Meidän kuvamme.

Kuten viime viikolla kirjoitin, hyvä vuosi alkaa hyvällä näyttelyllä: Kehonkuva Wäinö Aaltosen museossa Turussa on juuri sellainen.

kehonkuvat-ruscica-pelkki

niinatervo-kehonkuvat

Kuraattori Piia Oksanen on luonut WAMiin herkän ja ehjän kokonaisuuden, jossa ei ole tippaakaan ylimääräistä. Teokset on installoitu museoon upeasti, esimerkkeinä ylläolevat Sini Pelkin ja Jani Ruscican Screen Test (For a Living Sculpture) ja Niina Tervon Slow Slow, its fingers gently grasping. En muista nähneeni WAMissa yhtä vaikuttavaa näyttelyä viimeiseen kymmeneen vuoteen.

Mukana on yksitoista suomalaista nykytaiteilijaa. Paitsi video- ja valokuvateoksia, installaatioita ja kuvanveistotaidetta, näyttelytiloissa on nähty myös tanssiteoksia. Kaiken ytimessä on kehollinen kokemus ja sen esittämisen käytännöt. Näyttelyn yhteyteen Oksanen on toimittanut haastattelumateriaalia ja syventävän esseen sisältävän mainio näyttelyluettelon, jonka saa näyttelystä mukaansa.

kehonkuvat-reinhardt

Kenelle näyttely sitten sopii erityisesti? Kaikille omaa kehollisuuttaan, seksuaalisuuttaan, pukeutumistaan, maskuliinisuuttaan tai feminiinisyyttään pohtineille. Eli kaikille meille. Erityisen lämpimästi näyttelyä voi suositella teineille ja teinien vanhemmille. Erityisesti Iiu Susirajan, Aurora Reinhardtin ja Artor Jesus Inkerön teokset kouraisevat pintaa syvemmältä.

Näyttökuva 2018-1-2 kello 11.15.56

Artor Jesus Inkerö näyttelykatalogissa.

Kehonkuva on avoinna vain 14. tammikuuta saakka, joten suosittelen pikavisiittiä Turkuun. 13. tammikuuta museossa nähdään vielä Masi Tiittan ja Anna Torkkelin tanssiteos.

Samaan Turku-käyntiin kannattaa mahduttaa myös 8. Turku Biennaali, josta kirjoitan vielä erikseen.


Ps. Onko WAMin aulassa lisätty valaistusta, vai loistaako Wäinö Aaltosen Suomen neito menneen juhlavuoden kunniaksi muuten vaan entistäkin upeammin? Kertokaa, jos tiedätte.

Mainokset

Syksyn näyttely- ja museotärpit

Mukavaa elokuun puoltaväliä! Kesä- ja heinäkuu hurahtivat ohi hurjan nopsaan – lomailu blogistakin kävi kuin varkain. Uskotteko, jos sanon etten ole pitkään aikaan pitänyt yhtä pitkää näyttelyvisiittitaukoa kuin kesällä? Nyt on siis hyvä tsekkailla hieman syksyn näyttely- ja museotarjontaa.

Valokuvataiteen museo – Francesca Woodman: On Being an Angel

Francesca-Woodman,-Untitled,-Rome,-Italy,-1977–78-©-George-and-Betty-Woodman_web

Valokuvataiteen museossa Kaapelitehtaalla nähdään yhdysvaltalaisen Francesca Woodmanin (1958–1981) mustavalkoisia kuvia. Woodmanin tuotannolle tyypilliset ympäristöönsä sulautuvat, usein alastomat, naishahmot ovat intiimiydessään kiehtovia. Näyttely herättänee keskustelua sukupuolesta ja identiteetistä – ensimmäisen omakuvansa Woodman otti 13-vuotiaana.

On Being an Angel Valokuvataiteen museossa 24. elokuuta – 15. lokakuuta

 

Galleria Sinne – Tuomas A. Laitinen: Thermoscene

thermoscene tuomas a laitinen galleria sinne

Tänään torstaina Galleria Sinnessä Helsingin Isolla Roobertinkadulla avataan Tuomas A. Laitisen kokonaisuus, joka oli aiemmin tänä vuonna esillä Berliinissä. Jos et ole vielä kuullut Laitisesta niin viimeistään nyt kannattaa laittaa  nimi muistiin: Thermoscene on nimittäin ajan hermolla. Lämmön ja energian käsitteiden pohtiminen nykytaiteen keinoin tuo kiinnostavan näkökulman sille, miten voisimme asua ja elää tulevaisuudessa.

Thermoscene Sinnessä 18. elokuuta – 1. lokakuuta

Virka-galleria – Silta – Terveisiä kahdesta tasavallasta

marja helander

Kuinka moni teistä on käynyt Virka-galleriassa? Ei ihme, jos paikka on jäänyt vieraaksi: gallerian nimi on kieltämättä aika paperinmakuinen ja sijaintikin vähän hassu: Helsingin kaupungintalon aula. Lokakuussa sinne kannattanee kuitenkin piipahtaa, nimittäin näyttely Silta – terveisiä kahdesta tasavallasta kuulostaa käymisen arvoiselta..

Näyttelyssä nimittäin saa ensi-iltansa Marja Helanderin uusi lyhytelokuva, joka nostaa esille kysymyksen Saamenmaan omistusoikeudesta. Kesällä Turun Aboa Vetus & Ars Nova -museossa vierailleet muistavat varmasti Helanderin mainion Dolastallat – Tulistella -teoksen absurdin kahvihetken. Lisää Helanderin teoksesta voit lukea YLEn jutusta.

Silta – terveisiä kahdesta tasavallasta Virka-galleriassa 13. lokakuuta 2017 – 25. helmikuuta 2018

8. Turku Biennaali

TB17

Nykytaiteen Turku Biennaali on siirtynyt kesäkaudesta talvikaudelle, ja muutos lupaa  hyvää. Näyttely toteutetaan yhteistyössä Turun Taiteilijaseuran kanssa, mikä toivottavasti lisää biennaalin näkyvyyttä paikallisesti, ja tuo entistä enemmän turkulaisia kävijöitä näyttelyihin. Tällä kertaa biennaalilla ei näyttäisi olevan varsinaista teemaa, mikä toivottavasti kannustaa taiteilijoita olemaan juuri tässä ajassa kiinni.

Kaikki näyttelyn teokset ovat uusia ja mukana on monia suomalaisen nykytaiteen jo tuttuja, mutta myös vähän uudempia nimiä. Itse odotan mielenkiinnolla erityisesti Pekka Niskasen, Anna Estarriolan ja Anssi Pulkkisen teoksia.

8. Turku Biennaali Aboa Vetus & Ars Nova -museossa ja Galleria Å:ssa 17. marraskuuta alkaen

Wäinö Aaltosen museo: Kehonkuva

artor jesus inkero justin

WAMissa on jälleen kiinnostavaa näyttelyohjelmaa Jacob Hashimoton suuren suosion savuttaneen näyttelynkin jälkeen. Kehonkuva-näyttelyssä pohditaan kehollista kokemista omassa ajassamme.

Ruumiillisuutta hyvinkin keskeisesti tuotannossaan käsitelleet Iiu Susiraja ja Artor Jesus Inkerö kuuluvat lähes itsestään selvästi näyttelyn taiteilijoihin, mutta jännittävää on myös nähdä lähinnä ajan ja paikan suhdetta tutkineen Jani Ruscican ja Sini Pelkin ajatuksia teemasta.

Kehonkuva Wäinö Aaltosen museossa 20. lokakuuta 2017 – 14. tammikuuta 2018

Ruiskumestarin talo Helsingin Kruununhaassa

- . N61302

1800-luvun alkupuolella pikkuporvariston kodiksi valmistunut Ruiskumestarin talo on avattu uudelleen korjauksen jälkeen. Käynti pikkumuseossa sopii hyvin vaikkapa lounastauon ohjelmaksi, jos työpisteen ääreltä kaipaa pientä kävelyä ja hengähdystaukoa. Helsingin taiteiden yönä 24. elokuuta ohjelmassa on siluetinleikkuuta – viimeisen kerran Sirkka Lekmanin tekemänä! Kaupunginmuseon blogista voit lukea lisää Ruiskumestarin talon viimeisestä asukkaasta.

Muumimuseo Tampereella

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämän kesän harvoihin museokäynteihin kuului Tampereen uusi Muumimuseo, josta laitoinkin kuvia Instagramiin. Museo tarjoaa varsinkin vähän vanhemmille muumien ystäville todellisen ihmemaan: Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän kolmiuotteiset muumikuvaelmat ovat vihdoinkin esillä ansaitsemallaan tavalla. Museossa on hyödynnetty myös nykytaiteilijoiden panosta: Hanna Vihriälän Pyrstötähti on luo fantastisen tunnelman alakertaan siirryttäessä ja Jarno Vesalan Hattivatti-seinä riemastutti parivuotiasta. Harmillisesti Vesalan Taikurin hattu ei toiminut vierailun aikaan.

Museon sijainti Tampere-talossa on valitettavasti aika ankea – mahdollisuus rakentaa mitä ihmeellisin muumimuseo on täysin hukattu. Muumimukista kaatunutta maitoa on kuitenkin turha surra – nautittavaa museossa riittää pitkäksikin aikaa. Juuri avautunut näyttely Tove Jansson ja muumit esittelee muun muassa animaatiotallenteen, johon on taltioitu Janssonin ensimmäinen teini-ikäisenä piirtämä muumihahmo.

Muumimuseo: Tove Jansson ja muumit 9. elokuuta alkaen


Kuvat:

Francesca Woodman: Untitled, Rome, Italy, 1977–78. © George and Betty Woodman. Valokuvataiteen museo.
Tuomas A. Latinen: Thermoscene. Galleria Sinne.
Marja Helander (kuvalaina https://yle.fi/uutiset/3-7699144)
8. Turku Biennaali
Artor Jesus Inkero: Justin (2016)
Ruiskumestarin talo. Kuva Kari Hakli, 1974.
Hanna Vihriälä: Pyrstötahti. Kuva Taidematkustaja-blogi.

Galleriakierros Turussa.

Kävin Turussa joulun välipäivinä ja varastin itselleni pienen hetken, jolloin piipahdin upouudessa Makasiini Contemporary -galleriassa. Koska aikaa ennen junaa ja Helsinkiin kiiruhtamista olikin enemmän kuin ajattelin, ehdin käydä samalla reissulla myös Galleria Harmaassa (sekin uudehko tila) sekä Titanikissa. Kävellessäni jokirantaa pohdin, miten kiva galleriakaupunki Turusta oikeastaan onkaan tullut.

Tässä siis vinkkinä nykytaiteen ystävälle pieni galleriakierros Turkuun, johon tarvitset vain hieman aikaa (välimatkat ovat Turussa tunnetusti minimaaliset). Taidepäivän voi hyvin toteuttaa päiväreissuna Helsingistä tai Tampereelta – matkoineenkin se on aivan mahdollinen.

Gallerioihin on tietysti ilmainen sisäänpääsy, mutta olen poiminut mukaan kaksi museota, joissa on nykytaiteen näyttelytilat: Aboa Vetus & Ars Novan Takkahuoneen sekä Turun taidemuseon Studion & Pimiön. Museoihin on tietysti normaalit sisäänpääsymaksut tai  Museokortin vilautus!
galleriakierros_turku_taidematkustaja
Kierroksen voit aloittaa näppärästi juuri Makasiini Contemporarysta Tuomiokorkon takaa. Galleriatila on mielettömän hieno: suuret ikkunat päästävät valoa sisään katutason korkeaan näyttelytilaan. Muutaman rappusen päässä on pienempi näyttelytila, ilmeisesti Studioksi kutsuttu.
makasiini-contemporary_taidematkustaja
Meininki on kansainvälistä eikä häviä tippaakaan pääkaupunkiseudun kaupallisille gallerioille: verkkosivut ovat vimpan päälle, englanniksi ja tieto löytyy näppärästi, joskaan kirjoitushetkellä sivuilla ei ole mainintaa kevään tulevasta ohjelmasta muuten kuin seuraavan näyttelyn osalta: 14. tammikuuta avautuvat Viljami Heinosen ja Jenni Vakkilaisen näyttelyt.

Makasiini Contemporary, Tuomiokirkonkatu 6.


Seuraavaksi matkaa voi jatkaa kirkon ohi Vanhalle suurtorille. Aivan Brinkkalan talon kuuluisan parvekkeen vierestä pääsee Vanhan suurtorin gallerioihin, joita ylläpitää Turun museokeskus. Näistä Galleria Harmaa on kiinnostavin. Harmaan näyttelyohjelma keskittyy mediataiteeseen – ja ainakin ensimmäisen vuoden ohjelman perusteella nuorempiin taiteilijoihin.

galleria-harmaa_taidematkustaja

13. tammikuuta lähtien Galleria Harmaassa on esillä mainion Anna Estarriollan Reincarnation Failure, joka ehdottomasti kannattaa tsekata. Kevään muita tulevia näyttelyitä taiteilijoita ovat muun muassa Eero Merimaa ja Sara Pathirane.

Galleria Harmaa, Vanha suurtori 3.


Suurtorilta eteenpäin  valittavana on kaksi reittiä: jokirantaan tai keskiaikaista katulinjaa noudattelevaa Luostarin välikatua pitkin Aboa Vetus & Ars Nova -museolle.

Museon toiseen kerrokseen avattiin vuonna 2011 nykytaiteeseen keskittyvä Takkahuone-galleria, jossa on esillä pienempiä näyttelyitä. Erityistä on, että vuosittain näyttelyajan saa myös yksi museon taiteilijaresidenssissä ollut taiteilija. Takkahuone-galleria kuuluu museon sisäänpääsymaksuun, eli samalla kannattaa tietysti varata aikaa muillekin näyttelyille.

aboavetusarsnova-taidematkustaja
Kirjoitushetkellä esillä on Okko Pöyliön Vartiovuori – kahdeksanmetrinen lyijykynäpiirustus, joka ainakin itselleni tuo mieleen myös turkulaisen IC-98:n dystopiat. Maaliskuussa avautuu vuoden 2012 Nuoren taiteilijan Ari Pelkosen Remain a Stranger -näyttely, jonne graafikkona tunnettu Pelkonen tuo videoteoksen. Jännittävää!

Aboa Vetus & Ars Nova -museon Takkahuone, Itäinen Rantakatu 4–6.


Takkahuoneen jälkeen askel käy jokirantaa pitkin Kirjastosillan ohi Aurasillan kupeeseen ja Titanik-galleriaan. Titanikia ylläpitää perinteinen turkulainen taiteilijajärjestö Arte ry, ja se on toiminut aina 1980-luvun lopulta sinä hieman vaihtoehtoisempana, ihanasti räkäisempänä nykytaiteen tilana. Ei kannata hämmentyä mikäli galleria näyttää suljetulta, kuten edellisessä Sauli Sirviön näyttelyssä – rohkeasti sisään ja aistit auki.

titanik_galleria_turku_finland
Titanik-galleria, Itäinen Rantakatu 8.


Turun taiteilijaseuran Galleria Å:n näyttelytilat ovat pienen matkan päässä Titanikilta mäkeä ylös. Taiteilijajärjestön galleriana esillä on luonnollisesti varsin usein turkulaisten tai turkulaissyntyisten taiteilijoiden näyttelyitä. Koska Turussa on edelleen toimiva Taideakatemia, on keväisin Turun gallerioissa kavalkadi sieltä valmistuvien taiteilijoiden lopputyönäyttelyitä. Niin myös tänä keväänä Å:ssa, kahden taiteilijan verran.

galleria_a%cc%8a
Galleria Å, Kaskenkatu 1.


Å:sta voi vihdoin ottaa suunnan joen toiselle rannalle ja piipahtaa välikaffella vaikkapa pariisilaishenkisessä Cafe Artissa, josta saa (jo ennenkin tässä blogissa maksutta mainostetut) kaupungin parhaat korvapuustit.

Kahvilla voi samalla keräillä voimia pieneen mäkietappiin: B-galleria sijaitsee Aninkaistenmäessä, ruutukaavan laidalla. Pieni, mutta tilaansa isompi B-galleria on taiteilijavetoinen tila, jonka ohelma on myös hieman vaihtoehtoisempaa Titanikin tavoin. Kannattaa kärkkyä myös tapahtumakalenteria, ainakin viime vuonna järjestettiin muun muassa hauska ”kierrätyshenkinen joulupakettityöpaja”.
b-galleria
B-galleria, Aninkaistenkatu 5.


Galleriakierroksen päätös vaatii vielä hieman kipuamista. Taidemuseonmäeltä Puolalanpuistosta voi samalla ihailla aitoturkulaista näkymää: keltaisten bussien vilinää Kauppatorin ympäristössä. Turun taidemuseoon, samoin kuin Aboa Vetus & Ars Novan Takkahuoneeseen, on museon pääsymaksu, mutta myös Taidemuseossa samalla rahalla voi luonnollisestä nähdä monta näyttelyä.

schjerfbeck_taidemuseo_taidematkustaja2

Nykytaiteeseen keskittvät Studio ja Pimiö tarjoavat yleensä aina jotain kiinnostavaa nähtävää: Studion ohjelma on kuluvana vuonna varsin naispainotteinen, Pimiössä sen esillä on nykypäivän miesenergiaa – itse aion nähdä ainakin MSL:n ja Jaakko Pallasvuon Bridge Over Troubled Water -teoksen, jossa ”Simon ja Garfunkel matkaavat ajassa etsien vastausta ilmastonmuutoksen aiheuttamaan, yhä kasvavaan suruun ja ahdistukseensa”.

Turun taidemuseo, Aurakatu 26.


Aikaa tähän kierrokseen kulunee noin parisen tuntia, enemmän tietysti, jos käyt myös museoiden muissa näyttelyissä. Täydellistä viikonlopputekemistä siis, vaikkapa tähän loppiaisen jälkeiseen viikonloppuun.

Kierrokseen valikoitujen gallerioiden lisäksi Turusta löytyy muitakin gallerioita – valokuvasta kiinnostuneet eivät tietenkään jätä välistä Valokuvakeskus Periä Wäinö Aaltosen museon yhteydessä ja grafiikkaostoksista innostuneille voi tietysti suunnitella Turun Taidegraafikoiden Joella-galleriaa, itsestään selvästi jokirannassa. (Tämä taipuminen on aina aiheuttanut ongelmia. Joellassa? Joella? Joellaan? Joellakseen? Turkulaiset toki tietävät, että Joellassa ja Joellaan.)

Kaikkein kattavin turkulaisten gallerioiden opas on TurkuART, jota on jaossa jokaisessa galleriassa, ja joka löytyy myös verkosta. Nappaa mukaan kun kierrät!


Titanikin kuva: Kotivalo, Wikimedia Commons.
Galleria Å:n ja B-gallerian kuvat: TurkuART-sivustolta.

Visiitti Tampereelle – miten käy Sara Hildénin?

Tampereen näyttelykesän hitti on kuulemma ollut Sara Hildénin taidemuseon Ron Mueck -näyttely. Eikä mikään ihme: suurikokoiset superrealistiset ihmisveistokset ovat ällistyttävän hienoja, jopa siinä määrin että niistä huokuva melankolia saattaa jäädä teknisen taituruuden jalkoihin.

mueck_taidematkustaja5mueck_taidematkustaja3mueck-taidematkustaja2mueck-taidematkustaja4mueck_taidematkustaja6mueck_taidematkustaja1

Mueck-käynnin yhteydessä jäin miettimään aiemmin kesällä lukemaani juttua Muumit pelastettiin Tampereella – miten käy Sara Hildénin taidemuseon?. En ole moneen vuoteen käynyt Sara Hildénissä kesällä; käyntini ovat sijoittuneet talviaikaan, jolloin Särkänniemi on ollut hiljainen. Museoon on ollut aina kiva mennä – ikkunoista avautuvat maisemat tuovat mieleen Tanskan Louisianan ja kahvilan kakut ovat ihania.

Tällä kertaa olin huvipuistohärdellissä pihalla kuin lumiukko: mistä sisään ja miten? Voiko Särkänniemen lipunmyyntijonon ohittaa? Onneksi mukana olevat paikallisoppaat puikkelehtivat sujuvasti ihmispaljoudessa. En ole aiemmin ajatellut, että sijainti on ongelma, mutta tällä kertaa aloin ymmärtää Ylen jutussakin esitettyjä pointteja.

Museon näyttelyohjelma on vahva ja yleisökin näyttää löytävän museon, ainakin Mueckin tapauksessa. Kesäkävijän kannalta museo on silti ikään kuin tungettuna huvipuiston perimmäiseen nurkkaan – poissa silmistä.

finlayson_taidematkustaja3
Tanya Akhmetgalieva: The Chrysalis Phase (2013)

Harmittelin jälleen junamatkalla Tampereen taidehallin TR1:n lopettamista. Taidehalli kun on ollut kätevästi matkan varrella Tampereen taidemuseoon. Tällä kertaa sain Twitterissä vinkin käydä kurkkaamassa Finlayson Art Area, nyt toista kertaa järjestetty kesänäyttely Finlaysonin tehdasalueella. Näyttely levittäytyy moneen eri tilaan, joten kartasta ja ystävällisestä infopisteen opastuksesta oli hyötyä.

Näyttelyn pääpaino on kotimaisessa nykytaiteessa, mutta molempina vuosina mukana on ollut myös kutsuttu ulkomainen taiteilija, tällä kertaa venäläinen tekstiilitaiteilija Tanya Akhmetgalieva, jolla ol näyttelyssä useampia suurikokoisia teoksia. Parhaiten mieleen jäi Minna Suoniemen videoteos Second Waltz vuodelta 2013, jossa vielä remontoimattoman Milavidan uusbarokkilinnan kauneus mykisti.

finlayson_taidematkustaja2
finlayson_taidematkustaja1

Tampereen kesäreissuun kuuluu tietysti myös Vuoden nuoren taiteilijan näyttely Tampereen taidemuseossa. Viime vuonna titteli oli Ville Anderssonin, tänä vuonna Reima Nevalaisen. Näyttelyhän nähdään myös Aboa Vetus & Ars Nova -museossa syksyllä.

Tampereen taidemuseon tilat sopivat hyvin Nevalaisen maalaustaiteelle. Joskus, varsinkin videotaiteen ollessa kyseessä, teoksia on selvästi vaikeampi saada installoitua niin että ne pääsisivät parhaimmalla mahdollisella tavalla esille. Tällä kertaa kuitenkin erinomainen näyttely ja ripustus – kiinnostavaa myös nähdä mihin suuntaan taiteilija jatkaa.

nevalainen_taidematkustaja1nevalainen_taidematkustaja2nevalainen_taidematkustaja3

Esillä

Finlayson Art Area 28. elokuuta asti.
Reima Nevalainen 11. syyskuuta asti.
Ron Mueck 16. lokakuuta asti.

Miksi rakastan museoita.

Tänään vietetään kansainvälistä museopäivää. Jälleen yksi päivä muiden joukossa, saatat ajatella. Kansainvälistä museopäivää on kuitenkin vietetty jo vuodesta 1977, ja sen tarkoituksena on lisätä tietoisuutta museoiden yhteiskunnallisesta merkityksestä. Lisää museopäivästä voit lukea täältä: http://icom.museum/activities/international-museum-day/

Kansainvälisenä museopäivänä onkin hyvä pohtia, miksi museot ovat niin kertakaikkisen mahtavia.

Tässä oma listani:

  1. Museot säilyttävät jotain sellaista, mikä muuten ei välttämättä säilyisi. (Ja niissä on oikeasti ihmisiä, jotka ajattelevat aktiivisesti näitä juttuja). Vai tallentaako, järjestääkö, digitoiko ja tuoko joku muu meidän kaikkien saataville verkkoon vanhoja suklaalevyjen etikettejä?

    E36 - 10121 . E36-10121

  2. Museoissa saa olla hiljaa. Ihana rauha. Kun ärsykkeet tulvivat taskuista ja joka paikasta nenän eteen, museoissa on yhä lupa keskittyä vain olemiseen. Vauhti hidastuu.
  3. Museoissa voi luuhata uupumukseen asti. (Ei enää yhtään hemmetin ruukkua tai pottaa!) Tämän jälkeen kahvi tai lasi kylmää valkkaria maistuu paremmalta kuin koskaan. (ks. kohta 4)syrakusa_taidematkustaja
  4. Museokahvilat ja -myymälät. Kaksi maailman ihaninta museokahvilaa: MOMAn ravintola ja Galleria Nazionale d’Arte Modernan terassi Roomassa. Ihanin museomyymälä on Moderna Museetin myymälä. Suomessa Aboa Vetus & Ars Nova -museon myymälä on PA-RAS.
    IMG_2478
  5. Museoissa saa ärsyyntyä. Ja kokea niin voimakkaan tunne-elämyksen, että voi tirauttaa kyyneleenkin.syrakusa2_taidematkustaja
  6. Museoissa on useimmiten ihana, avulias, huumorintajuinen henkilökunta ja hyvä asiakaspalvelu. Onhan se ihan paras paikka olla töissä.

Mitä sinä rakastat museoissa? Kerro kommenttiboksissa tai Twitterissä.


Kuvat:

Elanto Maito-suklaa, käärepaperi. Elanto, valmistaja. Öflund & Pettersson, painotalo. Helsingin kaupunginmuseo. https://hkm.finna.fi/elanto/

Kaksi alinta kuvaa: Museo Archeologico Regionale Paolo Orsi Siracusa.

 

 

 

 

 

Joulutunnelmaa näyttelystä: Nukkekoteja.

Jos loppuvuoden näyttelytarjonnasta pitäisi valita kaikkein jouluisin näyttely, olisi se ehdottomasti Turun Aboa Vetus & Ars Nova -museon Nukkekoteja-näyttely. Nukkekodit ovat äärimmäisen kiehtovia – vaikka ne nykyään mielletäänkin helposti lasten jutuiksi, kertovat vanhat nukkekodit paljon asumisen tavoista ja ideaaleista.

Näyttelyn nukkekodit tulevat Lontoon Victoria & Albert Museum of Childhoodista, jossa en ole koskaan itse vieraillut, mutta kohde on kiinnostanut pitkään. Ehkäpä seuraavalla Lontoon-visiitillä? On todella hienoa, että suomalaisissa kulttuurihistoriallisissa museoissa nähdään kunnianhimoisia näyttelykokonaisuuksia ulkomaisista kokoelmista – takana on usein vuosien työ järjestelyjä, sopimista ja tutkimusta.

Aboa Vetus & Ars Nova -museon verkkosivut kertovat, että Turun-näyttelyssä vanhimmat nukkekodit ovat vuodelta 1712 ja uusin vuodelta 2001. Kurkatkaapa kuvia verkkosivuilla, näyttelyn uusin nukkekoti (Kaleidoscope House) on aika huikea!

Näyttely avautuu 27. marraskuuta ja on avoinna huhtikuuhun 2016 saakka. Museo on avoinna joulun välipäivinä, myös Tapaninpäivänä klo 11–19, mikä tekee näyttelystä oivan käyntikohteen vaikkapa koko perheelle, kun kotona alkavat seinät kaatua päälle.

Näyttelyn kyydittäjäksi nukkekotifaneille voin suositella Jessie Burtonin The Miniaturist -romaania. Löyhästi historiallisiin henkilöihin nojaava, hieman jännärimäinenkin tarina sijoittuu 1600-luvun lopun Amsterdamiin. Kirjan päähenkilön Petronella Oortmanin parimetrinen nukkekoti on muuten nähtävillä Rijksmusemissa.

IMG_0613.jpg

BK-NM-1010

Kuva: Rijksmuseum.

Syksyn näyttelytärpit: Varsinais-Suomi.

Laura Konttinen: sland with no memory, 2014 pigmenttivedos.

Vietin aamupäiväni tarkastellen syksyn näyttelytarjontaa pääkaupunkiseudun ulkopuolella ja ilhaduin: paljon hyviä juttuja tulossa. Koska en voi enkä halua paeta Turku-rakkauttani, keskityn tässä postauksessa erityisesti Varsinais-Suomen näyttelytarjontaan. Pääkaupunkiseudun näyttelytärpit syksylle voit tsekata tästä postauksesta.

Museot

Taidemuseon Studio ja Pimiö kannattaa tsekata aina museossa käydessään. Pimiössä esillä on nykytaidetta kansainvälisiltä nimiltä, syksyllä Turner Prize -voittaja Elizabeth Pricen jo hieman vanhempi teos User Group Disco (2009).

Jouna Karsin teokset ovat usein ryhmänäyttelyiden herkkua – nyt taiteilijalla on riemukseni koko Studio yksin käytössään.

Näyttelyt esillä 9. lokakuuta–22. marraskuuta.

Verkkosivujen mukaan luvassa on aavemaisia tunnelmia ja sehän vain passaa syksyllä. Lisäksi esillä Ville Anderssonin Vuoden nuori taiteilija -näyttely sekä jouluherkkuna nukkekoteja Lontoon Victoria & Albert Museum of Childhoodin kokoelmista. Ei nykytaidetta, mutta silti ihanaa.

Juhana Moisanderin näyttely avautuu 27. marraskuuta.

Nimistä päätellen superkiinnostava katsaus suomalaisen nykytaiteen tilaan: Erno Enkenberg, Sami Havia, Pauliina Kaasalainen, Laura Konttinen, Teemu Korpela, Sampo Malin, Niina Mantsinen, aKaroliina Paappa, Sami Parkkinen, Tiina Pyykkinen, Maria Teeri & Janne Nabb, Taneli Rautiainen, Bita Razavi ja Camilla Vuorenmaa. Näyttely on ollut kesän ajan esillä Bury Art Museumissa Manchesterissa.

Muistakaa ystävät Salon taidemuseo; junallakin pääsee kätevästi niin Helsingistä kuin Turusta melkein ovelle. Näyttely esillä 17. lokakuuta 2015–17. tammikuuta 2016.

Galleriat

Gallerioiden osalta haluaisin vinkata tekemään galleriakierroksen Turussa NYT. Vielä nimittäin ehdit seuraaviin:

Tapahtumat

New Performance Turku -festivaali on jo neljännen kerran järjestettävä kansainvälinen performanssifestivaali Turussa. Tapahtumissa kannattaa käydä ennakkoluulottomasti vaikkei tunnistaisi yhtään nimeä ohjelmasta. Jos ei muuta, niin ainakin kannattaa käydä tsekkaamassa Antti Laitisen Armour-performanssi Vartiovuorella. Laitisen työskentelyä on hauska seurata.

Festivaalin tapahtumat eri puolilla Turkua 28. syyskuuta– 4. lokakuuta.

Kuva: Laura Konttinen: Island with no memory, 2014. Pigmenttivedos. Näyttely New Narrative and Reader – Kuvan uudet tarinat, Salon taidemuseo.

Museo, with love.

Taisi olla aikoinaan Museoliiton Seppo Honkanen (@honkanen), joka veisteli, että jossain kohtaa museon seinässä olisi tosiaan hyvä lukea sana museo. Olin kahvilla Turun Cafe Artissa (Suomen parhaat korvapuustit!) ja katselin Aurajoelle. Pystyin lukemaan sanan museo, kolmella kielellä, joen toiselta rannalta. Jos olisin turisti tai muuten Turussa ensimmäistä kertaa, tietäisin minne mennä. Aboa Vetus & Ars Nova