Voiko verkossa nauttia taiteesta?

Kenellekään ei ole enää uutinen, että internet on mullistanut taiteen katsomisen, hyödyntämisen ja jopa hankkimisen tavat. Taide-elämys voi syntyä kotisohvalla tai työmatkabussissa, melkeinpä millä välineellä tahansa. Jos laitat Googlen kuvahakuun sanat Van Gogh, saat kuitenkin varsin erilaatuisia kuvia eri lähteistä: auringonkukkia, tähtitaivaita, omakuvia – ja lopulta kuvan perunasta.

Onneksi taiteesta voi nauttia myös ilman Googlea. Muistan, kun opiskeluaikana (kun opinto-ohjelmaan vasta ilmestyi opintojakso ”verkkoaineistot”) löysin netin syövereistä The Web Gallery of Artin , jonka ulkoasu vie edelleen ajatukset 2000-luvun alkuun. Teoskuvista voi edelleen muun muassa lähettää e-kortteja sähköpostiin – ihanan nostalgista.

Moni asia on muuttunut tämän jälkeen. Nykyään kolme suosikkisaittiani virtuaaliseen taiteen kuluttamiseen ovat seuraavat:

Rijksmuseum

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-11-24-kello-14-42-14

Rijksmuseumin sivusto lähentelee aika lailla täydellisyyttä esimerkkinä siitä, miten taidesisältöjä voi nykyään tarjota verkossa. Sivustolta voi paitsi hakea ja selailla sisältöjä Rijksmuseumin kokoelmista, myös ladata kuvia teoksista omaan käyttöön, printata hyvälaatuisia yksityiskohtia, tilata julisteita tai teettää vaikkapa puhelimen suojakuoren.
Rijksstudion sivuilla voit koota (tai kuratoida, kuten muotitermi kuuluu) vaikkapa oman eläin- tai tulppaaniteemaisen virtuaalikokoelman museon teoksista.

Art.uk

Art.uk on Ison-Britannian julkisten taidekokoelmien virtuaalikoti. Verkkosivustolla on yli 200 000 maalausta yli 38 000 taiteilijalta. Hakusanalla ’Raphael’ näet teoskuvat julkisissa kokoelmissa olevista Rafaelin teoksista, kuvien käyttöoikeudet (usein vapaita ei-kaupalliseen käyttöön), ja samoin kuin Rijksmuseumissa, voit tallentaa ne omaan kokoelmaasi.

Voit myös olla hyödyksi: Art Detective on aarreaitta kaikille vanhan taiteen tutkimuksesta kiinnostuneille. Olisiko sinulla tarkempaa tietoa tähän kiperään kysymykseen?

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-11-24-kello-15-00-30

Louisiana Channel

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-11-24-kello-15-11-13

Siinä missä Rijksmuseumin ja Art.uk:n sivustot houkuttavat enemmän vanhemman taiteen ystäviä, Louisiana Channel palvelee nykytaiteen kuluttajaa. Online-kanava tuottaa taiteilijahaastatteluja nettisukupolvelle: suurin osa käyttäjistä on alle 35-vuotiaita. Haastattelut ovat laadukkaita, kiinnostavia ja ihmeellistä kyllä, julkisella rahalla tuotettuja.

Palvelu on syntynyt tanskalaisen Louisianan modernin taiteen museon kylkiäisenä, mutta toimii sen sisällöistä erillisenä, kansainvälisenä portaalina taiteeseen. Katso vaikkapa hieno suomalaisen valokuvataiteilija Elina Brotheruksen työskentelyä esittelevä pätkä.


Entäpä sitten meillä Suomessa? Meillä ei ole Louisiana Channelin tapaista kansainvälistä videosisältöjä tuottavaa kanavaa (Serlachius-museoilla on hyvä alku), mutta esimerkiksi Kansallisgallerian virtuaaligalleriassa pääsee tutkailemaan sen kokoelmia ja hyödyntämään sen tarjoamia tietoja kuvataiteesta. Kuvataiteen sisältöjen avaaminen verkkoon on aina monen tekijän soppa, kaikkein vähiten tekijänoikeuksien kannalta.

Kuvasto ja Kansallisgalleria ovat tehneet sopimuksen, joka mahdollistaa suomalaisten taiteilijoiden teosten näyttämisen verkossa maailmanlaajuisesti. Palvelussa teoskuvia voi selailla ja katsella sekä tulostaa omaan yksityiseen käyttöön. Kansallisgallerian palvelu ei ole täydellinen, mutta se on hieno alku. Hakutoiminto on sekava, kuvien vanhanaikaiset vesileimat tökkivät ja käyttöoikeuksien pitäisi olla paremmin löydettävissä. Mutta kun alkuun pääsee, on palvelusta hyötyä esimerkiksi mainiona suomalaisen nykytaiteen tietopankkina, vaikkapa opetuksessa.

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-11-24-kello-15-23-04

Kaikessa kuvankäytössä on täytyy tietenkin muistaa tekijänoikeudet: kaikki, mitä verkossa on, ei ole vapaasti käytettävissä. Netinkäyttäjän kärsivällisyys ei kuitenkaan riitä käyttöoikeuksien kaivamiseen monien sivujen takaa, joten niiden tulee olla helposti löydettävissä.

Siksi pidän paljon Kansallisgallerian Flickr-feedistä. Sieltä näet helposti, jos kuva on merkattu Public Domainiksi, eli kyseessä vapaasti yleiseen käyttöön asetettu teos. Onko Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli suosikkiteoksiasi? Voit käyttää kuvaa samaan tapaan kuin Rijksmuseumin palvelussa nähtäviä teoksia.

Taiteesta nautitaan tietysti verkossa eri lailla kuin paikan päällä galleriassa tai museossa. Suuri osa meistä jakaa museo- tai galleriakäyntinsä sosiaalisessa mediassa, mutta nämä kuvat eivät varsinaisesti kerro niinkään teoksista kuin kokemuksesta.

Verkossa kävijä pääsee parhaimmillaan hyvin lähelle teosta, ja sen ääressä voi viettää aikaa tuntikaupalla. Kukaan ei tungeksi, räpsi kuvia tai kommentoi typeriä eikä Stendhalin syndroomakaan vaivaa.

Mutta joskus elämässä, kuten taiteessakin, täytyy ottaa riskejä ja mennä museoon.

Kuvat: kuvakaappauksia sivustoilta: Rijksmuseum, Art.uk, Louisiana Channel, Kansallisgalleria.

Mainokset

Millainen on Reilu blogi?

salmenkivi_maiju

Visuaalisen alan taiteilijoiden tekijänoikeusjärjestö Kuvasto ponkaisi pystyyn Reilu blogi -kampanjan, joka kiinnittää huomiota tekijänoikeuksiin ja hyviin kuvankäyttötapoihin – erityisesti verkkoympäristössä.

Tekijänoikeudethan aiheuttavat päänvaivaa niin ammattilaisten kuin sunnuntaikuvaajienkin keskuudessa. Millaisia kuvia saan julkaista ja missä? Pitääkö minun mainita teoksen tekijän nimi? Entä teoksen nimi? Ja ne palvelujen käyttöoikeudet, miten niiden kanssa toimitaan? Bloggasin asiasta jo aiemmin, kun kävin keskuvasto_reilu_blogi_logo_pyo%cc%88rea%cc%88_vihrea%cc%88-248x248kustelemassa aiheesta ArtHelsinki-taidemessuilla otsikolla Saako taidetta instata?

Reilu blogi -kampanjan myötä pureudun aiheeseen vielä syvemmin. Juttua on tulossa paitsi tekijänoikeuksista, myös Kansallisgallerian kokoelmasta sekä siitä, mitä on avoin kulttuuridata.

Ennen sitä voit käydä lukemassa lisää kampanjasta osoitteesta www.reilublogi.fi. Sivulta löydät näppärästi myös hyvän kuvankäyttötavan suositukset.

Ja bloggaajat, luonnollisesti haastan teidät mukaan: ota käyttöön Reilu blogi -tunniste, ohjeet lataamiseen löydät kampanjasivulta.


Kuva: Maiju Salmenkivi: The Waterway, 2011. Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen. Kuvankäyttöoikeus on saatu vastineeksi yhteistyöstä Kuvasto ry:n kanssa.
Kansallisgallerian virtuaaligalleria löytyy osoitteesta kokoelmat.fng.fi/app.

Saako taidetta instata?

Olin mukana keskiviikkona ArtHelsingissä järjestetyssä keskustelussa Saako taidetta instata? Keskustelu toteutettiin yhteistyössä Suomen Taiteilijaseuran kanssa ja kanssani mukana keskustelemassa olivat Kuvaston Tommi Nilsson sekä kuvataiteilja Sami Havia (instassa @samihavia).

Kuten keskustelun vetäjä, Taiteilijaseuran Miisa Pulkkinen aluksi totesi: kyllä, taidetta saa instata. Mutta millä ehdoin? Kaikki lähtee tekijänoikeuksista ja palaa tekijänoikeuksiin, ja näitä meidän kaikkien somessa pörräävien tulisi tietysti kunnioittaa. 

Aihe on vähintäänkin kinkkinen: myönnän, että itsekin olen julkaissut kuvia Instagramissa ilman kunnollista kreditointia ja veikkaan, että kaikki meistä ovat joskus tehneet niin. En ole kysynyt lupaa taiteilijalta teoskuvan julkaisemiseen, mutta lähes aina olen kysynyt luvan näyttelyissä kuvaamiseen. Joskus tuntuu, että kaikkien sääntöjen viidakossa on kerta kaikkiaan hukassa.

Taiteilijaseura ja Kuvasto kokosivatkin keskustelua varten viisi sääntöä teoskuvan somettamiseen. Näitä noudattamalla pääsee jo hyvin pitkälle:


Muutama huomio ohjeista:

  • Kohta 1: Käytännössä luvan kysyminen tarkoittaa luvan kysymistä näyttelyssä käydessäsi (koska kenelläpä meistä olisi kaikkien taiteilijoiden yhteystiedot näppärästi saatavilla). Näin ollen olisi mainiota, että näyttelyn järjestäjä olisi sopinut taiteilijan kanssa etukäteen, saako näyttelyssä kuvata ja saako kuvia julkaista somessa, ja että henkilökunta, joka on yleisön kanssa tekemisissä olisi tietoinen luvasta.
  • Kohta 2: Käsi ylös, kuka meistä on lukenut palveluiden käyttöohjeet? Niinpä.
  • Kohta 3: Tämä on helppo. Taiteilijan nimen muistaa kyllä. Teoksen nimeä ei tarvitse muistaa, mutta se on tietty kiva bonus.
  • Kohta 4: Amaro, Hudson, Clarendon? Älä filtteröi turhaan. Pientä säätöä toki voi tehdä.
  • Kohta 5: Kaupallinen käyttö on sitten kokonaan eri juttu. Ole ana yhteydessä kuvan oikeuksien omistajaan.

Jotta yhteistyö somettajien ja näyttelyiden järjestäjien välillä toimisi, olisi tärkeää että säännöt tiloissa kuvaamiseen ja kuvien jakoon olisivat selvät, kun näyttely avautuu. Pelisääntöjen ilmoittamiseen on monia keinoja: 

  • Seinäteksteissä tai näyttelyvihkosessa ilmotettaisiin selkeästi saako kuvata ja kuvia julkaista ja jos ei, sekin lukisi selvästi. 
  • Pelkkä hashtag ei riitä, sillä ainakin itse oletan sellaisen nähdessäni, että somettamiseen kannustetaan. 
  • Mikäli näyttelyssä ilmoitetaan, että kysy lupa kuvaamiseen henkilökunnalta, olisi hyvä että henkilökuntaa olisi myös olla paikalla. 

Medän blogaajien ja somettajien on hyvä myös muistaa, että museolla tai gallerialla on täysi oikeus kieltää kuvaaminen tiloissaan, eikä tästä voi loukkaantua. Harmitella kyllä voi, sillä niin hyvä hyviä markkinointiväyliä somekanavat pienien markkinointibudjettien alalla ovat. 

Asiaa tekijänoikeuksista on tulossa pian lisää, ja mikäli teillä on kysyttävää tai kommentoitavaa, laittakaa viestiä kommenttiboksiin, sähköpostiin tai Twitteriin. Keskustelu on tervetullutta! 

Ylempi kuva: Karoliina Korpilahti. Alempi kuva: Suomen Taiteilijaseura.