Kahden päivän kulttuurimatka Tallinnaan: Kultuurikatel, Lennusadam, Kalamaja ja Telliskivi.

Kävipä niin mukavasti, että pääsin pyyhkimään yhden bucket listillani olleen museon pois jo heti vuoden ensimmäisinä päivinä! Tallinnan Lennusadam, eli Viron merimuseo on keikkunut suunnitelmissa jo vuoden 2012 avaamisesta lähtien.

Yhden yön ylittävällä reissulla ehtii nähdä taidetta ja kulttuuria Tallinassa varsin mukavasti – tässä omat vinkkini kahden päivän kulttuurimatkalle etelään.

Kultuurikatel ja EKKM

Jos saapuu laivalla, kannattaa heittää kapsäkit majapaikkaan tai jos on liikkeellä kevyesti, suunnata suoraan eteenpäin. Heti sataman nurkilla on nimittäin Tallinnan kulttuurielämän ehkäpä kiinnostavin kokonaisuus: Luova keskus Kultuurikatel, johon kuuluu myös nykytaiteen näyttelytila EKKM.

kultuurikatel-tallinna-taidematkustaja

ekkm-tallinna-taidematkustaja

Tällä reissullani kumpikaan paikoista ei ollut avoinna, mutta aiemmin tänä vuonna olin Tallinnassa Tallinn Music Weekin aikaan, ja suuri osa tapahtumista, kuten keikkoja ja Design Market järjestettiin Kultuurikatelin ällistyttävissä tiloissa. Rakennus on vanha voimalaitos, joka toimi vuodesta 1913 vuoteen 1979. Pääsalissa on edelleen jäljellä kaksi boileria, jotka ulkona olevan piipun tavoin on suojeltu.

kultuurikatel-tallinn-music-week-taidematkustaja

Kultuurikatel Tallinn Music Weekin aikaan.

EKKM:n kanssa itselläni kävi vanhanaikaisesti: en tarkistanut ohjelmaa etukäteen ja ihmettelin hetken suljettujen ovien takana huomatakseni, että näyttelyohjelma on talvitauolla. En tiedä syytä sesonkiluontoisuuteen, mutta arvelisin sen liittyvän rakennuksen kuntoon tai käytettävissä oleviin resursseihin.

Museon kevätkausi näyttäisi avautuvan korkeatasoisella Köler Prize -näyttelyllä maaliskuun lopulla. EKKM:n rooli Viron nykytaiteen kentällä on valtiollisen toimijan ja vapaan kentän välimaastossa. Jos kaipaat jotain uutta ja yllättävää, suuntaa siis tänne. Museon yhteydessä toimii taide- ja kulttuurikirjallisuutta myyvä Lugemik-kirjkauppa ja kustantamo.

ekkm-kirjakauppa-tallinna-taidematkustaja

Kultuurikatelilta on reilun kilometrin kävelymatka Kalamajan alueeseen ja merimuseo Lennusadamaan. Matkan varrella kannattaa pitää silmät avoinna, Tallinnan katutaide kätkeytyy hylättyihin tai uutta elämää odottaviin pienteollisuusrakennuksiin.

ekkm3-tallinna-taidematkustajabanksy2-tallinna-taidematkustaja

Lennusadam

Lennusadam eli Lentosatama on Viron merimuseo, joka avattiin keväällä 2012 suurehkon julkisuuden ja innostuksen saattelemana. Se on kunnianhimoinen museokohde, jonka keskiössä sisätiloissa on Lembit-sukellusvene ja ulkotiloissa höyryjäänmurtaja Suur Tõll.

lennusadam1-tallinna-taidematkustaja

P1020635

 

Lennusadaman piha-alueella on myös hauska leikkipaikka lapsille.

Osuin paikalle ruuhkapiikissä, sillä jonot pelkästään lippukassalle olivat massiiviset. Lisäksi jonotusta piisasi kahvilassa (johon en jaksanut jonottaa) sekä tietysti sukellusveneessä, jonka sisätilat olivat, luonnollisesti ahtaanpuoleiset. Museo on kiinni helmikuun ajan, ilmeisesti perusparannuksen vuoksi. Toivon kovasti, että ainakin aulan ja asiakaspalvelun tiloja kehitetään – nyt aulassa pyörivät yhtä aikaa sekä lipun jonottajat, takkeja jättävät että pois lähtevät ihmiset.

lennusadam2-tallinna-taidematkustaja

Vanhaan vesilentokonehangaariin tehty näyttelytila on vaikuttava. Jopa vau-vaikuttava, kun tilaa tarkastelee ylhäältäpäin, jonne kävijä ensimmäiseksi ohjataan. Perusnäyttely jakautuu kahteen osioon, merenpinnan ylä- ja alapuolelle. Näyttelytilaa kiertävällä kävelysillalla (esteetön, eli saavutettava myös rattaiden kanssa ja pyörätuolilla) kävijä tarkastelee erilaisia veneitä, kajakkeja, merkimerkkejä ja aseita, lattiatasossa puolestaan sukellusveneitä, miinoja ja torpedoja. Lisäksi näyttelytilassa on laiva-allas, lentosimulaattori ja mini-elokuvateatteri Keltainen sukellusvene.

1930-luvulla valmistuneeseen Lembit-sukellusveneeseen pääsee sisälle, jos ahtaat paikat eivät aiheuta ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Itse pohdin lähinnä sitä, miten kukaan koskaan milloinkaan pystyi oleskelemaan moisessa sardiinipurkissa, ja vieläpä veden alla. Ällistyttävää on, että vielä vuonna 2011 Lembit oli vedessä ennen siirtoa museotiloihin.

lennusadam-lembit-2-taidematkustaja

lennusadam-lembit-taidematkustaja

Perusnäyttelyn lisäksi museossa on esillä meripelastuksen historiaa esittelevä erikoisnäyttely Mayday tammikuun loppuun saakka. Myös se on elämyksellinen: näyttelytilassa pääsee niin meripelastushelikopterin kuin pelastuslautankin sisään. Vuoden 1994 Estonia-onnettomuuden pelastustoimille on varattu aimo siivu näyttelystä.

lennusadam-mayday-taidematkustaja

Kävin ainoastaan kurkkimassa museokahvilan vitriinejä: tarjottavat näyttivät hyvältä ja tunnelmallisesta kahvila-ravintolasta näkee upeasti koko näyttelytilan. Museomyymälä oli yllättävän pieni sekä kooltaan että valikoimaltaan, mutta tämä tuntuu olevan tilanne lähes kaikissa tallinnalaisissa museoissa, joissa olen vieraillut.

lennusadam-kahvila-tallinna-taidematkustaja

Lennusadam sopii hyvin kaikille Tallinnan-kävijöille, niin soolomatkaajille kuin lapsiperheillekin. Ainoastaan kanuunoiden, ilmatorjunta-aseiden, asesimulaattoreiden ja muiden aseiden suhteellisen runsas määrä näyttelyssä ei ollut omaan makuuni, mutta näyttelyesineinä selvästi muiden kävijöiden suosiossa.

Kalamaja ja Telliskivi

Lennusadamasta on lyhyt matka Kalamajan puutalokortteleihin, joiden läpi voi tallustella vaikkapa Telliskiven alueelle syntyneeseen design- ja ravintolakeskittymään syömään. Vielä kymmenen vuotta sitten Kalamajan puutalot ja 1920–1930-luvun funkkiskerrostalot olivat pääosin todella huonossa kunnossa, mut tänään tilanne on toinen. Osa vanhoista rakennuksista on purettu, osa kunnostettu. Kortteleista löytyy baareja, leipomoita, kahviloita ja pieniä museoita sekä teattereja.

kalamaja-tallinna-taidematkustaja

kalamaja4-tallinna-taidematkustaja

kalamaja3-tallinna-taidematkustaja

kalamaja2-tallinna-taidematkustaja

kalamaja6-tallinna-taidematkustaja

kalamaja5-tallinna-taidematkustaja

Telliskivi Loomelinnak on on Tallinnan toinen suuri luova keskus Kultuurikatelin lisäksi. Sieltä löytyy myös useampi hyvä ruokapaikka. Itse vetelin tällä kertaa vain pelmenit ketjukahvilassa, mutta listat ruokapaikoista löydät vaikkapa täältä.

Tässä kartassa vielä päivän reittini, jonka varrelta myös kaikki kuvat on otettu.

kartta tallinna taidematkustaja2

Toisen Tallinna-päivän viestin Kadriorgin puistossa ja Kumussa – siitä lisää aivan pian.

Mitkä ovat omia Tallinnan kulttuurikohdesuosikkejasi?

 

 

Mainokset

Syksyn näyttely- ja museotärpit

Mukavaa elokuun puoltaväliä! Kesä- ja heinäkuu hurahtivat ohi hurjan nopsaan – lomailu blogistakin kävi kuin varkain. Uskotteko, jos sanon etten ole pitkään aikaan pitänyt yhtä pitkää näyttelyvisiittitaukoa kuin kesällä? Nyt on siis hyvä tsekkailla hieman syksyn näyttely- ja museotarjontaa.

Valokuvataiteen museo – Francesca Woodman: On Being an Angel

Francesca-Woodman,-Untitled,-Rome,-Italy,-1977–78-©-George-and-Betty-Woodman_web

Valokuvataiteen museossa Kaapelitehtaalla nähdään yhdysvaltalaisen Francesca Woodmanin (1958–1981) mustavalkoisia kuvia. Woodmanin tuotannolle tyypilliset ympäristöönsä sulautuvat, usein alastomat, naishahmot ovat intiimiydessään kiehtovia. Näyttely herättänee keskustelua sukupuolesta ja identiteetistä – ensimmäisen omakuvansa Woodman otti 13-vuotiaana.

On Being an Angel Valokuvataiteen museossa 24. elokuuta – 15. lokakuuta

 

Galleria Sinne – Tuomas A. Laitinen: Thermoscene

thermoscene tuomas a laitinen galleria sinne

Tänään torstaina Galleria Sinnessä Helsingin Isolla Roobertinkadulla avataan Tuomas A. Laitisen kokonaisuus, joka oli aiemmin tänä vuonna esillä Berliinissä. Jos et ole vielä kuullut Laitisesta niin viimeistään nyt kannattaa laittaa  nimi muistiin: Thermoscene on nimittäin ajan hermolla. Lämmön ja energian käsitteiden pohtiminen nykytaiteen keinoin tuo kiinnostavan näkökulman sille, miten voisimme asua ja elää tulevaisuudessa.

Thermoscene Sinnessä 18. elokuuta – 1. lokakuuta

Virka-galleria – Silta – Terveisiä kahdesta tasavallasta

marja helander

Kuinka moni teistä on käynyt Virka-galleriassa? Ei ihme, jos paikka on jäänyt vieraaksi: gallerian nimi on kieltämättä aika paperinmakuinen ja sijaintikin vähän hassu: Helsingin kaupungintalon aula. Lokakuussa sinne kannattanee kuitenkin piipahtaa, nimittäin näyttely Silta – terveisiä kahdesta tasavallasta kuulostaa käymisen arvoiselta..

Näyttelyssä nimittäin saa ensi-iltansa Marja Helanderin uusi lyhytelokuva, joka nostaa esille kysymyksen Saamenmaan omistusoikeudesta. Kesällä Turun Aboa Vetus & Ars Nova -museossa vierailleet muistavat varmasti Helanderin mainion Dolastallat – Tulistella -teoksen absurdin kahvihetken. Lisää Helanderin teoksesta voit lukea YLEn jutusta.

Silta – terveisiä kahdesta tasavallasta Virka-galleriassa 13. lokakuuta 2017 – 25. helmikuuta 2018

8. Turku Biennaali

TB17

Nykytaiteen Turku Biennaali on siirtynyt kesäkaudesta talvikaudelle, ja muutos lupaa  hyvää. Näyttely toteutetaan yhteistyössä Turun Taiteilijaseuran kanssa, mikä toivottavasti lisää biennaalin näkyvyyttä paikallisesti, ja tuo entistä enemmän turkulaisia kävijöitä näyttelyihin. Tällä kertaa biennaalilla ei näyttäisi olevan varsinaista teemaa, mikä toivottavasti kannustaa taiteilijoita olemaan juuri tässä ajassa kiinni.

Kaikki näyttelyn teokset ovat uusia ja mukana on monia suomalaisen nykytaiteen jo tuttuja, mutta myös vähän uudempia nimiä. Itse odotan mielenkiinnolla erityisesti Pekka Niskasen, Anna Estarriolan ja Anssi Pulkkisen teoksia.

8. Turku Biennaali Aboa Vetus & Ars Nova -museossa ja Galleria Å:ssa 17. marraskuuta alkaen

Wäinö Aaltosen museo: Kehonkuva

artor jesus inkero justin

WAMissa on jälleen kiinnostavaa näyttelyohjelmaa Jacob Hashimoton suuren suosion savuttaneen näyttelynkin jälkeen. Kehonkuva-näyttelyssä pohditaan kehollista kokemista omassa ajassamme.

Ruumiillisuutta hyvinkin keskeisesti tuotannossaan käsitelleet Iiu Susiraja ja Artor Jesus Inkerö kuuluvat lähes itsestään selvästi näyttelyn taiteilijoihin, mutta jännittävää on myös nähdä lähinnä ajan ja paikan suhdetta tutkineen Jani Ruscican ja Sini Pelkin ajatuksia teemasta.

Kehonkuva Wäinö Aaltosen museossa 20. lokakuuta 2017 – 14. tammikuuta 2018

Ruiskumestarin talo Helsingin Kruununhaassa

- . N61302

1800-luvun alkupuolella pikkuporvariston kodiksi valmistunut Ruiskumestarin talo on avattu uudelleen korjauksen jälkeen. Käynti pikkumuseossa sopii hyvin vaikkapa lounastauon ohjelmaksi, jos työpisteen ääreltä kaipaa pientä kävelyä ja hengähdystaukoa. Helsingin taiteiden yönä 24. elokuuta ohjelmassa on siluetinleikkuuta – viimeisen kerran Sirkka Lekmanin tekemänä! Kaupunginmuseon blogista voit lukea lisää Ruiskumestarin talon viimeisestä asukkaasta.

Muumimuseo Tampereella

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämän kesän harvoihin museokäynteihin kuului Tampereen uusi Muumimuseo, josta laitoinkin kuvia Instagramiin. Museo tarjoaa varsinkin vähän vanhemmille muumien ystäville todellisen ihmemaan: Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän kolmiuotteiset muumikuvaelmat ovat vihdoinkin esillä ansaitsemallaan tavalla. Museossa on hyödynnetty myös nykytaiteilijoiden panosta: Hanna Vihriälän Pyrstötähti on luo fantastisen tunnelman alakertaan siirryttäessä ja Jarno Vesalan Hattivatti-seinä riemastutti parivuotiasta. Harmillisesti Vesalan Taikurin hattu ei toiminut vierailun aikaan.

Museon sijainti Tampere-talossa on valitettavasti aika ankea – mahdollisuus rakentaa mitä ihmeellisin muumimuseo on täysin hukattu. Muumimukista kaatunutta maitoa on kuitenkin turha surra – nautittavaa museossa riittää pitkäksikin aikaa. Juuri avautunut näyttely Tove Jansson ja muumit esittelee muun muassa animaatiotallenteen, johon on taltioitu Janssonin ensimmäinen teini-ikäisenä piirtämä muumihahmo.

Muumimuseo: Tove Jansson ja muumit 9. elokuuta alkaen


Kuvat:

Francesca Woodman: Untitled, Rome, Italy, 1977–78. © George and Betty Woodman. Valokuvataiteen museo.
Tuomas A. Latinen: Thermoscene. Galleria Sinne.
Marja Helander (kuvalaina https://yle.fi/uutiset/3-7699144)
8. Turku Biennaali
Artor Jesus Inkero: Justin (2016)
Ruiskumestarin talo. Kuva Kari Hakli, 1974.
Hanna Vihriälä: Pyrstötahti. Kuva Taidematkustaja-blogi.

Nykytaiteentäyteinen toukokuun viimeinen viikonloppu.

Tulevana viikonloppuna, toukokuun viimeisenä, on nykytaidetarjonta Helsingissä kohdillaan. Suosittelenkin tekemään galleria- ja näyttelykierroksen pitkän kaavan mukaan.

Kuvan Kevät

KhaledYassine_1000px

Taideyliopiston Kuvataideakatemian perinteinen lopputyönäyttely Kuvan Kevät päättyy tulevana viikonloppuna. Maisteriksi valmistuvat opiskelijat esittävät näyttelyssä parastaan – vielä ehdit! Muista tänä vuonna myös HAMin kulma; on hienoa että näyttely levittäytyy Punavuoresta muuallekin kaupunkiin. Ensi vuonna ehkä vieläkin laajemmin? Sunnuntaina näyttelyyn opastaa ihana Karoliina Hellberg, Kuvataideakatemian alumni hänkin.

Good Vibrations SICissä

SIC-2017-GOOD-VIBRATIONS-017

SIC-galleriassa Jätkäsaaressa on esillä ryhmänäyttely Good Vibrations, vielä 28. toukokuuta saakka. En ole itse vielä nähnyt näyttelyä, mutta kuraattori Hanna Ohtosen juttu Mustekalassa oli niin mainio, että pelkästään sen perusteella yllytän kaikki SICiin. Miksi muuten onkin niin, että hyviä viboja kokee nykytaidenäyttelyissä niin harvoin?

Niina Lehtonen Braun Jätkäsaaren Galleria Huudossa

Screenshot 2017-05-23 11.25.52

Niina Lehtonen Braunin These Foolish Things Remind Me Of You alkoi muistoista. Lehtonen Braun alkoi kerätä asioita – tuoksuja, ääniä esineitä – jotka muistuttivat häntä erityisistä ihmisistä. Hän pyysi myös ystäviään, sukulaisiaan ja tuntemattomia toimittamaan hänelle henkilökohtaisia muistojaan, joista hän teki piirustuksen tai kollaasin.

Galleria Huuto sijaitsee samassa makasiinirakennuksessa SICin kanssa, joten molemmat näyttelyt kannattaa tsekata samalla.

Art Fair Suomi Kaapelitehtaalla

Helander_Marja_Dolastallat-2

Aiemmin syksyn kuvataideohjelmaan kuulunut Art Fair Suomi on nyt siirtynyt toukokuulle. Kaapelitehtaalla esittäytyy laaja kattaus taiteilijavetoisia gallerioita niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Helatorstaiviikonloppuna Helsingissä on myös Maailma kylässä -festari, joten toivoa vain voi, että myös Kaapelille riittää yleisöä.

Erityinen herkkupala on varmasti Minna Tervamäen ja Hannaleena Heiskan nykytanssia ja -taidetta yhdistävä performanssi. Museokortilla saa pienen alennuksen messulipusta, joten keltainen kortti taskuun mukaan!

Muut galleriat

Anna_Sandra_Kantanen_Lokal-1

Mikäli energiaa vielä riittää tai matkan varrella ehtii, kannattaa ehdottomasti tsekata  Antti Laitisen näyttely Galerie Anhavassa sekä Tuomas A. Laitisen näyttely Helsinki Contemporaryssä. Molemmat Laitiset ovat suomalaisen nykytaiteen kärkeä, myös kansainvälisesti.

Lisäksi viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä kesäviboja voi hakea Lokal Helsingistä, jossa esillä on järjettömän herkullinen ja ah-niin-tyylikäs Anna & Sandra Kantasen näyttely. Tästä se viimeistään alkaa, kesä nimittäin.


Kuvat ylhäältä alas:

Yassine Khaled: Love Me, 2017. Kuva Petri Summanen / Kuvataideakatemia.
Mirko Nikolić: Installaatiokuva SICin Good Vibrations -näyttelystä. Kuva: SIC.
Niina Lehtonen Braun
: These Foolish Things Remind Me Of You. Kuvakaappaus Galleria Huudon sivuilta.
Marja Helander
: Still videosta Dolastallat, 2016.
Anna & Sanda Kantanen Lokal Helsingissä.

Vinkit Venetsiaan.

venetsian-biennaali-taidematkustaja18

Oletko koskaan viettänyt Venetsiassa kauempaa kuin yhden päivän? Jos et, niin  harkitse. Harmillisen usein Venetsia on vain päivävierailun kohde, vaikka kaupungissa riittää kohteita ja katseltavaa viikoksikin.

Haluaisin julistaa Venetsian slow travel -kohteeksi. Kaupunkiin pääsee helposti junalla ja siellä liikutaan pääasiassa jalan. Uskon myös, että kaupunki voisi paremmin näin. Erityisesti risteilyalukset aiheuttavat tuhoa laguunin herkälle ekosysteemille.

Alla siis vinkkini Venetsiaan ja suosikkipaikkani kaupungissa.

Majoitus

venetsian-biennaali-taidematkustaja9

Hae majoitus rauhallisemmilta alueilta: pohjoisesta Cannaregiosta, eteläisestä Dorsodurosta tai Lidon saarelta (usein monissa hakupalveluissa erillisenä hakuterminä), jonne pääsee kätevästi ja usein paikallisilla vesibusseilla, eli vaporettoilla.

venetsian-biennaali-taidematkustaja15

Aukiot

venetsian-biennaali-taidematkustaja20

Venetsiassa on vain yksi piazza – Piazza San Marco – mutta lukemattomia aukioita, campoja. Koska asemakaava on sokkeloinen ja kadut kapeita, ihanimmat campot tupsahtelevat vastaan yllättäen. Omia suosikkejani ovat San Marcon kaupunginosassa sijaitseva Campo Santo Stefano, San Polossa sijaitseva Campo San Giacomo dell’Orio sekä kuvassa näkyvä Cannaregion Campo Santa Maria Nova.

Santa Maria Novan aukiolla on mainio vintagepuoti L’Armadio di Coco sekä pieni antikvariaatti, se aukion ainoa.

venetsian-biennaali-taidematkustaja21

Kurkista aina sisäpihoille ja kirkkoihin. Campo dei Gesuitin tuntumassa Cannaregion kaupunginosassa voi yllättyä.

venetsian-biennaali-taidematkustaja8

venetsian-biennaali-taidematkustaja7

Öinen Venetsia

taidematkustaja venetsia1Jos aiot kokea oikean Venetsian, on sinun yövyttävä siellä. Yöelämää voi etsiä Campo Santa Margheritalta, jossa on usemapia hieman edullisempia, opiskelijoiden suosimia baareja. Suosikkini on kuitenkin hieman kauempana sijaitseva Osteria da Filo (), aiemmin Bar Poppana tunnettu. Kaupunki hiljenee kuitenkin usein jo puoliltaöin, joten olet varmasti valmiina aamuun. Ne ovat Venetsiassa maagisia.
venetsian-biennaali-taidematkustaja14

Nykytaide

Kuinka paljon taidetta voi nähdä viikossa? Ähkyksi asti, mikäli olet matkalla Venetsian taidebiennaalin aikaan, aina parittomina vuosina. 2017 on jälleen biennaalivuosi ja nykytaide levittäytyy ympäri kaupunkia paitsi biennalialueille Giardiniin ja Arsenaleen, myös kaupungin kirkkoihin, aukioille ja normaalisti suljettuihin palazzoihin.

Aikaa itse biennaalialueilla saa kulumaan helposti pari päivää. Kaupungilla kävellessä kannattaa pitää silmät auki ja pysähtyä ja piipahtaa biennaalin punaisen logon nähdessään. Kaupungilla oleviin näyttelyihin on usein vapaa pääsy.

venetsian-biennaali-taidematkustaja-21

venetsian-biennaali-taidematkustaja11

Tämn vuoden Venetsian biennaalinäyttelyn kohokohdiksi on nostettu Giardinin paviljonkien Saksan, Ison-Britannian ja Romanian näyttelyt, myös Arsenalessa olevat Meksikon, Etelä-Afrikan ja Italian näyttelyt. Suomen Aalto-paviljongissa on tänä vuonna esillä Erkka Nissisen ja Nathaniel Mellorsin satiirinen, hauska ja yllättäväkin The Aalto Natives -teos.

venetsian-biennaali-taidematkustaja16

venetsian-biennaali-taidematkustaja17

venetsian-biennaali-taidematkustaja6.jpg

venetsian-biennaali-taidematkustaja5

Biennaalin näyttelykokemuksia kannataa perata vaikkapa Arsenalen lähistöllä olevassa Bar Arsenalessa, jossa on Castellon parhaat kahvit ja tramezzini-leivät.

Kirkot

venetsian-biennalai-taidematkustaja23

Venetsiassa on muutama suurempi basilika: San Marco, Santa Maria Gloriosa dei Frari sekä Santi Giovanni e Paolo. Kaikki kolme ehtii hyvin nähdä viikon aikana, mutta Venetsian pienemmät pienet kirkot ovat varsinaisia helmiä. Tässä kohtaa lainaan kollegani vinkkiä: aina kun kävelet kirkon ohi ja se on avoinna, piipahda sisään. Kuvan Santa Maria dei Miracoli on Venetsian hienoimpia.

Saaret

venetsian-biennaali-taidematkustaja22
Kaupunki itsessään koostuu lukemattomista siltojen yhdistämistä saarista, mutta oikeaa ”saarihyppelyäkin” voi harrastaa. Viikkokortti vaporettolle ja menoksi. San Michelen hautausmaasaari (kuvassa) on tavoitettavissa yhden pysäkinvälin päässä, Buranossa ja Torcellossa käyntiin kannattaa varata puolisen päivää. Muranon lasisaari on kuin oma kaupunkinsa.

Lidolla pääsee rantaelämän makuun. Venetsian pääsaaren ahtaat kadut, varsinkin kesällä voivat aiheuttaa akuuttia turreahdistusta. Jos näin käy, Lidon Viale Santa Maria Elisabettalla saa astella kaikessa rauhassa. Pizzaa? Jäätelöä? Aperol Spritz? Si!


Teos- ja näyttelykuvat Venetsian biennaali:
Anne Imhof: Faust (Saksa).
Phyllida Barlow: Folly (Iso-Britannia).
Michel Blazy: Collection de Chaussures (2015–2017). Viva Arte Viva, Arsenale.
Alicja Kwade: Pars Pro Toto, 2017. Viva Arte Viva, Arsenale.

 

 

 

 

Tampereen taidekevät.

Työni vei minut viime viikolla Tampereella, jossa sain samalla nähdä kevään näyttelyt. Liian usein olen käynyt kaupungissa vain kesällä, jolloin parin päivän visiittiin mahtuu korkeintaan Sara Hildenin taidemuseo ja Tampereen taidemuseon Vuoden nuori taiteilija -näyttely. Nyt pääsin vihdoinkin tsekkaamaan myös galleriat. Galleriakierros Turussa -postaukseni on kerännyt hienon määrän lukijoita – toivottavasti myös taidevinkit Tampereelle kiinnostavat!

Tampereen taidemuseo

tampereen-taidemuseo-2-taidematkustaja

Tampereen taidemuseon Täältä tullaan! Naistaiteilijat modernin murroksessa -näyttely on kerännyt jo nyt mukavan määrän kävijöitä, ja somehuomiosta päätellen monet ovat vielä aikeissa mennä katsomaan näyttelyn. Se nimittäin kannattaa! Varsinkin museon yläkerran muotokuvat ovat hätkähdyttäviä: vakavia, tummia – tuntuu kuin salissa leijalisi hiljainen vastarinta.

tampereen-taidemuseo-taidematkustaja

Näyttely on esillä 28. toukokuuta saakka, jonka jälkeen vuorossa on jo perinteeksi muodostunut VNT-näyttely, tänä vuonna taidemaalari Tiina Pyykkisen teoksia. Muumien muutettua pois museon alakerrasta nykytaide saa lisää tilaa, nimittäin kellarikerrokseen avautuu uusi galleriamainen tila museo käyttöön. Hienoa!

Sara Hildénin taidemuseo

Sara Hildénin taidemuseossa kannattaa käydä myös talvella. Tai ehkä nimenomaan talvella, kun Särkänniemen huvipuisto ei ole avoinna. Silloin museorakennus ja sen todella hieno puistomainen ympäristä saavat tilaa hengittää, ja varsinkin museon alakerran jäinen järvimaisema hämmästyttää. Kirjoitin museon avoinnaolevasta kohtalosta viime kesänä.

Tänä keväänä ripustus on erityisen hieno; Jarmo Mäkilän maalaukset ja veistokset ovat kuin tehtyjä alakerran tilaan. sara-hilden-jarmo-makila-taidematkustaja-4sara-hilden-taidematkustaja

Yläkerran keskussalissa Hylätyt -teos (2016–2017) pahvilaatikoissaan riipaisee jostain syvemmältä.

sara-hilden-jarmo-makila-taidematkustajasara-hilden-taidematkustaja-jarmo-makila2

Jarmo Mäkilän näyttely on myös avoinna toukokuun loppuun saakka – toivon todella, että Ron Mueckin hittinäyttelyn houkuttelemat museokävijät tulevat uudestaan, tällä kertaa kotimaisen nykytaiteen pariin.

Galleriat

Tampereella ei ole aivan samanlaista nykytaidegallerioiden (tai nykytaidetta esittävien museotilojen) keskittymään kuin Turussa,  mutta muutama kiinnostava käyntikohde päivään kannattaa mahduttaa.

Grafiikanpaja Himmelblau

Finlaysonin alueella hemmottelee erityisesti grafiikan ystäviä. Gallerian näyttelytilat moninkertaistuvat lähiaikoina ja kesällä alueella järjestetään Finlayson Art Area -tapahtuma. Paraikaa esillä on Katja Tukiaisen näyttely, aina huhtikuun loppuun saakka.

himmelblau-taidematkustaja

katja-tukiainen-himmelblau-taidematkustaja

Valokuvakeskus Nykyaika keskustassa Kauppakadulla saattaa jäädä keskeisestä sijainnistaan huolimatta helposti huomaamatta. Galleriatiloja on kuitenkin paitsi katutasossa, myös alakerrassa, joten nähtävää riittää. Käsikirjaston puolella esillä on vielä Kuukauden kuva – yksi teos, joka vaihtuu kuukausittain,  joten kannattaa mennä rohkeasti ihan perille asti. Paikka on muuten avoin hyvälle ehdotukselle, joten rohkeasti yhteys galleriahenkilökuntaan.

Tällä hetkellä monissa Tampereen gallerioissa on esillä Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataiteiljaopiskelijoiden lopputyönäyttely – viimeinen sellainen, sillä koulutus lopetetaan. Happy Ending -näyttelyn teoksia on Nykyajan lisäksi esillä Taidekeskus Mältinrannassa ja Rajatila-galleriassa

nykyaika-taidematkustajamaltinranta-2-taidematkustajamaltinranta-taidematkustajaMältinranta on Tampereen taiteilijaseuran galleria hienolla paikalla, jälleen veden äärellä. Gallerian lisäksi tiloissa toimii taidelainaamo.

Taidekierroksella tärkeää on myös oikea tankkaus. Me kävimme lounaalla Kahvila Amurin helmessä Taidemuseon lähellä. Iltapäiväkahveille ihana suositus on Tallipihan kahvila aivan Mältinrannan vieressä. Korvapuustit olivat loistavia!

tallipiha-taidematkustaja

Tallipihalla on myös mainio pieni myymälä, josta voi hankkia tuliaiset, sillä Tampereella museoiden myymälät eivät ole aivan huippuluokkaa. Tämä johtunee tilaongelmista, jotka ainakin Tampereen taidemuseossa väistynevät, kun museo saa lisätilaa uudisrakennuksesta.

tallipiha2-taidematkustaja

Ihanaa näyttelykierrosta Tampereella!


Kuvat ylhäältä alas: Tampereen taidemuseo, Sara Hildénin taidemuseo (Jarmo Mäkilä), Grafiikanpaja Himmelblau, Katja Tukiainen, Miska Allonen (Happy Ending), Hanna Nerg / Maarit Luttinen (Happy Ending).

#Teos tulee taas.

teos2017

Vinkki helmikuulle! Taidegraafikoiden ja kuvanveistäjien teosvälitys #teos2017 järjestetään jälleen, tuttuun tapaan Helsingin Kaapelitehtaalla 23. helmikuuta–5. maaliskuuta.

Viime vuonna hankin tämän ihanan grafiikan, ja oli muuten näppärää. Ostin vedoksen, vein sen Grafoteekkiin kehystettäväksi ja hain parin viikon jälkeen. Ja olen edelleen eritäin tyytyväinen hankintaani.

Katsotaan miten tänä vuonna käy – keittiössä olisi vielä tilaa yhdelle teokselle…  Suuntaa siis Kaapelitehtaalle, mikäli kaipaat taidetta kotiisi tai lahjaksi!

Galleriakierros Turussa.

Kävin Turussa joulun välipäivinä ja varastin itselleni pienen hetken, jolloin piipahdin upouudessa Makasiini Contemporary -galleriassa. Koska aikaa ennen junaa ja Helsinkiin kiiruhtamista olikin enemmän kuin ajattelin, ehdin käydä samalla reissulla myös Galleria Harmaassa (sekin uudehko tila) sekä Titanikissa. Kävellessäni jokirantaa pohdin, miten kiva galleriakaupunki Turusta oikeastaan onkaan tullut.

Tässä siis vinkkinä nykytaiteen ystävälle pieni galleriakierros Turkuun, johon tarvitset vain hieman aikaa (välimatkat ovat Turussa tunnetusti minimaaliset). Taidepäivän voi hyvin toteuttaa päiväreissuna Helsingistä tai Tampereelta – matkoineenkin se on aivan mahdollinen.

Gallerioihin on tietysti ilmainen sisäänpääsy, mutta olen poiminut mukaan kaksi museota, joissa on nykytaiteen näyttelytilat: Aboa Vetus & Ars Novan Takkahuoneen sekä Turun taidemuseon Studion & Pimiön. Museoihin on tietysti normaalit sisäänpääsymaksut tai  Museokortin vilautus!
galleriakierros_turku_taidematkustaja
Kierroksen voit aloittaa näppärästi juuri Makasiini Contemporarysta Tuomiokorkon takaa. Galleriatila on mielettömän hieno: suuret ikkunat päästävät valoa sisään katutason korkeaan näyttelytilaan. Muutaman rappusen päässä on pienempi näyttelytila, ilmeisesti Studioksi kutsuttu.
makasiini-contemporary_taidematkustaja
Meininki on kansainvälistä eikä häviä tippaakaan pääkaupunkiseudun kaupallisille gallerioille: verkkosivut ovat vimpan päälle, englanniksi ja tieto löytyy näppärästi, joskaan kirjoitushetkellä sivuilla ei ole mainintaa kevään tulevasta ohjelmasta muuten kuin seuraavan näyttelyn osalta: 14. tammikuuta avautuvat Viljami Heinosen ja Jenni Vakkilaisen näyttelyt.

Makasiini Contemporary, Tuomiokirkonkatu 6.


Seuraavaksi matkaa voi jatkaa kirkon ohi Vanhalle suurtorille. Aivan Brinkkalan talon kuuluisan parvekkeen vierestä pääsee Vanhan suurtorin gallerioihin, joita ylläpitää Turun museokeskus. Näistä Galleria Harmaa on kiinnostavin. Harmaan näyttelyohjelma keskittyy mediataiteeseen – ja ainakin ensimmäisen vuoden ohjelman perusteella nuorempiin taiteilijoihin.

galleria-harmaa_taidematkustaja

13. tammikuuta lähtien Galleria Harmaassa on esillä mainion Anna Estarriollan Reincarnation Failure, joka ehdottomasti kannattaa tsekata. Kevään muita tulevia näyttelyitä taiteilijoita ovat muun muassa Eero Merimaa ja Sara Pathirane.

Galleria Harmaa, Vanha suurtori 3.


Suurtorilta eteenpäin  valittavana on kaksi reittiä: jokirantaan tai keskiaikaista katulinjaa noudattelevaa Luostarin välikatua pitkin Aboa Vetus & Ars Nova -museolle.

Museon toiseen kerrokseen avattiin vuonna 2011 nykytaiteeseen keskittyvä Takkahuone-galleria, jossa on esillä pienempiä näyttelyitä. Erityistä on, että vuosittain näyttelyajan saa myös yksi museon taiteilijaresidenssissä ollut taiteilija. Takkahuone-galleria kuuluu museon sisäänpääsymaksuun, eli samalla kannattaa tietysti varata aikaa muillekin näyttelyille.

aboavetusarsnova-taidematkustaja
Kirjoitushetkellä esillä on Okko Pöyliön Vartiovuori – kahdeksanmetrinen lyijykynäpiirustus, joka ainakin itselleni tuo mieleen myös turkulaisen IC-98:n dystopiat. Maaliskuussa avautuu vuoden 2012 Nuoren taiteilijan Ari Pelkosen Remain a Stranger -näyttely, jonne graafikkona tunnettu Pelkonen tuo videoteoksen. Jännittävää!

Aboa Vetus & Ars Nova -museon Takkahuone, Itäinen Rantakatu 4–6.


Takkahuoneen jälkeen askel käy jokirantaa pitkin Kirjastosillan ohi Aurasillan kupeeseen ja Titanik-galleriaan. Titanikia ylläpitää perinteinen turkulainen taiteilijajärjestö Arte ry, ja se on toiminut aina 1980-luvun lopulta sinä hieman vaihtoehtoisempana, ihanasti räkäisempänä nykytaiteen tilana. Ei kannata hämmentyä mikäli galleria näyttää suljetulta, kuten edellisessä Sauli Sirviön näyttelyssä – rohkeasti sisään ja aistit auki.

titanik_galleria_turku_finland
Titanik-galleria, Itäinen Rantakatu 8.


Turun taiteilijaseuran Galleria Å:n näyttelytilat ovat pienen matkan päässä Titanikilta mäkeä ylös. Taiteilijajärjestön galleriana esillä on luonnollisesti varsin usein turkulaisten tai turkulaissyntyisten taiteilijoiden näyttelyitä. Koska Turussa on edelleen toimiva Taideakatemia, on keväisin Turun gallerioissa kavalkadi sieltä valmistuvien taiteilijoiden lopputyönäyttelyitä. Niin myös tänä keväänä Å:ssa, kahden taiteilijan verran.

galleria_a%cc%8a
Galleria Å, Kaskenkatu 1.


Å:sta voi vihdoin ottaa suunnan joen toiselle rannalle ja piipahtaa välikaffella vaikkapa pariisilaishenkisessä Cafe Artissa, josta saa (jo ennenkin tässä blogissa maksutta mainostetut) kaupungin parhaat korvapuustit.

Kahvilla voi samalla keräillä voimia pieneen mäkietappiin: B-galleria sijaitsee Aninkaistenmäessä, ruutukaavan laidalla. Pieni, mutta tilaansa isompi B-galleria on taiteilijavetoinen tila, jonka ohelma on myös hieman vaihtoehtoisempaa Titanikin tavoin. Kannattaa kärkkyä myös tapahtumakalenteria, ainakin viime vuonna järjestettiin muun muassa hauska ”kierrätyshenkinen joulupakettityöpaja”.
b-galleria
B-galleria, Aninkaistenkatu 5.


Galleriakierroksen päätös vaatii vielä hieman kipuamista. Taidemuseonmäeltä Puolalanpuistosta voi samalla ihailla aitoturkulaista näkymää: keltaisten bussien vilinää Kauppatorin ympäristössä. Turun taidemuseoon, samoin kuin Aboa Vetus & Ars Novan Takkahuoneeseen, on museon pääsymaksu, mutta myös Taidemuseossa samalla rahalla voi luonnollisestä nähdä monta näyttelyä.

schjerfbeck_taidemuseo_taidematkustaja2

Nykytaiteeseen keskittvät Studio ja Pimiö tarjoavat yleensä aina jotain kiinnostavaa nähtävää: Studion ohjelma on kuluvana vuonna varsin naispainotteinen, Pimiössä sen esillä on nykypäivän miesenergiaa – itse aion nähdä ainakin MSL:n ja Jaakko Pallasvuon Bridge Over Troubled Water -teoksen, jossa ”Simon ja Garfunkel matkaavat ajassa etsien vastausta ilmastonmuutoksen aiheuttamaan, yhä kasvavaan suruun ja ahdistukseensa”.

Turun taidemuseo, Aurakatu 26.


Aikaa tähän kierrokseen kulunee noin parisen tuntia, enemmän tietysti, jos käyt myös museoiden muissa näyttelyissä. Täydellistä viikonlopputekemistä siis, vaikkapa tähän loppiaisen jälkeiseen viikonloppuun.

Kierrokseen valikoitujen gallerioiden lisäksi Turusta löytyy muitakin gallerioita – valokuvasta kiinnostuneet eivät tietenkään jätä välistä Valokuvakeskus Periä Wäinö Aaltosen museon yhteydessä ja grafiikkaostoksista innostuneille voi tietysti suunnitella Turun Taidegraafikoiden Joella-galleriaa, itsestään selvästi jokirannassa. (Tämä taipuminen on aina aiheuttanut ongelmia. Joellassa? Joella? Joellaan? Joellakseen? Turkulaiset toki tietävät, että Joellassa ja Joellaan.)

Kaikkein kattavin turkulaisten gallerioiden opas on TurkuART, jota on jaossa jokaisessa galleriassa, ja joka löytyy myös verkosta. Nappaa mukaan kun kierrät!


Titanikin kuva: Kotivalo, Wikimedia Commons.
Galleria Å:n ja B-gallerian kuvat: TurkuART-sivustolta.

Kööpenhamina yhdessä päivässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kööpenhamina on todellinen hyvän fiiliksen kaupunki. Nykyään aika paljon kalliimpi kuin viisitoista vuotta sitten aikuisiän ensi visiitilläni, mutta joka kerta suupielet nousevat hymyyn. Tanskalaiset! Niin rentoja ja niin pöhkö kieli. Kaupungissa on myös todella paljon hienoja museoita ja näyttelytiloja ja jo se pelkästään on hyvä syy vaikkapa parin päivän vierailulle Berliinin tai Tukholman sijaan.

Tässä muutama vinkki kaupunkiin tehokkaalle taidematkalle – itse olin liikkeellä kollegojen kanssa päivän verran. Seuraavien kolmen kohteen lisäksi Köpiksen ikisuosikkeihin kuuluvat tietysti Louisiana ja Arken, molemmat noin puolen tunnin matkan päässä keskustasta.

Ny Carlsberg Glyptotek

Panimomesenaatti Carl Jacobsenin perintö Ny Carlsberg Glyptotek on aivan Tivolin vieressä keskustassa. Kokoelma on järkyttävän upea: esineitä Mesopotamiasta, Egyptistä, antiikin Kreikasta sekä etruski-  ja roomalaisajalta. Lisäksi taidekokoelma, jossa painotus ranskalaisessa ja tanskalaisessa 1800-luvun taiteessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävin Glyptoteekissä ensimmäisen kerran jo tuolloin ensivisiitilläni, mutta paljon on muuttunut sen jälkeen. Museoon on rakennettu hieno lisäsiipi taidekokoelmalle ja museokahvilaa sekä myymälää on uudistettu. Upea kupolin alla oleva veistospuutarha on entisellään – siellä voi uppotua vaikka kirjaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikki on tanskalaisittain vimpan päälle: näyttelytekstit, esillepano, tunnelma ja myymälä, jossa museon omat tuotteet ovat tanskalaisen designjätin Hayn suunnittelemia. Sopii myös benchmarking-retken kohteeksi minka tahansa museon henkilökunnalle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ainoastaan museon verkkosivut ovat hieman masentavat – skippaa siis ne ja suuntaa suoraan osoitteeseen Dantes Plads 7.

Kunsthal Carlottenborg

Charlottenborg on nykytaiteen näyttelytila vanhassa Charlottenborgin palatsissa. Tilassa on järjestetty näyttelyitä aina 1800-luvun lopulta lähtien ja organisaatio on edelleen tiiviissä yhteydessä Tanskan taideakatemiaan. Sijainti on mainio: heti Nyhavnin ja Kongens Nytorvin välittömässä läheisyydessä osoitteessa Nyhavn 2.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juuri nyt Charlottenborgissa on esillä useita näyttelyitä, muun muassa Hito Steyerlin Venetsian biennaalissa 2015 nähty installaatio Factory of the Sun sekä taidetta, aktivismia ja kansalaisuutta pohtiva ryhmänäyttely An Age of Our Own Making. Myymälä on keskittynyt kirjoihinn – tarjolla on laaja valikoima nykytaiteen alan teoriaa ja katalogeja.

taidematkustaja_koopenhamina1

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Copenhagen Contemporary

Copenhagen Contemporary on vanhoihin paperihalleihin tehty uusi nykytaiteen tila aivan Kööpenhaminan uuden oopperatalon vieressä veden äärellä (Trangravsvej 10–12). Tila on väliaikaiseksi tarkoitettu: näyttelytoiminta jatkuu vuoden 2017 loppuun saakka. CCartin verkkosivuilla kerrotaan, että inspiraatio on saatu maailmalla toimivista samantyyppisistä tiloista, New Yorkin PS1:sta, Newcastlen Baltic Art Centrestä ja Pariisin Palais de Tokyosta.

CCartissa on kunnianhimoinen kansainvälinen näyttelyohjelma: paraikaa esillä on islantilaisen Ragnar Kjartanssonin kaksi upeasti installoitua kokonaisuutta Scenes from Western Culture (2015) ja A Lot of Sorrow (2013).

ccart3_taidematkustaja

Suurin näyttelyhalli on varattu Celeste Boursier-Mougenotin From here to ear v. 21 -teokselle, jossa on 44 elävää seeprapeippopariskuntaa. En suosittele lintukammoiselle –kaikki muille luvassa on ihmeellinen elämys. (Teosta ei muuten saanut kuvata – taiteilijan toiveesta). Sisäänkäynnillä sai vielä ripustaa toiveensa Yoko Onon toivomuspuuhun.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Myös Copenhagen Contemporary Artissa oli ihana myymälä – huolella valittua tanskalaista designia ja julkaisuja. Jäljelle jäi vain kysymys: miten ne sen tekee?

ccart2_taidematkustaja

ccart_taidematkustaja


Teoskuvat ylhäältä alas Charlottenborgista eteenpäin:

  • Carl Michael von Hausswolff ja Leif Elggren: The Kingdoms of Elgaland-Vargaland, installaatio, 2016.
  • Hito Steyerl: Factory of the Sun, installaatio, 2015.
  • Ragnar Kjartansson: A Lot of Sorrow, videoinstallaatio, 2013.
  • Yoko Ono: Wish Tree, installaatio.

Suomen Aino Aalto.

Näin itsenäisyyspäivän kynnyksellä on tapana muistella itsenäisyyden ajan suurmiehiä. Naisiakin – yhä useammin. Olkoon tämä kirjoitus omistettu yhdelle heistä.


Useita vuosia sitten kävin Aalto-säätiön arkistossa lukemassa kirjeenvaihtoa erääseen Alvar Aallon suunnittelemaan rakennuksen historiaan liittyen. Tarkoitukseni ei ollut tutkia maineikkaan arkkitehdin henkilöhistoriaa – sen ovat tehneet jo niin monet, lukuisissa julkaisuissa ja artikkeleissa.

aino-aaltoEn enää muista löysinkö mitään relevanttia omaan tutkimukseeni liittyen, mutta muistan, että kirjeenvaihdon joukossa oli yllättäen Alvar Aallon vaimon Aino Marsio-Aallon (1894–1949) poismenosta kertova lakoninen paperi: menehtynyt rintasyöpään vuonna 1949. En ollut siihen mennessä juurikaan pohtinut Aino Aallon elämää, kuten en liiemmmin Alvarinkaan, mutta arkistokäyntini jälkeen mietin usein Ainoa ja hänen elämäänsä miehensä rinnalla.

Aino palasi jälleen mieleeni, kun vierailin Alvar Aalto -museossa Jyväskylässä viikko sitten. Aiemmasta käynnistäni oli kulunut jo lähemmäs kymmenen vuotta, mutta perusnäyttely Alvar Aalto. Arkkitehti. ei ollut juurikaan muuttunut sitten viime näkemän.

Perusnäyttely on vuodelta 1998, eli miltei 20 vuotta vanha, ja aikansa kuva. Näyttely keskittyy paitsi Alvar Aallon arkitehtuuriin, myös muotoiluun. Lisäksi näyttelyssä sivutaan hänen henkilöhistoriaansa. Aallon molemmilla vaimoilla, Ainolla ja Elissa Aallolla, on tietysti oma roolinsa näyttelykertomuksessa, mutta kuten niin usein merkittävien miesten rinnalla, heidän oma kertomuksensa jää väkisinkin sivuosaan.

IMG_2879.JPG

Kaikille Aalto-faneille museo ja näyttely ovat erittäin suositeltava must-see-kohde, vaikka arkkitehtuurin ihmeet ja fantastisuus itsessään eivät tietenkään koskaan välity museonäyttelyssä samoin kuin itse kohteissa paikan päällä. Ja vaikka nautinkin tavattomasti museokäynnistä, jollain tavalla mieltä lämmitti ajatus myös siitä, että näyttely itsessään saattaa olla kohta historiaa.

img_2881

img_2882

img_2878

Jyväskylässä on käynnissä suuri kahden museon uudistus, sillä Alvar Aalto -museo ja Keski-Suomen museo saavat hienon (naisten suunnitteleman!) lisäosan, joka yhdistää nämä kaksi rakennusta toisiinsa. Rakennusprojektin osana myös museot uudistuvat. Vaikka Aino Aallolle on jo olemassa leivos, hänen elämäntyöstään on tehty näyttelyitä ja kirjoitettu New York Timesissa, hänen tarinansa on kuitenkin suomalaisille varsin tuntematon. Kun museon perusnäyttely toivottavasti uudistuu, olen varma, että näyttelyn tekijät kohtelevat Aino Marsio-Aaltoa Alvar Aallon kumppanina eri lailla kuin vielä kaksikymmentä vuotta sitten: ei niinkään vaimona, vaan ennen kaikkea arkkitehtina, muotoilijana ja Artekin toimitusjohtajana.alvar-aalto-museo-myymala

Loppuun vielä pieni vinkki Alvar Aalto -museossa kävijälle: museon näyttelyt ja erinomaisen museokaupan koluttuasi istahda kahville tai lounaalle museon mainioon ravintolaan. Kahvilan ikkunasta näet pienen sinisen talon, jonka yläkertaa Aino ja Alvar Aalto asuivat kihlauduttuaan.

aalto_talo_taidematkustaja


Aino Aallon kuva: kuvaaja tuntematon. http://www.blf.fi/artiklar/foton/1386.jpg