Kävin joulun alla muutaman päivän visiitillä Roomassa mieheni kanssa.
Joulukuun alku on kaupungissa ihanaa aikaa: jouluvalot ovat upeita (vähän röntsähtäneitä ja runsaita), turisteja on vähemmän ja kaupungin rytmi hieman rauhallisempi. Helmikuuhun, toiseen suosikkivuodenaikaani, verrattuna myös terassilounaat onnistuivat erinomaisesti (RAKASTAN ulkona syömistä – tarjoilijat toki pyörittelivät silmiään kun vaadin istua terassilla).
Tämänkertaisen reissun agenda oli ottaa iisisti – siksi en käynyt kuin yhdessä näyttelyssä. Museoiden sijaan teimme eräänä aamuna varsin mainion kävelyn ja kävimme niin monessa kirkossa kuin reitin varrelle osui. Kolmivuotiaan väsyneenä ja aina vähän kulahtaneena vanhempana baarihyppely vie voimat moneksi päiväksi. Tilalle sopiikin hyvin kirkkohyppely!
Lähdimme liikkeelle keskustasta (loistava Casa Fabbrini sopii mainiosti parin yön kaupunkilomalle), ja koska aamulla oli hiljaista, pääsimme kipuamaan Espanjalaiset portaat vaivatta ylös asti Via Sistinalle.
Chiesa di Santa Maria della Vittoriaan (Via Venti Settembre 17) pitää mennä asiakseen: kirkko on hieman hankalassa liikenteen solmukohdassa Piazza di San Bernardolla. Käynti kuitenkin kannattaa, sillä kirkossa on yksi klassisimmista roomalaisen kirkkotaiteen helmistä: Berninin Pyhän Teresan hurmio (1645–52). Ah!
Heti Piazza di San Bernardon toisella laidalla on Chiesa di San Bernardo alle Terme. Kirkko on rakennettu hyödyntäen keisari Diocletianuksen rakennuttamaa jättimäistä kylpylää, ja noudattelee Pantheonin tapaan pyöreää pohjakaavaa.
Kun lähdet kävelemään Via Torinoa eteenpäin, älä unohda kurkistaa kirkon ”takapihalle”. Siellä on nimittäin todella erikoinen myymälä. Iäkäs herra ja rouva myyvät maailman hienoimmassa pienessä puutarhassa kitschin ja coolin välimaastoon sijoittuvia puutarhapatsaita ja pienempiä laattoja, uurnia ja veistoksia. Kurkista rohkeasti portista sisään (ja varaa tilaa matkalaukkuun).
Via Torinon päässä vastaan tulee Basilica di Santa Maria Maggiore. Emme tällä kertaa käyneet sisällä, koska edellisestä vierailusta oli sen verran lyhyt aika, mutta basilika on milteipä pakollinen vierailukohde kaikille Rooman-kävijöille. Tarina kertoo, että Liberius-paavi (352–66) näki unen, jossa Neitsyt Maria pyysi häntä rakentamaan itselleen kirkon paikkaan, jossa sataa lunta. Lunta satoikin Esquilinus-kukkulalle viides elokuuta, ja niin paavi rakennutti Marialle kirkon. (lähde: Tripsteri).
(Tähän väliin hyvä tietokilpailukysymys, jolla voi brassailla baarivisassa: Santa Maria Maggiore on Rooman yksi neljästä paavillisesta basilikasta. Mutta mitkä ovat kolme muuta? Vastaus löytyy vaikkapa täältä.)
Basilica di Santa Prassede (Via di Santa Prassede, 9/a) on hyvä esimerkki siitä, mikä kirkkohyppelyssä on erityisen ihanaa: ulkonäkö saattaa pettää. Ulkopäin vaatimattoman näköinen, mutta sisältä yllättävän grandiöösi basilika on helmi. Bysanttilaisen mosaiikkitaiteilijan karunkauniit mosaiikit ovat 800-luvulta.
Lopuksi suuntasimme Basilica San Pietro in Vincoliin, jonka kaksi aarretta ovat Pyhän Pietarin kahleet sekä Michelangelon Moses-veistos. Kahleet (vincoli) ovat esillä pyhäinjäännöslippaassa ja veistos juuri puunattuna alttarin lähellä. Molemmat upeita, tietysti. Kerrotaan, että Moses-veistoksen oli tarkoitus olla osa paavi Julius II:n hautamonumenttia. Paavi oli tilannut monumentin taiteilijalta jo vuonna 1505.
(Rachel Cusk muuten kertoo loistavassa The Last Supper: A Summer in Italy -kirjassaan Michelangelon ja Raffaello Sanzion kilpailuasetelmasta paavin suhteen. Suositeltavaa luettavaa myös Rooman-kävijöille.).
Tämän aikalailla tiiviille keskusta-alueelle rajautuvan kirkkohyppelyn pystyy mainiosti suorittamaan yhden aamupäivän tai iltapäivän aikana. Huomioithan, että Roomassa monet kirkot menevät kiinni puoliltapäivin avautuakseen uudelleen vasta kolmen–neljän aikoihin.
taidematkustaja 