Nykytaiteentäyteinen toukokuun viimeinen viikonloppu.

Tulevana viikonloppuna, toukokuun viimeisenä, on nykytaidetarjonta Helsingissä kohdillaan. Suosittelenkin tekemään galleria- ja näyttelykierroksen pitkän kaavan mukaan.

Kuvan Kevät

KhaledYassine_1000px

Taideyliopiston Kuvataideakatemian perinteinen lopputyönäyttely Kuvan Kevät päättyy tulevana viikonloppuna. Maisteriksi valmistuvat opiskelijat esittävät näyttelyssä parastaan – vielä ehdit! Muista tänä vuonna myös HAMin kulma; on hienoa että näyttely levittäytyy Punavuoresta muuallekin kaupunkiin. Ensi vuonna ehkä vieläkin laajemmin? Sunnuntaina näyttelyyn opastaa ihana Karoliina Hellberg, Kuvataideakatemian alumni hänkin.

Good Vibrations SICissä

SIC-2017-GOOD-VIBRATIONS-017

SIC-galleriassa Jätkäsaaressa on esillä ryhmänäyttely Good Vibrations, vielä 28. toukokuuta saakka. En ole itse vielä nähnyt näyttelyä, mutta kuraattori Hanna Ohtosen juttu Mustekalassa oli niin mainio, että pelkästään sen perusteella yllytän kaikki SICiin. Miksi muuten onkin niin, että hyviä viboja kokee nykytaidenäyttelyissä niin harvoin?

Niina Lehtonen Braun Jätkäsaaren Galleria Huudossa

Screenshot 2017-05-23 11.25.52

Niina Lehtonen Braunin These Foolish Things Remind Me Of You alkoi muistoista. Lehtonen Braun alkoi kerätä asioita – tuoksuja, ääniä esineitä – jotka muistuttivat häntä erityisistä ihmisistä. Hän pyysi myös ystäviään, sukulaisiaan ja tuntemattomia toimittamaan hänelle henkilökohtaisia muistojaan, joista hän teki piirustuksen tai kollaasin.

Galleria Huuto sijaitsee samassa makasiinirakennuksessa SICin kanssa, joten molemmat näyttelyt kannattaa tsekata samalla.

Art Fair Suomi Kaapelitehtaalla

Helander_Marja_Dolastallat-2

Aiemmin syksyn kuvataideohjelmaan kuulunut Art Fair Suomi on nyt siirtynyt toukokuulle. Kaapelitehtaalla esittäytyy laaja kattaus taiteilijavetoisia gallerioita niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Helatorstaiviikonloppuna Helsingissä on myös Maailma kylässä -festari, joten toivoa vain voi, että myös Kaapelille riittää yleisöä.

Erityinen herkkupala on varmasti Minna Tervamäen ja Hannaleena Heiskan nykytanssia ja -taidetta yhdistävä performanssi. Museokortilla saa pienen alennuksen messulipusta, joten keltainen kortti taskuun mukaan!

Muut galleriat

Anna_Sandra_Kantanen_Lokal-1

Mikäli energiaa vielä riittää tai matkan varrella ehtii, kannattaa ehdottomasti tsekata  Antti Laitisen näyttely Galerie Anhavassa sekä Tuomas A. Laitisen näyttely Helsinki Contemporaryssä. Molemmat Laitiset ovat suomalaisen nykytaiteen kärkeä, myös kansainvälisesti.

Lisäksi viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä kesäviboja voi hakea Lokal Helsingistä, jossa esillä on järjettömän herkullinen ja ah-niin-tyylikäs Anna & Sandra Kantasen näyttely. Tästä se viimeistään alkaa, kesä nimittäin.


Kuvat ylhäältä alas:

Yassine Khaled: Love Me, 2017. Kuva Petri Summanen / Kuvataideakatemia.
Mirko Nikolić: Installaatiokuva SICin Good Vibrations -näyttelystä. Kuva: SIC.
Niina Lehtonen Braun
: These Foolish Things Remind Me Of You. Kuvakaappaus Galleria Huudon sivuilta.
Marja Helander
: Still videosta Dolastallat, 2016.
Anna & Sanda Kantanen Lokal Helsingissä.
Mainokset

Tampereen taidekevät.

Työni vei minut viime viikolla Tampereella, jossa sain samalla nähdä kevään näyttelyt. Liian usein olen käynyt kaupungissa vain kesällä, jolloin parin päivän visiittiin mahtuu korkeintaan Sara Hildenin taidemuseo ja Tampereen taidemuseon Vuoden nuori taiteilija -näyttely. Nyt pääsin vihdoinkin tsekkaamaan myös galleriat. Galleriakierros Turussa -postaukseni on kerännyt hienon määrän lukijoita – toivottavasti myös taidevinkit Tampereelle kiinnostavat!

Tampereen taidemuseo

tampereen-taidemuseo-2-taidematkustaja

Tampereen taidemuseon Täältä tullaan! Naistaiteilijat modernin murroksessa -näyttely on kerännyt jo nyt mukavan määrän kävijöitä, ja somehuomiosta päätellen monet ovat vielä aikeissa mennä katsomaan näyttelyn. Se nimittäin kannattaa! Varsinkin museon yläkerran muotokuvat ovat hätkähdyttäviä: vakavia, tummia – tuntuu kuin salissa leijalisi hiljainen vastarinta.

tampereen-taidemuseo-taidematkustaja

Näyttely on esillä 28. toukokuuta saakka, jonka jälkeen vuorossa on jo perinteeksi muodostunut VNT-näyttely, tänä vuonna taidemaalari Tiina Pyykkisen teoksia. Muumien muutettua pois museon alakerrasta nykytaide saa lisää tilaa, nimittäin kellarikerrokseen avautuu uusi galleriamainen tila museo käyttöön. Hienoa!

Sara Hildénin taidemuseo

Sara Hildénin taidemuseossa kannattaa käydä myös talvella. Tai ehkä nimenomaan talvella, kun Särkänniemen huvipuisto ei ole avoinna. Silloin museorakennus ja sen todella hieno puistomainen ympäristä saavat tilaa hengittää, ja varsinkin museon alakerran jäinen järvimaisema hämmästyttää. Kirjoitin museon avoinnaolevasta kohtalosta viime kesänä.

Tänä keväänä ripustus on erityisen hieno; Jarmo Mäkilän maalaukset ja veistokset ovat kuin tehtyjä alakerran tilaan. sara-hilden-jarmo-makila-taidematkustaja-4sara-hilden-taidematkustaja

Yläkerran keskussalissa Hylätyt -teos (2016–2017) pahvilaatikoissaan riipaisee jostain syvemmältä.

sara-hilden-jarmo-makila-taidematkustajasara-hilden-taidematkustaja-jarmo-makila2

Jarmo Mäkilän näyttely on myös avoinna toukokuun loppuun saakka – toivon todella, että Ron Mueckin hittinäyttelyn houkuttelemat museokävijät tulevat uudestaan, tällä kertaa kotimaisen nykytaiteen pariin.

Galleriat

Tampereella ei ole aivan samanlaista nykytaidegallerioiden (tai nykytaidetta esittävien museotilojen) keskittymään kuin Turussa,  mutta muutama kiinnostava käyntikohde päivään kannattaa mahduttaa.

Grafiikanpaja Himmelblau

Finlaysonin alueella hemmottelee erityisesti grafiikan ystäviä. Gallerian näyttelytilat moninkertaistuvat lähiaikoina ja kesällä alueella järjestetään Finlayson Art Area -tapahtuma. Paraikaa esillä on Katja Tukiaisen näyttely, aina huhtikuun loppuun saakka.

himmelblau-taidematkustaja

katja-tukiainen-himmelblau-taidematkustaja

Valokuvakeskus Nykyaika keskustassa Kauppakadulla saattaa jäädä keskeisestä sijainnistaan huolimatta helposti huomaamatta. Galleriatiloja on kuitenkin paitsi katutasossa, myös alakerrassa, joten nähtävää riittää. Käsikirjaston puolella esillä on vielä Kuukauden kuva – yksi teos, joka vaihtuu kuukausittain,  joten kannattaa mennä rohkeasti ihan perille asti. Paikka on muuten avoin hyvälle ehdotukselle, joten rohkeasti yhteys galleriahenkilökuntaan.

Tällä hetkellä monissa Tampereen gallerioissa on esillä Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataiteiljaopiskelijoiden lopputyönäyttely – viimeinen sellainen, sillä koulutus lopetetaan. Happy Ending -näyttelyn teoksia on Nykyajan lisäksi esillä Taidekeskus Mältinrannassa ja Rajatila-galleriassa

nykyaika-taidematkustajamaltinranta-2-taidematkustajamaltinranta-taidematkustajaMältinranta on Tampereen taiteilijaseuran galleria hienolla paikalla, jälleen veden äärellä. Gallerian lisäksi tiloissa toimii taidelainaamo.

Taidekierroksella tärkeää on myös oikea tankkaus. Me kävimme lounaalla Kahvila Amurin helmessä Taidemuseon lähellä. Iltapäiväkahveille ihana suositus on Tallipihan kahvila aivan Mältinrannan vieressä. Korvapuustit olivat loistavia!

tallipiha-taidematkustaja

Tallipihalla on myös mainio pieni myymälä, josta voi hankkia tuliaiset, sillä Tampereella museoiden myymälät eivät ole aivan huippuluokkaa. Tämä johtunee tilaongelmista, jotka ainakin Tampereen taidemuseossa väistynevät, kun museo saa lisätilaa uudisrakennuksesta.

tallipiha2-taidematkustaja

Ihanaa näyttelykierrosta Tampereella!


Kuvat ylhäältä alas: Tampereen taidemuseo, Sara Hildénin taidemuseo (Jarmo Mäkilä), Grafiikanpaja Himmelblau, Katja Tukiainen, Miska Allonen (Happy Ending), Hanna Nerg / Maarit Luttinen (Happy Ending).

Visiitti Tampereelle – miten käy Sara Hildénin?

Tampereen näyttelykesän hitti on kuulemma ollut Sara Hildénin taidemuseon Ron Mueck -näyttely. Eikä mikään ihme: suurikokoiset superrealistiset ihmisveistokset ovat ällistyttävän hienoja, jopa siinä määrin että niistä huokuva melankolia saattaa jäädä teknisen taituruuden jalkoihin.

mueck_taidematkustaja5mueck_taidematkustaja3mueck-taidematkustaja2mueck-taidematkustaja4mueck_taidematkustaja6mueck_taidematkustaja1

Mueck-käynnin yhteydessä jäin miettimään aiemmin kesällä lukemaani juttua Muumit pelastettiin Tampereella – miten käy Sara Hildénin taidemuseon?. En ole moneen vuoteen käynyt Sara Hildénissä kesällä; käyntini ovat sijoittuneet talviaikaan, jolloin Särkänniemi on ollut hiljainen. Museoon on ollut aina kiva mennä – ikkunoista avautuvat maisemat tuovat mieleen Tanskan Louisianan ja kahvilan kakut ovat ihania.

Tällä kertaa olin huvipuistohärdellissä pihalla kuin lumiukko: mistä sisään ja miten? Voiko Särkänniemen lipunmyyntijonon ohittaa? Onneksi mukana olevat paikallisoppaat puikkelehtivat sujuvasti ihmispaljoudessa. En ole aiemmin ajatellut, että sijainti on ongelma, mutta tällä kertaa aloin ymmärtää Ylen jutussakin esitettyjä pointteja.

Museon näyttelyohjelma on vahva ja yleisökin näyttää löytävän museon, ainakin Mueckin tapauksessa. Kesäkävijän kannalta museo on silti ikään kuin tungettuna huvipuiston perimmäiseen nurkkaan – poissa silmistä.

finlayson_taidematkustaja3
Tanya Akhmetgalieva: The Chrysalis Phase (2013)

Harmittelin jälleen junamatkalla Tampereen taidehallin TR1:n lopettamista. Taidehalli kun on ollut kätevästi matkan varrella Tampereen taidemuseoon. Tällä kertaa sain Twitterissä vinkin käydä kurkkaamassa Finlayson Art Area, nyt toista kertaa järjestetty kesänäyttely Finlaysonin tehdasalueella. Näyttely levittäytyy moneen eri tilaan, joten kartasta ja ystävällisestä infopisteen opastuksesta oli hyötyä.

Näyttelyn pääpaino on kotimaisessa nykytaiteessa, mutta molempina vuosina mukana on ollut myös kutsuttu ulkomainen taiteilija, tällä kertaa venäläinen tekstiilitaiteilija Tanya Akhmetgalieva, jolla ol näyttelyssä useampia suurikokoisia teoksia. Parhaiten mieleen jäi Minna Suoniemen videoteos Second Waltz vuodelta 2013, jossa vielä remontoimattoman Milavidan uusbarokkilinnan kauneus mykisti.

finlayson_taidematkustaja2
finlayson_taidematkustaja1

Tampereen kesäreissuun kuuluu tietysti myös Vuoden nuoren taiteilijan näyttely Tampereen taidemuseossa. Viime vuonna titteli oli Ville Anderssonin, tänä vuonna Reima Nevalaisen. Näyttelyhän nähdään myös Aboa Vetus & Ars Nova -museossa syksyllä.

Tampereen taidemuseon tilat sopivat hyvin Nevalaisen maalaustaiteelle. Joskus, varsinkin videotaiteen ollessa kyseessä, teoksia on selvästi vaikeampi saada installoitua niin että ne pääsisivät parhaimmalla mahdollisella tavalla esille. Tällä kertaa kuitenkin erinomainen näyttely ja ripustus – kiinnostavaa myös nähdä mihin suuntaan taiteilija jatkaa.

nevalainen_taidematkustaja1nevalainen_taidematkustaja2nevalainen_taidematkustaja3

Esillä

Finlayson Art Area 28. elokuuta asti.
Reima Nevalainen 11. syyskuuta asti.
Ron Mueck 16. lokakuuta asti.

Galleriakierros ennen kesälomaa.

Monissa gallerioissa viedään nyt viimeisiä näyttelyitä ennen kesälomia ja syyskautta. Tein sunnuntaikierroksen Helsingin keskustassa: Helsinki Contemporaryssa, AMAssa, Heinolla, Hippolytessä ja Lokalissa.

Helsinki Contemporaryssa oli esillä superhauskasti Luokkaretkeksi nimetty näyttely. Tuntui, että tällä kertaa oli edetty mukavan rennolla otteella – gallerian näyttelyt ovat usein niin viimeisteltyjä, että kesänäyttely toi kivaa vaihtelua. Jälleen kerran ihastuin Rauha Mäkilän maalauksiin, joiden uima-altaiden siniset sävyt heijastelivat hockneymaisia fiiliksiä, mutta vielä paljon raikkaammin.

IMG_1914

Näyttelyn taiteilijat – Mäkilän lisäksi Hannaleena Heiska, Maiju Salmenkivi, Timo Vaittinen ja Camilla Vuorenmaa – ovat kaikki suomalaisen nykymaalauksen huippunimiä, mikä tekee näyttelystä varsin korkeatasoisen.

helsinkicontemporary1_taidematkustaja

helsinkicontemporary2_taidematkustaja

Valokuvagalleria Hippolytessä ihastuin Studion puolella esillä oleviin Lina Jelanskin kuviin, jotka ovat yhdistelmiä luonnonmaisemasta ja keinotekoisista materiaaleista. Näyttely on Jelanskin debyyttinäyttely, ja tämän perusteella itse ainakin odotan kiinnostuneena lisää.

jelanski_taidematkustaja

Isommassa galleriatilassa esilä ollut Christian Langenskiöldin näyttely ei herättänyt minussa kovinkaan suuria tunteita – maarianhaminalaisesta väestönsuojasta otetut kuvat jäivät hieman etäisiksi. Kuvista välittyi kuitenkin taiteilijan suuri kiinnostus tämäntyyppisiin tiloihin ja niiden erikoiseen funktioon – ne kun täyttävät tarkoituksensa vain katastrofitilanteissa.

langenskiold_taidematkustaja

elinabrotherus_taidematkustaja

Galleria Heinoa ei voinut jättää väliin, koska Elina Brotherus kiinnostaa aina. Erityisesti mainio My Dog is Cuter Than Your Ugly Baby -teos (2013) hykerrytti. Heinon näyttely on tällä kertaa yhteisnäyttely Victoria Schultzin kanssa. Harmikseni olin liikkeellä niin lähellä gallerian sulkemisaikaa etten ehtinyt kunnolla katsomaan näyttelysä esillä olleita videoita. Vinkkinä siis: mene ajoissa ja varaa aikaa.

 

 

 

 

Lokal Helsinki on gallerian, myymälän ja kahvilan ihana yhdistelmä, josta tekee joka ikinen kerta mieli hankkia jotain kotiin. Ripustus on viimeistelty ja myymälässä kaikki on vimpan päälle – yksityiskohdat hintalappuja myöten on huolellisesti mietitty.

Olin liikkeellä Kevätsalonki-näyttelyn viimeisenä päivänä,  mutta 10. kesäkuuta avautuva Fiskarsin satelliittinäyttely Kasvu on varmasti myös todella hieno.

lokal_taidematkustajalokal2_taidematkustajalokal3_taidematkustaja

Jälleen haksahdin taideostokseen: en voinut vastustaa Reeta Ekin Luonnoskirja-sarjan Tikkurila-printtiä. Täydelliset värit! Lokalissa on myytävänä myös muita sarjan printtejä.

netti_Tikkurila_pikkukuva

Ama-gallerian Eternal Mirror -näyttely on hieno, tiivis kokonaisuus Mia Hamarilta, Johanna Leckliniltä ja Heikki Marilalta. Erityisesti Hamarin mystisen veistoksen seurassa voisi viettää paljonkin aikaa. Lecklinin video toi mieleen taannoisen Satuhäät-jakson (kyllä, varaan aikaa maanantaistani laatuviihteeseen) ja viehätti myös taidehistoriallisilla viittauksillaan. Vai mitä sanotte tästä Matissen La Dansen mukaelmasta?

lecklin_taidematkustaja

Lähdin galleriakierrokselle ajatuksenani kurkata vähän ”mitä nyt onkaan tarjolla”, mutta viihdyin, nautin ja ilahduin hyvästä kattauksesta. Monet näyttelyt päättyvät juhannuksen alla 19. kesäkuuta, joten vielä ehdit!

Kuvat: Elina Brotheruksen kuva lainattu Galleria Heinon verkkosivuilta, Reeta Ekin kuva Ekin verkkosivuilta.

Vappu Tukholmassa.

tukholma_taidematkustaja1

Tukholmassa oli ihanaa. Vaikka pidänkin suomalaisesta (lue: turkulaisesta) vapusta, oli tällä kertaa kiva reissata lahden toiselle puolelle. Tukholmassa vappu ei juurikaan näkynyt aukioloajoissa eikä katukuvassa – suurin juhla oli kuninkaan 70-vuotissyntymäpäivä, kunnon ruotsalainen kansanjuhla. Jotkin museot ja nähtävyydet olivat vapunpäivänä kiinni, harmillisesti juuri Vivian Maierin näyttely Kulturhusetissa.

Moderna Museetiin on jälleen vapaa sisäänpääsy, kuten Ruotsin valtiollisiin museoihin on. Etukäteen moni oli kehunut Livet Självt -näyttelyä, joka olikin varsin kunnianhimoisesti kuratoitu kokonaisuus. Näyttelyn kantavana teemana on – ei enempää eikä vähempää – ikuinen pohdinta siitä, mistä elämässä ja elävässä on kysymys. Parhaiten mieleen jäi Katja Novitskovan Approximation-sarja Hilma Af Klintin yhteyteen ripustettuna (kunnon silmäkarkkia) ja Valia Fetisovin kokemuksellinen ja minimalistinen teos, jossa kävijä suljetaan tilaan, josta ei pääse pois. Ylipäätään tilassa oli hieno äänimaailma: teokset surisivat ja pärisivät, normaalisti hiljainen museotila oli muuttunut eräänlaiseksi elämän äänten laboratorioksi.

tukholma_taidematkustaja3

tukholma_taidematkustaja5

tukholma_taidematkustaja2

Vivian Maierin näyttelyn sijaan kävimme Sven-Harrys Konstmuseumissa, joka on yksityinen museo Vasaparkenissa. En ollut käynyt siellä aiemmin, mutta lukenut paikasta. Museon erikoisuus oli ylimpään kerrokseen tehty sistutuksellinen replika Sven-Harryn 1700-luvun kartanokodista (!). Itse galleriatilat olivat yllättävän pienet – vain muutama sali sekä multimediahuone. Kaiken kaikkiaan kokemus jätti hieman hämmentyneen olon: näyttely tuntui tyngältä ja museossa oli omituinen, hieman pysähtynyt ja elitistinen tunnelma. Nykytaidefanille suosittelenkin mieluummin vaikkapa Bonniers Konsthallia tai Magasin 3 -taidehallia.

tukholma_taidematkustaja4

Taideturistina pienen vauvan kanssa Tukholmassa on juuri niin helppoa kuin kuvitella saattaa. Museoihin pääsee näppärästi ja niistä löytyy vaipanvaihtotilat, mikroaaltouunit, syöttötuolit ja muut rensselit. Kaiken kaikkiaan Tukholmasta jää aina virkistynyt ja kohottunut olo – kuten kunnon lomasta kuuluukin jäädä.

Livet Självt Moderna Museetissa 8. toukokuuta saakka.
Swedish Art Now! Sven-Harrys Konstmuseumissa 6. kesäkuuta saakka.

 

 

Taidehankinta ja Poliittisen valokuvan festivaali.

Pieni hankinta

Vinkkasin Twitterissä, että viikonloppuna kannattaa suunnata Kaapelitehtaalle, kuten edellisestä postauksesta voitte lukea. No, itse en kuitenkaan malttanut odottaa viikonloppuun, vaan kävin sekä Teos 2016 -tapahtumassa että Poliittisen valokuvan festivaalilla jo tänään.

teos2016_taidematkustaja

Kuvanveistäjien ja taidegraafikoiden teosvälitys on tuttu aiemmilta vuosilta – tapahtumassa on ollut kiva käydä katselemassa tarjontaa. Voin hyvin kuvitella, että erityisesti joku joka ei välttämättä ole ajatellut hankkivansa veistosta kotiin, tekee löydön juuri täältä. Taidegrafiikkaa on yleisesti helpommin saatavilla, esimerkiksi taidelainaamoissa.

Tein tällä kertaa itsekin hankinnan. Laitoin teoksesta (harmillisen suttuisen) kuvan Instagramiin, mutta lupaan esitellä ostoksen kotioloissa tarkemmin, kunhan saan sen kehystäjältä maaliskuussa. Tapahtumassa voi jättää kehystämättömän vedoksen saman tien kehystettäväksi.

En tiedä, voiko taiteen hankkiminen juuri helpompaa olla – ei ainakaan aloittelevalle ostajalle. Hinnat ovat selkeästi esillä ja valikoimaa riittää. Tiiviissä myyntiripustuksessa on väistämättä myös teoksia jotka eivät ehkä helli omaa silmää, mutta varsinkin kehystämättömiä vedoksia kannattaa selailla. Ja tässä tapauksessa valitettavasti nopeat syövät hitaat, eli ostoaikeissa kannattaa olla ajoissa liikenteessä.
Tapahtuma jatkuu 6. maaliskuuta asti: Teos 2016.

Poliittinen valokuva elää ja voi hyvin

pvf_taidematkustaja_2

Poliittisen valokuvan festivaalin teemana on tänä vuonna Kotimaa. En tiedä missä vaiheessa teema on lyöty lukkoon, mutta sen on kipeän ajankohtainen, kuten jo aiemmin totesin. Anna-Kaisa Rastenberger ja Sanni Seppo toteavat festarilehden esipuheessa, että alue taiteen ja kuvajournalismin välissä on tärkeä: Yhtäältä valokuvalla on dokumentaarisuutensa vuoksi erityinen mahdollisuus olla kantaaottavan taiteen kärjessä ja toisaalta taidekontekstin luoman tilan ansiosta valokuvan subjektiivisuus, esteettisyys ja emotionaalisuus korostuvat. Installoinnilla on tärkeä rooli tässäkin näyttelyssä. Pelkistetty ilmavuus toimii mielestäni hyvin, eikä näyttelyn raskaita aiheita turhaan alleviivata mustilla seinillä tai muilla tehokeinoilla.

pvf_taidematkustaja_3

Näyttelyssä on monta erinomaista kuvasarjaa, mutta eniten liikutuin Katja Tähjän Paperittomat– ja Karkotetut-sarjoista. Kuvat ja kertomukset tuntuivat epäreiluilta ja epäoikeudenmukaisilta sellaisen ihmisen näkökulmasta, joka on vapaa paitsi matkustamaan, myös jäämään haluamaansa paikkaan.

pvf_taidematkustaja_5

Adrian Paci on käsitellyt usein taiteessaan liikkellä olemisen tematiikkaa. Paci pakeni itse Albaniasta Italiaan perheensä kanssa 1990-luvulla. Valokuvasarja Back Home pakottaa katsojan ajattelemaan, millaista olisi jättää taakseen oma kotinsa. Mitä kodistaan muistaisi vuosien kuluttua, uudessa kotimaassaan?

pvf_taidematkustaja_1

pvf_taidematkustaja_6

Näyttelyn lopussa Kuvakulma-näyttelytilassa on esillä kuvia Risto Vuorimiehen ja Ben Kailan Siirtosuomalainen-sarjasta. Tuupovaarasta lähdettiin Ruotsiin 1970-luvulla, siirtolaisina. Mininäyttely toimii hyvänä esimerkkinä siitä, miten museon omaa kokoelmaa voi hyödyntää päänäyttelyä kommentoiden. Näin kokoelmatyön merkitys museoissa tehdään näkyväksi.

Poliittisen valokuvan festivaalin näyttely on esillä huhtikuun loppuun asti, joten aikaa on vielä hyvin. Tulevana lauantaina 27. helmikuuta museossa on kuitenkin erikoisohjelmaa Sahrawin itsenäisyyspäivän kunniaksi. Eikö kuulostakin erikoiselta? Lue lisää täältä: http://pvf.fi/tulevatapahtuma/freewesternsahara/. Näyttelyllä on muutenkin laaja oheisohjelma, joka löytyy festivaalin verkkosivuilta.

Näyttelykuvat ylhäältä alas:
Oksana Yushko: Graduates.
Miia Autio: I called out for mountains, I heard them drumming.
Katja Tähjä: Paperittomat.
Adrian Paci: Back Home.
Ben Kaila: Tuupovaara.

 

Näyttelykierroksella: Jätkäsaari ja Ruoholahti.

Helsinki on hyvä näyttelykaupunki siinäkin mielessä, että samalta suunnalta löytyy useampia gallerioita ja museoita, joiden tarjonnan voi katsastaa samalla kertaa. Esimerkiksi Jätkäsaari ja Ruoholahti on näppärä niputtaa kimppaan. Jätkäsaari, tuo hieman totinen auto- ja terminaaliliikenteelle pyhitetty Helsingin uusi kerrostaloalue on koti myös kahdelle Helsingin erinomaiselle taiteilijavetoiselle gallerialle: Huudolle ja SICille. Molemmat sijaitsevat Lars Sonckin suunnittelemassa makasiini L3:ssa.

Jätkäsaareen mennessä kannattaa ehdottomasti katsastaa myös galleria Forum Box Ruoholahdenrannassa.

Jätkäsaari Taidematkustaja

Galleria Huuto Taidematkustaja

Tällä hetkellä Jätkäsaaren Galleria Huudossa on esillä Heidi Kilpeläisen näyttely fed/up sekä Heidi Lampeniuksen maalauksia näyttelyssä Palmreader. Kilpeläisen teoksia näkee harvoin Suomessa: taiteilija asuu Lontoossa, jossa hän toimii paitsi kuvataiteilijana, myös vaatesuunnittelijana ja muusikkona. Näyttelyssään taiteilija kommentoi tätä hetkeä: epätasa-arvoa ja sosiaalista pahoinvointia. Tematiikka konkretisoituu parhaiten näyttelylle nimensä antaneessa videoinstallaatiossa, joka samalla sekä naurattaa että kirjaimellisesti yököttää.

Heidi Kilpeläinen Taidematkustaja

SICin tilat ovat on kaupungin kiinnostavimmat galleriatilat ja näyttelyripustus on useimmiten erittäin onnistunut. Niin nytkin. Vaikka en itse olekaan erityisen vihkiytynyt tatuointikulttuuriin, jäi israelilaissyntyisen, New Yorkissa asuvan Rona Yefmanin Time Kills -näyttelystä mieleen erityisesti naistatuoija Shangai Kate, joka kutsuu itseään ”naistatuoijien kummitädiksi”. Näyttelyn kaksoisprojisointi on tilallisesti onnistunut, mutta harmillista kyllä, toisen videon ääniraita peitti välillä Shangai Katen kiinnostavan tarinan alleen. Näyttelykävijän kannattaa tutustua Inkeri Suutarin hyvään tekstiin, joka löytyy gallerian infotiskiltä.

Vaikka L3-makasiini sijaitseekin hyvällä paikalla, voivat galleriat olla hankalasti löydettävissä varsinkin Helsingin ulkopuolelta tulevalle näyttelykävijälle. Voi Helsinki, kunpa vain olisit laittanut sinänsä hyviin, lähes jokaisessa kadunkulmassa oleviin infopömpeleihin myös nämä galleriat postin toimipisteen ja Huutokonttorin (?) lisäksi. Ainakin kävijälle käy selväksi miten Jätkäsaaresta pääsee näppärimmin pois.

Jätkäsaari Taidematkustaja

Jätkäsaaresta on lyhyt kävelymatka Ruoholahteen ja Kaapelitehtaalle, jossa erilaisten galleriatilojen lisäksi on usein esillä myös vaihtuvia näyttelyitä tai muita projekteja. Tällä kertaa käynnin syynä oli kiinalaisen nykyvideotaiteen näyttely Here Out There – Läheltä ja kaukaa, joka on osa Helsingin Juhlaviikkojen ohjelmistoa.

Vaikka olinkin etukäteen kuullut, että näyttely täyttää koko valtavan Merikaapelihallin, oli sen monumentaalisuus silti yllätys. Taiteilijoita näyttelyssä on mukana kuitenkin vain kymmenen, ja kaikki naisia. Näyttelyn teemat ovat globaaleja ja läsnä tämän hetken video- ja mediataiteessa missä päin maailmaa tahansa: tasa-arvo, ekologia, pelikulttuuri, ilmaisunvapaus, historian läsnäolo.

Liang Yue Taidematkustaja

Näyttelyyn astuessa aivan hallin takaosassa nähtävä Xing Danwenin I Can’t Feel What I Feel -teos veti puoleensa kuin magneetti. Maltoin kuitenkin mieleni ja katsoin muut teoksen ensin.

Lisäkseni näyttelyssä oli ehkä kolmisen kävijää – suuria, pääasiassa yksikanavaisia projisointeja sai katsoa aivan rauhassa. Näyttelylle kannattaakin varata hieman aikaa: esimerkiksi myös tämän vuoden Venetsian biennaalissa esittäytyvän Cao Fein video kestää yli 40 minuuttia.

Xing Danwen Taidematkustaja

Toivon, että näyttely on löytänyt yleisönsä – tällaiset kansainvälistä nykytaidetta esittelevät pläjäykset ovat kuitenkin verrattain harvassa.

Pimeästä Merikaapelihallista aurinkoon astuessani muistin vielä, että Valokuvataiteen museossa avautui juuri uusi Pimiö – Darkroom -näyttely. Koska aikaa oli vielä, kävin katsomassa senkin. Valokuvataiteen museon näyttelyt ovat usein erinomaisesti rakennettuja pedagogista puolta unohtamatta.

Mikäli filmille kuvaamisen historia ja pimiötyöskentely kiinnostavat, on näyttely ehdoton helmi. Itse en niinkään paneutunut valokuvauksen teknisiin kommervenkkeihin, vaan nautin esimerkkikuvista ja kiinnostavista rinnastuksista.

Valokuvataiteen museo Taidematkustaja

Tämän postauksen myötä avaan uuden Näyttelykieroksella-kategorian, jonka alta löydätte jatkossa kaikki vastaavat postaukset.

Heidi Kilpeläinen ja Heidi Lampenius Jätkäsaaren Galleria Huudossa 6. syyskuuta asti.
Rona Yefman SIC-galleriassa 6. syyskuuta asti.
Here Out There Kaapelitehtaan Merikaapelihallissa 30. elokuuta asti.
Pimiö – Darkroom Valokuvataiteen museossa 31. tammikuuta  2016 asti.