.

Kävin messuohjelmaa läpi ja kokosin tärpit nykytaiteesta, taiteen ostamisesta ja sisustuksesta innostuneelle kävijälle:

Keskiviikko

  • klo 13.45 ArtHelsinki Arealla esittäytyy myöhemmin syksyllä avattava taideverkkokauppa Taiko. Millaista on taiteen ostaminen verkosta? Samaan syssyyn kannattaa jäädä kuuntelemaan paneelikeskustelua taidemarkkinoiden tulevaisuudesta: klo 14.00 samalla lavalla kysytään What does the art market in the future look like?

Torstai

  • klo 16.00 Arena Stagella esitellään Seitsemän syytä käydä taidegalleriassa. Jos olet kiinnostunut nykytaiteesta, mutta et ehkä vielä käy itse gallerioissa, suuntaa tänne.

Perjantai

  • 16.00 Arena Stagella puhutaan taiteesta kodeissa. Ohjelman mukaan sisustussuunnittelija, muotoilija Tomi Kouvola kysyy galleristeilta ne kysymykset mitä emme ehkä itse uskalla kysyä. Toivottavasti yleisö saa myös mahdollisuuden kysyä!

Art Helsingin puolelta kannattaa tietysti tsekata kaikki messuilla mukana olevat galleriat sekä Signature-näyttely, jossa tunnetut suomalaiset muotoilijat ovat valinneet esille kiinnostavien taiteilijoiden teoksia erityisesti helsinkiläisitä ns. non-profit-gallerioista. Ei myöskään kannata missata taiteilija Nastja Säde Rönkön Dear Diary -installaatiota ja performanssia.

Saako taidetta instata?

Itse olen mukana keskiviikkona klo 15 Habitaren Arena Stagella keskustelemassa aiheesta Saako taidetta instata? Mukana myös kuvataiteilija Sami Havia ja Kuvaston toiminnanjohtaja Tommi Nilsson. Keskustelun juontaa Suomen Taiteilijaseuran viestintäpäällikkö, ihana Miisa Pulkkinen. Luvassa on myös tiivis tietoisku tekijänoikeuksista – kätevä erityisesti bloggaajalle ja ahkeralle somettajalle, miksei myös esimerkiksi museoammattilaiselle, joka pohdiskelee näitä kysymyksiä työssään.

Keskustelu on kaikille lipun ostaneille avoin, joten jos aihe yhtään koskettaa tai herättää kysymyksiä, tule kuuntelemaan! Toivon tietysti että paikalle tulee ahkeria twiittaajia, eli jos et itse pääse, voit kurkata Twitteristä hashtagia #ArtHelsinki2016.

Nähdään messuilla!

Laiva saapui kotisatamaan.

Muistatteko, kun jonkin aikaa sitten pohdin taideteoksen hankkimista tyttärelleni? Nyt haave on viimeinkin realisoitunut ja saimme ripustaa Karoliina Hellbergin maalauksen Laiva (Myrsky merellä) seinällemme. Juhlapäivä!

laiva_hellberg_taidematkustaja
Laiva (Myrsky merellä).

Valinta tuntui aluksi vaikealta: millainen teos? Maalaus, grafiikkaa, veistos? Entä taiteilija? Suomessa on niin paljon mahtavia nykytaiteilijoita, että ongelmana oli ennemminkin runsaudenpula. Miten siis päädyimme juuri tähän teokseen?

laiva_taidematkustaja
Saa koskea.

Kaikki alkoi oikeastaan Karoliinan HAMin näyttelystä, jota kovasti ihastelin myös blogikirjoituksessani. Maalaukset ja näyttelyn tunnelma jäivät pitkäksi aikaa pyörimään mieleeni ja muistankin harmitelleeni, että lähes kaikki näyttelyn teokset olivat jo löytäneet ostajan (mikä on tietysti taiteilijan kannalta ihannetilanne). Otinkin yhteyttä Karoliinaan hänen verkkosivuillaan vierailtuani ja sovimme tapaamisen.

Omaan kotiinsa taideteosta valitessa voi oikeastaan ainoastaan luottaa siihen tunteeseen, joka syntyy kun teoksen näkee. En missään vaiheessa ajatellut, että meille tulisi Laivan tyyppinen maalaus, mutta kun näin teoksen työhuoneella, ihastuin siihen välittömästi. Pidin teoksen tunnelmasta. Laivasta, jossa valonauha loistaa myrskyävästä merestä huolimatta.

Ihaninta koko prosessissa taiteilijan kanssa juttelun lisäksi oli se, että Laiva päätyi ennen meille tuloa esille myös näyttelyyn.

salondeporveaux_hellberg_taidematkustaja
Salon de Porveaux kesällä 2016.

Kävimme Porvoossa Salon de Porveaux -näyttelyssä ihastelemassa maalausta. Jo nyt tuntuu, että teoksella on menneisyys ja elinkaarta takanaan. Joku päivä se toivottavasti matkaa tyttäreni ensimmäisessä muuttokuormassa uuteen kotiin.

Kiitos Karoliina sydämellisistä kohtaamisista ja hienosta teoksesta. Toivon, että kirjoitukseni myös kannustaa muita tekemään taidehankintoja kotiin tai lahjaksi. Mieleinen teos kotona piristää jokaista päivää.

Taidematkustaja nyt myös Facebookissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Taidematkustaja on vihdoin ja viimein tuupannut itsensä myös Facebookiin. Käykäähän tykkäämässä! Facebookin feed päivittyy myös tuohon blogin sivupalkkiin.

Jaan Twitterissä, Facebookissa ja Instagram-tilillä hieman eri sisältöjä, joten kannattaa tietysti seurata jokaista niistä. Tiedot uusista postauksista päivittyvät luonnollisesti kaikkiin kanaviin.

Syksyn näyttelytärpit pääkaupunkiseudulle.

web_Cadillac-Motel,-from-Niagara,-2005-Alec-Soth
Helsingin Sanomat listasi jo syksyn näyttelytärppejä jutussaan: Amedeo Modigliani Ateneumissa, Yayoi Kusama HAMissa ja Mona Hatoum Kiasmassa. Kaikki ehdottomasti näkemisen arvoisia.

Lisäksi jutussa mainitaan Kansallismuseon näyttely Renessanssi. Nyt! – Rafaelista Tizianiin – 1500-luvun maalauksia Italiasta, joka kiinnostavasti jatkaa Kansallismuseon (Italia-teemaista?) taidenäyttelylinjaa. Jaakko Heikkilän Venetsia-valokuvanäyttely oli kesän positiivisia näyttely-yllätyksiä.

Hesarin tärppien lisäksi Taidematkustaja aikoo ehtiä seuraaviin lupaavalta kuulostaviin näyttelyihin:

Museot

  • Alec Soth: Gathered Leaves

    Valokuvataiteen museossa 15. tammikuuta 2017 saakka.
    Viime viikolla avautunut näyttely on jo kerännyt mukavasti suitsutusta. Taiteilija on aktiivinen myös Instagramissa: @littlebrowmushroom

  • Nykyaikaa etsimässä

    EMMA Espoon modernin taiteen museossa 12. lokakuuta alkaen.
    Loisteliaan Rut Bryk -näyttelyn jälkeen EMMAssa suunnataan Olavi Paavolaisen jalanjäljille, tai ainakin inspiroidutaan Paavolaisen pohdinnoista ihmisen kokemuksesta modernissa maailmassa. Hieno kattaus nykytaiteilijoita, muiden muassa Berlinde de Bruyckere, Sasha Huber, Antti Laitinen, Elly Strik ja Akram Zaatari.

  • Lionel Smit: Kasvoja – Faces

    Didrichsenin taidemuseossa 9. syyskuuta alkaen.
    Eteläafrikkalaisen nykytaiteilijan näyttelyssä on esillä taiteilijan maalauksia ja veistoksia.

  • Takaisin Karjalaan – Caj Bremer Neuvosto-Karjalan runokylissä

    Gallen-Kallelan Museossa 10. syyskuuta alkaen.
    Valokuvaaja Caj Bremerin ja toimittaja Sakari Määttäsen Neuvosto-Karjalaan vuosina 1979–1982 tekemät matkat seurailivat 1800-luvulla samoilla poluilla tallanneiden Akseli Gallen-Kallelan ja I. K. Inhan jalanjäkiä. Kiinnostavaa on, että matkakertomus julkaistiin aikoinaan Hesarissa, jolloin monilla oli ensi kertaa mahdollisuus nähdä tunnelmia rajan takaisesta todellisuudesta matkailijoilta suljetuilta alueilta.

    (Tässä paikallaan tämän matkustajan pieni tunnustus: en ole koskaan käynyt Gallen-Kallelan Museossa Tarvaspäässä. Nyt viimeistään on aika).

Galleriat

Gallerioiden syksyn näyttelyohjelma vaikuttaa lupaavalta. Omassa kalenterissani ovat jo ainakin Karoliina Hellberg Galerie Anhavassa (27. lokakuuta alkaen), Susanna Majuri ja Sami Parkkinen Galleria Heinossa (3. syyskuuta ja 1. lokakuuta alkaen), Essi Kausalainen SICissä (10. syyskuuta alkaen), Hybrid Matters -ryhmänäyttely Forum Boxissa (24. marraskuuta alkaen) sekä Riikka Keränen ja Nabb+Teeri Ama Galleryssä (2. syyskuuta alkaen).

Erinomaisen kiinnostava (ja ajankohtainen) projekti on myös Terike Haapojan ja Laura Gustafssonin huomenna perjantaina avautuva Museum of Nonhumanity – Epäihmisyyden museo, joka tarkastelee eläimen ja ihmisen välistä rajanvetoa sekä sitä kenellä on oikeuksia. Näyttelyssä kysytään ketä voi kohdella resurssina, hyödykkeenä tai tuholaisena? Näyttely on avoinna Suvilahden Tiivistämössä 29. syyskuuta asti.

Ihanaa näyttelysyksyä! Palaan pian muun Suomen näyttelytärpeillä.

Kuva: Alec Soth: Cadillac Motel, from Niagara, 2005 © Alec Soth