Ilmiö: taidemuseo.

Vuoden 2019 ilmiö on jo nyt Amos Rexin jono.

TeamLabin näyttely Massless päättyy loppiaisena ja suosio on ollut suur’.

Olen lueskellut mielipidekirjoituksia ja Facebook-kommentointia museon aina vain pidemmiksi venyvistä jonoista ja ihastellut eleganttia tapaa ja ystävällisyyttä, jolla museo asiaa kommentoi. Onneksi negatiivista mussutusta ei juurikaan ole; ainoat nillityskommentit pyörivät sen asian ympärillä, että museoon ei saa ostaa lippuja ennakkoon netistä kuten maailmalla tehdään.

Onhan se nyt aivan käsittämättömän upeaa, että vuonna 2018 ja edelleen 2019 taidemuseo on puheenaihe niin kampaajalla, kahviloissa kuin keskustelupalstoilla (joissa kaikissa olen salakuunnellut ja havainnut Amos Rexistä puhuttavan).

Olkoon 2019 mainio museovuosi!

EDIT: 4.1.

Amoksen jonoista on puhuttu, kuten aiemmin mainitsin, mielestäni asialliseen sävyyn. Kyse on positiivisesta ongelmasta: museo kiinnostaa. Markkinointi & Mainonta -lehden uutiskommentti oli kuitenkin mielestäni outo ja holhoava: siinä moitittiin onnetonta palvelumuotoilua ja huudettiin apua ”museoväelle”, kun ”maailmallakin” osataan, mutta meillä ei.

Ensinnäkin: olisiko aika heittää romukoppaan termu museoväki? Sana museoammattilainen on oikein käypä ja hyvä termi, myös tähän.

Museoammattilainen osaisi varmasti kertoa, että vaikka olisi ihanaa, että museot olisivat avoinna aamusta yöhön, jokainen ekstra-aukiolotunti ja lisäkävijä vaatii lisää aukipitohenkilökuntaa: lisää valvojia ja lipunmyyjiä sekä narikkahenkilökuntaa, lisää siivoojia, myymälä- ja kahvilahenkilökuntaa. Näyttelyitä täytyy myös huoltaa tai tekniikka pettää ja tämä ei tietenkään onnistu yleisölle avoimina aikoina. Teosten lainoissa saattaa olla tiukkoja rajoituksia vaikkapa herkkien teosten valaistusolosuhteille, ja niin edelleen. Paljon asioita, jotka vaativat rahaa, jota museoilla ei (lipputuloista huolimatta) ole useinkaan liikaa.

Kaikkein absurdein on lausahdus Amos Rexissä taidetaan toivoa, että seuraavat näyttelyt eivät ole ehkä yhtä suosittuja. Uskon, että jokaisessa museossa, niin Suomessa kuin ulkomaillakin, toivotaan, että näyttely on suosittu ja rakastettu. Siksi niitä tehdään, kuten hyvin useat museoammattilaiset tekevät: sydänverellä ja tunteja laskematta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: