Terveiset Palermosta! Vierailin kesäkuussa kaupungissa Manifesta-nykytaidebiennaalin tiimoilta ja jaan nyt vinkkini näyttelyyn sekä kaupunkiin.
Palermo, Sisilian pääkaupunki, on näyttämönä lokakuulle asti jatkuvalle Manifesta-nykytaidebiennaalille. Eri puolille kaupunkia sijoittuvan näyttelykokonaisuuden myötä kaupunkia pääsee tutkimaan syvemmältä kuin mihin tavallisesti olisi mahdollisuus.
Itse biennaaliin tutustumiseen kannattaa valita pari päivää ja kaupunkiin ainakin parisen päivää lisää. Jos reissuun haluaa yhdistää vielä rantalomailua tai lähikaupunkien tutkailua, aikaa saa kulumaan helposti viikonkin verran.
Manifesta-taidebiennaali järjestetään nimensä mukaisesti joka toinen vuosi, mutta paikkasidonnaisista biennaaleista poiketen aina eri eurooppalaisissa kaupungeissa. Tänä vuonna Palermossa, kahden vuoden päästä Marseillessa. Palermon näyttelyssä on esillä yli 40 taiteilijaa ja teoksista iso osa on komissioita, eli tätä editiota varta vasten tilattuja teoksia.
Näyttelyn teema, The Planetary Garden, viittaa Palermoon eräänlaisena diversiteetin ja vaikutteiden sekoittumisen ”laboratoriona”. Kaupunki on nähnyt pitkän ja monivaiheisen historiansa aikana koko ajan käynnissä olevaa maahan- ja maastamuuttoa. Pakolaisuutta, siirtolaisuutta, valloittajia; kreikkalaisia, arabeja, normanneja. Poislähtievien saarelaisten (siciliani di mare) siirtolaisuutta erityisesti Pohjois-Italiaan, ja heidän kotiinpaluutaan. Teema on voimallisesti läsnä, ei ainoastaan päälleliimattuna otsikkona.
Iso osa teoksista käsittelee liikkuvuutta ja muutosta: ilmastonmuutosta, ihmiskauppaa, turismin ja maahanmuuton kysymyksiä sekä tavaroiden, ihmisten, kasvien, pääoman ja tiedon hallittua tai hallitsematonta liikkumista. Näyttelypäivien jälkeen olo on lyijynraskas.
Yksi nykytaiteen tärkeimpiä tehtäviä on tarkastella ympäröivän yhteiskuntamme tapahtumia kriittisesti ja tarkkanäköisesti. Manifesta ei ole kevyt kesänäyttely, mutta se ei tarkoita sitä etteikö joka ikistä teosta ja kokonaisuutta voisi ymmärtää. Näyttely on huolellisesti koottu ja kuratoitu, tekstit ovat luettavia ja kokonaisuus pysyy hyvin kasassa. Näyttelypaikkojen ja teosten suhdetta on mietitty tarkkaan.
Palazzo Forcella de Setassa nähdään teoksia mm. Kader Attialta, Patricia Kaersenhoutilta ja Laura Poitrasilta. Itse palazzo on arkkitehtoninen sekamelska klassisia, arabialaisia, bysanttilaisia ja normannivaikutteita marmorilattioineen, stuccoineen ja mosaiikkeineen. Täydellinen paikka kulttuureista, dekolonisaatiosta ja orjuudesta puhumiseen.
Casa del Mutilato valmistui vuonna 1936 Italian sodissa haavoittuneiden sisilialaisten muistomerkiksi ja invalidiyhdistyksen kokoontumistiloiksi. Fasistis-modernistinen arkkitehtuuri on vaikuttavuudessaan kylmäävää. Tilassa on esillä Cristina Lucasin järkyttävä Undending Lightning -videoteos.
Teos esittää jokaisen vuoden 1911 jälkeen tapahtuneen siviileihin kohdistuneen ilmapommituksen ja sen uhrit. Astuin sisään, kun teoksessa oltiin vuodessa 1943. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin lähdin pois pala kurkussa. Korean sota vasta alkoi. In corso – ongoing, lukee katalogissa.
Onneksi on myös kauneutta. Palermon historiallinen Orto Botanico, kasvitieteellinen puutarha, on käsittämättömän upea rappioromantiikan näytös. Osa näyttelyn teoksista on esillä puutarhassa: puiden välissä, kasvihuoneissa, juuri istutettuina.
Myös Palazzo Buterassa esilä olevissa teoksissa käsitellään planeettaamme yhtenä suurena puutarhana. Fallen Fruit -kollektiivin Theatre of The Sun (2016) -installaatiossa jaetaan kartta, josta näkee Palermon kaikki julkiset hedelmätarhat. Renato Leottan ihana Giardino (2016) onkin lattia, jonka päällä seisot: puista tippuvat sitruunat ovat jättäneet jälkensä märille savilaatoille, jotka on myöhemmin uudelleeninstalloitu palazzoon ja näyttelyyn.
Jaan muut vinkkini Palermoon postauksen toisessa osassa. Ennen sitä, käykää Manifestan verkkosivuilla, ja mikäli olette menossa tai jo ehkä nähneet näyttelyn, kertokaa fiiliksenne!
12. Manifesta-biennaali Palermossa 4. marraskuuta 2018 saakka.
taidematkustaja 