Koska olet viimeksi nähnyt museossa tai galleriassa ei-valkoisen tai vaikkapa alkuperäisväestöön kuuluvan taiteilijan tekemän teoksen? Muistatko taiteilijan nimen? Osaatko lausua sen?
Tuskin kukaan on voinut välttyä viime aikojen ajankohtaiselta ja erittäin tarpeelliselta keskustelulta rakenteellisesta rasismista. On ollut hienoa huomata ihmisten jakavan linkkilistoja, kirjasuosituksia ja tahoja, joita voi tukea suoraan rahallisesti, kun haluaa osallistua rasisminvastaiseen työhön.
Rakenteellisen (ja institutionaalisen) rasismin tunnistaminen ja tunnustaminen on ennen kaikkea osa nykypäivän sivistystä – jotain jota emme kerta kaikkiaan voi enää olla huomioimatta.
Mietin, miten itse voisin museoissa, gallerioissa tai muuten taiteen kuluttajana varmistaa, että huomioisin paremmin myös ei-valkoisen taiteilija- ja taidekentän. Että muidenkin kuin valkoisten taiteilijoiden työ saisi samalla lailla näkyvyyttä emmekä ohittaisi sitä ”vaikeana”, ”marginaalisena” tai ”epäkaupallisena”.
Kokosin alle joitain (hapuilevia) ajatuksia ja ennen julkaisua mietin, onko edes järkevää koostaa omaa taiteen kontekstiin sijoittuvaa listaa. Mutta koska museot, galleriat ja taide eivät todellakaan ole yhteiskunnasta erillisiä tahoja, vaan aktiivisia toimijoita, joita myös itse kulttuurin kuluttajina olemme, niin ehkä tästä listasta kuitenkin on hyötyä jollekin, joka pohtii samoja asioita juuri nyt.
—
Laajenna piiriäsi.
Hakeudu rohkeasti kaikenlaisen taiteen pariin. Valitettavasti yhä edelleen paljon kiinnostavaa, usein ei-valkoisten tai yhteiskunnassamme vähemmistönä olevien taiteilijoiden tekemää taidetta esitetään pääosin taiteilijavetoisissa, ei-kaupallisissa gallerioissa, jotka kamppailevat olemassaolostaan eivätkä ole säännöllisen tuen piirissä. Etsi uusi paikkoja aktiivisesti. Ne eivät välttämättä (useinkaan) sijaitse Helsingin keskustassa.
Myönnä olevasi etuoikeutettu, kun sinulla ylipäätään on aikaa ja rahaa viettää aikaasi taiteen ja kulttuurin parissa, ehkä jopa matkustellen. Vaikka museot ja galleriat ovat usein ilmaisia tai edullisia paikkoja, kaikilla ei silti välttämättä ole samaa mahdollisuutta.
Älä ahdistu vaikka et heti ymmärrä.
Jos näet näyttelyissä jotain omasta mielestäsi hankalaa tai epämiellyttävää, älä ahdistu, vaan etsi itse aktiivisesti lisää tietoa. Älä automaattisesti odota, että kaikki vastaukset ovat valmiina seinätekstissä sellaisessa muodossa tai sellaisella kielellä, jota juuri sinä ymmärrät.
Opettele lausumaan ja muistamaan myös niiden taiteilijoiden nimet, joilla on ei-tyypillisiä suomalaisia nimiä.
Kysy ja haasta.
Jos et löydä museoiden (kokoelma-)näyttelyistä vähemmistöjä edustavien taiteilijoiden taidetta, voit aivan hyvin kysäistä asiasta kohteliaasti. ”Huomasin, että tässä näyttelyssä ei ole ruskeiden ihmisten / romanien / saamelaisten / (naisten!) tekemää taidetta.” ”Mistäköhän se voisi johtua?” ”Miksi tässä näyttelyssä kaikki teokset ovat valkoisten miesten tekemiä?” (Huom! Muista kuitenkin, että näyttelyvalvoja ei ole tietobotti eikä usein vastuussa näyttelyn sisällöistä. Lähesty viestillä amanuensseja tai kuraattoreja, jotka museoammattilaisina vastaavat itse näyttelyistä).
Museot voisivat hyvin kertoa, miten juuri nämä teokset ovat päätyneet sen kokoelmiin. Kuka hankki teokset ja mistä? Mistä rahat tulivat? Miksi juuri nämä teokset ovat osa pysyvää kokoelmaa, joka saa olla jatkuvasti esillä?
Kuten tässä artikkelissa todetaan, museoiden itsetutkiskelu ja totuuden kertominen ulkoistetaan (ei-valkoisille tai muille vähemmistöjä edustaville) nykytaiteilijoille, jotka kutsutaan tekemään ”interventioita” kokoelmiin.
Tunnusta, että myös Suomella on kolonialistinen historia ja perehdy siihen sekä alkuperäisväestön ja eri vähemmistöryhmien asemaan Suomessa.
Kerro ja pohdi aktiivisesti näkemääsi.
Postaa kuva näkemästäsi sosiaaliseen mediaan (kreiditoi aina!). Kerro ystävillesi uudesta galleriasta tai museosta, jossa kävit ja näit kiinnostavaa taidetta. Seuraa aktiivisesti sosiaalisessa mediassa myös rodullistettuja taiteilijoita.
Rodullistettujen tai esimerkiksi alkuperäiskansoja edustavien taiteilijoiden tekemä taide jää usein valtamedialta raportoimatta. Ole sinä sanansaattaja ja käytä kanaviasi. Älä kuitenkaan vahvista olemassa olevia stereotypioita.
Tue.
Jos keräät taidetta, osta aktiivisesti kaikenlaista taidetta riippumatta siitä, minkä värinen iho taiteilijalla on tai mistä hän on kotoisin. Kun tutustut aktiivisesti erilaisiin tekijöihin, näet myös muuta kuin länsimaisen taidehistoriallisen kaanonin verifioimaa taidetta.
Luota itseesi ja omaan makuusi, älä siihen, mitä joku toinen pitää hyvänä tai keräämisen arvoisena.
Tämä lista ei ole täydellinen ja olen aivan varmasti jättänyt huomioimatta monia (itsestäänkin selviä) asioita. Lista on tehty omasta aloitteestani ja kannan siitä vastuun. Ota siis yhteyttä, jos haluat lisätä jotain tai kommentoida! Kaikki palaute on tervetullutta.
Aivan erityinen kiitos vielä kaikille erilaisten lähteiden kirjoittajille ja koostajille sekä henkilöille, joiden kanssa olen viime aikoina keskustellut. Ilman teitä tätäkään listaa ei olisi.
Tässä tekstissä käytetyt lähteet:
Kuinka hyödynnän valkoista etuoikeuttani muiden hyväksi?
Monica Gathuo: Valkoisia valheita
Julia Thurén: 9 keinoa olla hyvä valkoinen liittolainen
Alexander Kauffman: Committing to Anti-Racism in Galleries of European Art
Lue myös:
FEM-R: feminismiin ja antirasismiin liittyviä sanoja ja käsitteitä
Carmen Batzar: Valkoinen taide valtaistuimella
Kuva: Orto Botanico Palermossa. Tee Monica Gathuon harjoitus ”Laita silmät kiinni. Paina sormesi minkä tahansa länsimaisen museon kohdalle maailmankartalla. Avaa sitten silmäsi. Seisoskeleeko museossa (tai jossakin muussa julkisessa paikassa kaupungissa jossa museo sijaitsee) vitivalkoisia nuorukaisia aatamin asuissa, lihakset pullottaen ja jokainen viitan laskos täydellisesti kaiverrettuna marmoriin?
taidematkustaja 