Art Helsinki -taidemessut ja some bloggaajan silmin.

taidemessut_taidematkustaja

Taidemessut ovat suomalaisen nykytaidefanin kannalta hieman kinkkinen juttu, sillä Suomessa ei yksinkertaisesti ole ollut suuria, kansainvälisestikin kiinnostavia taidemessuja. Monet suuret taidemessut ovat viime vuosina kasvattaneet ohjelmallista osiotaan: mukana on paitsi ammattilaisille järjestettyä erikoisohjelmaa, myös kaikille kävijöille avoimia keskusteluja tai tai non-profit-projekteja, kuten Frieze-taidemessujen paikkasidonnaiset teokset tai off-site-ohjelma. Erilaisten taidemessujen valtava määrä ja kilpailu kävijöistä pakottaa messut pohtimaan sisältöjä myös suurten yleisöjen silmin.

Sinänsä messukonsepti on kävijän kannalta mitä helpoin ja vertautuu tietysti kaikkiin muihin messuihin: ostat lipun ennakkoon tai ovelta, marssit sisään ja katsot taidetta. Messuosastot järjestäytyvät useimmiten gallerioittain. Eli jos olet liikenteessä esimerkiksi syksyllä Lontoossa Frieze-messujen aikaan tai Parisiissa Fiac-messujen aikaan, niin käy ihmeessä tsekkaamassa mitä taidemessuilla tapahtuu.

Myös Helsingissä on hyvä tilaisuus päästä fiilistelemään taidemessuja, sillä ensi syyskuussa järjestettävä Art Helsinki on profiloitumassa uudelleen kansainvälisen konseptin mukaisiksi taidemessuiksi. Habitaren kanssa yhtä aikaa järjestettävillä messuilla on myös kaikille kävijöille avointa kiinnostavaa keskusteluohjelmaa.

Tarkemman ohjelman löydät ArtHelsingin verkkosivuilta, mutta vinkkaan näin alustavasti, että keskiviikkona 7. syyskuuta nykytaiteesta ja somesta kiinnostuneiden  kannattaa höristää korviaan, sillä messuilla järjestetään Suomen taiteilijaseuran moderoima keskustelu nykytaiteesta sosiaalisessa mediassa. Eli jos esimerkiksi taidebloggaaminen tai museoissa ja näyttelyissä kuvaaminen, kuvien jako ja visuaalinen kulttuuri somessa ylipäätään koskettavat tai kiinnostavat, tule ihmeessä paikalle. Keskustelemassa itseni lisäksi ovat Kuvaston Tommi Nilsson sekä taiteilija Sami Havia.

Tämän jännittävän uutisen myötä toivotan kaikille ihanaa ja rentouttavaa juhannusta!

Mainokset

Vuosi ja viisikymmentä.

napoli_taidematkustaja_2015

Kun viestintävirasto ja muut tahot lähestyivät minua (ja blogiani) asiaankuuluvilla vuosimaksuilla, havahduin – blogihan täyttää kohta vuoden! Viidenkymmenen postauksen rajapyykkikin täyttyi juuri, eli alkuvaiheen epäilyistäni huolimatta olen näköjään jaksanut kirjoitella juttuja tasaista tahtia.

Onkin siis aika kysyä: mikä Taidematkustajan blogissa kiinnostaa eniten? Aion toki jatkaa kirjoittelua; olen edelleen varsin innoissani tästä kanavasta. Statistiikan perusteella teitä lukijoita kiinnostavat taiteen ostamiseen liittyvät jutut sekä ulkomaan reissuvinkit. Näitä on toki tulossa lisää. Huikatkaa meiliin, kommenttiboksiin tai Twitteriin, olen iloinen kaikista juttuehdotuksista!

Kuva Napolista, ajalta ennen blogia.

Kortinpurkutalkoot.

IMG_1539

”Minneköhän nämäkin kuvat on tallennettu?”, kysyi mieheni ja kanssamatkustajani muutama päivä sitten selaillessaan kameran sisältöä. ”Ööööö… ehkä jonnekin… tarkistan….”, vastasin epämääräisesti. Totuuden nimissä on sanottava, etten ollut ollenkaan varma oliko kuvia edes purettu kamerasta.

Muistikortinpurku, ehkäpä yksi ärsyttävimmistä hommista. Lomakuvia on usein liikaa, pahimmillaan useita satoja. En todellakaan kuulu niihin ihmisiin, jotka purkavat kameran muistikortin välittömästi, lajittelevat kuvat kansiohin, poistavat turhat ja käsittelevät parhaat niin, että jäljellä on 50 erinomaista kuvaa viikon lomareissulta. Pari vanhaa filmirullallista, eikös niin? Ainakin ennen ne riittivät hyvin.

Ja miksi juuri omat kuvat jäävätkin aina käsittelemättä? Olen neuvonut ja ohjeistanut sukulaisia ja ystäviä vastaavassa hommassa siinä määrin, että voisin alkaa vetää Muistikortilta kirjaksi -kursseja, joilla opeteltaisiin kansiointia, alkeellista kuvien käsittelyä, tekstittämistä ja kuvakirjan taittoa. Että vinkkinä vaan, jos kiinnostusta löytyy.

Sain kuitenkin tänä aamuna kansioitua koko kameran muistikortin, suuren kasan kuvia eri reissuilta. Joukossa oli aika monta kuvaa raunoista, veistoksista ja kissoista. Ja miten hienoja paikkoja on tullutkaan nähtyä viime vuosina! Urakan hyvänä puolena oli uppoutuminen kuviin määrin, että ajattelin tehdä pari juttua reissuvinkeistä. Viime kesän Napoli-postausta on luettu sen verran, että ehkäpä myös uudet reissupostaukset löytävät lukijansa. Kansiot auki, siis!

 

 

Vuoden merkittävimmät.

Sallinette, että palaan vielä vuoteen 2015, vaikka eletään jo helmikuuta. Pohdin viime vuotta – nähtyjä näyttelyitä, tehtyjä reissuja ja niiden herättämiä tunteita.

Vuoden riemastuttavin

Jaques Henri Lartigue Turun taidemuseossa. Mikä joie de vivre!  Ihana Riviera piristi keskellä ankeinta Suomen kesää. Uimahousut, aurinkolasit, Bibit ja Mimit. Olivatko kuvat todella mustavalkoisia? Mielessäni niissä paistaa Välimeren aurinko.

lartigue_chouvalton_taidematkustaja

Vuoden paras museo

Mauritshuis Haagissa. Hieno, ihmisen kokoinen museo, jolla ihan hurja kokoelma, muun muassa Vermeerin Tyttö ja helmikorvakoru sekä Het putterje, josta kirjoitin enemmän täällä. Kuten olen aiemminkin todennut, rakastan pieniä museoita joista selviää tunnissa ulos.

vermeer_taidematkustaja

Vuoden koskettavin

My East is Your West -näyttely Venetsian taidebiennaalissa. Shilpa Guptan ja Rashid Ranan yhteisnäyttely vanhassa venetsialaisessa palazzossa vei sydämen. Kuratoriaalinen konsepti yhdisti Intian ja Pakistanin, mutta itselleni mieleenpainuvinta oli yllättävä kohtaaminen toisella puolella maailmaa olevan pakistanilaisen perheen kanssa reaaliajassa, videoteoksen välityksellä.

my east is your west_taidematkustaja

Vuoden pisin jono

Anne Frank -museossa Amsterdamissa. Kaksi matkalaista ajatteli piipahtavansa vain kirjakauppaan – turha toive. Jono kiersi pitkälle kadulle ja kanaalinvartta pitkin, maaliskuussa. Millaistahan siellä on heinä-elokuun sesonkina?

Vuoden ajankohtaisin

Taidehallin Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen näyttely. Lue enemmän täältä.

kalleinen1_taidematkustaja

Vuoden kuumottavin

Pompeiji. Jos menee Napoliin, sitä ei voi väliin. Rauniokaupunki ylitti kaikki odotukset – joskin kävi myös voimille. Viimeisellä kolmanneksella raskaana pystyin suorittamaan vain arviolta yhden kolmanneksen koko kaupungista. Loppuaika oli meni huilatessa terassilla kylmä cokistölkki kädessä. Kiittelin itseäni, kun näin auringonpistoksista kärsivien, puskiin oksentelevien turistien hoippuvan pois alueelta.

napoli_taidematkustaja9


Kaiken kaikkiaan vuosi 2015 oli täynnä hienoja näyttely- ja museokokemuksia niin koti- kuin ulkomaillakin. Näkemättä jäi mm. Carol Raman näyttely EMMAssa – se harmittaa. Paljon jäi myös kirjaamatta blogiin, siitäkin syystä, että aloitin vasta kesällä. Pidin Venetsian biennaalin päänäyttelystä – se oli parempi kuin kahtena edellisvuonna. Cartier-Bressonin kävin katsomassa Ateneumissa kahdesti, mutta en kirjoittanut. Osaksi siksi että kuvaaminen näyttelytiloissa ei ollut sallittua, mikä tekee blogaamisesta vaikeampaa. Näyttely sinänsä oli kiinnostava ja runsas.

Mistä te piditte vuonna 2015?

Kaksi ylintä kuvaa:

Jacques Henri Lartigue: Chou Valton, Cap d’Antibes, 1932. Ministère de la Culture-France / AAJHL.
Johannes Vermeer: Meisje met de parel, n. 1665. Mauritshuis.

(edit 12.2. Lartique korjattu muotoon Lartigue – kiitos lukijalle!)

#AskACurator-päivä ja valokuvaaminen.

Tänään 16. syyskuuta vietetään kansainvälistä #AskACurator-päivää. Tempaus näkyy lähinnä Twitterissä, jossa hashtagilla #AskACurator voi kysyä mukana olevilta museoilta kaikenlaista museotyöstä, näyttelyistä, kokoelmista tai oikeastaan mistä vaan mikä mietityttää. Ensimmäisen kerran kyselypäivä järjestettiin vuonna 2010. Tänä vuonna suomalaisista museoista mukana ovat esimerkiksi Aboa Vetus & Ars Nova (@avanmuseo), Amos Anderson (@amoskonst), Designmuseo (@DesignmuseoFI) ja Postimuseo (@postimuseo). Isoista kansainvälisistä taidemuseoista ainakin Tate, Centre Pompdou, Washingtonin National Portrait Gallery ja Rijksmuseum, yhteensä satoja museoita.

Tate Taidematkustaja

Tapahtumaa koordinoi brittiläinen Mar Dixon, museoentusiasti ja some-aktivisti. Suomessa #AskACurator-päivä ei ole herättänyt vielä hurjasti huomiota – museoammattilaiset toki kannustavat levittämään sanaa Twitterissä. Törmäsin kuitenkin tänään Designmuseon kassalla kylttiin, jossa kehotettiin ottamaan osaa, eli tieto tapahtumasta oli levinnyt myös museotilaan.

Kannustankin kaikkia ottamaan osaa: kysykää museokuraattoreilta mitä ikinä olettekin halunneet museosta tietää. Museokävijä kun harvemmin kohtaa kuraattoria museo- tai näyttelytiloissa. Päivä on muutenkin hyvä esimerkki sosiaalisen median hyödyntämisestä ja museokävijän kohtaamisesta fyysisen museotilan ulkopuolella.

Ja oma kysymykseni? Se koski valokuvaamista ja kuvien ”omaa käyttöä”. Olen (myös) työni kautta pohdiskellut kuvaamisasiaa nurin ja oikein, mutta asia tuli tänään jälleen esiin Designmuseossa, kun kysyin kuvauskäytäntöjä. Kuvata sai, omaan käyttöön. Nyt itseäni mietitytti lähinnä blogikonteksti. Jos keskustelua syntyy ja vastauksia tulee, julkaisen Storify-koosteen keskustelusta täällä blogissa myöhemmin tänään.

Vielä ehdit mukaan #AskACurator-päivään Twitterissä, ainakin jenkkimuseoiden kuraattorit ovat vasta aloittelemassa työpäiväänsä.


EDIT 17. syykuuta:
Tein eilisestä keskustelusta Storify-koosteen. Voit lukea sen täältä: https://storify.com/laurabxb/askacurator-paiva-ja-valokuvaus

Keskustelu jatkukoon!

Ensimmäinen.

ensimmäinen.”Ajattelin, että voisin perustaa blogin”, sanoin miehelleni aamukahvipöydässä. ”Hyvä idea. Mistä kirjoittaisit?”, kommentoi hän lehden takaa. Olin hetken hiljaa ja sanoin ”sellaisista jutuista, joita haluaisin itsekin lukea”.

Taidematkustaja-blogi syntyi samana päivänä junassa Helsingistä Tampereelle. Olin menossa katsomaan näyttelyä. Päivätyökseni olen tekemisissa nykytaiteen kanssa – rakastan sitä ja työtäni. Taide antaa sisältöä elämään; se haastaa katsomaan, pistää ajatukset liikkeelle ja joskus ärsyttää. Mutta elämässä on onneksi muutakin kuin taidetta, omassani varsinkin. Pian jään töistä hetkeksi pois ja on hyvä aika katsoa juttuja ulkopuolelta. Tästä kaikesta muodostunee Taidematkustaja-blogin varsinainen sisältö. Katsotaan, mitä tapahtuu.

Kuva Ellis Islandilta New Yorkista syksyltä 2014. Kuvat ovat kirjoittajan, ellei toisin mainita.