Kesä Aallon kanssa.

Hesarin Jaakko Lyytinen kirjoitti jokin aika sitten Alvar Aallon arkkitehtuuriperinnön alihyödyntämisestä Suomen matkailussa. Luekiessani tekstiä en voinut muuta kuin nyökytellä: juuri näin. (paitsi mitä tulee Paavo Lipposeen – miksi joka kerta juuri lipposka kaivetaan naftaliinista, kun tarvitaan joku arkkitehtuuriin intohimoisesti suhtautuva?).

Rakastan Aallon arkkitehtuuria. Kaikkein eniten rakastan yksityiskoteja. Villa Mairea on itkettävän ihana! Maison Louis Carréssa Pariisin lähellä vierailin anoppini kanssa taksilla. Muuratsalon koetalossa en ole käynyt, mutta jo pelkkä valokuva tiiliseinän erilaisista limityksistä aiheuttaa kylmiä väreitä. Olen tosifani.

img_2881

Samalla minusta tuntuu hieman nololta myöntää fanittavani Aaltoa. Menneen maailman miestä, joka eli aikana jolloin miehet hallitsivat arkkitehtuurin kenttää ja vaimot puuhastelivat astioiden ja tekstiilien parissa. Onneksi viime aikoina myös Aallon vaimojen osuutta hänen töihinsä on alettu huomioida (en varmastikaan ollut ainoa, joka tunsi kuvotusta, kun luki lehdestä, miten Elissa Aaltoa oltiin kohdeltu Finlandia-talo-casessa).

Itselleni vierailut Aallon kohteissa ovat olleet kuin pieniä seikkailuja, suurelta osin sen vuoksi, että autottomana vierailuja on aina pitänyt suunnitella hyvin etukäteen, hankkia vuokra-auto tai lyöttäytyä ryhmän mukaan.  Olisi fantastista, jos aukioloajat, opastetut kierrokset ja parhaat tavat päästä paikalle (mieluiten julkisilla kulkuneuvoilla) ilmoitettaisiin yhdessä paikassa, ja kohteeseen pääsisi edes kerran viikossa bussikuljetuksella vaikkapa lähimmältä rautatieasemalta.

Toiveeni saattaa olla ihan pian askeleen lähempänä, kun uusi Visit Alvar Aalto -verkkosivusto avautuu (ilmeisesti jo 24. toukokuuta!), ja reissujen suunnittelu toivottavasti helpottuu. Omat odotukseni ovat palvelun suhteen erittäin korkealla! Toivon, että sivusto olisi visuaalisesti upea, tieto olisi helposti löydettävissä ja kuvat arkkitehtuurista juuri niin hienoja kun ne parhaimmillaan voivat olla. Julkistankin tulevan kesän Kesäksi Aallon kanssa! 

Oma top 3 still to see -listani Aalto-kohteista on:

  1. Muuratsalon koetalo Keski-Suomessa
  2. Lieksan Mätäsvaara
  3. Sunilan tehdasalue Kotkassa

alvar-aalto-muuratsalon-koetalo-muuratsalo-experimental-house-2-kuvaaja-janina-kastikainen-988x659

matasvaara aalto

sunila aalto

Jos (ja kun!) jokin näistä haaveista toteutuu tulevana kesänä, lupaan raportoida siitä myös täällä blogissa (ja –tadaa!– itse lanseeraamallani hashtagilla #aaltokesä2018!)

Aalto on ajankohtainen jälleen ensi viikolla, kun Venetsiassa avautuu arkkitehtuuribiennaali. Suomi on biennaalissa esillä hienolla kirjastoarkkitehtuurillamme (paras idea ikinä!), mutta paikan päällä voi kokea myös Aallon arkkitehtuuria: Suomen paviljonki on Venetsian ainoita puisia rakennuksia ja modernistinen pieni helmi pensaiden keskellä Giardini-puistossa.

IMG_1662

Hyvä arkkitehtuuri on itselleni paitsi visuaalinen, myös tuntoaistin sävyttämä rakkauden kohde. Voimakas materiaalintuntu (puu, luonnonkivi, kaakeli) on itselleni tärkeää Aallon arkkitehtuuriperinnössä. Ensi viikolla lähden Venetsiaan ja lupaan (salaa) kokeilla paljasta jalkaani paviljongin ihanan viileää kivilattiaa vasten. Millainen on sinun tuleva kesäsi, #aaltokesä2018?


Kuvat top3-listauksessa ylhäältä: alvaraalto.fi-verkkopalvelu; Yle / Pasi Peiponen; Yle / Miina Sillanpää.

 

Mainokset

Helmikuu Roomassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Täällä on ollut todella kylmää”, varoittaa taksikuski astuessamme lentokentältä ulos. Tunnen illan lempeän viileyden poskillani ja päädyn myötäilemään häntä, vaikka mieleni tekee sanoa, että keli hipoo täydellisyyttä.

Olen ollut Roomassa keväällä, kesällä, syksyllä ja talvella. Olen tuntenut hikistä tungosahdistusta elokuisessa Vatikaanissa satojen muiden turistien kanssa, olen palellut joulukuun sateissa kengät märkänä. Ja olen lopulta päätynyt siihen, että helmikuun loppu on täydellisin aika matkustaa ainoaan oikeaan ikuiseen kaupunkiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERARoomaa todella edelleen sanotaan ikuiseksi kaupungiksi, mutta mikä oikeastaan on ikuista? Vuosi toisensa jälkeen kiinnitän enemmän ja enemmän huomiota repsottaviin katukiviin ja kuoppiin teissä. Kaupunki rapistuu, kivi kiveltä. Ehkä ikuista on tunnelma.

Roomassa ei tarjoilla avokadotoasteja tai chiakulhoja joka toisessa kadunkulmassa. Siellä ei ole Starbuckseja, toimivaa metroa, suurimpia ketjuliikkeitä tai museobrändejä. Kun eurooppalaiset suurkaupungit tuntuvat muuttuvat yhä enemmän toistensa kaltaisiksi, on Rooma omanlaisensa.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aivan erityisen ihana Rooma on lasten kanssa matkustettaessa. Sen, minkä kaupunki menettää käytännöllisyydessään, sen se voittaa ystävällisyydellään. Lapset huomioidaan, heille puhutaan ja heitä hemmotellaan. Joka paikasta saa jäätelöä ja mehukkaita appelsiineja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitkä sitten ovat suosikkipaikkojani? Borghesen puisto ja sen mainiot museot, erityisesti Galleria Nazionale dell’Arte Moderna. Ravintola Maccheroni Pantheonin kulmilla. Näkymä Villa Lantesta. Se pieni leipomo Trasteveren Via del Morolla, josta saa suklaahippukeksejä ja ässiä. Portugalilaisten katu, Via dei Portoghesi lähellä Piazza del Popoloa. Ei-katolisten hautausmaa Testacciossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Ehkä näemme jälleen”, whatsappaa asuntomme omistaja lähtiessämme. ”Varmasti”, vastaan viimeistä suklaahippukeksin murusia pyyhkiessäni.

Suomen Aino Aalto.

Näin itsenäisyyspäivän kynnyksellä on tapana muistella itsenäisyyden ajan suurmiehiä. Naisiakin – yhä useammin. Olkoon tämä kirjoitus omistettu yhdelle heistä.


Useita vuosia sitten kävin Aalto-säätiön arkistossa lukemassa kirjeenvaihtoa erääseen Alvar Aallon suunnittelemaan rakennuksen historiaan liittyen. Tarkoitukseni ei ollut tutkia maineikkaan arkkitehdin henkilöhistoriaa – sen ovat tehneet jo niin monet, lukuisissa julkaisuissa ja artikkeleissa.

aino-aaltoEn enää muista löysinkö mitään relevanttia omaan tutkimukseeni liittyen, mutta muistan, että kirjeenvaihdon joukossa oli yllättäen Alvar Aallon vaimon Aino Marsio-Aallon (1894–1949) poismenosta kertova lakoninen paperi: menehtynyt rintasyöpään vuonna 1949. En ollut siihen mennessä juurikaan pohtinut Aino Aallon elämää, kuten en liiemmmin Alvarinkaan, mutta arkistokäyntini jälkeen mietin usein Ainoa ja hänen elämäänsä miehensä rinnalla.

Aino palasi jälleen mieleeni, kun vierailin Alvar Aalto -museossa Jyväskylässä viikko sitten. Aiemmasta käynnistäni oli kulunut jo lähemmäs kymmenen vuotta, mutta perusnäyttely Alvar Aalto. Arkkitehti. ei ollut juurikaan muuttunut sitten viime näkemän.

Perusnäyttely on vuodelta 1998, eli miltei 20 vuotta vanha, ja aikansa kuva. Näyttely keskittyy paitsi Alvar Aallon arkitehtuuriin, myös muotoiluun. Lisäksi näyttelyssä sivutaan hänen henkilöhistoriaansa. Aallon molemmilla vaimoilla, Ainolla ja Elissa Aallolla, on tietysti oma roolinsa näyttelykertomuksessa, mutta kuten niin usein merkittävien miesten rinnalla, heidän oma kertomuksensa jää väkisinkin sivuosaan.

IMG_2879.JPG

Kaikille Aalto-faneille museo ja näyttely ovat erittäin suositeltava must-see-kohde, vaikka arkkitehtuurin ihmeet ja fantastisuus itsessään eivät tietenkään koskaan välity museonäyttelyssä samoin kuin itse kohteissa paikan päällä. Ja vaikka nautinkin tavattomasti museokäynnistä, jollain tavalla mieltä lämmitti ajatus myös siitä, että näyttely itsessään saattaa olla kohta historiaa.

img_2881

img_2882

img_2878

Jyväskylässä on käynnissä suuri kahden museon uudistus, sillä Alvar Aalto -museo ja Keski-Suomen museo saavat hienon (naisten suunnitteleman!) lisäosan, joka yhdistää nämä kaksi rakennusta toisiinsa. Rakennusprojektin osana myös museot uudistuvat. Vaikka Aino Aallolle on jo olemassa leivos, hänen elämäntyöstään on tehty näyttelyitä ja kirjoitettu New York Timesissa, hänen tarinansa on kuitenkin suomalaisille varsin tuntematon. Kun museon perusnäyttely toivottavasti uudistuu, olen varma, että näyttelyn tekijät kohtelevat Aino Marsio-Aaltoa Alvar Aallon kumppanina eri lailla kuin vielä kaksikymmentä vuotta sitten: ei niinkään vaimona, vaan ennen kaikkea arkkitehtina, muotoilijana ja Artekin toimitusjohtajana.alvar-aalto-museo-myymala

Loppuun vielä pieni vinkki Alvar Aalto -museossa kävijälle: museon näyttelyt ja erinomaisen museokaupan koluttuasi istahda kahville tai lounaalle museon mainioon ravintolaan. Kahvilan ikkunasta näet pienen sinisen talon, jonka yläkertaa Aino ja Alvar Aalto asuivat kihlauduttuaan.

aalto_talo_taidematkustaja


Aino Aallon kuva: kuvaaja tuntematon. http://www.blf.fi/artiklar/foton/1386.jpg

Syyspäivä Vallilassa.

Oletteko huomanneet miten ihanan kuulaat syyskelit ulkona on? Taidematkustaja kannustaa vahvasti harrastamaan lähimatkailua, tällä kertaa ulkoilmassa. Nämä syystunnelmat Helsingin Hermannista ja Vallilasta.

Vallila_taidematkustaja vallila2 vallila3 vallila4 vallila5 vallila6

Psst.

Helsingin Vallilassa on ihanista ihanin pikkukahvila, Kahvila Suvanto. Porkkanakakku on älyttömän hyvää ja kokonaisen aamiaisen herkkupuuroineen saa sopuhintaan. Suvanto löytyy osoitteesta Suvannontie 18, Helsinki.