Vuoden 2016 merkittävimmät.

Blogi on jo sen verran iäkäs, että olen ehtinyt tehdä vuosikatsauksen jo kerran aiemminkin. Nyt siis luvassa vuoden 2016 merkittävimmät ja kiinnostavimmat näyttelyt, museot ja muut jutut.

Vuoden paras museo

nordiskamuseet_taideamtkustaja7

Tänä vuonna on tullut reissattua hieman normaalia vähemmän, joten itselleni uusia museoita en ole nähnyt kovinkaan montaa. Yksi parhaista oli kuitenkin ehdottomasti Tukholman Nordiska Museet. Rakennus, näyttelyt, audio-opastus, myymälä – kaikki kohdallaan.

Tukholman historiallisissa museoissa on Nordiskan lisäksi juuri nyt kasa kiinnostavia erikoisnayttelyitä, joista lisää muun muassa Hesarissa.

Vuoden yllärit

niki-taidehalli-taidematkustaja2

Niki de Saint Phallen näyttely Taidehallissa. En olisi ikinä uskonut, että innostuisin juuri tästä näyttelystä niin paljon. Parasta: Nikin raitapaita, shooting-performanssi, Tarot-puisto.

aliceneel_taidematkustaja_1

Alice Neel Ateneumissa. Neelin elämä henkilökohtaisine vastoinkäymisineen kosketti ja maalausten intensiivisyys yllätti. Ihana näyttely, jota en harmikseni ehtinyt nähdä kuin kerran.

Vuoden ”täällä olisin voinut istua ikuisuuden” -hetki

schjerfbeck_taidemuseo_taidematkustaja8

Turun taidemuseo pääsee listalle tänäkin vuonna. Schjerfbeck-näyttelyssä oli ja on kaikki kohdallaan (avoinna vielä kuukauden verran, 29. tammikuuta asti!). Hiljaisuus-teemainen huone oli rakkautta heti.

Vuoden inspiroivin

ccart3_taidematkustaja

Kööpenhaminan uusi taidehalli Copenhagen Contemporary herätti pohtimaan, että miksei Helsingissäkin voisi olla jotain tällaista? Kaiken ei aina tarvitse olla pysyvää ja ikuista, vaan väliaikainenkin (en halua käyttää ryöstoviljeltyä pop-up-termiä) voi olla todella hieno juttu silloin, kun mukaan valitaan parhaat teokset kiinnostavimmilta kansainvälisiltä taiteilijoita.

Vuoden vaikuttavin

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ravennan mosaiikit. Olen halunnut nähdä Ravennan mosaiikit jo pienen ikuisuuden, vaikka totta puhuen ennen viime kesän retkeä ajattelin, että kyse on yhdestä kirkosta mosaiikkeineen – hieman Venetsian San Marcon tyyliin.

Mosaiikkeja on kuitenkin Ravennassa monessa basilikassa, mausoleumissa ja kastekappelissa ympäri kaupunkia. Niihin voi kätevästi ostaa yhteislipun, jonka mukana saa kartan. Aikaa kannattaa varata päivän verran.

Vuoden ihanin museokauppa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Löytyy myös Kööpenhaminasta. Ny Carlsbergs Glyptoteketin museokauppa oli valloittava: värit, tuotteet, kirjavalikoima – ennen kaikkea pienet yksityiskohdat hämmästyttivät. Museokaupan tehtävä on tuoda aina kaivattuja lisätuloja museolle, mikä ei ole ihan pieni eikä helppo juttu. Suomessakin valikoimaan ja esillepanoon on ilahduttavasti kiinnitetty huomiota viime vuosina. Lisää tällaista!


Vuoden aikana olen nähnyt lisäksi monta hienoa gallerianäyttelyä, joista olen jakanut kuvia lähinnä Instagramissa. Töihin palattuani en ole ehtinyt blogaamaan läheskään siihen tahtiin kun olisin toivonut, mutta some on auttanut – sinne olen tuutannut materiaalia aina kun mahdollista.

Tämän vuoden puolella aion nähdä vielä ainakin EMMA:n Nykyaikaa etsimässä -näyttelyn, joka päättyy jo 8. tammikuuta (kiire!). Heti tammikuussa suuntaan pienelle reissulle, joka toivottavasti tarjoaa ihania näyttelykokemuksia heti alkuvuoteen 2017! Vuoden kotimaisista näyttelytärpeistä vinkkailen jälleen ihan pian.

Olisi myös kiva kuulla mikä oli sinun huippuhetkesi taidevuonna 2016? Jaa se Taidematkustajan lukijoille Facebookissa, Twitterissä tai kommenttiboksissa.

Kiitos!

Mainokset

Suomen taiteen tarina.

Millainen on Suomen taiteen tarina ja mikä ihme oikeastaan on kansalliskokoelma? Tätä kysymystä olen pohtinut nyt parin viime kerran ajan Ateneumissa kaydessäni. Museossa on nimittäin esillä uusi kokoelmanäyttely, Suomen taiteen tarina, jossa esitellään Kansallisgallerian kokoelmaklassikoita. Näyttely ei kuitenkaan ole suomalaisten taiteilijoiden tarina, vaan mukana on myös kokoelmaan hankittuja, kansainvälisiä teoksia.

Olen sillä lailla häpeilemättömän konservatiivinen näyttelykävijä, että jos menen Lontoon National Galleryyn, odotan näkeväni Jan Van Eyckin Arnolfinien muotokuvan tai Turnerin meritaistelut. Satunnaisen matkailijan kannalta edelfeltit ja schjerfbeckit on hyvä pitää visusti esillä. Mutta entäs me suomalaiset taiteen kuluttajat, joiden kokoelma kansalliskokoelma on? Olisi hyvä, että yhteistä kulttuuriperintöämme esittelevästä näyttelystä tulisi jollain tapaa kohottunut olo.

kokoelma_ateneum_taidematkustaja

No siitähän tulee, ainakin minulle. Ripustus on upea ja näyttelylle on annettu kerrankin museon keskeisimmät tilat pääsalia myöten. Vaikka teemat ovatkin hieman ennalta arvattavia ja aika lailla perinteisiä (maisema, symbolismi, Kalevala…) niin näyttelystä ei silti tule taas nämä samat metsot ja Kullervot -fiilistä.

Näyttely avautui kahdessa osassa, ja viimein  myös modernin taiteen osuus on avoinna yleisölle. Nautin suuresti myös näyttelyn tästä puolesta ja olisin mielelläni katsonut teoksia vielä ainakin toiset kolme salia lisää. Ensimmäistä kertaa ymmärsin Aimo Kanervan maalausten hienouden ja omalaatuisen suomalaisen valon, jonka maalari on vanginnut. Ja Mauno Hartmanin Maamme-veistos, se oli järkyttävän upea. Näitä helmiä en kuvannut, mutta muutaman kuvan kuitenkin näyttelyn tästä osiosta nappasin:

ateneum_taidematkustajakain-tapper_ateneum_taidematkustajamether-borgstron_ateneum_taidematkustajayves-klein_ateneum_taidematkustaja

Keskustelua kokoelmiin päätyvistä teoksista on luultavasti käyty koko entisen Suomen Taideyhdistyksen, myöhemmän Valtion taidemuseon ja nykyisen Kansallisgallerian olemassaolon ajan. Nykytaiteen museossa Kiasmassa esillä oleva kokoelmateos, Jenni Hiltusen Grind, ja sen ympärillä vellova keskustelu osoittaa, että debattia on tarpeellista käydä edelleen. Nämä keissit ovat tietysti osa Suomen taiteen tarinaa – ja nykytaiteen teokset huomispäivän klassikoita.

Kirjoitan lähiaikoina vielä lisää ajatuksiani Kansallisgallerian kokoelmasta sekä tästä hienosta aineistojen avauksesta – sitä on odotettu.

Kuvatiedot ylhäältä alas
Yleiskuva Suomen taiteen tarina -näyttelystä / Kuva näyttelyssä olevasta videoteoskoosteesta / Kain Tapper: Valokiila (1967) / Ernst Mether-Borgström: Semafori (1968) / Yves Klein: Samothraken Nike, sininen (1968).

Syksyn näyttelytärpit pääkaupunkiseudulle.

web_Cadillac-Motel,-from-Niagara,-2005-Alec-Soth
Helsingin Sanomat listasi jo syksyn näyttelytärppejä jutussaan: Amedeo Modigliani Ateneumissa, Yayoi Kusama HAMissa ja Mona Hatoum Kiasmassa. Kaikki ehdottomasti näkemisen arvoisia.

Lisäksi jutussa mainitaan Kansallismuseon näyttely Renessanssi. Nyt! – Rafaelista Tizianiin – 1500-luvun maalauksia Italiasta, joka kiinnostavasti jatkaa Kansallismuseon (Italia-teemaista?) taidenäyttelylinjaa. Jaakko Heikkilän Venetsia-valokuvanäyttely oli kesän positiivisia näyttely-yllätyksiä.

Hesarin tärppien lisäksi Taidematkustaja aikoo ehtiä seuraaviin lupaavalta kuulostaviin näyttelyihin:

Museot

  • Alec Soth: Gathered Leaves

    Valokuvataiteen museossa 15. tammikuuta 2017 saakka.
    Viime viikolla avautunut näyttely on jo kerännyt mukavasti suitsutusta. Taiteilija on aktiivinen myös Instagramissa: @littlebrowmushroom

  • Nykyaikaa etsimässä

    EMMA Espoon modernin taiteen museossa 12. lokakuuta alkaen.
    Loisteliaan Rut Bryk -näyttelyn jälkeen EMMAssa suunnataan Olavi Paavolaisen jalanjäljille, tai ainakin inspiroidutaan Paavolaisen pohdinnoista ihmisen kokemuksesta modernissa maailmassa. Hieno kattaus nykytaiteilijoita, muiden muassa Berlinde de Bruyckere, Sasha Huber, Antti Laitinen, Elly Strik ja Akram Zaatari.

  • Lionel Smit: Kasvoja – Faces

    Didrichsenin taidemuseossa 9. syyskuuta alkaen.
    Eteläafrikkalaisen nykytaiteilijan näyttelyssä on esillä taiteilijan maalauksia ja veistoksia.

  • Takaisin Karjalaan – Caj Bremer Neuvosto-Karjalan runokylissä

    Gallen-Kallelan Museossa 10. syyskuuta alkaen.
    Valokuvaaja Caj Bremerin ja toimittaja Sakari Määttäsen Neuvosto-Karjalaan vuosina 1979–1982 tekemät matkat seurailivat 1800-luvulla samoilla poluilla tallanneiden Akseli Gallen-Kallelan ja I. K. Inhan jalanjäkiä. Kiinnostavaa on, että matkakertomus julkaistiin aikoinaan Hesarissa, jolloin monilla oli ensi kertaa mahdollisuus nähdä tunnelmia rajan takaisesta todellisuudesta matkailijoilta suljetuilta alueilta.

    (Tässä paikallaan tämän matkustajan pieni tunnustus: en ole koskaan käynyt Gallen-Kallelan Museossa Tarvaspäässä. Nyt viimeistään on aika).

Galleriat

Gallerioiden syksyn näyttelyohjelma vaikuttaa lupaavalta. Omassa kalenterissani ovat jo ainakin Karoliina Hellberg Galerie Anhavassa (27. lokakuuta alkaen), Susanna Majuri ja Sami Parkkinen Galleria Heinossa (3. syyskuuta ja 1. lokakuuta alkaen), Essi Kausalainen SICissä (10. syyskuuta alkaen), Hybrid Matters -ryhmänäyttely Forum Boxissa (24. marraskuuta alkaen) sekä Riikka Keränen ja Nabb+Teeri Ama Galleryssä (2. syyskuuta alkaen).

Erinomaisen kiinnostava (ja ajankohtainen) projekti on myös Terike Haapojan ja Laura Gustafssonin huomenna perjantaina avautuva Museum of Nonhumanity – Epäihmisyyden museo, joka tarkastelee eläimen ja ihmisen välistä rajanvetoa sekä sitä kenellä on oikeuksia. Näyttelyssä kysytään ketä voi kohdella resurssina, hyödykkeenä tai tuholaisena? Näyttely on avoinna Suvilahden Tiivistämössä 29. syyskuuta asti.

Ihanaa näyttelysyksyä! Palaan pian muun Suomen näyttelytärpeillä.

Kuva: Alec Soth: Cadillac Motel, from Niagara, 2005 © Alec Soth

Alice Neel Ateneumissa.

aliceneel_taidematkustaja_1

Alice Neelin näyttely Ateneumissa on eittämättä yksi kesän kiinnostavimpia. Toivon, että se on löytänyt yleisönsä, vaikka yhdysvaltalainen Neel varmasti onkin monille hieman tuntemattomampi nimi. Museon kolmannessa kerroksessa ei näin sunnuntaina kuitenkaan ollut liikaa tunkua – tunnelma oli hyvin rauhallinen ja museovieraat varsin keskittyneitä teoksiin.

Näyttelyssä on yli 70 Neelin maalausta, useimmat suurikokoisia muotokuvia. Neel kutsui itseään ”sielujen keräilijäksi”, ja lausahdus välittyy teoksista vahvasti. Mallit katsovat usein suoraan kohti ja katsetta on mahdotonta väistää. Yhä nykyäänkin monet, erityisesti Neelin perhettä ja läheisiä kuvaavat teokset, hätkähdyttävät.

Nais- ja lapsiaiheet ovat vahvasti läsnä näyttelyssä, ja äidin ja lapsen välistä suhdetta kuvataan useassa teoksessa suorasukaisesti, taustalla Neelin omat traagiset ja traumaattiset kokemukset.

aliceneel_taidematkustaja_3

aliceneel_taidematkustaja_4

Näyttely on käsikirjoitettu Neelin New Yorkin asuinpaikkojen mukaan: kaupunki värikkäine persoonineen on yksi sen päähenkilöistä. Mukaan on saatu myös muutama maisema. Jokaisesta maalauksesta on lyhyt tekstikuvaus, jossa kerrotaan mallista ja teoksen syntykontekstista lisää. Tekstien vuoksi näyttelylle kannattaakin varata aikaa; tekstien myötä näyttelyyn todella uppoutuu ja Neelin lähipiiri tulee tutuksi.

Näyttelyoppaassa mainitaan, että Neel inspiroitui useista pohjoiseurooppalaisista (mies-)taiteilijoista, kuten Oskar Kokoschkasta, Vincent van Goghista sekä Edvard Munchista, ja herrat mainitaankin teosten yhteydessä usein. Jossain kohtaa tämä saattaa hieman nyppiä – hienon naistaiteilijan näyttelyssä olisi hauskaa, jos kaanonilta saisi pienen hengähdystauon.

aliceneel_taidematkustaja_5

 

Omalla kohdallani näyttely menee eittämättä tämän vuoden suosikkeihin ja aionkin käydä näyttelyssä vielä uudemman kerran. Näyttely on esillä lokakuun alkuun asti. Erityiskiitos  kuvausmahdollisuudesta – kuvausoikeudet ovat joskus monimutkainen juttu, joten hienoa että tässä näyttelyssä sai kuvata vapaasti ilman salamaa.

Ilahduin myös kovasti kahden huoneen mininäyttelystä, jossa esitellään italialaista grafiikkaa ja suomalaisten naiskuvanveistäjien teoksia. Erityisesti Nina Ternon Kesä-niminen veistos on upea.

italiakokoelma_ateneum_taidematkustaja

PSST.

Kokoelmanäyttelyssä näytti olevan mukavasti porukkaa, mikä on kerrassaan mainio juttu. Kävin aiemmin kesällä myös siellä, juttua Kiasman ja Ateneumin kokoelmanäyttelyistä tulossa pian.

kokoelma_ateneum_taidematkustaja

 

 

Rodin ja Japanomania.

IMG_1119

Helmikuun harmaus ja hyvä seura ajoi minut Ateneumiin näyttelyvisiitille. Enkä ollut ainoa – liekö Hesarin ylistyskritiikki Japanomania-näyttelystä saanut väen liikenteeseen; museosalit olivat perjantaina keskipäivällä täynnä porukkaa.

Tällä kertaa innostuin enemmän Japanomaniasta, ehkä hieman odotusteni vastaisestikin. Tuntuu kuin Rodinin veistokset eivät olisi saaneet tarpeeksi happea – sen verran ahdasta alakerran näyttelysaleissa esillepano mielestäni oli. Kolmoskerroksen suuren ikkunan ääreen sijoitettu Ajattelija oli tietysti vaikuttava: katsoja pääsi aivan veistoksen ”iholle”, tarkastelemaan jättiläismäisiä käsiä ja ikonista asentoa.

Japanomania-näyttely on pitkän tutkimustyön tulosta ja jatkaa kierrokselle myös muihin pohjoismaihin. Ennen näyttelykäyntiä yritin palautella mieliini Anna Kortelaisen väitöskirjatutkimusta Albert Edelfeltin fantasmagoria: nainen, ”Japani”, tavaratalo, joka opiskeluaikoina sitä tenttiessäni tuntui sukellukselta uusiin, jännittäviin maailmoihin. Harmikseni vuodet ovat tehneet tehtävänsä, enkä enää pystynyt palauttamaan mieleeni tutkimuksen detaljeja, mutta näyttelyn teemat olivat sen ansiosta tuttuja.

Ateneumin näyttelyä varten tehty tutkimustyö näkyy tarkoissa ja erilaisia taiteilijoita esiin nostavissa teosvalinnoissa. Erityisen innoissani olin kuvakudoksista ja seinävaatteista sekä harmonia-teemaisen salin hienoista teosvalinnoista. Jo pelkkä salissa oleilu oli kummallisella tavalla rauhoittava kokemus.

Näyttelyjulkaisussa on varmasti avattu teemoja ja näyttelyä varten tehtyä tutkimusta enemmänkin seinätekstien ollessa varsin niukkoja. Julkaisuun – ja varsinkin harmonia-teemaan – aion tutustua seuraavalla näyttelykäynnillä paremmin, sillä näyttely kestää hyvinkin pari visiittiä.

Koska kummassakaan näyttelyssä ei saanut valokuvata, en valitettavasti voi tarjota tunnelmapaloja ripustuksesta. Näyttelyn verkkosivuilta löytyy kuitenkin hyviä kuvia teoksista.


Psst.

Avaan sivupalkkiin listan tämän vuoden Musekortti-käyttäytymisestäni. Näin voin vuoden lopuksi tarkastella kortin käyttöä ja vierailtuja näyttelyitä.

 

 

 

 

Vuoden merkittävimmät.

Sallinette, että palaan vielä vuoteen 2015, vaikka eletään jo helmikuuta. Pohdin viime vuotta – nähtyjä näyttelyitä, tehtyjä reissuja ja niiden herättämiä tunteita.

Vuoden riemastuttavin

Jaques Henri Lartigue Turun taidemuseossa. Mikä joie de vivre!  Ihana Riviera piristi keskellä ankeinta Suomen kesää. Uimahousut, aurinkolasit, Bibit ja Mimit. Olivatko kuvat todella mustavalkoisia? Mielessäni niissä paistaa Välimeren aurinko.

lartigue_chouvalton_taidematkustaja

Vuoden paras museo

Mauritshuis Haagissa. Hieno, ihmisen kokoinen museo, jolla ihan hurja kokoelma, muun muassa Vermeerin Tyttö ja helmikorvakoru sekä Het putterje, josta kirjoitin enemmän täällä. Kuten olen aiemminkin todennut, rakastan pieniä museoita joista selviää tunnissa ulos.

vermeer_taidematkustaja

Vuoden koskettavin

My East is Your West -näyttely Venetsian taidebiennaalissa. Shilpa Guptan ja Rashid Ranan yhteisnäyttely vanhassa venetsialaisessa palazzossa vei sydämen. Kuratoriaalinen konsepti yhdisti Intian ja Pakistanin, mutta itselleni mieleenpainuvinta oli yllättävä kohtaaminen toisella puolella maailmaa olevan pakistanilaisen perheen kanssa reaaliajassa, videoteoksen välityksellä.

my east is your west_taidematkustaja

Vuoden pisin jono

Anne Frank -museossa Amsterdamissa. Kaksi matkalaista ajatteli piipahtavansa vain kirjakauppaan – turha toive. Jono kiersi pitkälle kadulle ja kanaalinvartta pitkin, maaliskuussa. Millaistahan siellä on heinä-elokuun sesonkina?

Vuoden ajankohtaisin

Taidehallin Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen näyttely. Lue enemmän täältä.

kalleinen1_taidematkustaja

Vuoden kuumottavin

Pompeiji. Jos menee Napoliin, sitä ei voi väliin. Rauniokaupunki ylitti kaikki odotukset – joskin kävi myös voimille. Viimeisellä kolmanneksella raskaana pystyin suorittamaan vain arviolta yhden kolmanneksen koko kaupungista. Loppuaika oli meni huilatessa terassilla kylmä cokistölkki kädessä. Kiittelin itseäni, kun näin auringonpistoksista kärsivien, puskiin oksentelevien turistien hoippuvan pois alueelta.

napoli_taidematkustaja9


Kaiken kaikkiaan vuosi 2015 oli täynnä hienoja näyttely- ja museokokemuksia niin koti- kuin ulkomaillakin. Näkemättä jäi mm. Carol Raman näyttely EMMAssa – se harmittaa. Paljon jäi myös kirjaamatta blogiin, siitäkin syystä, että aloitin vasta kesällä. Pidin Venetsian biennaalin päänäyttelystä – se oli parempi kuin kahtena edellisvuonna. Cartier-Bressonin kävin katsomassa Ateneumissa kahdesti, mutta en kirjoittanut. Osaksi siksi että kuvaaminen näyttelytiloissa ei ollut sallittua, mikä tekee blogaamisesta vaikeampaa. Näyttely sinänsä oli kiinnostava ja runsas.

Mistä te piditte vuonna 2015?

Kaksi ylintä kuvaa:

Jacques Henri Lartigue: Chou Valton, Cap d’Antibes, 1932. Ministère de la Culture-France / AAJHL.
Johannes Vermeer: Meisje met de parel, n. 1665. Mauritshuis.

(edit 12.2. Lartique korjattu muotoon Lartigue – kiitos lukijalle!)

Näyttelyvuosi 2016: museot

ruscica-1024x469

Turha kiistää: odotan aina paljon uudelta näyttelyvuodelta. Selailen museoiden ja gallerioiden verkkosivut läpi hyvissä ajoin ja pohdin, mitä ainakin täytyy nähdä. Samalla mietin, olisiko mahdollista käydä katsomassa joku must-see-museo ulkomailla.

Alkuvuodesta 2016 odotan ainakin näitä:

Näyttelyt museoissa

  • Auguste Rodin Ateneumissa 5. helmikuuta–8. toukokuuta

    Rodin-museo puutarhoineen Pariisissa on yksi suosikkimuseoistani, vaikken erityisesti Rodinia muuten fanitakaan. Siellä teosten ja paikan saumaton yhdessäelo vain jotenkin viehättää. Hienoa, että Ateneum tuo Rodinin teoksia Suomeen ja tekee yhteistyötä Tukholman Nationalmuseetin kanssa.

  • Camilla Vuorenmaa Espoon EMMAssa, 10. helmikuuta–17.huhtikuuta

    Vuorenmaa voitti Suomen Taideakatemian palkinnon viime vuonna. Vuorenmaan jänniä puukaiverrustekniikalla toteutettuja teoksia on ollut esillä muun muassa Kööpenhaminassa, ja nyt on hyvä tilaisuus tsekata ne täällä Suomessa

  • Zabludowicz Collection Taidehallissa 19. maaliskuuta–24. huhtikuuta

    Zabludowiczin tila Sarvisalossa on avoinna yleisölle vain satunnaisesti. Onkin mielestäni hienoa, että Taidehallissa nähdään teoksia Sarvisalon residenssissä oleskelleilta nuorilta kansainvälisiltä nykytaiteilijoilta.

  • Vuoden nuori taiteilija Reima Nevalainen Tampereen taidemuseossa ja Aboa Vetus & Ars Novassa

    Kesäreissu Tamperelle on jo perinne. Olen muuten erityisen iloinen, että Vuoden nuori taiteilija -näyttelyt järjestetään jossain muualla kuin Helsingissä.

Jatkan listaani, kunhan museot päivittelevät verkkosivujaan kesänäyttelyiden osalta. Ainakin Turun taidemuseossa on melkeinpä takuuvarmasti kiinnostava näyttelyohjelmisto (nyt kevätkaudella jo Miikka Vaskolan näyttely). Amos Andersonilla ei ainakaan toistaiseksi näyttäisi olevan tulossa mitään nykytaiteen saralla. Uusi museohanke työllistänee amoslaisia varmasti varsin kiitettävästi.

Ekstraherkku: projektit


Kuva: Jani Ruscica: Conversation in Pieces, 2013. Kuva lainattu Kiasman verkkosivuilta.

 

 

Museo = nykypäivän katedraali?

Taidematkustaja viettää pienimuotoista kesälomaa reissaten ympäri Suomea, mutta onneksi reissunkin päällä ehtii Twitteriin: Ateneumin museonjohtaja Susanna Pettersson (@SusannaPetterss) linkkasi tililleen BBC Culturen jutun Why museums are the new churches, josta ainakin allekirjoittanut tunnisti itsensä.

Jutussa toimittaja Jason Farago kysyy ”who are these new churches’ parishioners, and what sort of worship is going on?”. On nimittäin niin, että yhä useammat suunnittelevat kaupunkilomansa museoiden, gallerioiden ja kulttuurinähtävyyksien mukaan, ja vielä useammin niin, että museoon mennään tietyn näyttelyn perässä. Matisse-näyttely Tate Modernissa saattaa hyvinkin olla riittävä syy tehdä viikonloppureissu Lontooseen tai uusittu Neues Museum on nyt vain kertakaikkiaan nähtävä.

Itse reissasin viime keväänä ystäväni kanssa Haagin Mauritshuisiin katsomaan Carel Fabritiuksen maalausta Het puttertje, Donna Tarttin kuuluisaksi tekemän romaanin, The Goldfinchin (Tikli), innostamana.

goldfinch_mauritshuis

Totuuden nimissä on sanottava, että vaikka maalaus on mitä hurmaavin, on Mauritshuisin kiistaton tähti kuitenkin edelleen Vermeerin Tyttö ja helmikorvakoru. Kaunokirjallsuus on tässä tapauksessa antanut mukavasti nostetta pienelle, hienolle kokoelmalle. Nykypäivän pyhiinvaellusreissu täytti odotukset – Mauritshuisin huolellisesti restauroidun rakennuksen ja kokoelman edessä oli varsin helppo huumailla. Ja kun kerta siellä päin oltiin, kuka nyt uusitun Rijksmuseumin tai Stedelijkin jättäisi välistä?

Amsterdam Rijksmuseum

Kuten Guggenheim Helsinki -projektin tapauksessa on nähty, uudet museohankkeet nojaavat vahvasti arkkitehtuuriin, kuten Faragokin argumentoi. Mutta ilman hyviä sisältöjä upeinkin rakennus jää ontoksi kuoreksi. Ja vaikka museon kokoelma olisi kuinka hieno, huonosti kuratoitu näyttely jättää kävijän kylmäksi. Palvonta onnistuu vain, jos seurakuntalainen on vakuuttunut sisällöistä ja sanomasta.

Omalla listallani seuraavia pakko-nähdä-kohteita voisivat olla ainakin New Yorkin uusi Whitney-museo, edellisessä postauksessa mainittu Tenement Museum sekä Tallinnan Lennusadam, jonne en ole vieläkään ehtinyt.

Lähimaastosta vinkkaan kuitenkin kolme oivallista kohdetta reilun kilometrin säteellä, mikäli kesäreissu suuntautuu Turkuun: Turun taidemuseon Riviera-näyttelyn, Aboa Vetus & Ars Novan Turku Biennaalin sekä Wäinö Aaltosen museon Heikki Marila -retrospektiivin. Erityisesti Marilan kahdeksanmetrisen, museon veistossalin itäseinälle ripustetun Viimeinen tuomio -maalauksen äärellä on hyvä pohtia vaikkapa niitä nykypäivän pyhiinvaeltajia.

Ylempi kuva: Carel Fabritius: Het Putterje, 1654. Kuva Mauritshuisin web-sivulta, josta kuvan saa ladata maksutta omaan, epäkaupalliseen käyttöön.