#Teos tulee taas.

teos2017

Vinkki helmikuulle! Taidegraafikoiden ja kuvanveistäjien teosvälitys #teos2017 järjestetään jälleen, tuttuun tapaan Helsingin Kaapelitehtaalla 23. helmikuuta–5. maaliskuuta.

Viime vuonna hankin tämän ihanan grafiikan, ja oli muuten näppärää. Ostin vedoksen, vein sen Grafoteekkiin kehystettäväksi ja hain parin viikon jälkeen. Ja olen edelleen eritäin tyytyväinen hankintaani.

Katsotaan miten tänä vuonna käy – keittiössä olisi vielä tilaa yhdelle teokselle…  Suuntaa siis Kaapelitehtaalle, mikäli kaipaat taidetta kotiisi tai lahjaksi!

Mainokset

Tärpit ArtHelsinkiin ja Habitareen.

AH3Huomenna keskiviikkona Helsingin Messukeskuksessa avautuvat Habitare-messut ovat monelle sisustuksesta ja designista pitävälle yksi syksyn ykköstapahtumista. Yhtä aikaa Habitaren kanssa järjestettävät ArtHelsinki-nykytaidemessut ovat tässä muodossaan sen sijaan varsin uusi tuttavuus. Messuosastojen lisäksi tarjolla on mukavasti keskusteluohjelmaa niin ammattilaisille kuin suurelle yleisöllekin.

Kävin messuohjelmaa läpi ja kokosin tärpit nykytaiteesta, taiteen ostamisesta ja sisustuksesta innostuneelle kävijälle:

Keskiviikko

  • klo 13.45 ArtHelsinki Arealla esittäytyy myöhemmin syksyllä avattava taideverkkokauppa Taiko. Millaista on taiteen ostaminen verkosta? Samaan syssyyn kannattaa jäädä kuuntelemaan paneelikeskustelua taidemarkkinoiden tulevaisuudesta: klo 14.00 samalla lavalla kysytään What does the art market in the future look like?

Torstai

  • klo 16.00 Arena Stagella esitellään Seitsemän syytä käydä taidegalleriassa. Jos olet kiinnostunut nykytaiteesta, mutta et ehkä vielä käy itse gallerioissa, suuntaa tänne.

Perjantai

  • 16.00 Arena Stagella puhutaan taiteesta kodeissa. Ohjelman mukaan sisustussuunnittelija, muotoilija Tomi Kouvola kysyy galleristeilta ne kysymykset mitä emme ehkä itse uskalla kysyä. Toivottavasti yleisö saa myös mahdollisuuden kysyä!

Art Helsingin puolelta kannattaa tietysti tsekata kaikki messuilla mukana olevat galleriat sekä Signature-näyttely, jossa tunnetut suomalaiset muotoilijat ovat valinneet esille kiinnostavien taiteilijoiden teoksia erityisesti helsinkiläisitä ns. non-profit-gallerioista. Ei myöskään kannata missata taiteilija Nastja Säde Rönkön Dear Diary -installaatiota ja performanssia.

Saako taidetta instata?

Itse olen mukana keskiviikkona klo 15 Habitaren Arena Stagella keskustelemassa aiheesta Saako taidetta instata? Mukana myös kuvataiteilija Sami Havia ja Kuvaston toiminnanjohtaja Tommi Nilsson. Keskustelun juontaa Suomen Taiteilijaseuran viestintäpäällikkö, ihana Miisa Pulkkinen. Luvassa on myös tiivis tietoisku tekijänoikeuksista – kätevä erityisesti bloggaajalle ja ahkeralle somettajalle, miksei myös esimerkiksi museoammattilaiselle, joka pohdiskelee näitä kysymyksiä työssään.

Keskustelu on kaikille lipun ostaneille avoin, joten jos aihe yhtään koskettaa tai herättää kysymyksiä, tule kuuntelemaan! Toivon tietysti että paikalle tulee ahkeria twiittaajia, eli jos et itse pääse, voit kurkata Twitteristä hashtagia #ArtHelsinki2016.

Nähdään messuilla!

Laiva saapui kotisatamaan.

Muistatteko, kun jonkin aikaa sitten pohdin taideteoksen hankkimista tyttärelleni? Nyt haave on viimeinkin realisoitunut ja saimme ripustaa Karoliina Hellbergin maalauksen Laiva (Myrsky merellä) seinällemme. Juhlapäivä!

laiva_hellberg_taidematkustaja
Laiva (Myrsky merellä).

Valinta tuntui aluksi vaikealta: millainen teos? Maalaus, grafiikkaa, veistos? Entä taiteilija? Suomessa on niin paljon mahtavia nykytaiteilijoita, että ongelmana oli ennemminkin runsaudenpula. Miten siis päädyimme juuri tähän teokseen?

laiva_taidematkustaja
Saa koskea.

Kaikki alkoi oikeastaan Karoliinan HAMin näyttelystä, jota kovasti ihastelin myös blogikirjoituksessani. Maalaukset ja näyttelyn tunnelma jäivät pitkäksi aikaa pyörimään mieleeni ja muistankin harmitelleeni, että lähes kaikki näyttelyn teokset olivat jo löytäneet ostajan (mikä on tietysti taiteilijan kannalta ihannetilanne). Otinkin yhteyttä Karoliinaan hänen verkkosivuillaan vierailtuani ja sovimme tapaamisen.

Omaan kotiinsa taideteosta valitessa voi oikeastaan ainoastaan luottaa siihen tunteeseen, joka syntyy kun teoksen näkee. En missään vaiheessa ajatellut, että meille tulisi Laivan tyyppinen maalaus, mutta kun näin teoksen työhuoneella, ihastuin siihen välittömästi. Pidin teoksen tunnelmasta. Laivasta, jossa valonauha loistaa myrskyävästä merestä huolimatta.

Ihaninta koko prosessissa taiteilijan kanssa juttelun lisäksi oli se, että Laiva päätyi ennen meille tuloa esille myös näyttelyyn.

salondeporveaux_hellberg_taidematkustaja
Salon de Porveaux kesällä 2016.

Kävimme Porvoossa Salon de Porveaux -näyttelyssä ihastelemassa maalausta. Jo nyt tuntuu, että teoksella on menneisyys ja elinkaarta takanaan. Joku päivä se toivottavasti matkaa tyttäreni ensimmäisessä muuttokuormassa uuteen kotiin.

Kiitos Karoliina sydämellisistä kohtaamisista ja hienosta teoksesta. Toivon, että kirjoitukseni myös kannustaa muita tekemään taidehankintoja kotiin tai lahjaksi. Mieleinen teos kotona piristää jokaista päivää.

Art Helsinki -taidemessut ja some bloggaajan silmin.

taidemessut_taidematkustaja

Taidemessut ovat suomalaisen nykytaidefanin kannalta hieman kinkkinen juttu, sillä Suomessa ei yksinkertaisesti ole ollut suuria, kansainvälisestikin kiinnostavia taidemessuja. Monet suuret taidemessut ovat viime vuosina kasvattaneet ohjelmallista osiotaan: mukana on paitsi ammattilaisille järjestettyä erikoisohjelmaa, myös kaikille kävijöille avoimia keskusteluja tai tai non-profit-projekteja, kuten Frieze-taidemessujen paikkasidonnaiset teokset tai off-site-ohjelma. Erilaisten taidemessujen valtava määrä ja kilpailu kävijöistä pakottaa messut pohtimaan sisältöjä myös suurten yleisöjen silmin.

Sinänsä messukonsepti on kävijän kannalta mitä helpoin ja vertautuu tietysti kaikkiin muihin messuihin: ostat lipun ennakkoon tai ovelta, marssit sisään ja katsot taidetta. Messuosastot järjestäytyvät useimmiten gallerioittain. Eli jos olet liikenteessä esimerkiksi syksyllä Lontoossa Frieze-messujen aikaan tai Parisiissa Fiac-messujen aikaan, niin käy ihmeessä tsekkaamassa mitä taidemessuilla tapahtuu.

Myös Helsingissä on hyvä tilaisuus päästä fiilistelemään taidemessuja, sillä ensi syyskuussa järjestettävä Art Helsinki on profiloitumassa uudelleen kansainvälisen konseptin mukaisiksi taidemessuiksi. Habitaren kanssa yhtä aikaa järjestettävillä messuilla on myös kaikille kävijöille avointa kiinnostavaa keskusteluohjelmaa.

Tarkemman ohjelman löydät ArtHelsingin verkkosivuilta, mutta vinkkaan näin alustavasti, että keskiviikkona 7. syyskuuta nykytaiteesta ja somesta kiinnostuneiden  kannattaa höristää korviaan, sillä messuilla järjestetään Suomen taiteilijaseuran moderoima keskustelu nykytaiteesta sosiaalisessa mediassa. Eli jos esimerkiksi taidebloggaaminen tai museoissa ja näyttelyissä kuvaaminen, kuvien jako ja visuaalinen kulttuuri somessa ylipäätään koskettavat tai kiinnostavat, tule ihmeessä paikalle. Keskustelemassa itseni lisäksi ovat Kuvaston Tommi Nilsson sekä taiteilija Sami Havia.

Tämän jännittävän uutisen myötä toivotan kaikille ihanaa ja rentouttavaa juhannusta!

Galleriakierros ennen kesälomaa.

Monissa gallerioissa viedään nyt viimeisiä näyttelyitä ennen kesälomia ja syyskautta. Tein sunnuntaikierroksen Helsingin keskustassa: Helsinki Contemporaryssa, AMAssa, Heinolla, Hippolytessä ja Lokalissa.

Helsinki Contemporaryssa oli esillä superhauskasti Luokkaretkeksi nimetty näyttely. Tuntui, että tällä kertaa oli edetty mukavan rennolla otteella – gallerian näyttelyt ovat usein niin viimeisteltyjä, että kesänäyttely toi kivaa vaihtelua. Jälleen kerran ihastuin Rauha Mäkilän maalauksiin, joiden uima-altaiden siniset sävyt heijastelivat hockneymaisia fiiliksiä, mutta vielä paljon raikkaammin.

IMG_1914

Näyttelyn taiteilijat – Mäkilän lisäksi Hannaleena Heiska, Maiju Salmenkivi, Timo Vaittinen ja Camilla Vuorenmaa – ovat kaikki suomalaisen nykymaalauksen huippunimiä, mikä tekee näyttelystä varsin korkeatasoisen.

helsinkicontemporary1_taidematkustaja

helsinkicontemporary2_taidematkustaja

Valokuvagalleria Hippolytessä ihastuin Studion puolella esillä oleviin Lina Jelanskin kuviin, jotka ovat yhdistelmiä luonnonmaisemasta ja keinotekoisista materiaaleista. Näyttely on Jelanskin debyyttinäyttely, ja tämän perusteella itse ainakin odotan kiinnostuneena lisää.

jelanski_taidematkustaja

Isommassa galleriatilassa esilä ollut Christian Langenskiöldin näyttely ei herättänyt minussa kovinkaan suuria tunteita – maarianhaminalaisesta väestönsuojasta otetut kuvat jäivät hieman etäisiksi. Kuvista välittyi kuitenkin taiteilijan suuri kiinnostus tämäntyyppisiin tiloihin ja niiden erikoiseen funktioon – ne kun täyttävät tarkoituksensa vain katastrofitilanteissa.

langenskiold_taidematkustaja

elinabrotherus_taidematkustaja

Galleria Heinoa ei voinut jättää väliin, koska Elina Brotherus kiinnostaa aina. Erityisesti mainio My Dog is Cuter Than Your Ugly Baby -teos (2013) hykerrytti. Heinon näyttely on tällä kertaa yhteisnäyttely Victoria Schultzin kanssa. Harmikseni olin liikkeellä niin lähellä gallerian sulkemisaikaa etten ehtinyt kunnolla katsomaan näyttelysä esillä olleita videoita. Vinkkinä siis: mene ajoissa ja varaa aikaa.

 

 

 

 

Lokal Helsinki on gallerian, myymälän ja kahvilan ihana yhdistelmä, josta tekee joka ikinen kerta mieli hankkia jotain kotiin. Ripustus on viimeistelty ja myymälässä kaikki on vimpan päälle – yksityiskohdat hintalappuja myöten on huolellisesti mietitty.

Olin liikkeellä Kevätsalonki-näyttelyn viimeisenä päivänä,  mutta 10. kesäkuuta avautuva Fiskarsin satelliittinäyttely Kasvu on varmasti myös todella hieno.

lokal_taidematkustajalokal2_taidematkustajalokal3_taidematkustaja

Jälleen haksahdin taideostokseen: en voinut vastustaa Reeta Ekin Luonnoskirja-sarjan Tikkurila-printtiä. Täydelliset värit! Lokalissa on myytävänä myös muita sarjan printtejä.

netti_Tikkurila_pikkukuva

Ama-gallerian Eternal Mirror -näyttely on hieno, tiivis kokonaisuus Mia Hamarilta, Johanna Leckliniltä ja Heikki Marilalta. Erityisesti Hamarin mystisen veistoksen seurassa voisi viettää paljonkin aikaa. Lecklinin video toi mieleen taannoisen Satuhäät-jakson (kyllä, varaan aikaa maanantaistani laatuviihteeseen) ja viehätti myös taidehistoriallisilla viittauksillaan. Vai mitä sanotte tästä Matissen La Dansen mukaelmasta?

lecklin_taidematkustaja

Lähdin galleriakierrokselle ajatuksenani kurkata vähän ”mitä nyt onkaan tarjolla”, mutta viihdyin, nautin ja ilahduin hyvästä kattauksesta. Monet näyttelyt päättyvät juhannuksen alla 19. kesäkuuta, joten vielä ehdit!

Kuvat: Elina Brotheruksen kuva lainattu Galleria Heinon verkkosivuilta, Reeta Ekin kuva Ekin verkkosivuilta.

On siis Kuvan Kevät.

RüfEmilia

Se aika vuodesta, jolloin pääsee tutustumaan Taideyliopiston Kuvataideakatemian kuvataiteen maisteriksi valmistuvien taiteilijoiden teoksiin. Näyttely on löytänyt kotinsa Kuvataideakatemian Exhibition Laboratorysta Helsingin Merimiehenkadulta. Tänä vuonna näyttely levittäytyy myös esimerkiksi galleria Forum Boxiin.

Taiteilijoihin ja teoksiin voi tutustua etukäteen Kuvataideakatemian verkkosivuilla http://www.exhibitionlaboratory.fi/kuvan-kevat. Pidän erityisesti siitä, että jokaisesta valmistuvasta taiteilijasta on otettu hyvä kuva – tähän panostaminen kannattaa niin museoiden kuin gallerioidenkin. Kuvan Kevät -näyttelyyn on vapaa pääsy ja luulisin, että näyttelystä voi myös ostaa teoksia, vaikka mainintaa tästä en verkkosivuilla nähnytkään.

Perjantaina 13. toukokuuta järjestetään myös Kuvataideakatemia Open Studios -tapahtuma, ilmeisesti ensimmäistä kertaa koskaan. Tapahtumassa pääsee kurkkaamaan taideopiskelijoiden työhuoneisiin, ja ohjelmassa on myös keskustelua ja näyttelyitä. Käykää tsekkaamassa: Kuvataideakatemian Open Studios

Kuvan kevät 7.–29. toukokuuta 2016, Exhibition Laboratory, Project Room, Kampin Narinkkatori ja Forum Box

Kuva: Emilia Rüf: Meïssa, 2016, HD video.

 

Suomalaisen nykytaiteen keräilijät.

image

Helsingissä on paraikaa esillä kolme kiinnostavaa yksityiskokoelmanäyttelyä: Taidehallin Zabludowicz Collection, Seppo Fräntin kokoelma Lapinlahden sairaalassa ja huomenna perjantaina avautuva Heinojen taidesäätiön kokoelma HAMissa.

Taidehallin näyttely esittelee teoksia vajaalta kymmeneltä Zabludowiczien residenssissä olleelta kansainväliseltä nykytaiteilijalta. Heinojen näyttelyssä YLEN mukaan esillä on teoksia viideltäkymmeneltä (!) suomalaiselta nykytaiteilijalta.

Fräntin näyttelyn kinnostavaksi tekee teosten lisäksi paikka: Lapinlahden vanhaan sairaalaan koottu näyttely kantaa nimeä Haava. Lapinlahden sairaalasta onkin verkkosivujen mukaan tarkoitus luoda ”uudenlainen mielen hyvinvoinnin, yhteisöllisen toiminnan, yhteiskunnallisen yrittäjyyden ja kulttuurin kohtaamispaikka”. Veikkaan, että Fräntin kokoelma kinnostaa kävijöitä siinä määrin, että rakennusympäristöä elävöittävä hankekin saa mukavasti julkisuutta samalla.

Tässä hauskassa privaattikokoelmien ”näyttelysumassa” on kuitenkin ainakin yksi voittaja: suomalainen nykytaide. Näyttelyitä vielä toistaiseksi näkemättä toivon, että vaikka laajamittainen taiteen keräily vaatiikin tietysti hieman varallisuutta, näkisi suuri yleisö taiteen keräilyn kiinnostavana ja loppujen lopuksi aika tavallisena asiana. Suomalaiset taiteilijat ja galleriat kun tarvitsevat keräilijöitä.

Kuten Fräntikin HS:n haastattelussa toteaa ”Se on vähän kuin rakkauselämässä. Ei siinä tarvitse montaa sekuntia katsella, kun sopiva teos tulee kohdalle. Sitten se on ostettava.”

Kuva: HAM.

 

 

 

 

 

Taideostos kotona.

kotona-taidematkustaja

Vihdoin ja viimein sain Kuvanveistäjien ja taidegraafikoiden teosvälityksestä hankkimani vedoksen kotiin ja seinälle. Se kävi kehystettävänä ja komeilee nyt työpöydän yläpuolella. Teos on Päivi Hintsasen Tuulenvire oksien välissä (2014). Kehystys kävi näppärästi: jätin vedoksen Kaapelitehtaalle oston yhteydessä ja noudin sen paria viikkoa myöhemmin Grafoteekistä Pikkurobalta.

Tämän teoksen meille kotiin tyttäremme syntymän muistoksi. Tyttärelleni etsin myös omaa teosta, jonka hän saa halutessaan ottaa mukaansa sitten joskus. Taiteilija on jo mielessä, ehkä saan hankittua sen jo yksivuotispäivään mennessä.

hintsanen-taidematkustaja

Onneksi en ole sisustusbloggari – teosten kuvaaminen on hankalaa ja hermojaraastavaa. Tässä vielä, asiaankuuluvilla heijastuksilla tietysti.

Lisää taiteen hankkimisesta voit lukea aiemmasta postauksestani.

 

 

 

 

Taidehankinta ja Poliittisen valokuvan festivaali.

Pieni hankinta

Vinkkasin Twitterissä, että viikonloppuna kannattaa suunnata Kaapelitehtaalle, kuten edellisestä postauksesta voitte lukea. No, itse en kuitenkaan malttanut odottaa viikonloppuun, vaan kävin sekä Teos 2016 -tapahtumassa että Poliittisen valokuvan festivaalilla jo tänään.

teos2016_taidematkustaja

Kuvanveistäjien ja taidegraafikoiden teosvälitys on tuttu aiemmilta vuosilta – tapahtumassa on ollut kiva käydä katselemassa tarjontaa. Voin hyvin kuvitella, että erityisesti joku joka ei välttämättä ole ajatellut hankkivansa veistosta kotiin, tekee löydön juuri täältä. Taidegrafiikkaa on yleisesti helpommin saatavilla, esimerkiksi taidelainaamoissa.

Tein tällä kertaa itsekin hankinnan. Laitoin teoksesta (harmillisen suttuisen) kuvan Instagramiin, mutta lupaan esitellä ostoksen kotioloissa tarkemmin, kunhan saan sen kehystäjältä maaliskuussa. Tapahtumassa voi jättää kehystämättömän vedoksen saman tien kehystettäväksi.

En tiedä, voiko taiteen hankkiminen juuri helpompaa olla – ei ainakaan aloittelevalle ostajalle. Hinnat ovat selkeästi esillä ja valikoimaa riittää. Tiiviissä myyntiripustuksessa on väistämättä myös teoksia jotka eivät ehkä helli omaa silmää, mutta varsinkin kehystämättömiä vedoksia kannattaa selailla. Ja tässä tapauksessa valitettavasti nopeat syövät hitaat, eli ostoaikeissa kannattaa olla ajoissa liikenteessä.
Tapahtuma jatkuu 6. maaliskuuta asti: Teos 2016.

Poliittinen valokuva elää ja voi hyvin

pvf_taidematkustaja_2

Poliittisen valokuvan festivaalin teemana on tänä vuonna Kotimaa. En tiedä missä vaiheessa teema on lyöty lukkoon, mutta sen on kipeän ajankohtainen, kuten jo aiemmin totesin. Anna-Kaisa Rastenberger ja Sanni Seppo toteavat festarilehden esipuheessa, että alue taiteen ja kuvajournalismin välissä on tärkeä: Yhtäältä valokuvalla on dokumentaarisuutensa vuoksi erityinen mahdollisuus olla kantaaottavan taiteen kärjessä ja toisaalta taidekontekstin luoman tilan ansiosta valokuvan subjektiivisuus, esteettisyys ja emotionaalisuus korostuvat. Installoinnilla on tärkeä rooli tässäkin näyttelyssä. Pelkistetty ilmavuus toimii mielestäni hyvin, eikä näyttelyn raskaita aiheita turhaan alleviivata mustilla seinillä tai muilla tehokeinoilla.

pvf_taidematkustaja_3

Näyttelyssä on monta erinomaista kuvasarjaa, mutta eniten liikutuin Katja Tähjän Paperittomat– ja Karkotetut-sarjoista. Kuvat ja kertomukset tuntuivat epäreiluilta ja epäoikeudenmukaisilta sellaisen ihmisen näkökulmasta, joka on vapaa paitsi matkustamaan, myös jäämään haluamaansa paikkaan.

pvf_taidematkustaja_5

Adrian Paci on käsitellyt usein taiteessaan liikkellä olemisen tematiikkaa. Paci pakeni itse Albaniasta Italiaan perheensä kanssa 1990-luvulla. Valokuvasarja Back Home pakottaa katsojan ajattelemaan, millaista olisi jättää taakseen oma kotinsa. Mitä kodistaan muistaisi vuosien kuluttua, uudessa kotimaassaan?

pvf_taidematkustaja_1

pvf_taidematkustaja_6

Näyttelyn lopussa Kuvakulma-näyttelytilassa on esillä kuvia Risto Vuorimiehen ja Ben Kailan Siirtosuomalainen-sarjasta. Tuupovaarasta lähdettiin Ruotsiin 1970-luvulla, siirtolaisina. Mininäyttely toimii hyvänä esimerkkinä siitä, miten museon omaa kokoelmaa voi hyödyntää päänäyttelyä kommentoiden. Näin kokoelmatyön merkitys museoissa tehdään näkyväksi.

Poliittisen valokuvan festivaalin näyttely on esillä huhtikuun loppuun asti, joten aikaa on vielä hyvin. Tulevana lauantaina 27. helmikuuta museossa on kuitenkin erikoisohjelmaa Sahrawin itsenäisyyspäivän kunniaksi. Eikö kuulostakin erikoiselta? Lue lisää täältä: http://pvf.fi/tulevatapahtuma/freewesternsahara/. Näyttelyllä on muutenkin laaja oheisohjelma, joka löytyy festivaalin verkkosivuilta.

Näyttelykuvat ylhäältä alas:
Oksana Yushko: Graduates.
Miia Autio: I called out for mountains, I heard them drumming.
Katja Tähjä: Paperittomat.
Adrian Paci: Back Home.
Ben Kaila: Tuupovaara.