Virginie ja Arla.

Helmikuisena iltana vuonna 1999 minun oli vaikea hengittää. Täyssamettinen vanhojentanssipuku oli nyöritetty tiukkaan ja se painoi tonneja – tai ainakin siltä minusta tuntui Joensuun taidemuseon salissa, jossa perinteiset vanhojentanssikuvat otettiin. Kuvan taustalla hymyili nainen. Hänen nimensä oli Virginie, mutta silloin en tuntenut häntä.

Muutamaa vuotta myöhemmin luin Virginien tarinan Anna Kortelaisen samannimisestä kirjasta, ja muistin maalauksen museossa. Ja niin taisi muistaa moni muukin. Albert Edelfeltin Virginiestä on tullut Joensuun taidemuseon kokoelman tunnetuin maalaus, sen Tyttö ja helmikorvakoru.

Vaikka pariisilainen Virginie ei olisi koskaan päätynyt Joensuuhun, olisi museon kokoelma silti käsittämättömän hieno. Miten pienellä itäsuomalaisella museolla voikaan olla tällaisia helmiä saleissaan? Albert Edelfelt, Tyko Sallinen, Werner Holmberg, Magnus Enckell. Mutta myös (ja ennen kaikkea) Ellen Thesleff, Helene Schjerfbeck, Elga Sesemann, Anitra Lucander ja Marja Kanervo.

elga-sesemann-joensuun-taidmuseo-taidematkustaja

anitra-lucander-joensuun-taidemuseo-taidematkustaja

ellen-thesleff-joensuun-taidemuseo-taidematkustajaVirginien tarinan takana on paitsi Edelfeltin rakkaus, myös nainen nimeltä Arla Cederberg (1886–1961). Ja millainen nainen hän olikaan! En ollut kuullut hänestä ennen viimeisintä Joensuun-visiittiä, mutta pienen tutkimuksen jälkeen selvisi, että kaupungista kotoisin ollut Arla

  • sijoitti osakkeisiin, eli pääasiassa osinkotuloilla ja osti taidetta
  • jäljensi päivätyönään kirjallisuutta sokeiden pistekirjoitukselle
  • kävi säännöllisesti taidenäyttelyissä, erityisesti Helsingin Taidehallissa
  • puhui mielellään 44 teoksen kokoelmastaan, jonka painopiste oli suomalaisen kultakauden ajan taiteessa
  • osti Albert Edelfeltin muotokuvan Virginiestä (1883) ja piti sitä aina samalla paikalla kotonaan.

Arla Cederbergin taidekokoelma ja apteekkari Olavi Turtiaisen samoihin aikoihin testamenttaama taidekokoelma johtivat Joensuun taidemuseon perustamiseen 1962.

Kun pohdin Virginien ja Arlan ja museon muiden hienojen teosten tarinaa, en voi olla ajattelematta, että miksi naisten keräämät kokoelmat eivät kerää samanlaista huomiota kuin miesten? Miksi Joensuun taidemuseon nimi ei ole Arla, vaan Onni (joka ilmeisesti keräsi taidetta vaimonsa rahoilla). Miksi syrjäisestä Joensuusta kotoisin ollut, meijerikkökurssin käynyt Arla ihastui Virginiehen?

Ainoastaan viimeiseen kysymykseen on helppoa löytää vastaus.

virginie-joensuun-taidemuseo-taidematkustaja


Kuvat:

Elga Sesemann: Odotushuone (1946).
Anitra Lucander: Sommitelma (1957).
Ellen Thesleff: Omakuva (1908) ja Maisema (1929).
Albert Edelfelt: Virginie (1883) ja Marja Kanervo: Uudelleenverhoilu (2011).

Tekstin lähteenä käytetty Joensuun taidemuseon blogikirjoitusta Arla Cederbergistä.

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: