Ystävä vuosien takaa.

schjerfbeck_taidemuseo_taidematkustaja8

Kävin Turun taidemuseossa tervehtimässä Helene Schjerfbeckiä keskellä kauneinta syksyä. Mielessäni oli käynyt, että eihän minun välttämättä tarvitse – olimme tuttuja jo pitkältä ajalta. Ateneumin näyttelyssä muutama vuosi sitten koin Schjerfbeck-ähkyn, joka riitti hetkeksi. Pohdin kuitenkin etukäteen, että sitä vaaraa ei nyt ehkä olisi, Turussa tilat kun ovat pienemmät.

schjerfbeck_taidemuseo_taidematkustaja2

Liikkeellä oli moni muukin. Jono kiemurteli pitkälle aulaan, uudistuneessa Cafe Victorissa munkkirinkilät möivät itse itsensä. Yleisökierros alkoi historiamaalauksista, itse hiippailin näyttelyn viimeiseen huoneeseen – aloitin lopusta.

schjerfbeck_taidemuseo_taidematkustaja3

Helene Schjerfbeck kuoli vuonna 1946 Ruotsissa Saltsjöbadenin kylpylähotellissa, jossa oli viettänyt viimeiset vuotensa. Ennen sitä hänen elämäänsä oli mahtunut erilaisia elämänvaiheita aina Pariisin-opinnoista pitkään oleskeluun Hyvinkäällä ja Tammisaaressa. Itselleni tärkeimmät teokset sijoittuvat 1900-luvun ensimmäiselle ja toiselle vuosikymmenelle. Monia koskettavat eniten hänen viimeiset, Saltsjöbadenin omakuvat.

schjerfbeck_taidemuseo_taidematkustaja5schjerfbeck_taidemuseo_taidematkustaja6schjerfbeck_taidemuseo_taidematkustaja4

Huone huoneelta näyttely vai paranee. Inspiroiduin lähes kaikesta: Schjerfbeckin paletista, hänen hiljaisista naisistaan, interiööreistä sekä keinutuoleista. Hiljaisuus-huoneessa aika tuntui pysähtyneen. Kaksi suosikkiani, Maria sekä muotokuva Anna Lintumäestä, oli ripustettu vierekkäin. Olisin voinut viettää huoneessa loppupäivän.

Vasta poistuttuani museosta tajusin, etten edes ollut käynyt näyttelyn ensimmäisessä salissa varhaisten maalausten parissa – lähdin keinutuolien parista takaisin, koska halusin nähdä vielä kerran Hiihtäjättären punaiset posket.

On kiinnostavaa, miten kaikkien aiemmin nähtyjen näyttelyiden, luettujen elämäkertojen ja museokaupoista haalittujen postikorttien jälkeenkin tämä verrattain pieni ja intiimi näyttely avasi jälleen uuden aukeaman omaan Schjerfbeck-historiaani.

Vain parhaat näyttelyt pystyvät sellaiseen.


Teoskuvat ylhäältä alas:

Omakuva, en face II, Saltsjöbaden, 1944 tai 1945.
Hiljaisuus (Anna Lintumäki), 1907 ja Maria (mallina taiteilijan käly), 1909.
Äiti (Olga Schjerfbeck), 1902.
Hiihtäjätär (Englantilainen), 1909.

Mainokset

3 kommenttia artikkeliin ”Ystävä vuosien takaa.

  1. Voi kun Suomessa olisi tällä hetkellä vaikka kuinka paljon mielenkiintoisia näyttelyitä! Kaikkialle ei millään ehdi.
    Postasit edellisessä Reilun blogin ja Kuvaston käytänteistä. Tähän tekstiin olisin tahtonut kuvien alle teostiedot. Siis ihan jo siksikin, että teosten nimet kävisivät esille nopeammin. Piirroskuvasta olisi ollut mielenkiintoista tietää tekovuosi, sillä tuo on joka tapauksessa niitä loppukauden ”kuolematöitä”. Oliko se kenties maalattu kuolinvuonna 1946?

    Tykkää

    1. Kiitos kommentista! Lisään kuvatiedot tänään kun pääsen käsiksi kameran muistikorttiin 😊 Sanos muuta, näyttelyitä riittää nyt, ja monet vielä sellaisia jotka kestävät useammankin katsomisen.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s