Kahden päivän kulttuurimatka Tallinnaan: Kultuurikatel, Lennusadam, Kalamaja ja Telliskivi.

Kävipä niin mukavasti, että pääsin pyyhkimään yhden bucket listillani olleen museon pois jo heti vuoden ensimmäisinä päivinä! Tallinnan Lennusadam, eli Viron merimuseo on keikkunut suunnitelmissa jo vuoden 2012 avaamisesta lähtien.

Yhden yön ylittävällä reissulla ehtii nähdä taidetta ja kulttuuria Tallinassa varsin mukavasti – tässä omat vinkkini kahden päivän kulttuurimatkalle etelään.

Kultuurikatel ja EKKM

Jos saapuu laivalla, kannattaa heittää kapsäkit majapaikkaan tai jos on liikkeellä kevyesti, suunnata suoraan eteenpäin. Heti sataman nurkilla on nimittäin Tallinnan kulttuurielämän ehkäpä kiinnostavin kokonaisuus: Luova keskus Kultuurikatel, johon kuuluu myös nykytaiteen näyttelytila EKKM.

kultuurikatel-tallinna-taidematkustaja

ekkm-tallinna-taidematkustaja

Tällä reissullani kumpikaan paikoista ei ollut avoinna, mutta aiemmin tänä vuonna olin Tallinnassa Tallinn Music Weekin aikaan, ja suuri osa tapahtumista, kuten keikkoja ja Design Market järjestettiin Kultuurikatelin ällistyttävissä tiloissa. Rakennus on vanha voimalaitos, joka toimi vuodesta 1913 vuoteen 1979. Pääsalissa on edelleen jäljellä kaksi boileria, jotka ulkona olevan piipun tavoin on suojeltu.

kultuurikatel-tallinn-music-week-taidematkustaja

Kultuurikatel Tallinn Music Weekin aikaan.

EKKM:n kanssa itselläni kävi vanhanaikaisesti: en tarkistanut ohjelmaa etukäteen ja ihmettelin hetken suljettujen ovien takana huomatakseni, että näyttelyohjelma on talvitauolla. En tiedä syytä sesonkiluontoisuuteen, mutta arvelisin sen liittyvän rakennuksen kuntoon tai käytettävissä oleviin resursseihin.

Museon kevätkausi näyttäisi avautuvan korkeatasoisella Köler Prize -näyttelyllä maaliskuun lopulla. EKKM:n rooli Viron nykytaiteen kentällä on valtiollisen toimijan ja vapaan kentän välimaastossa. Jos kaipaat jotain uutta ja yllättävää, suuntaa siis tänne. Museon yhteydessä toimii taide- ja kulttuurikirjallisuutta myyvä Lugemik-kirjkauppa ja kustantamo.

ekkm-kirjakauppa-tallinna-taidematkustaja

Kultuurikatelilta on reilun kilometrin kävelymatka Kalamajan alueeseen ja merimuseo Lennusadamaan. Matkan varrella kannattaa pitää silmät avoinna, Tallinnan katutaide kätkeytyy hylättyihin tai uutta elämää odottaviin pienteollisuusrakennuksiin.

ekkm3-tallinna-taidematkustajabanksy2-tallinna-taidematkustaja

Lennusadam

Lennusadam eli Lentosatama on Viron merimuseo, joka avattiin keväällä 2012 suurehkon julkisuuden ja innostuksen saattelemana. Se on kunnianhimoinen museokohde, jonka keskiössä sisätiloissa on Lembit-sukellusvene ja ulkotiloissa höyryjäänmurtaja Suur Tõll.

lennusadam1-tallinna-taidematkustaja

P1020635

 

Lennusadaman piha-alueella on myös hauska leikkipaikka lapsille.

Osuin paikalle ruuhkapiikissä, sillä jonot pelkästään lippukassalle olivat massiiviset. Lisäksi jonotusta piisasi kahvilassa (johon en jaksanut jonottaa) sekä tietysti sukellusveneessä, jonka sisätilat olivat, luonnollisesti ahtaanpuoleiset. Museo on kiinni helmikuun ajan, ilmeisesti perusparannuksen vuoksi. Toivon kovasti, että ainakin aulan ja asiakaspalvelun tiloja kehitetään – nyt aulassa pyörivät yhtä aikaa sekä lipun jonottajat, takkeja jättävät että pois lähtevät ihmiset.

lennusadam2-tallinna-taidematkustaja

Vanhaan vesilentokonehangaariin tehty näyttelytila on vaikuttava. Jopa vau-vaikuttava, kun tilaa tarkastelee ylhäältäpäin, jonne kävijä ensimmäiseksi ohjataan. Perusnäyttely jakautuu kahteen osioon, merenpinnan ylä- ja alapuolelle. Näyttelytilaa kiertävällä kävelysillalla (esteetön, eli saavutettava myös rattaiden kanssa ja pyörätuolilla) kävijä tarkastelee erilaisia veneitä, kajakkeja, merkimerkkejä ja aseita, lattiatasossa puolestaan sukellusveneitä, miinoja ja torpedoja. Lisäksi näyttelytilassa on laiva-allas, lentosimulaattori ja mini-elokuvateatteri Keltainen sukellusvene.

1930-luvulla valmistuneeseen Lembit-sukellusveneeseen pääsee sisälle, jos ahtaat paikat eivät aiheuta ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Itse pohdin lähinnä sitä, miten kukaan koskaan milloinkaan pystyi oleskelemaan moisessa sardiinipurkissa, ja vieläpä veden alla. Ällistyttävää on, että vielä vuonna 2011 Lembit oli vedessä ennen siirtoa museotiloihin.

lennusadam-lembit-2-taidematkustaja

lennusadam-lembit-taidematkustaja

Perusnäyttelyn lisäksi museossa on esillä meripelastuksen historiaa esittelevä erikoisnäyttely Mayday tammikuun loppuun saakka. Myös se on elämyksellinen: näyttelytilassa pääsee niin meripelastushelikopterin kuin pelastuslautankin sisään. Vuoden 1994 Estonia-onnettomuuden pelastustoimille on varattu aimo siivu näyttelystä.

lennusadam-mayday-taidematkustaja

Kävin ainoastaan kurkkimassa museokahvilan vitriinejä: tarjottavat näyttivät hyvältä ja tunnelmallisesta kahvila-ravintolasta näkee upeasti koko näyttelytilan. Museomyymälä oli yllättävän pieni sekä kooltaan että valikoimaltaan, mutta tämä tuntuu olevan tilanne lähes kaikissa tallinnalaisissa museoissa, joissa olen vieraillut.

lennusadam-kahvila-tallinna-taidematkustaja

Lennusadam sopii hyvin kaikille Tallinnan-kävijöille, niin soolomatkaajille kuin lapsiperheillekin. Ainoastaan kanuunoiden, ilmatorjunta-aseiden, asesimulaattoreiden ja muiden aseiden suhteellisen runsas määrä näyttelyssä ei ollut omaan makuuni, mutta näyttelyesineinä selvästi muiden kävijöiden suosiossa.

Kalamaja ja Telliskivi

Lennusadamasta on lyhyt matka Kalamajan puutalokortteleihin, joiden läpi voi tallustella vaikkapa Telliskiven alueelle syntyneeseen design- ja ravintolakeskittymään syömään. Vielä kymmenen vuotta sitten Kalamajan puutalot ja 1920–1930-luvun funkkiskerrostalot olivat pääosin todella huonossa kunnossa, mut tänään tilanne on toinen. Osa vanhoista rakennuksista on purettu, osa kunnostettu. Kortteleista löytyy baareja, leipomoita, kahviloita ja pieniä museoita sekä teattereja.

kalamaja-tallinna-taidematkustaja

kalamaja4-tallinna-taidematkustaja

kalamaja3-tallinna-taidematkustaja

kalamaja2-tallinna-taidematkustaja

kalamaja6-tallinna-taidematkustaja

kalamaja5-tallinna-taidematkustaja

Telliskivi Loomelinnak on on Tallinnan toinen suuri luova keskus Kultuurikatelin lisäksi. Sieltä löytyy myös useampi hyvä ruokapaikka. Itse vetelin tällä kertaa vain pelmenit ketjukahvilassa, mutta listat ruokapaikoista löydät vaikkapa täältä.

Tässä kartassa vielä päivän reittini, jonka varrelta myös kaikki kuvat on otettu.

kartta tallinna taidematkustaja2

Toisen Tallinna-päivän viestin Kadriorgin puistossa ja Kumussa – siitä lisää aivan pian.

Mitkä ovat omia Tallinnan kulttuurikohdesuosikkejasi?

 

 

Mainokset

Syksyn näyttely- ja museotärpit

Mukavaa elokuun puoltaväliä! Kesä- ja heinäkuu hurahtivat ohi hurjan nopsaan – lomailu blogistakin kävi kuin varkain. Uskotteko, jos sanon etten ole pitkään aikaan pitänyt yhtä pitkää näyttelyvisiittitaukoa kuin kesällä? Nyt on siis hyvä tsekkailla hieman syksyn näyttely- ja museotarjontaa.

Valokuvataiteen museo – Francesca Woodman: On Being an Angel

Francesca-Woodman,-Untitled,-Rome,-Italy,-1977–78-©-George-and-Betty-Woodman_web

Valokuvataiteen museossa Kaapelitehtaalla nähdään yhdysvaltalaisen Francesca Woodmanin (1958–1981) mustavalkoisia kuvia. Woodmanin tuotannolle tyypilliset ympäristöönsä sulautuvat, usein alastomat, naishahmot ovat intiimiydessään kiehtovia. Näyttely herättänee keskustelua sukupuolesta ja identiteetistä – ensimmäisen omakuvansa Woodman otti 13-vuotiaana.

On Being an Angel Valokuvataiteen museossa 24. elokuuta – 15. lokakuuta

 

Galleria Sinne – Tuomas A. Laitinen: Thermoscene

thermoscene tuomas a laitinen galleria sinne

Tänään torstaina Galleria Sinnessä Helsingin Isolla Roobertinkadulla avataan Tuomas A. Laitisen kokonaisuus, joka oli aiemmin tänä vuonna esillä Berliinissä. Jos et ole vielä kuullut Laitisesta niin viimeistään nyt kannattaa laittaa  nimi muistiin: Thermoscene on nimittäin ajan hermolla. Lämmön ja energian käsitteiden pohtiminen nykytaiteen keinoin tuo kiinnostavan näkökulman sille, miten voisimme asua ja elää tulevaisuudessa.

Thermoscene Sinnessä 18. elokuuta – 1. lokakuuta

Virka-galleria – Silta – Terveisiä kahdesta tasavallasta

marja helander

Kuinka moni teistä on käynyt Virka-galleriassa? Ei ihme, jos paikka on jäänyt vieraaksi: gallerian nimi on kieltämättä aika paperinmakuinen ja sijaintikin vähän hassu: Helsingin kaupungintalon aula. Lokakuussa sinne kannattanee kuitenkin piipahtaa, nimittäin näyttely Silta – terveisiä kahdesta tasavallasta kuulostaa käymisen arvoiselta..

Näyttelyssä nimittäin saa ensi-iltansa Marja Helanderin uusi lyhytelokuva, joka nostaa esille kysymyksen Saamenmaan omistusoikeudesta. Kesällä Turun Aboa Vetus & Ars Nova -museossa vierailleet muistavat varmasti Helanderin mainion Dolastallat – Tulistella -teoksen absurdin kahvihetken. Lisää Helanderin teoksesta voit lukea YLEn jutusta.

Silta – terveisiä kahdesta tasavallasta Virka-galleriassa 13. lokakuuta 2017 – 25. helmikuuta 2018

8. Turku Biennaali

TB17

Nykytaiteen Turku Biennaali on siirtynyt kesäkaudesta talvikaudelle, ja muutos lupaa  hyvää. Näyttely toteutetaan yhteistyössä Turun Taiteilijaseuran kanssa, mikä toivottavasti lisää biennaalin näkyvyyttä paikallisesti, ja tuo entistä enemmän turkulaisia kävijöitä näyttelyihin. Tällä kertaa biennaalilla ei näyttäisi olevan varsinaista teemaa, mikä toivottavasti kannustaa taiteilijoita olemaan juuri tässä ajassa kiinni.

Kaikki näyttelyn teokset ovat uusia ja mukana on monia suomalaisen nykytaiteen jo tuttuja, mutta myös vähän uudempia nimiä. Itse odotan mielenkiinnolla erityisesti Pekka Niskasen, Anna Estarriolan ja Anssi Pulkkisen teoksia.

8. Turku Biennaali Aboa Vetus & Ars Nova -museossa ja Galleria Å:ssa 17. marraskuuta alkaen

Wäinö Aaltosen museo: Kehonkuva

artor jesus inkero justin

WAMissa on jälleen kiinnostavaa näyttelyohjelmaa Jacob Hashimoton suuren suosion savuttaneen näyttelynkin jälkeen. Kehonkuva-näyttelyssä pohditaan kehollista kokemista omassa ajassamme.

Ruumiillisuutta hyvinkin keskeisesti tuotannossaan käsitelleet Iiu Susiraja ja Artor Jesus Inkerö kuuluvat lähes itsestään selvästi näyttelyn taiteilijoihin, mutta jännittävää on myös nähdä lähinnä ajan ja paikan suhdetta tutkineen Jani Ruscican ja Sini Pelkin ajatuksia teemasta.

Kehonkuva Wäinö Aaltosen museossa 20. lokakuuta 2017 – 14. tammikuuta 2018

Ruiskumestarin talo Helsingin Kruununhaassa

- . N61302

1800-luvun alkupuolella pikkuporvariston kodiksi valmistunut Ruiskumestarin talo on avattu uudelleen korjauksen jälkeen. Käynti pikkumuseossa sopii hyvin vaikkapa lounastauon ohjelmaksi, jos työpisteen ääreltä kaipaa pientä kävelyä ja hengähdystaukoa. Helsingin taiteiden yönä 24. elokuuta ohjelmassa on siluetinleikkuuta – viimeisen kerran Sirkka Lekmanin tekemänä! Kaupunginmuseon blogista voit lukea lisää Ruiskumestarin talon viimeisestä asukkaasta.

Muumimuseo Tampereella

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämän kesän harvoihin museokäynteihin kuului Tampereen uusi Muumimuseo, josta laitoinkin kuvia Instagramiin. Museo tarjoaa varsinkin vähän vanhemmille muumien ystäville todellisen ihmemaan: Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän kolmiuotteiset muumikuvaelmat ovat vihdoinkin esillä ansaitsemallaan tavalla. Museossa on hyödynnetty myös nykytaiteilijoiden panosta: Hanna Vihriälän Pyrstötähti on luo fantastisen tunnelman alakertaan siirryttäessä ja Jarno Vesalan Hattivatti-seinä riemastutti parivuotiasta. Harmillisesti Vesalan Taikurin hattu ei toiminut vierailun aikaan.

Museon sijainti Tampere-talossa on valitettavasti aika ankea – mahdollisuus rakentaa mitä ihmeellisin muumimuseo on täysin hukattu. Muumimukista kaatunutta maitoa on kuitenkin turha surra – nautittavaa museossa riittää pitkäksikin aikaa. Juuri avautunut näyttely Tove Jansson ja muumit esittelee muun muassa animaatiotallenteen, johon on taltioitu Janssonin ensimmäinen teini-ikäisenä piirtämä muumihahmo.

Muumimuseo: Tove Jansson ja muumit 9. elokuuta alkaen


Kuvat:

Francesca Woodman: Untitled, Rome, Italy, 1977–78. © George and Betty Woodman. Valokuvataiteen museo.
Tuomas A. Latinen: Thermoscene. Galleria Sinne.
Marja Helander (kuvalaina https://yle.fi/uutiset/3-7699144)
8. Turku Biennaali
Artor Jesus Inkero: Justin (2016)
Ruiskumestarin talo. Kuva Kari Hakli, 1974.
Hanna Vihriälä: Pyrstötahti. Kuva Taidematkustaja-blogi.

Vinkit Venetsiaan.

venetsian-biennaali-taidematkustaja18

Oletko koskaan viettänyt Venetsiassa kauempaa kuin yhden päivän? Jos et, niin  harkitse. Harmillisen usein Venetsia on vain päivävierailun kohde, vaikka kaupungissa riittää kohteita ja katseltavaa viikoksikin.

Haluaisin julistaa Venetsian slow travel -kohteeksi. Kaupunkiin pääsee helposti junalla ja siellä liikutaan pääasiassa jalan. Uskon myös, että kaupunki voisi paremmin näin. Erityisesti risteilyalukset aiheuttavat tuhoa laguunin herkälle ekosysteemille.

Alla siis vinkkini Venetsiaan ja suosikkipaikkani kaupungissa.

Majoitus

venetsian-biennaali-taidematkustaja9

Hae majoitus rauhallisemmilta alueilta: pohjoisesta Cannaregiosta, eteläisestä Dorsodurosta tai Lidon saarelta (usein monissa hakupalveluissa erillisenä hakuterminä), jonne pääsee kätevästi ja usein paikallisilla vesibusseilla, eli vaporettoilla.

venetsian-biennaali-taidematkustaja15

Aukiot

venetsian-biennaali-taidematkustaja20

Venetsiassa on vain yksi piazza – Piazza San Marco – mutta lukemattomia aukioita, campoja. Koska asemakaava on sokkeloinen ja kadut kapeita, ihanimmat campot tupsahtelevat vastaan yllättäen. Omia suosikkejani ovat San Marcon kaupunginosassa sijaitseva Campo Santo Stefano, San Polossa sijaitseva Campo San Giacomo dell’Orio sekä kuvassa näkyvä Cannaregion Campo Santa Maria Nova.

Santa Maria Novan aukiolla on mainio vintagepuoti L’Armadio di Coco sekä pieni antikvariaatti, se aukion ainoa.

venetsian-biennaali-taidematkustaja21

Kurkista aina sisäpihoille ja kirkkoihin. Campo dei Gesuitin tuntumassa Cannaregion kaupunginosassa voi yllättyä.

venetsian-biennaali-taidematkustaja8

venetsian-biennaali-taidematkustaja7

Öinen Venetsia

taidematkustaja venetsia1Jos aiot kokea oikean Venetsian, on sinun yövyttävä siellä. Yöelämää voi etsiä Campo Santa Margheritalta, jossa on usemapia hieman edullisempia, opiskelijoiden suosimia baareja. Suosikkini on kuitenkin hieman kauempana sijaitseva Osteria da Filo (), aiemmin Bar Poppana tunnettu. Kaupunki hiljenee kuitenkin usein jo puoliltaöin, joten olet varmasti valmiina aamuun. Ne ovat Venetsiassa maagisia.
venetsian-biennaali-taidematkustaja14

Nykytaide

Kuinka paljon taidetta voi nähdä viikossa? Ähkyksi asti, mikäli olet matkalla Venetsian taidebiennaalin aikaan, aina parittomina vuosina. 2017 on jälleen biennaalivuosi ja nykytaide levittäytyy ympäri kaupunkia paitsi biennalialueille Giardiniin ja Arsenaleen, myös kaupungin kirkkoihin, aukioille ja normaalisti suljettuihin palazzoihin.

Aikaa itse biennaalialueilla saa kulumaan helposti pari päivää. Kaupungilla kävellessä kannattaa pitää silmät auki ja pysähtyä ja piipahtaa biennaalin punaisen logon nähdessään. Kaupungilla oleviin näyttelyihin on usein vapaa pääsy.

venetsian-biennaali-taidematkustaja-21

venetsian-biennaali-taidematkustaja11

Tämn vuoden Venetsian biennaalinäyttelyn kohokohdiksi on nostettu Giardinin paviljonkien Saksan, Ison-Britannian ja Romanian näyttelyt, myös Arsenalessa olevat Meksikon, Etelä-Afrikan ja Italian näyttelyt. Suomen Aalto-paviljongissa on tänä vuonna esillä Erkka Nissisen ja Nathaniel Mellorsin satiirinen, hauska ja yllättäväkin The Aalto Natives -teos.

venetsian-biennaali-taidematkustaja16

venetsian-biennaali-taidematkustaja17

venetsian-biennaali-taidematkustaja6.jpg

venetsian-biennaali-taidematkustaja5

Biennaalin näyttelykokemuksia kannataa perata vaikkapa Arsenalen lähistöllä olevassa Bar Arsenalessa, jossa on Castellon parhaat kahvit ja tramezzini-leivät.

Kirkot

venetsian-biennalai-taidematkustaja23

Venetsiassa on muutama suurempi basilika: San Marco, Santa Maria Gloriosa dei Frari sekä Santi Giovanni e Paolo. Kaikki kolme ehtii hyvin nähdä viikon aikana, mutta Venetsian pienemmät pienet kirkot ovat varsinaisia helmiä. Tässä kohtaa lainaan kollegani vinkkiä: aina kun kävelet kirkon ohi ja se on avoinna, piipahda sisään. Kuvan Santa Maria dei Miracoli on Venetsian hienoimpia.

Saaret

venetsian-biennaali-taidematkustaja22
Kaupunki itsessään koostuu lukemattomista siltojen yhdistämistä saarista, mutta oikeaa ”saarihyppelyäkin” voi harrastaa. Viikkokortti vaporettolle ja menoksi. San Michelen hautausmaasaari (kuvassa) on tavoitettavissa yhden pysäkinvälin päässä, Buranossa ja Torcellossa käyntiin kannattaa varata puolisen päivää. Muranon lasisaari on kuin oma kaupunkinsa.

Lidolla pääsee rantaelämän makuun. Venetsian pääsaaren ahtaat kadut, varsinkin kesällä voivat aiheuttaa akuuttia turreahdistusta. Jos näin käy, Lidon Viale Santa Maria Elisabettalla saa astella kaikessa rauhassa. Pizzaa? Jäätelöä? Aperol Spritz? Si!


Teos- ja näyttelykuvat Venetsian biennaali:
Anne Imhof: Faust (Saksa).
Phyllida Barlow: Folly (Iso-Britannia).
Michel Blazy: Collection de Chaussures (2015–2017). Viva Arte Viva, Arsenale.
Alicja Kwade: Pars Pro Toto, 2017. Viva Arte Viva, Arsenale.

 

 

 

 

Vuoden 2016 merkittävimmät.

Blogi on jo sen verran iäkäs, että olen ehtinyt tehdä vuosikatsauksen jo kerran aiemminkin. Nyt siis luvassa vuoden 2016 merkittävimmät ja kiinnostavimmat näyttelyt, museot ja muut jutut.

Vuoden paras museo

nordiskamuseet_taideamtkustaja7

Tänä vuonna on tullut reissattua hieman normaalia vähemmän, joten itselleni uusia museoita en ole nähnyt kovinkaan montaa. Yksi parhaista oli kuitenkin ehdottomasti Tukholman Nordiska Museet. Rakennus, näyttelyt, audio-opastus, myymälä – kaikki kohdallaan.

Tukholman historiallisissa museoissa on Nordiskan lisäksi juuri nyt kasa kiinnostavia erikoisnayttelyitä, joista lisää muun muassa Hesarissa.

Vuoden yllärit

niki-taidehalli-taidematkustaja2

Niki de Saint Phallen näyttely Taidehallissa. En olisi ikinä uskonut, että innostuisin juuri tästä näyttelystä niin paljon. Parasta: Nikin raitapaita, shooting-performanssi, Tarot-puisto.

aliceneel_taidematkustaja_1

Alice Neel Ateneumissa. Neelin elämä henkilökohtaisine vastoinkäymisineen kosketti ja maalausten intensiivisyys yllätti. Ihana näyttely, jota en harmikseni ehtinyt nähdä kuin kerran.

Vuoden ”täällä olisin voinut istua ikuisuuden” -hetki

schjerfbeck_taidemuseo_taidematkustaja8

Turun taidemuseo pääsee listalle tänäkin vuonna. Schjerfbeck-näyttelyssä oli ja on kaikki kohdallaan (avoinna vielä kuukauden verran, 29. tammikuuta asti!). Hiljaisuus-teemainen huone oli rakkautta heti.

Vuoden inspiroivin

ccart3_taidematkustaja

Kööpenhaminan uusi taidehalli Copenhagen Contemporary herätti pohtimaan, että miksei Helsingissäkin voisi olla jotain tällaista? Kaiken ei aina tarvitse olla pysyvää ja ikuista, vaan väliaikainenkin (en halua käyttää ryöstoviljeltyä pop-up-termiä) voi olla todella hieno juttu silloin, kun mukaan valitaan parhaat teokset kiinnostavimmilta kansainvälisiltä taiteilijoita.

Vuoden vaikuttavin

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ravennan mosaiikit. Olen halunnut nähdä Ravennan mosaiikit jo pienen ikuisuuden, vaikka totta puhuen ennen viime kesän retkeä ajattelin, että kyse on yhdestä kirkosta mosaiikkeineen – hieman Venetsian San Marcon tyyliin.

Mosaiikkeja on kuitenkin Ravennassa monessa basilikassa, mausoleumissa ja kastekappelissa ympäri kaupunkia. Niihin voi kätevästi ostaa yhteislipun, jonka mukana saa kartan. Aikaa kannattaa varata päivän verran.

Vuoden ihanin museokauppa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Löytyy myös Kööpenhaminasta. Ny Carlsbergs Glyptoteketin museokauppa oli valloittava: värit, tuotteet, kirjavalikoima – ennen kaikkea pienet yksityiskohdat hämmästyttivät. Museokaupan tehtävä on tuoda aina kaivattuja lisätuloja museolle, mikä ei ole ihan pieni eikä helppo juttu. Suomessakin valikoimaan ja esillepanoon on ilahduttavasti kiinnitetty huomiota viime vuosina. Lisää tällaista!


Vuoden aikana olen nähnyt lisäksi monta hienoa gallerianäyttelyä, joista olen jakanut kuvia lähinnä Instagramissa. Töihin palattuani en ole ehtinyt blogaamaan läheskään siihen tahtiin kun olisin toivonut, mutta some on auttanut – sinne olen tuutannut materiaalia aina kun mahdollista.

Tämän vuoden puolella aion nähdä vielä ainakin EMMA:n Nykyaikaa etsimässä -näyttelyn, joka päättyy jo 8. tammikuuta (kiire!). Heti tammikuussa suuntaan pienelle reissulle, joka toivottavasti tarjoaa ihania näyttelykokemuksia heti alkuvuoteen 2017! Vuoden kotimaisista näyttelytärpeistä vinkkailen jälleen ihan pian.

Olisi myös kiva kuulla mikä oli sinun huippuhetkesi taidevuonna 2016? Jaa se Taidematkustajan lukijoille Facebookissa, Twitterissä tai kommenttiboksissa.

Kiitos!

Saako taidetta instata?

Olin mukana keskiviikkona ArtHelsingissä järjestetyssä keskustelussa Saako taidetta instata? Keskustelu toteutettiin yhteistyössä Suomen Taiteilijaseuran kanssa ja kanssani mukana keskustelemassa olivat Kuvaston Tommi Nilsson sekä kuvataiteilja Sami Havia (instassa @samihavia).

Kuten keskustelun vetäjä, Taiteilijaseuran Miisa Pulkkinen aluksi totesi: kyllä, taidetta saa instata. Mutta millä ehdoin? Kaikki lähtee tekijänoikeuksista ja palaa tekijänoikeuksiin, ja näitä meidän kaikkien somessa pörräävien tulisi tietysti kunnioittaa. 

Aihe on vähintäänkin kinkkinen: myönnän, että itsekin olen julkaissut kuvia Instagramissa ilman kunnollista kreditointia ja veikkaan, että kaikki meistä ovat joskus tehneet niin. En ole kysynyt lupaa taiteilijalta teoskuvan julkaisemiseen, mutta lähes aina olen kysynyt luvan näyttelyissä kuvaamiseen. Joskus tuntuu, että kaikkien sääntöjen viidakossa on kerta kaikkiaan hukassa.

Taiteilijaseura ja Kuvasto kokosivatkin keskustelua varten viisi sääntöä teoskuvan somettamiseen. Näitä noudattamalla pääsee jo hyvin pitkälle:


Muutama huomio ohjeista:

  • Kohta 1: Käytännössä luvan kysyminen tarkoittaa luvan kysymistä näyttelyssä käydessäsi (koska kenelläpä meistä olisi kaikkien taiteilijoiden yhteystiedot näppärästi saatavilla). Näin ollen olisi mainiota, että näyttelyn järjestäjä olisi sopinut taiteilijan kanssa etukäteen, saako näyttelyssä kuvata ja saako kuvia julkaista somessa, ja että henkilökunta, joka on yleisön kanssa tekemisissä olisi tietoinen luvasta.
  • Kohta 2: Käsi ylös, kuka meistä on lukenut palveluiden käyttöohjeet? Niinpä.
  • Kohta 3: Tämä on helppo. Taiteilijan nimen muistaa kyllä. Teoksen nimeä ei tarvitse muistaa, mutta se on tietty kiva bonus.
  • Kohta 4: Amaro, Hudson, Clarendon? Älä filtteröi turhaan. Pientä säätöä toki voi tehdä.
  • Kohta 5: Kaupallinen käyttö on sitten kokonaan eri juttu. Ole ana yhteydessä kuvan oikeuksien omistajaan.

Jotta yhteistyö somettajien ja näyttelyiden järjestäjien välillä toimisi, olisi tärkeää että säännöt tiloissa kuvaamiseen ja kuvien jakoon olisivat selvät, kun näyttely avautuu. Pelisääntöjen ilmoittamiseen on monia keinoja: 

  • Seinäteksteissä tai näyttelyvihkosessa ilmotettaisiin selkeästi saako kuvata ja kuvia julkaista ja jos ei, sekin lukisi selvästi. 
  • Pelkkä hashtag ei riitä, sillä ainakin itse oletan sellaisen nähdessäni, että somettamiseen kannustetaan. 
  • Mikäli näyttelyssä ilmoitetaan, että kysy lupa kuvaamiseen henkilökunnalta, olisi hyvä että henkilökuntaa olisi myös olla paikalla. 

Medän blogaajien ja somettajien on hyvä myös muistaa, että museolla tai gallerialla on täysi oikeus kieltää kuvaaminen tiloissaan, eikä tästä voi loukkaantua. Harmitella kyllä voi, sillä niin hyvä hyviä markkinointiväyliä somekanavat pienien markkinointibudjettien alalla ovat. 

Asiaa tekijänoikeuksista on tulossa pian lisää, ja mikäli teillä on kysyttävää tai kommentoitavaa, laittakaa viestiä kommenttiboksiin, sähköpostiin tai Twitteriin. Keskustelu on tervetullutta! 

Ylempi kuva: Karoliina Korpilahti. Alempi kuva: Suomen Taiteilijaseura.

Tärpit ArtHelsinkiin ja Habitareen.

AH3Huomenna keskiviikkona Helsingin Messukeskuksessa avautuvat Habitare-messut ovat monelle sisustuksesta ja designista pitävälle yksi syksyn ykköstapahtumista. Yhtä aikaa Habitaren kanssa järjestettävät ArtHelsinki-nykytaidemessut ovat tässä muodossaan sen sijaan varsin uusi tuttavuus. Messuosastojen lisäksi tarjolla on mukavasti keskusteluohjelmaa niin ammattilaisille kuin suurelle yleisöllekin.

Kävin messuohjelmaa läpi ja kokosin tärpit nykytaiteesta, taiteen ostamisesta ja sisustuksesta innostuneelle kävijälle:

Keskiviikko

  • klo 13.45 ArtHelsinki Arealla esittäytyy myöhemmin syksyllä avattava taideverkkokauppa Taiko. Millaista on taiteen ostaminen verkosta? Samaan syssyyn kannattaa jäädä kuuntelemaan paneelikeskustelua taidemarkkinoiden tulevaisuudesta: klo 14.00 samalla lavalla kysytään What does the art market in the future look like?

Torstai

  • klo 16.00 Arena Stagella esitellään Seitsemän syytä käydä taidegalleriassa. Jos olet kiinnostunut nykytaiteesta, mutta et ehkä vielä käy itse gallerioissa, suuntaa tänne.

Perjantai

  • 16.00 Arena Stagella puhutaan taiteesta kodeissa. Ohjelman mukaan sisustussuunnittelija, muotoilija Tomi Kouvola kysyy galleristeilta ne kysymykset mitä emme ehkä itse uskalla kysyä. Toivottavasti yleisö saa myös mahdollisuuden kysyä!

Art Helsingin puolelta kannattaa tietysti tsekata kaikki messuilla mukana olevat galleriat sekä Signature-näyttely, jossa tunnetut suomalaiset muotoilijat ovat valinneet esille kiinnostavien taiteilijoiden teoksia erityisesti helsinkiläisitä ns. non-profit-gallerioista. Ei myöskään kannata missata taiteilija Nastja Säde Rönkön Dear Diary -installaatiota ja performanssia.

Saako taidetta instata?

Itse olen mukana keskiviikkona klo 15 Habitaren Arena Stagella keskustelemassa aiheesta Saako taidetta instata? Mukana myös kuvataiteilija Sami Havia ja Kuvaston toiminnanjohtaja Tommi Nilsson. Keskustelun juontaa Suomen Taiteilijaseuran viestintäpäällikkö, ihana Miisa Pulkkinen. Luvassa on myös tiivis tietoisku tekijänoikeuksista – kätevä erityisesti bloggaajalle ja ahkeralle somettajalle, miksei myös esimerkiksi museoammattilaiselle, joka pohdiskelee näitä kysymyksiä työssään.

Keskustelu on kaikille lipun ostaneille avoin, joten jos aihe yhtään koskettaa tai herättää kysymyksiä, tule kuuntelemaan! Toivon tietysti että paikalle tulee ahkeria twiittaajia, eli jos et itse pääse, voit kurkata Twitteristä hashtagia #ArtHelsinki2016.

Nähdään messuilla!

Syksyn näyttelytärpit pääkaupunkiseudulle.

web_Cadillac-Motel,-from-Niagara,-2005-Alec-Soth
Helsingin Sanomat listasi jo syksyn näyttelytärppejä jutussaan: Amedeo Modigliani Ateneumissa, Yayoi Kusama HAMissa ja Mona Hatoum Kiasmassa. Kaikki ehdottomasti näkemisen arvoisia.

Lisäksi jutussa mainitaan Kansallismuseon näyttely Renessanssi. Nyt! – Rafaelista Tizianiin – 1500-luvun maalauksia Italiasta, joka kiinnostavasti jatkaa Kansallismuseon (Italia-teemaista?) taidenäyttelylinjaa. Jaakko Heikkilän Venetsia-valokuvanäyttely oli kesän positiivisia näyttely-yllätyksiä.

Hesarin tärppien lisäksi Taidematkustaja aikoo ehtiä seuraaviin lupaavalta kuulostaviin näyttelyihin:

Museot

  • Alec Soth: Gathered Leaves

    Valokuvataiteen museossa 15. tammikuuta 2017 saakka.
    Viime viikolla avautunut näyttely on jo kerännyt mukavasti suitsutusta. Taiteilija on aktiivinen myös Instagramissa: @littlebrowmushroom

  • Nykyaikaa etsimässä

    EMMA Espoon modernin taiteen museossa 12. lokakuuta alkaen.
    Loisteliaan Rut Bryk -näyttelyn jälkeen EMMAssa suunnataan Olavi Paavolaisen jalanjäljille, tai ainakin inspiroidutaan Paavolaisen pohdinnoista ihmisen kokemuksesta modernissa maailmassa. Hieno kattaus nykytaiteilijoita, muiden muassa Berlinde de Bruyckere, Sasha Huber, Antti Laitinen, Elly Strik ja Akram Zaatari.

  • Lionel Smit: Kasvoja – Faces

    Didrichsenin taidemuseossa 9. syyskuuta alkaen.
    Eteläafrikkalaisen nykytaiteilijan näyttelyssä on esillä taiteilijan maalauksia ja veistoksia.

  • Takaisin Karjalaan – Caj Bremer Neuvosto-Karjalan runokylissä

    Gallen-Kallelan Museossa 10. syyskuuta alkaen.
    Valokuvaaja Caj Bremerin ja toimittaja Sakari Määttäsen Neuvosto-Karjalaan vuosina 1979–1982 tekemät matkat seurailivat 1800-luvulla samoilla poluilla tallanneiden Akseli Gallen-Kallelan ja I. K. Inhan jalanjäkiä. Kiinnostavaa on, että matkakertomus julkaistiin aikoinaan Hesarissa, jolloin monilla oli ensi kertaa mahdollisuus nähdä tunnelmia rajan takaisesta todellisuudesta matkailijoilta suljetuilta alueilta.

    (Tässä paikallaan tämän matkustajan pieni tunnustus: en ole koskaan käynyt Gallen-Kallelan Museossa Tarvaspäässä. Nyt viimeistään on aika).

Galleriat

Gallerioiden syksyn näyttelyohjelma vaikuttaa lupaavalta. Omassa kalenterissani ovat jo ainakin Karoliina Hellberg Galerie Anhavassa (27. lokakuuta alkaen), Susanna Majuri ja Sami Parkkinen Galleria Heinossa (3. syyskuuta ja 1. lokakuuta alkaen), Essi Kausalainen SICissä (10. syyskuuta alkaen), Hybrid Matters -ryhmänäyttely Forum Boxissa (24. marraskuuta alkaen) sekä Riikka Keränen ja Nabb+Teeri Ama Galleryssä (2. syyskuuta alkaen).

Erinomaisen kiinnostava (ja ajankohtainen) projekti on myös Terike Haapojan ja Laura Gustafssonin huomenna perjantaina avautuva Museum of Nonhumanity – Epäihmisyyden museo, joka tarkastelee eläimen ja ihmisen välistä rajanvetoa sekä sitä kenellä on oikeuksia. Näyttelyssä kysytään ketä voi kohdella resurssina, hyödykkeenä tai tuholaisena? Näyttely on avoinna Suvilahden Tiivistämössä 29. syyskuuta asti.

Ihanaa näyttelysyksyä! Palaan pian muun Suomen näyttelytärpeillä.

Kuva: Alec Soth: Cadillac Motel, from Niagara, 2005 © Alec Soth

Art Helsinki -taidemessut ja some bloggaajan silmin.

taidemessut_taidematkustaja

Taidemessut ovat suomalaisen nykytaidefanin kannalta hieman kinkkinen juttu, sillä Suomessa ei yksinkertaisesti ole ollut suuria, kansainvälisestikin kiinnostavia taidemessuja. Monet suuret taidemessut ovat viime vuosina kasvattaneet ohjelmallista osiotaan: mukana on paitsi ammattilaisille järjestettyä erikoisohjelmaa, myös kaikille kävijöille avoimia keskusteluja tai tai non-profit-projekteja, kuten Frieze-taidemessujen paikkasidonnaiset teokset tai off-site-ohjelma. Erilaisten taidemessujen valtava määrä ja kilpailu kävijöistä pakottaa messut pohtimaan sisältöjä myös suurten yleisöjen silmin.

Sinänsä messukonsepti on kävijän kannalta mitä helpoin ja vertautuu tietysti kaikkiin muihin messuihin: ostat lipun ennakkoon tai ovelta, marssit sisään ja katsot taidetta. Messuosastot järjestäytyvät useimmiten gallerioittain. Eli jos olet liikenteessä esimerkiksi syksyllä Lontoossa Frieze-messujen aikaan tai Parisiissa Fiac-messujen aikaan, niin käy ihmeessä tsekkaamassa mitä taidemessuilla tapahtuu.

Myös Helsingissä on hyvä tilaisuus päästä fiilistelemään taidemessuja, sillä ensi syyskuussa järjestettävä Art Helsinki on profiloitumassa uudelleen kansainvälisen konseptin mukaisiksi taidemessuiksi. Habitaren kanssa yhtä aikaa järjestettävillä messuilla on myös kaikille kävijöille avointa kiinnostavaa keskusteluohjelmaa.

Tarkemman ohjelman löydät ArtHelsingin verkkosivuilta, mutta vinkkaan näin alustavasti, että keskiviikkona 7. syyskuuta nykytaiteesta ja somesta kiinnostuneiden  kannattaa höristää korviaan, sillä messuilla järjestetään Suomen taiteilijaseuran moderoima keskustelu nykytaiteesta sosiaalisessa mediassa. Eli jos esimerkiksi taidebloggaaminen tai museoissa ja näyttelyissä kuvaaminen, kuvien jako ja visuaalinen kulttuuri somessa ylipäätään koskettavat tai kiinnostavat, tule ihmeessä paikalle. Keskustelemassa itseni lisäksi ovat Kuvaston Tommi Nilsson sekä taiteilija Sami Havia.

Tämän jännittävän uutisen myötä toivotan kaikille ihanaa ja rentouttavaa juhannusta!

Kesätärpit kehäkolmosen ulkopuolella.

Screenshot 2016-06-09 14.15.28

Vaikka ulos katsoessa epäilyttääkin, on kesä jo hyvässä vauhdissa. Tämä tarkoittaa tietysti kesänäyttelyiden avautumista! Viimeistään Mäntän kuvataideviikkojen startti saa tajuamaan, että hei, sehän on kohta ohi ja vaikka mitä pitää nähdä. Kesällähän kuuluu reissata, joten tässä tärppejä muualta kuin Helsingistä:

Mäntän kuvataideviikot

12.kesäkuuta–31. elokuuta
Koska näyttelyn nimi on Kommandona.

Salon de Porveaux Porvoossa

10. kesäkuuta–7. elokuuta, Porvoon taidetehdas
Koska nykytaidenäyttelyn lähtökohtana on rokokoo ja sehän nyt vaan kuulostaa täydelliseltä kesänäyttelyltä.

Ron Mueck Tampereella

16. lokakuuta asti, Sara Hildénin taidemuseo
Koska se giganttinen vauva nyt vaan on niin outo.

Baltiska Speglingar – Heijastuksia vuodelta 1914 Turussa

28. elokuuta asti, Turun taidemuseo
Koska älyttömän kiinnostava historiallinen tausta: vuonna 1914 järjestetyssä näyttelyssä oli 3 500 teosta ja 850 000 kävijää. Mitä ihmettä?

Khronoksen talo Raumalla

Koska ”Nyt Suomesta etsitään kiinteistöä, johon Khronos, ajan jumala, voisi asettua asumaan.” Onko kutkuttavampaa ajatusta? IC-98:n projektiin ja sen vaiheisiin voi tutustua Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseon Galleriassa.

Lumipalloefekti Torniossa ja Kemissä

2. lokakuuta asti, Aineen taidemuseo Torniossa ja Kemin taidemuseo
Koska on mahtavaa, että kesänäyttelyn nimi on Lumipalloefekti. ”Ei se Pohjois-Suomi nyt niin paljon Lontoosta eroa. Kuvataiteessa vilisevät samat teemat, ja mielenkiintoisia taiteilijoita on niin paljon, ettei yhteen näyttelyyn mahdu”, summaa kuraattori Veikko Halmetoja.

+ museoekstra

Paavo Nurmen kotitalo Turussa

avoinna 13. kesäkuuta, 27.–29. kesäkuuta ja 2. heinäkuuta
Koska luin tämän. Katsoin kalenteria ja huonolta näyttää tämänkin kesän kohdalla. Please Urheilumuseo, lisätkää vielä ainakin yksi aukiolopäivä parhaaseen loma-aikaan heinäkuun puoleen väliin?

 

Kuva: Salon de Porveaux -kutsukortista.