Helmikuu Roomassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Täällä on ollut todella kylmää”, varoittaa taksikuski astuessamme lentokentältä ulos. Tunnen illan lempeän viileyden poskillani ja päädyn myötäilemään häntä, vaikka mieleni tekee sanoa, että keli hipoo täydellisyyttä.

Olen ollut Roomassa keväällä, kesällä, syksyllä ja talvella. Olen tuntenut hikistä tungosahdistusta elokuisessa Vatikaanissa satojen muiden turistien kanssa, olen palellut joulukuun sateissa kengät märkänä. Ja olen lopulta päätynyt siihen, että helmikuun loppu on täydellisin aika matkustaa ainoaan oikeaan ikuiseen kaupunkiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERARoomaa todella edelleen sanotaan ikuiseksi kaupungiksi, mutta mikä oikeastaan on ikuista? Vuosi toisensa jälkeen kiinnitän enemmän ja enemmän huomiota repsottaviin katukiviin ja kuoppiin teissä. Kaupunki rapistuu, kivi kiveltä. Ehkä ikuista on tunnelma.

Roomassa ei tarjoilla avokadotoasteja tai chiakulhoja joka toisessa kadunkulmassa. Siellä ei ole Starbuckseja, toimivaa metroa, suurimpia ketjuliikkeitä tai museobrändejä. Kun eurooppalaiset suurkaupungit tuntuvat muuttuvat yhä enemmän toistensa kaltaisiksi, on Rooma omanlaisensa.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aivan erityisen ihana Rooma on lasten kanssa matkustettaessa. Sen, minkä kaupunki menettää käytännöllisyydessään, sen se voittaa ystävällisyydellään. Lapset huomioidaan, heille puhutaan ja heitä hemmotellaan. Joka paikasta saa jäätelöä ja mehukkaita appelsiineja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitkä sitten ovat suosikkipaikkojani? Borghesen puisto ja sen mainiot museot, erityisesti Galleria Nazionale dell’Arte Moderna. Ravintola Maccheroni Pantheonin kulmilla. Näkymä Villa Lantesta. Se pieni leipomo Trasteveren Via del Morolla, josta saa suklaahippukeksejä ja ässiä. Portugalilaisten katu, Via dei Portoghesi lähellä Piazza del Popoloa. Ei-katolisten hautausmaa Testacciossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Ehkä näemme jälleen”, whatsappaa asuntomme omistaja lähtiessämme. ”Varmasti”, vastaan viimeistä suklaahippukeksin murusia pyyhkiessäni.

Mainokset

Kahden päivän kulttuurimatka Tallinnaan: Kultuurikatel, Lennusadam, Kalamaja ja Telliskivi.

Kävipä niin mukavasti, että pääsin pyyhkimään yhden bucket listillani olleen museon pois jo heti vuoden ensimmäisinä päivinä! Tallinnan Lennusadam, eli Viron merimuseo on keikkunut suunnitelmissa jo vuoden 2012 avaamisesta lähtien.

Yhden yön ylittävällä reissulla ehtii nähdä taidetta ja kulttuuria Tallinassa varsin mukavasti – tässä omat vinkkini kahden päivän kulttuurimatkalle etelään.

Kultuurikatel ja EKKM

Jos saapuu laivalla, kannattaa heittää kapsäkit majapaikkaan tai jos on liikkeellä kevyesti, suunnata suoraan eteenpäin. Heti sataman nurkilla on nimittäin Tallinnan kulttuurielämän ehkäpä kiinnostavin kokonaisuus: Luova keskus Kultuurikatel, johon kuuluu myös nykytaiteen näyttelytila EKKM.

kultuurikatel-tallinna-taidematkustaja

ekkm-tallinna-taidematkustaja

Tällä reissullani kumpikaan paikoista ei ollut avoinna, mutta aiemmin tänä vuonna olin Tallinnassa Tallinn Music Weekin aikaan, ja suuri osa tapahtumista, kuten keikkoja ja Design Market järjestettiin Kultuurikatelin ällistyttävissä tiloissa. Rakennus on vanha voimalaitos, joka toimi vuodesta 1913 vuoteen 1979. Pääsalissa on edelleen jäljellä kaksi boileria, jotka ulkona olevan piipun tavoin on suojeltu.

kultuurikatel-tallinn-music-week-taidematkustaja

Kultuurikatel Tallinn Music Weekin aikaan.

EKKM:n kanssa itselläni kävi vanhanaikaisesti: en tarkistanut ohjelmaa etukäteen ja ihmettelin hetken suljettujen ovien takana huomatakseni, että näyttelyohjelma on talvitauolla. En tiedä syytä sesonkiluontoisuuteen, mutta arvelisin sen liittyvän rakennuksen kuntoon tai käytettävissä oleviin resursseihin.

Museon kevätkausi näyttäisi avautuvan korkeatasoisella Köler Prize -näyttelyllä maaliskuun lopulla. EKKM:n rooli Viron nykytaiteen kentällä on valtiollisen toimijan ja vapaan kentän välimaastossa. Jos kaipaat jotain uutta ja yllättävää, suuntaa siis tänne. Museon yhteydessä toimii taide- ja kulttuurikirjallisuutta myyvä Lugemik-kirjkauppa ja kustantamo.

ekkm-kirjakauppa-tallinna-taidematkustaja

Kultuurikatelilta on reilun kilometrin kävelymatka Kalamajan alueeseen ja merimuseo Lennusadamaan. Matkan varrella kannattaa pitää silmät avoinna, Tallinnan katutaide kätkeytyy hylättyihin tai uutta elämää odottaviin pienteollisuusrakennuksiin.

ekkm3-tallinna-taidematkustajabanksy2-tallinna-taidematkustaja

Lennusadam

Lennusadam eli Lentosatama on Viron merimuseo, joka avattiin keväällä 2012 suurehkon julkisuuden ja innostuksen saattelemana. Se on kunnianhimoinen museokohde, jonka keskiössä sisätiloissa on Lembit-sukellusvene ja ulkotiloissa höyryjäänmurtaja Suur Tõll.

lennusadam1-tallinna-taidematkustaja

P1020635

 

Lennusadaman piha-alueella on myös hauska leikkipaikka lapsille.

Osuin paikalle ruuhkapiikissä, sillä jonot pelkästään lippukassalle olivat massiiviset. Lisäksi jonotusta piisasi kahvilassa (johon en jaksanut jonottaa) sekä tietysti sukellusveneessä, jonka sisätilat olivat, luonnollisesti ahtaanpuoleiset. Museo on kiinni helmikuun ajan, ilmeisesti perusparannuksen vuoksi. Toivon kovasti, että ainakin aulan ja asiakaspalvelun tiloja kehitetään – nyt aulassa pyörivät yhtä aikaa sekä lipun jonottajat, takkeja jättävät että pois lähtevät ihmiset.

lennusadam2-tallinna-taidematkustaja

Vanhaan vesilentokonehangaariin tehty näyttelytila on vaikuttava. Jopa vau-vaikuttava, kun tilaa tarkastelee ylhäältäpäin, jonne kävijä ensimmäiseksi ohjataan. Perusnäyttely jakautuu kahteen osioon, merenpinnan ylä- ja alapuolelle. Näyttelytilaa kiertävällä kävelysillalla (esteetön, eli saavutettava myös rattaiden kanssa ja pyörätuolilla) kävijä tarkastelee erilaisia veneitä, kajakkeja, merkimerkkejä ja aseita, lattiatasossa puolestaan sukellusveneitä, miinoja ja torpedoja. Lisäksi näyttelytilassa on laiva-allas, lentosimulaattori ja mini-elokuvateatteri Keltainen sukellusvene.

1930-luvulla valmistuneeseen Lembit-sukellusveneeseen pääsee sisälle, jos ahtaat paikat eivät aiheuta ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Itse pohdin lähinnä sitä, miten kukaan koskaan milloinkaan pystyi oleskelemaan moisessa sardiinipurkissa, ja vieläpä veden alla. Ällistyttävää on, että vielä vuonna 2011 Lembit oli vedessä ennen siirtoa museotiloihin.

lennusadam-lembit-2-taidematkustaja

lennusadam-lembit-taidematkustaja

Perusnäyttelyn lisäksi museossa on esillä meripelastuksen historiaa esittelevä erikoisnäyttely Mayday tammikuun loppuun saakka. Myös se on elämyksellinen: näyttelytilassa pääsee niin meripelastushelikopterin kuin pelastuslautankin sisään. Vuoden 1994 Estonia-onnettomuuden pelastustoimille on varattu aimo siivu näyttelystä.

lennusadam-mayday-taidematkustaja

Kävin ainoastaan kurkkimassa museokahvilan vitriinejä: tarjottavat näyttivät hyvältä ja tunnelmallisesta kahvila-ravintolasta näkee upeasti koko näyttelytilan. Museomyymälä oli yllättävän pieni sekä kooltaan että valikoimaltaan, mutta tämä tuntuu olevan tilanne lähes kaikissa tallinnalaisissa museoissa, joissa olen vieraillut.

lennusadam-kahvila-tallinna-taidematkustaja

Lennusadam sopii hyvin kaikille Tallinnan-kävijöille, niin soolomatkaajille kuin lapsiperheillekin. Ainoastaan kanuunoiden, ilmatorjunta-aseiden, asesimulaattoreiden ja muiden aseiden suhteellisen runsas määrä näyttelyssä ei ollut omaan makuuni, mutta näyttelyesineinä selvästi muiden kävijöiden suosiossa.

Kalamaja ja Telliskivi

Lennusadamasta on lyhyt matka Kalamajan puutalokortteleihin, joiden läpi voi tallustella vaikkapa Telliskiven alueelle syntyneeseen design- ja ravintolakeskittymään syömään. Vielä kymmenen vuotta sitten Kalamajan puutalot ja 1920–1930-luvun funkkiskerrostalot olivat pääosin todella huonossa kunnossa, mut tänään tilanne on toinen. Osa vanhoista rakennuksista on purettu, osa kunnostettu. Kortteleista löytyy baareja, leipomoita, kahviloita ja pieniä museoita sekä teattereja.

kalamaja-tallinna-taidematkustaja

kalamaja4-tallinna-taidematkustaja

kalamaja3-tallinna-taidematkustaja

kalamaja2-tallinna-taidematkustaja

kalamaja6-tallinna-taidematkustaja

kalamaja5-tallinna-taidematkustaja

Telliskivi Loomelinnak on on Tallinnan toinen suuri luova keskus Kultuurikatelin lisäksi. Sieltä löytyy myös useampi hyvä ruokapaikka. Itse vetelin tällä kertaa vain pelmenit ketjukahvilassa, mutta listat ruokapaikoista löydät vaikkapa täältä.

Tässä kartassa vielä päivän reittini, jonka varrelta myös kaikki kuvat on otettu.

kartta tallinna taidematkustaja2

Toisen Tallinna-päivän viestin Kadriorgin puistossa ja Kumussa – siitä lisää aivan pian.

Mitkä ovat omia Tallinnan kulttuurikohdesuosikkejasi?

 

 

Meidän kuvamme.

Kuten viime viikolla kirjoitin, hyvä vuosi alkaa hyvällä näyttelyllä: Kehonkuva Wäinö Aaltosen museossa Turussa on juuri sellainen.

kehonkuvat-ruscica-pelkki

niinatervo-kehonkuvat

Kuraattori Piia Oksanen on luonut WAMiin herkän ja ehjän kokonaisuuden, jossa ei ole tippaakaan ylimääräistä. Teokset on installoitu museoon upeasti, esimerkkeinä ylläolevat Sini Pelkin ja Jani Ruscican Screen Test (For a Living Sculpture) ja Niina Tervon Slow Slow, its fingers gently grasping. En muista nähneeni WAMissa yhtä vaikuttavaa näyttelyä viimeiseen kymmeneen vuoteen.

Mukana on yksitoista suomalaista nykytaiteilijaa. Paitsi video- ja valokuvateoksia, installaatioita ja kuvanveistotaidetta, näyttelytiloissa on nähty myös tanssiteoksia. Kaiken ytimessä on kehollinen kokemus ja sen esittämisen käytännöt. Näyttelyn yhteyteen Oksanen on toimittanut haastattelumateriaalia ja syventävän esseen sisältävän mainio näyttelyluettelon, jonka saa näyttelystä mukaansa.

kehonkuvat-reinhardt

Kenelle näyttely sitten sopii erityisesti? Kaikille omaa kehollisuuttaan, seksuaalisuuttaan, pukeutumistaan, maskuliinisuuttaan tai feminiinisyyttään pohtineille. Eli kaikille meille. Erityisen lämpimästi näyttelyä voi suositella teineille ja teinien vanhemmille. Erityisesti Iiu Susirajan, Aurora Reinhardtin ja Artor Jesus Inkerön teokset kouraisevat pintaa syvemmältä.

Näyttökuva 2018-1-2 kello 11.15.56

Artor Jesus Inkerö näyttelykatalogissa.

Kehonkuva on avoinna vain 14. tammikuuta saakka, joten suosittelen pikavisiittiä Turkuun. 13. tammikuuta museossa nähdään vielä Masi Tiittan ja Anna Torkkelin tanssiteos.

Samaan Turku-käyntiin kannattaa mahduttaa myös 8. Turku Biennaali, josta kirjoitan vielä erikseen.


Ps. Onko WAMin aulassa lisätty valaistusta, vai loistaako Wäinö Aaltosen Suomen neito menneen juhlavuoden kunniaksi muuten vaan entistäkin upeammin? Kertokaa, jos tiedätte.

Vinkit Venetsiaan.

venetsian-biennaali-taidematkustaja18

Oletko koskaan viettänyt Venetsiassa kauempaa kuin yhden päivän? Jos et, niin  harkitse. Harmillisen usein Venetsia on vain päivävierailun kohde, vaikka kaupungissa riittää kohteita ja katseltavaa viikoksikin.

Haluaisin julistaa Venetsian slow travel -kohteeksi. Kaupunkiin pääsee helposti junalla ja siellä liikutaan pääasiassa jalan. Uskon myös, että kaupunki voisi paremmin näin. Erityisesti risteilyalukset aiheuttavat tuhoa laguunin herkälle ekosysteemille.

Alla siis vinkkini Venetsiaan ja suosikkipaikkani kaupungissa.

Majoitus

venetsian-biennaali-taidematkustaja9

Hae majoitus rauhallisemmilta alueilta: pohjoisesta Cannaregiosta, eteläisestä Dorsodurosta tai Lidon saarelta (usein monissa hakupalveluissa erillisenä hakuterminä), jonne pääsee kätevästi ja usein paikallisilla vesibusseilla, eli vaporettoilla.

venetsian-biennaali-taidematkustaja15

Aukiot

venetsian-biennaali-taidematkustaja20

Venetsiassa on vain yksi piazza – Piazza San Marco – mutta lukemattomia aukioita, campoja. Koska asemakaava on sokkeloinen ja kadut kapeita, ihanimmat campot tupsahtelevat vastaan yllättäen. Omia suosikkejani ovat San Marcon kaupunginosassa sijaitseva Campo Santo Stefano, San Polossa sijaitseva Campo San Giacomo dell’Orio sekä kuvassa näkyvä Cannaregion Campo Santa Maria Nova.

Santa Maria Novan aukiolla on mainio vintagepuoti L’Armadio di Coco sekä pieni antikvariaatti, se aukion ainoa.

venetsian-biennaali-taidematkustaja21

Kurkista aina sisäpihoille ja kirkkoihin. Campo dei Gesuitin tuntumassa Cannaregion kaupunginosassa voi yllättyä.

venetsian-biennaali-taidematkustaja8

venetsian-biennaali-taidematkustaja7

Öinen Venetsia

taidematkustaja venetsia1Jos aiot kokea oikean Venetsian, on sinun yövyttävä siellä. Yöelämää voi etsiä Campo Santa Margheritalta, jossa on usemapia hieman edullisempia, opiskelijoiden suosimia baareja. Suosikkini on kuitenkin hieman kauempana sijaitseva Osteria da Filo (), aiemmin Bar Poppana tunnettu. Kaupunki hiljenee kuitenkin usein jo puoliltaöin, joten olet varmasti valmiina aamuun. Ne ovat Venetsiassa maagisia.
venetsian-biennaali-taidematkustaja14

Nykytaide

Kuinka paljon taidetta voi nähdä viikossa? Ähkyksi asti, mikäli olet matkalla Venetsian taidebiennaalin aikaan, aina parittomina vuosina. 2017 on jälleen biennaalivuosi ja nykytaide levittäytyy ympäri kaupunkia paitsi biennalialueille Giardiniin ja Arsenaleen, myös kaupungin kirkkoihin, aukioille ja normaalisti suljettuihin palazzoihin.

Aikaa itse biennaalialueilla saa kulumaan helposti pari päivää. Kaupungilla kävellessä kannattaa pitää silmät auki ja pysähtyä ja piipahtaa biennaalin punaisen logon nähdessään. Kaupungilla oleviin näyttelyihin on usein vapaa pääsy.

venetsian-biennaali-taidematkustaja-21

venetsian-biennaali-taidematkustaja11

Tämn vuoden Venetsian biennaalinäyttelyn kohokohdiksi on nostettu Giardinin paviljonkien Saksan, Ison-Britannian ja Romanian näyttelyt, myös Arsenalessa olevat Meksikon, Etelä-Afrikan ja Italian näyttelyt. Suomen Aalto-paviljongissa on tänä vuonna esillä Erkka Nissisen ja Nathaniel Mellorsin satiirinen, hauska ja yllättäväkin The Aalto Natives -teos.

venetsian-biennaali-taidematkustaja16

venetsian-biennaali-taidematkustaja17

venetsian-biennaali-taidematkustaja6.jpg

venetsian-biennaali-taidematkustaja5

Biennaalin näyttelykokemuksia kannataa perata vaikkapa Arsenalen lähistöllä olevassa Bar Arsenalessa, jossa on Castellon parhaat kahvit ja tramezzini-leivät.

Kirkot

venetsian-biennalai-taidematkustaja23

Venetsiassa on muutama suurempi basilika: San Marco, Santa Maria Gloriosa dei Frari sekä Santi Giovanni e Paolo. Kaikki kolme ehtii hyvin nähdä viikon aikana, mutta Venetsian pienemmät pienet kirkot ovat varsinaisia helmiä. Tässä kohtaa lainaan kollegani vinkkiä: aina kun kävelet kirkon ohi ja se on avoinna, piipahda sisään. Kuvan Santa Maria dei Miracoli on Venetsian hienoimpia.

Saaret

venetsian-biennaali-taidematkustaja22
Kaupunki itsessään koostuu lukemattomista siltojen yhdistämistä saarista, mutta oikeaa ”saarihyppelyäkin” voi harrastaa. Viikkokortti vaporettolle ja menoksi. San Michelen hautausmaasaari (kuvassa) on tavoitettavissa yhden pysäkinvälin päässä, Buranossa ja Torcellossa käyntiin kannattaa varata puolisen päivää. Muranon lasisaari on kuin oma kaupunkinsa.

Lidolla pääsee rantaelämän makuun. Venetsian pääsaaren ahtaat kadut, varsinkin kesällä voivat aiheuttaa akuuttia turreahdistusta. Jos näin käy, Lidon Viale Santa Maria Elisabettalla saa astella kaikessa rauhassa. Pizzaa? Jäätelöä? Aperol Spritz? Si!


Teos- ja näyttelykuvat Venetsian biennaali:
Anne Imhof: Faust (Saksa).
Phyllida Barlow: Folly (Iso-Britannia).
Michel Blazy: Collection de Chaussures (2015–2017). Viva Arte Viva, Arsenale.
Alicja Kwade: Pars Pro Toto, 2017. Viva Arte Viva, Arsenale.

 

 

 

 

Tampereen taidekevät.

Työni vei minut viime viikolla Tampereella, jossa sain samalla nähdä kevään näyttelyt. Liian usein olen käynyt kaupungissa vain kesällä, jolloin parin päivän visiittiin mahtuu korkeintaan Sara Hildenin taidemuseo ja Tampereen taidemuseon Vuoden nuori taiteilija -näyttely. Nyt pääsin vihdoinkin tsekkaamaan myös galleriat. Galleriakierros Turussa -postaukseni on kerännyt hienon määrän lukijoita – toivottavasti myös taidevinkit Tampereelle kiinnostavat!

Tampereen taidemuseo

tampereen-taidemuseo-2-taidematkustaja

Tampereen taidemuseon Täältä tullaan! Naistaiteilijat modernin murroksessa -näyttely on kerännyt jo nyt mukavan määrän kävijöitä, ja somehuomiosta päätellen monet ovat vielä aikeissa mennä katsomaan näyttelyn. Se nimittäin kannattaa! Varsinkin museon yläkerran muotokuvat ovat hätkähdyttäviä: vakavia, tummia – tuntuu kuin salissa leijalisi hiljainen vastarinta.

tampereen-taidemuseo-taidematkustaja

Näyttely on esillä 28. toukokuuta saakka, jonka jälkeen vuorossa on jo perinteeksi muodostunut VNT-näyttely, tänä vuonna taidemaalari Tiina Pyykkisen teoksia. Muumien muutettua pois museon alakerrasta nykytaide saa lisää tilaa, nimittäin kellarikerrokseen avautuu uusi galleriamainen tila museo käyttöön. Hienoa!

Sara Hildénin taidemuseo

Sara Hildénin taidemuseossa kannattaa käydä myös talvella. Tai ehkä nimenomaan talvella, kun Särkänniemen huvipuisto ei ole avoinna. Silloin museorakennus ja sen todella hieno puistomainen ympäristä saavat tilaa hengittää, ja varsinkin museon alakerran jäinen järvimaisema hämmästyttää. Kirjoitin museon avoinnaolevasta kohtalosta viime kesänä.

Tänä keväänä ripustus on erityisen hieno; Jarmo Mäkilän maalaukset ja veistokset ovat kuin tehtyjä alakerran tilaan. sara-hilden-jarmo-makila-taidematkustaja-4sara-hilden-taidematkustaja

Yläkerran keskussalissa Hylätyt -teos (2016–2017) pahvilaatikoissaan riipaisee jostain syvemmältä.

sara-hilden-jarmo-makila-taidematkustajasara-hilden-taidematkustaja-jarmo-makila2

Jarmo Mäkilän näyttely on myös avoinna toukokuun loppuun saakka – toivon todella, että Ron Mueckin hittinäyttelyn houkuttelemat museokävijät tulevat uudestaan, tällä kertaa kotimaisen nykytaiteen pariin.

Galleriat

Tampereella ei ole aivan samanlaista nykytaidegallerioiden (tai nykytaidetta esittävien museotilojen) keskittymään kuin Turussa,  mutta muutama kiinnostava käyntikohde päivään kannattaa mahduttaa.

Grafiikanpaja Himmelblau

Finlaysonin alueella hemmottelee erityisesti grafiikan ystäviä. Gallerian näyttelytilat moninkertaistuvat lähiaikoina ja kesällä alueella järjestetään Finlayson Art Area -tapahtuma. Paraikaa esillä on Katja Tukiaisen näyttely, aina huhtikuun loppuun saakka.

himmelblau-taidematkustaja

katja-tukiainen-himmelblau-taidematkustaja

Valokuvakeskus Nykyaika keskustassa Kauppakadulla saattaa jäädä keskeisestä sijainnistaan huolimatta helposti huomaamatta. Galleriatiloja on kuitenkin paitsi katutasossa, myös alakerrassa, joten nähtävää riittää. Käsikirjaston puolella esillä on vielä Kuukauden kuva – yksi teos, joka vaihtuu kuukausittain,  joten kannattaa mennä rohkeasti ihan perille asti. Paikka on muuten avoin hyvälle ehdotukselle, joten rohkeasti yhteys galleriahenkilökuntaan.

Tällä hetkellä monissa Tampereen gallerioissa on esillä Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataiteiljaopiskelijoiden lopputyönäyttely – viimeinen sellainen, sillä koulutus lopetetaan. Happy Ending -näyttelyn teoksia on Nykyajan lisäksi esillä Taidekeskus Mältinrannassa ja Rajatila-galleriassa

nykyaika-taidematkustajamaltinranta-2-taidematkustajamaltinranta-taidematkustajaMältinranta on Tampereen taiteilijaseuran galleria hienolla paikalla, jälleen veden äärellä. Gallerian lisäksi tiloissa toimii taidelainaamo.

Taidekierroksella tärkeää on myös oikea tankkaus. Me kävimme lounaalla Kahvila Amurin helmessä Taidemuseon lähellä. Iltapäiväkahveille ihana suositus on Tallipihan kahvila aivan Mältinrannan vieressä. Korvapuustit olivat loistavia!

tallipiha-taidematkustaja

Tallipihalla on myös mainio pieni myymälä, josta voi hankkia tuliaiset, sillä Tampereella museoiden myymälät eivät ole aivan huippuluokkaa. Tämä johtunee tilaongelmista, jotka ainakin Tampereen taidemuseossa väistynevät, kun museo saa lisätilaa uudisrakennuksesta.

tallipiha2-taidematkustaja

Ihanaa näyttelykierrosta Tampereella!


Kuvat ylhäältä alas: Tampereen taidemuseo, Sara Hildénin taidemuseo (Jarmo Mäkilä), Grafiikanpaja Himmelblau, Katja Tukiainen, Miska Allonen (Happy Ending), Hanna Nerg / Maarit Luttinen (Happy Ending).

Yhden naisen kampanja.

Terveisiä Lontoosta! Kaupungissa vietetystä pitkästä viikonlopusta olikin jo maistiaisia nähtävillä Taidematkustajan Instassa. Valtaisaa näyttely- tai museokierrosta en suorittanut – tällä kertaa aikaa oli varattu enemmän musikaaleille, elokuville ja herkuttelulle.

Yhden museon sain kuitenkin ruksattua museum bucket listiltäni – nimittäin Sir John Soanen kotimuseon. Tämän lisäksi kävin uudessa Tate Modernissa, sen uusi lisärakennus Switch House oli tietysti nähtävä.

Molemmat kohteet olivat hienoja ja ehdottoman suositeltavia Lontoon-kävijälle. Yhtä asiaa jäin kuitenkin pohtimaan vierailujen jälkeen.

Screenshot 2017-01-26 18.53.35.png

Tatessa törmäsin, tai oikeastaan havahduin, ilmiöön, jota en ole aiemmin ajatellut sen kummemmin. Mennessäni Mark Rotkon Seagram Murals -huoneeseen siellä oli viisi muuta ihmistä. He istuivat huoneen keskellä olevilla penkeillä eikä kukaan katsonut huoneessa olevia teoksia. Kaikki tuijottivat puhelintaan.

Olin närkästynyt.

En olisi luultavasti kiinnittänyt asiaan mitään huomiota ellen olisi juuri hetkeä aiemmin vaahdonnut seuralaiselleni, miten juuri tässä huoneessa juuri nämä teokset luovat lähes uskonnollisen kokemuksen (Dramaattista? Ehdottomasti.).

Miksi oikeastaan närkästyin? Tietysti käytän itsekin puhelinta museossa. Kuvaamiseen, netin selailuun (usein ilmainen, toimiva verkko ulkomailla), instaamiseen. Miksi ihmeessä mieleni teki yhtäkkiä kiljaista, että katsokaa ympärilenne! Katsokaa näitä suklaan, burgundin, luumun, hiilen ja tuhkan sävyjä!? Syytän Rothkoa.

Kaiken ytimessä on kuitenkin kysymys: keskitymmekö mihinkään älypuhelin kädessämme? Onko meillä enää taitoa vain katsoa?

Seuraavana päivänä suuntasimme Sir John Soane -museoon. Ovella lukee: valokuvaus kielletty. Ystävällinen opas selittää miksi ja lisää, että puhelimet olisi hyvä myös sulkea, koska näin taataan museon ainutlaatuisen tunnelman säilyminen.

Aluksi olin hieman harmissani – olin kuitenkin suunnitellut tekeväni postauksen blogiin museosta. Kesken kierroksen huomasin oppaan olleen tietysti aivan oikeassa. Kun puhelin ja kamera pysyivät laukussa, jäi yksityiskohdille enemmän aikaa ja tilaa. Pystyn edelleen palauttamaan mieleeni alimman kerroksen viileyden ja kosteuden, egyptiläisen sarkofagin hieroglyfit, maalaushuoneen lattialistojen kultaukset.

Tämän postauksen myötä aloitankin yhden naisen kampanjan: sitoudun katsomaan näyttelyt puhelin laukussa, ei kädessä. Näyttelykierroksen jälkeen voin palata niiden teosten kohdalle, jotka haluan erikseen kuvata (mikäli se on museossa sallittua). Keskittyminen, katsominen, kuunteleminen – vuoden 2017 avainsanat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Bloggarin painajainen? Ainoaksi jäänyt kuva Sir John Soane -museosta. Pois lähtiessämme museon fasadin peitti jättimäinen rekka-auto.

Vuoden 2016 merkittävimmät.

Blogi on jo sen verran iäkäs, että olen ehtinyt tehdä vuosikatsauksen jo kerran aiemminkin. Nyt siis luvassa vuoden 2016 merkittävimmät ja kiinnostavimmat näyttelyt, museot ja muut jutut.

Vuoden paras museo

nordiskamuseet_taideamtkustaja7

Tänä vuonna on tullut reissattua hieman normaalia vähemmän, joten itselleni uusia museoita en ole nähnyt kovinkaan montaa. Yksi parhaista oli kuitenkin ehdottomasti Tukholman Nordiska Museet. Rakennus, näyttelyt, audio-opastus, myymälä – kaikki kohdallaan.

Tukholman historiallisissa museoissa on Nordiskan lisäksi juuri nyt kasa kiinnostavia erikoisnayttelyitä, joista lisää muun muassa Hesarissa.

Vuoden yllärit

niki-taidehalli-taidematkustaja2

Niki de Saint Phallen näyttely Taidehallissa. En olisi ikinä uskonut, että innostuisin juuri tästä näyttelystä niin paljon. Parasta: Nikin raitapaita, shooting-performanssi, Tarot-puisto.

aliceneel_taidematkustaja_1

Alice Neel Ateneumissa. Neelin elämä henkilökohtaisine vastoinkäymisineen kosketti ja maalausten intensiivisyys yllätti. Ihana näyttely, jota en harmikseni ehtinyt nähdä kuin kerran.

Vuoden ”täällä olisin voinut istua ikuisuuden” -hetki

schjerfbeck_taidemuseo_taidematkustaja8

Turun taidemuseo pääsee listalle tänäkin vuonna. Schjerfbeck-näyttelyssä oli ja on kaikki kohdallaan (avoinna vielä kuukauden verran, 29. tammikuuta asti!). Hiljaisuus-teemainen huone oli rakkautta heti.

Vuoden inspiroivin

ccart3_taidematkustaja

Kööpenhaminan uusi taidehalli Copenhagen Contemporary herätti pohtimaan, että miksei Helsingissäkin voisi olla jotain tällaista? Kaiken ei aina tarvitse olla pysyvää ja ikuista, vaan väliaikainenkin (en halua käyttää ryöstoviljeltyä pop-up-termiä) voi olla todella hieno juttu silloin, kun mukaan valitaan parhaat teokset kiinnostavimmilta kansainvälisiltä taiteilijoita.

Vuoden vaikuttavin

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ravennan mosaiikit. Olen halunnut nähdä Ravennan mosaiikit jo pienen ikuisuuden, vaikka totta puhuen ennen viime kesän retkeä ajattelin, että kyse on yhdestä kirkosta mosaiikkeineen – hieman Venetsian San Marcon tyyliin.

Mosaiikkeja on kuitenkin Ravennassa monessa basilikassa, mausoleumissa ja kastekappelissa ympäri kaupunkia. Niihin voi kätevästi ostaa yhteislipun, jonka mukana saa kartan. Aikaa kannattaa varata päivän verran.

Vuoden ihanin museokauppa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Löytyy myös Kööpenhaminasta. Ny Carlsbergs Glyptoteketin museokauppa oli valloittava: värit, tuotteet, kirjavalikoima – ennen kaikkea pienet yksityiskohdat hämmästyttivät. Museokaupan tehtävä on tuoda aina kaivattuja lisätuloja museolle, mikä ei ole ihan pieni eikä helppo juttu. Suomessakin valikoimaan ja esillepanoon on ilahduttavasti kiinnitetty huomiota viime vuosina. Lisää tällaista!


Vuoden aikana olen nähnyt lisäksi monta hienoa gallerianäyttelyä, joista olen jakanut kuvia lähinnä Instagramissa. Töihin palattuani en ole ehtinyt blogaamaan läheskään siihen tahtiin kun olisin toivonut, mutta some on auttanut – sinne olen tuutannut materiaalia aina kun mahdollista.

Tämän vuoden puolella aion nähdä vielä ainakin EMMA:n Nykyaikaa etsimässä -näyttelyn, joka päättyy jo 8. tammikuuta (kiire!). Heti tammikuussa suuntaan pienelle reissulle, joka toivottavasti tarjoaa ihania näyttelykokemuksia heti alkuvuoteen 2017! Vuoden kotimaisista näyttelytärpeistä vinkkailen jälleen ihan pian.

Olisi myös kiva kuulla mikä oli sinun huippuhetkesi taidevuonna 2016? Jaa se Taidematkustajan lukijoille Facebookissa, Twitterissä tai kommenttiboksissa.

Kiitos!

Kööpenhamina yhdessä päivässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kööpenhamina on todellinen hyvän fiiliksen kaupunki. Nykyään aika paljon kalliimpi kuin viisitoista vuotta sitten aikuisiän ensi visiitilläni, mutta joka kerta suupielet nousevat hymyyn. Tanskalaiset! Niin rentoja ja niin pöhkö kieli. Kaupungissa on myös todella paljon hienoja museoita ja näyttelytiloja ja jo se pelkästään on hyvä syy vaikkapa parin päivän vierailulle Berliinin tai Tukholman sijaan.

Tässä muutama vinkki kaupunkiin tehokkaalle taidematkalle – itse olin liikkeellä kollegojen kanssa päivän verran. Seuraavien kolmen kohteen lisäksi Köpiksen ikisuosikkeihin kuuluvat tietysti Louisiana ja Arken, molemmat noin puolen tunnin matkan päässä keskustasta.

Ny Carlsberg Glyptotek

Panimomesenaatti Carl Jacobsenin perintö Ny Carlsberg Glyptotek on aivan Tivolin vieressä keskustassa. Kokoelma on järkyttävän upea: esineitä Mesopotamiasta, Egyptistä, antiikin Kreikasta sekä etruski-  ja roomalaisajalta. Lisäksi taidekokoelma, jossa painotus ranskalaisessa ja tanskalaisessa 1800-luvun taiteessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävin Glyptoteekissä ensimmäisen kerran jo tuolloin ensivisiitilläni, mutta paljon on muuttunut sen jälkeen. Museoon on rakennettu hieno lisäsiipi taidekokoelmalle ja museokahvilaa sekä myymälää on uudistettu. Upea kupolin alla oleva veistospuutarha on entisellään – siellä voi uppotua vaikka kirjaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikki on tanskalaisittain vimpan päälle: näyttelytekstit, esillepano, tunnelma ja myymälä, jossa museon omat tuotteet ovat tanskalaisen designjätin Hayn suunnittelemia. Sopii myös benchmarking-retken kohteeksi minka tahansa museon henkilökunnalle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ainoastaan museon verkkosivut ovat hieman masentavat – skippaa siis ne ja suuntaa suoraan osoitteeseen Dantes Plads 7.

Kunsthal Carlottenborg

Charlottenborg on nykytaiteen näyttelytila vanhassa Charlottenborgin palatsissa. Tilassa on järjestetty näyttelyitä aina 1800-luvun lopulta lähtien ja organisaatio on edelleen tiiviissä yhteydessä Tanskan taideakatemiaan. Sijainti on mainio: heti Nyhavnin ja Kongens Nytorvin välittömässä läheisyydessä osoitteessa Nyhavn 2.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juuri nyt Charlottenborgissa on esillä useita näyttelyitä, muun muassa Hito Steyerlin Venetsian biennaalissa 2015 nähty installaatio Factory of the Sun sekä taidetta, aktivismia ja kansalaisuutta pohtiva ryhmänäyttely An Age of Our Own Making. Myymälä on keskittynyt kirjoihinn – tarjolla on laaja valikoima nykytaiteen alan teoriaa ja katalogeja.

taidematkustaja_koopenhamina1

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Copenhagen Contemporary

Copenhagen Contemporary on vanhoihin paperihalleihin tehty uusi nykytaiteen tila aivan Kööpenhaminan uuden oopperatalon vieressä veden äärellä (Trangravsvej 10–12). Tila on väliaikaiseksi tarkoitettu: näyttelytoiminta jatkuu vuoden 2017 loppuun saakka. CCartin verkkosivuilla kerrotaan, että inspiraatio on saatu maailmalla toimivista samantyyppisistä tiloista, New Yorkin PS1:sta, Newcastlen Baltic Art Centrestä ja Pariisin Palais de Tokyosta.

CCartissa on kunnianhimoinen kansainvälinen näyttelyohjelma: paraikaa esillä on islantilaisen Ragnar Kjartanssonin kaksi upeasti installoitua kokonaisuutta Scenes from Western Culture (2015) ja A Lot of Sorrow (2013).

ccart3_taidematkustaja

Suurin näyttelyhalli on varattu Celeste Boursier-Mougenotin From here to ear v. 21 -teokselle, jossa on 44 elävää seeprapeippopariskuntaa. En suosittele lintukammoiselle –kaikki muille luvassa on ihmeellinen elämys. (Teosta ei muuten saanut kuvata – taiteilijan toiveesta). Sisäänkäynnillä sai vielä ripustaa toiveensa Yoko Onon toivomuspuuhun.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Myös Copenhagen Contemporary Artissa oli ihana myymälä – huolella valittua tanskalaista designia ja julkaisuja. Jäljelle jäi vain kysymys: miten ne sen tekee?

ccart2_taidematkustaja

ccart_taidematkustaja


Teoskuvat ylhäältä alas Charlottenborgista eteenpäin:

  • Carl Michael von Hausswolff ja Leif Elggren: The Kingdoms of Elgaland-Vargaland, installaatio, 2016.
  • Hito Steyerl: Factory of the Sun, installaatio, 2015.
  • Ragnar Kjartansson: A Lot of Sorrow, videoinstallaatio, 2013.
  • Yoko Ono: Wish Tree, installaatio.

Suomen Aino Aalto.

Näin itsenäisyyspäivän kynnyksellä on tapana muistella itsenäisyyden ajan suurmiehiä. Naisiakin – yhä useammin. Olkoon tämä kirjoitus omistettu yhdelle heistä.


Useita vuosia sitten kävin Aalto-säätiön arkistossa lukemassa kirjeenvaihtoa erääseen Alvar Aallon suunnittelemaan rakennuksen historiaan liittyen. Tarkoitukseni ei ollut tutkia maineikkaan arkkitehdin henkilöhistoriaa – sen ovat tehneet jo niin monet, lukuisissa julkaisuissa ja artikkeleissa.

aino-aaltoEn enää muista löysinkö mitään relevanttia omaan tutkimukseeni liittyen, mutta muistan, että kirjeenvaihdon joukossa oli yllättäen Alvar Aallon vaimon Aino Marsio-Aallon (1894–1949) poismenosta kertova lakoninen paperi: menehtynyt rintasyöpään vuonna 1949. En ollut siihen mennessä juurikaan pohtinut Aino Aallon elämää, kuten en liiemmmin Alvarinkaan, mutta arkistokäyntini jälkeen mietin usein Ainoa ja hänen elämäänsä miehensä rinnalla.

Aino palasi jälleen mieleeni, kun vierailin Alvar Aalto -museossa Jyväskylässä viikko sitten. Aiemmasta käynnistäni oli kulunut jo lähemmäs kymmenen vuotta, mutta perusnäyttely Alvar Aalto. Arkkitehti. ei ollut juurikaan muuttunut sitten viime näkemän.

Perusnäyttely on vuodelta 1998, eli miltei 20 vuotta vanha, ja aikansa kuva. Näyttely keskittyy paitsi Alvar Aallon arkitehtuuriin, myös muotoiluun. Lisäksi näyttelyssä sivutaan hänen henkilöhistoriaansa. Aallon molemmilla vaimoilla, Ainolla ja Elissa Aallolla, on tietysti oma roolinsa näyttelykertomuksessa, mutta kuten niin usein merkittävien miesten rinnalla, heidän oma kertomuksensa jää väkisinkin sivuosaan.

IMG_2879.JPG

Kaikille Aalto-faneille museo ja näyttely ovat erittäin suositeltava must-see-kohde, vaikka arkkitehtuurin ihmeet ja fantastisuus itsessään eivät tietenkään koskaan välity museonäyttelyssä samoin kuin itse kohteissa paikan päällä. Ja vaikka nautinkin tavattomasti museokäynnistä, jollain tavalla mieltä lämmitti ajatus myös siitä, että näyttely itsessään saattaa olla kohta historiaa.

img_2881

img_2882

img_2878

Jyväskylässä on käynnissä suuri kahden museon uudistus, sillä Alvar Aalto -museo ja Keski-Suomen museo saavat hienon (naisten suunnitteleman!) lisäosan, joka yhdistää nämä kaksi rakennusta toisiinsa. Rakennusprojektin osana myös museot uudistuvat. Vaikka Aino Aallolle on jo olemassa leivos, hänen elämäntyöstään on tehty näyttelyitä ja kirjoitettu New York Timesissa, hänen tarinansa on kuitenkin suomalaisille varsin tuntematon. Kun museon perusnäyttely toivottavasti uudistuu, olen varma, että näyttelyn tekijät kohtelevat Aino Marsio-Aaltoa Alvar Aallon kumppanina eri lailla kuin vielä kaksikymmentä vuotta sitten: ei niinkään vaimona, vaan ennen kaikkea arkkitehtina, muotoilijana ja Artekin toimitusjohtajana.alvar-aalto-museo-myymala

Loppuun vielä pieni vinkki Alvar Aalto -museossa kävijälle: museon näyttelyt ja erinomaisen museokaupan koluttuasi istahda kahville tai lounaalle museon mainioon ravintolaan. Kahvilan ikkunasta näet pienen sinisen talon, jonka yläkertaa Aino ja Alvar Aalto asuivat kihlauduttuaan.

aalto_talo_taidematkustaja


Aino Aallon kuva: kuvaaja tuntematon. http://www.blf.fi/artiklar/foton/1386.jpg