Nykytaiteentäyteinen toukokuun viimeinen viikonloppu.

Tulevana viikonloppuna, toukokuun viimeisenä, on nykytaidetarjonta Helsingissä kohdillaan. Suosittelenkin tekemään galleria- ja näyttelykierroksen pitkän kaavan mukaan.

Kuvan Kevät

KhaledYassine_1000px

Taideyliopiston Kuvataideakatemian perinteinen lopputyönäyttely Kuvan Kevät päättyy tulevana viikonloppuna. Maisteriksi valmistuvat opiskelijat esittävät näyttelyssä parastaan – vielä ehdit! Muista tänä vuonna myös HAMin kulma; on hienoa että näyttely levittäytyy Punavuoresta muuallekin kaupunkiin. Ensi vuonna ehkä vieläkin laajemmin? Sunnuntaina näyttelyyn opastaa ihana Karoliina Hellberg, Kuvataideakatemian alumni hänkin.

Good Vibrations SICissä

SIC-2017-GOOD-VIBRATIONS-017

SIC-galleriassa Jätkäsaaressa on esillä ryhmänäyttely Good Vibrations, vielä 28. toukokuuta saakka. En ole itse vielä nähnyt näyttelyä, mutta kuraattori Hanna Ohtosen juttu Mustekalassa oli niin mainio, että pelkästään sen perusteella yllytän kaikki SICiin. Miksi muuten onkin niin, että hyviä viboja kokee nykytaidenäyttelyissä niin harvoin?

Niina Lehtonen Braun Jätkäsaaren Galleria Huudossa

Screenshot 2017-05-23 11.25.52

Niina Lehtonen Braunin These Foolish Things Remind Me Of You alkoi muistoista. Lehtonen Braun alkoi kerätä asioita – tuoksuja, ääniä esineitä – jotka muistuttivat häntä erityisistä ihmisistä. Hän pyysi myös ystäviään, sukulaisiaan ja tuntemattomia toimittamaan hänelle henkilökohtaisia muistojaan, joista hän teki piirustuksen tai kollaasin.

Galleria Huuto sijaitsee samassa makasiinirakennuksessa SICin kanssa, joten molemmat näyttelyt kannattaa tsekata samalla.

Art Fair Suomi Kaapelitehtaalla

Helander_Marja_Dolastallat-2

Aiemmin syksyn kuvataideohjelmaan kuulunut Art Fair Suomi on nyt siirtynyt toukokuulle. Kaapelitehtaalla esittäytyy laaja kattaus taiteilijavetoisia gallerioita niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Helatorstaiviikonloppuna Helsingissä on myös Maailma kylässä -festari, joten toivoa vain voi, että myös Kaapelille riittää yleisöä.

Erityinen herkkupala on varmasti Minna Tervamäen ja Hannaleena Heiskan nykytanssia ja -taidetta yhdistävä performanssi. Museokortilla saa pienen alennuksen messulipusta, joten keltainen kortti taskuun mukaan!

Muut galleriat

Anna_Sandra_Kantanen_Lokal-1

Mikäli energiaa vielä riittää tai matkan varrella ehtii, kannattaa ehdottomasti tsekata  Antti Laitisen näyttely Galerie Anhavassa sekä Tuomas A. Laitisen näyttely Helsinki Contemporaryssä. Molemmat Laitiset ovat suomalaisen nykytaiteen kärkeä, myös kansainvälisesti.

Lisäksi viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä kesäviboja voi hakea Lokal Helsingistä, jossa esillä on järjettömän herkullinen ja ah-niin-tyylikäs Anna & Sandra Kantasen näyttely. Tästä se viimeistään alkaa, kesä nimittäin.


Kuvat ylhäältä alas:

Yassine Khaled: Love Me, 2017. Kuva Petri Summanen / Kuvataideakatemia.
Mirko Nikolić: Installaatiokuva SICin Good Vibrations -näyttelystä. Kuva: SIC.
Niina Lehtonen Braun
: These Foolish Things Remind Me Of You. Kuvakaappaus Galleria Huudon sivuilta.
Marja Helander
: Still videosta Dolastallat, 2016.
Anna & Sanda Kantanen Lokal Helsingissä.
Mainokset

Laiva saapui kotisatamaan.

Muistatteko, kun jonkin aikaa sitten pohdin taideteoksen hankkimista tyttärelleni? Nyt haave on viimeinkin realisoitunut ja saimme ripustaa Karoliina Hellbergin maalauksen Laiva (Myrsky merellä) seinällemme. Juhlapäivä!

laiva_hellberg_taidematkustaja
Laiva (Myrsky merellä).

Valinta tuntui aluksi vaikealta: millainen teos? Maalaus, grafiikkaa, veistos? Entä taiteilija? Suomessa on niin paljon mahtavia nykytaiteilijoita, että ongelmana oli ennemminkin runsaudenpula. Miten siis päädyimme juuri tähän teokseen?

laiva_taidematkustaja
Saa koskea.

Kaikki alkoi oikeastaan Karoliinan HAMin näyttelystä, jota kovasti ihastelin myös blogikirjoituksessani. Maalaukset ja näyttelyn tunnelma jäivät pitkäksi aikaa pyörimään mieleeni ja muistankin harmitelleeni, että lähes kaikki näyttelyn teokset olivat jo löytäneet ostajan (mikä on tietysti taiteilijan kannalta ihannetilanne). Otinkin yhteyttä Karoliinaan hänen verkkosivuillaan vierailtuani ja sovimme tapaamisen.

Omaan kotiinsa taideteosta valitessa voi oikeastaan ainoastaan luottaa siihen tunteeseen, joka syntyy kun teoksen näkee. En missään vaiheessa ajatellut, että meille tulisi Laivan tyyppinen maalaus, mutta kun näin teoksen työhuoneella, ihastuin siihen välittömästi. Pidin teoksen tunnelmasta. Laivasta, jossa valonauha loistaa myrskyävästä merestä huolimatta.

Ihaninta koko prosessissa taiteilijan kanssa juttelun lisäksi oli se, että Laiva päätyi ennen meille tuloa esille myös näyttelyyn.

salondeporveaux_hellberg_taidematkustaja
Salon de Porveaux kesällä 2016.

Kävimme Porvoossa Salon de Porveaux -näyttelyssä ihastelemassa maalausta. Jo nyt tuntuu, että teoksella on menneisyys ja elinkaarta takanaan. Joku päivä se toivottavasti matkaa tyttäreni ensimmäisessä muuttokuormassa uuteen kotiin.

Kiitos Karoliina sydämellisistä kohtaamisista ja hienosta teoksesta. Toivon, että kirjoitukseni myös kannustaa muita tekemään taidehankintoja kotiin tai lahjaksi. Mieleinen teos kotona piristää jokaista päivää.

Syksyn näyttelytärpit pääkaupunkiseudulle.

web_Cadillac-Motel,-from-Niagara,-2005-Alec-Soth
Helsingin Sanomat listasi jo syksyn näyttelytärppejä jutussaan: Amedeo Modigliani Ateneumissa, Yayoi Kusama HAMissa ja Mona Hatoum Kiasmassa. Kaikki ehdottomasti näkemisen arvoisia.

Lisäksi jutussa mainitaan Kansallismuseon näyttely Renessanssi. Nyt! – Rafaelista Tizianiin – 1500-luvun maalauksia Italiasta, joka kiinnostavasti jatkaa Kansallismuseon (Italia-teemaista?) taidenäyttelylinjaa. Jaakko Heikkilän Venetsia-valokuvanäyttely oli kesän positiivisia näyttely-yllätyksiä.

Hesarin tärppien lisäksi Taidematkustaja aikoo ehtiä seuraaviin lupaavalta kuulostaviin näyttelyihin:

Museot

  • Alec Soth: Gathered Leaves

    Valokuvataiteen museossa 15. tammikuuta 2017 saakka.
    Viime viikolla avautunut näyttely on jo kerännyt mukavasti suitsutusta. Taiteilija on aktiivinen myös Instagramissa: @littlebrowmushroom

  • Nykyaikaa etsimässä

    EMMA Espoon modernin taiteen museossa 12. lokakuuta alkaen.
    Loisteliaan Rut Bryk -näyttelyn jälkeen EMMAssa suunnataan Olavi Paavolaisen jalanjäljille, tai ainakin inspiroidutaan Paavolaisen pohdinnoista ihmisen kokemuksesta modernissa maailmassa. Hieno kattaus nykytaiteilijoita, muiden muassa Berlinde de Bruyckere, Sasha Huber, Antti Laitinen, Elly Strik ja Akram Zaatari.

  • Lionel Smit: Kasvoja – Faces

    Didrichsenin taidemuseossa 9. syyskuuta alkaen.
    Eteläafrikkalaisen nykytaiteilijan näyttelyssä on esillä taiteilijan maalauksia ja veistoksia.

  • Takaisin Karjalaan – Caj Bremer Neuvosto-Karjalan runokylissä

    Gallen-Kallelan Museossa 10. syyskuuta alkaen.
    Valokuvaaja Caj Bremerin ja toimittaja Sakari Määttäsen Neuvosto-Karjalaan vuosina 1979–1982 tekemät matkat seurailivat 1800-luvulla samoilla poluilla tallanneiden Akseli Gallen-Kallelan ja I. K. Inhan jalanjäkiä. Kiinnostavaa on, että matkakertomus julkaistiin aikoinaan Hesarissa, jolloin monilla oli ensi kertaa mahdollisuus nähdä tunnelmia rajan takaisesta todellisuudesta matkailijoilta suljetuilta alueilta.

    (Tässä paikallaan tämän matkustajan pieni tunnustus: en ole koskaan käynyt Gallen-Kallelan Museossa Tarvaspäässä. Nyt viimeistään on aika).

Galleriat

Gallerioiden syksyn näyttelyohjelma vaikuttaa lupaavalta. Omassa kalenterissani ovat jo ainakin Karoliina Hellberg Galerie Anhavassa (27. lokakuuta alkaen), Susanna Majuri ja Sami Parkkinen Galleria Heinossa (3. syyskuuta ja 1. lokakuuta alkaen), Essi Kausalainen SICissä (10. syyskuuta alkaen), Hybrid Matters -ryhmänäyttely Forum Boxissa (24. marraskuuta alkaen) sekä Riikka Keränen ja Nabb+Teeri Ama Galleryssä (2. syyskuuta alkaen).

Erinomaisen kiinnostava (ja ajankohtainen) projekti on myös Terike Haapojan ja Laura Gustafssonin huomenna perjantaina avautuva Museum of Nonhumanity – Epäihmisyyden museo, joka tarkastelee eläimen ja ihmisen välistä rajanvetoa sekä sitä kenellä on oikeuksia. Näyttelyssä kysytään ketä voi kohdella resurssina, hyödykkeenä tai tuholaisena? Näyttely on avoinna Suvilahden Tiivistämössä 29. syyskuuta asti.

Ihanaa näyttelysyksyä! Palaan pian muun Suomen näyttelytärpeillä.

Kuva: Alec Soth: Cadillac Motel, from Niagara, 2005 © Alec Soth

Vauvaperheen lomanpäätös Tukholmassa – Kusama, Kustaa ja Bryan Adams

Tämän blogin ensimmäinen vauvateemaa liippaava postaus seuraa tässä. Lopussa on nimittäin pieni yhteenveto siitä, miksi Tukholma on museoista kiinnostuneen vauvaperheen ykköspaikka.

Kesäloman viimeinen viikko koitti ja jotain kivaa piti vielä keksiä, varsinkaan kun kelit eivät suoranaisesti suosineet. Toukokuinen Tukholman-reissu osoittautui sen verran toimivaksi konseptiksi myös alle yksivuotiaan kanssa, että suuntasimme jälleen sinne.

nordiskamuseet_taidematkustaja3

Kun pikkumatkustaja ei ihan vielä tajua huvipuistojen tai junibackeneiden päälle, voi aika lailla toteuttaa omia mielitekojaan nähtävyyksien suhteen. Faktahan on kuitenkin se, että pätkä herää ennen seitsemää ja aamupäivä on näin ollen tehokkainta toiminta-aikaa. Tukholmassa on yksi museo, joka on tästä vinkkelistä katsottuna ylitse muiden: Fotografiska. Se on auki joka päivä kello yhdeksästä lähtien. Mikäli kohdalle osuu aikainen maanantaiherätys, kannattaa ottaa suunta kohti Södermalmin rantaa.

Fotografiskassa on aina esillä viidestä kuuteen näyttelyä, joten tarjonnasta löytyy usein ainakin yksi helmi. Nick Brandtin Inherit the Dust esitteli valtavia, melankolisia panoraamakuvia Afrikasta – paikoista, joissa ihmisen läsnäolo on pakottanut suuret eläimet siitymään muualle. Mikäli olet menossa näyttelyyn, kannattaa ehdottomasti varata hetki aikaa making of -videolle: se avaa näyttelyn taustoja tekstejä paremmin. Tästä videosta saa myös hyvän käsityksen Brandtin työskentelystä.

Parhaan yllätyksen tarjosi Bryan Adamsin Exposed-näyttely. Itse en ainakaan tiennyt, että mies on tarjonnut maailmalle muutakin kuin Summer of 69 -hitin, nimittäin älyttömästi hienoja julkkismuotokuvia.

fotografiska_taidematkustaja2
Bryan Adams: Louise Bourgeois, New York, 2007.

Etukäteen eniten kiinnosti Aapo Huhdan Young Nordic Photographer of the Year 2015 -palkintonäyttely. Huhdan valokuvat ovat jääneet kummittelemaan mieleeni Fotografiskan Instagram-feedistä, jossa Huhta sai hyvin tilaa kesän alussa. Taiteilija on täyttänyt pienen, vähän hankalasti löydettävän tilan hienosti.

fotografiska_taidematkustaja3
Aapo Huhta: sarjasta Block.

Jos Fotografiskan aukioloajat antavat pelivaraa vauvankin kanssa liikkumiseen, on Moderna Museet yleensä näyttelyiden ja saavutettavuuden suhteen varma valinta. Tällä kertaa keskityimme Yayoi Kusaman näyttelyyn ja jätimme kokoelmanäyttelyn väliin. Kusaman näyttely on selvä hitti myös Tukholmassa, mikä antanee odottaa mukavia kävijämääriä myös syksyn HAMin näyttelylle. Usein Moderna Museet -vierailu on ihaninta aloittaa pikaisella espressolla aulakahvilassa, mutta nyt koko museon aula oli nin tupaten täynnä, että varsinkin vaunujen kanssa oli parempi suunnata suoraan näyttelytiloihin.

Näyttely oli jaettu Modernan ja ArkDesin tilojen kesken, mikä harmillista kyllä vaikutti kokonaisuuteen. Toisin kuin Modernan näyttelyissä usein, ripustus tuntui sekavalta eikä useimmilla teoksilla ollut riittävästi tilaa ympärillään. Eniten harmitti ruuhkaiseen jonotustilaan sijoitetut dokumentaatiot performansseista, niitä kun olisi mielellään katsonut rauhassa ajan kanssa. On kiinnostavaa nähdä, miten HAMin kokonaisuus rakentuu– tiloina museot ovat erilaisia.

modernamuseet_kusama_taidematkustaja3modernamuseet_kusama_taidematkustaja1modernamuseet_kusama_taidematkustaja4modernamuseet_kusama_taidematkustaja5modernamuseet_kusama_taidematkustaja2modernamuseet_kusama_taidematkustaja6modernamuseet_kusama_taidematkustaja8modernamuseet_kusama_taidematkustaja7
Näyttelyn teoksista sävähdyttivät erityisesti ArkDesin puolella esillä olleet Infinity Mirrored Room – Hymn of Life, 2015 (kolmas kuva alhaalta) sekä Helsingin talvipuutarhassakin paraikaa installoituna versiona esillä oleva Narcissus Garden (kaksi alinta kuvaa).

Yksi museo, näyttely tai nähtävyys päivässä on mielestäni kiva tahti pienen vauvan kanssa, ja kolmannen päivän museokohteeksi valikoitui Nordiska Museet. Tiedostan olevani paikoitellen rasittavaa museoseuraa, sillä rakastan kunnollisia kulttuurihistoriallisia museoita ja näyttelyitä, mutta toisaalta turhaudun sekunnissa, mikäli jokin on pielessä. Nyt ei tarvinnut pettyä. En myöskään voi uskoa, että olen onnistunut jollain ihmeen konstilla välttelemään tätä ihanaa helmeä.

Itse rakennus on upea: museoksi alun perin tehty juurten juontaessa 1800-luvun kokoelmabuumiin. Parasta Nordiska Museetissa on kuitenkin se, miten kokonaisuus on rakennettu. Museossa on esillä ikään kuin sarja mininäyttelyitä, ei mitään puuduttavaa kaanonia vuodesta nolla vuoteen 2016. Jokainen kokonaisuus on omanlaisensa – kankaat ja kudonnat olivat hyvinkin perinteisesti esillä ulosvedettävissä laatikoissa kun taas ruotsalaista vuodenkiertoa esittelevä näyttely oli dioraamamainen. Museo on täten eräänlainen katsaus myös esittämisen tapojen historiaan. nordiskamuseet_taideamtkustaja7
nordiskamuseet_taidematkustaja1
Museon aula holveineen on yksi Ruotsin suurimmista sisätiloista. 120 metriä pitkään ja 25 metriä korkeaan tilaan mahtuu hyvin yksi jättimäinen Kustaa Vaasa (vuodelta 1925).

Museokäynnin hintaan kuuluva ääniopas on mainio: helppokäyttöinen ja selkeä. Kesäkuusta lähtien oppaan kieleksi on myös voinut valita suomen. Tunnin mittainen ”highlights-kierros” alkaa neljännestä kerroksesta, mutta hyvin pian huomaa maleksivansa saleissa huomattavasti kauemmin.

nordiskamuseet_taidematkustaja2nordiskamuseet_taidematkustaja5nordiskamuseet_taidematkustaja7nordiskamuseet_taidematkustaja6nordiskamuseet_taidematkustaja4

Ihaninta museossa oli korunäyttely. Yli 10 000 korun kokoelmasta näyttelyssä oli esillä tuhat korua, mutta hienon installoinnin ansioista uuvuttavuus oli kaukana. Neljännen kerroksen kodit ja sisustukset -osuus on varmasti designfanin mieleen ja aulakerroksen Folkhemslägenhetenissä 1940-luvun malliasunnon fiilis oli saatu säilytettyä. Myös audio-oppaassa avattiin hyvin eri aikojen ruotsalaisen asumisen ideologiaa. Malliasunnossa kaappeihin sai kurkkia ja tavaroita tarkastella kaikessa rauhassa.

nordiskamuseet_taidematkustaja8nordiskamuseet_taidematkustaja9nordiskamuseet_taidematkustaja10nordiskamuseet_taidematkustaja11

Vauvaystävälliset Tukholma-museot

No miksi sitten Tukholmassa ja sen museoissa on niin heppoa olla vauvan kanssa? Siksi, että monia käytännön asioita on oikeasti ajateltu.

  • Joka paikkaan pääsee vaunuilla ja invasisäänkäynnit on opastettu hyvin. Jopa 1800-luvulla rakennetussa Nordiska Museetissa pärjäsi mainiosti. Ainoastaan neljännessä kerroksessa niitä ärsyttäviä muutaman rappusen siirtymiä oli paljon.
  • Vaipanvaihtotilat ovat luksustasoa. Useimmissa museoissa on oma lastenhoitohuone, ei siis invavessan yhteydessä oleva suttuinen tila.
  • Aikuisten kesken matkustaessa museon ravintolat jäävät väliin, koska muut paikat nyt vain ovat useimmiten parempia. Vauvan kanssa oma ja vauvan nälkä iskee juuri näyttelykäynnin päätteeksi, joten museoravintolan palvelut ovat kultaakin kalliimpia. Kaikissa kolmessa museossa on hyvät ravintolat, joissa on runsaasti (Ikean) syöttötuoleja ja mikro. Fotografiskan kahvilassa toki viihtyy ihan muutenkin.

fotografiska_taidematkustaja1
Tällä kertaa Tukholman parhaan kahvilamaiseman pilasi megaristeilijä.

Toukokuun Tukholma-visiitistä voit lukea tästä.

Taide kaupungissa – juokseva mies ja pilkkukuumetta.

Helsingissä on voi paraikaa nähdä kaksi keskenään varsin erilaista kaupunkitilaan sijoittuvaa nykytaideteosta.

Muistatteko vielä Valtion taideteostoimikunnan ja Kiasman järjestämän taidekilpailun, jossa haettiin Marskille kaveria? Jaetulle ensimmäiselle sijalle sijoittunut Nestori Syrjälän Running Man starttasi tänään Kiasmalta. ”Running Man on kiireinen ja suuntansa hukannut hahmo ekologisten, taloudellisten ja poliittisten kriisien murrostamassa maailmassa”, kuvaa Syrjälä teostaan. Idea on simppeli: teos koostuu tunnin mittaisista juoksuista, joita toteutetaan vuoden ajan kerran viikossa.

Screenshot 2016-06-07 17.32.11

Yayoi Kusaman installaatio Ascension of Polka Dots on the Trees puolestaan täyttää Esplanadin puiston ja pohjustaa HAMin lokakuussa avautuvaa Kusaman näyttelyä. Kävin tänään kurkkaamassa varaslähdöllä, ja hienolta näytti. Mikään uudenkarhea teos ei ole kyseessä, sillä Kusama esitteli ensimmäisen version teoksesta jo vuonna 1966 Venetsian taidebiennaalissa. Eränlainen nykytaiteen klassikko siis.

kusama_taidematkustaja

Meidän kaikkien yhteiseen kaupunkitilaamme sijoitettu nykytaide on herkkä paikka. Erityisesti, jos teos kommentoi monumenttia, peittää tunnettua maisemaa tai muuttaa jollain tapaa kaupunkilaisten totuttuja kulkureittejä. Running Man ja Ascension of Polka Dots on the Trees ovat erilaisia teoksia yhteisessä tilassa. Suurin osa helsinkiläisistä tuskin huomaa juoksevaa miestä, jos tämä ei satu juoksemaan nenän edestä juuri sillä hetkellä, kun katse ei ole nauliutunut älypuhelimeen. Punavalkoisia palloja ei taas voi olla huomaamatta.

En ole kummoinenkaan oraakkeli ennustaessani, että viimeistään Kusaman teoksen virallisen julkistuksen jälkeen alkaa keskustelu Esplanadin puistosta ja siitä a) pilaako teos puut b) turmeleeko historiallisesti arvokkaan miljöön c) aiheuttaako muuten vaan päänsärkyä ja herneen livahtamisen nenukkiin. Tämä on paradoksaalista, sillä vakiintuneita taideinstituutioita usein kritisoidaan seiniensä sisälle käpertymisestä. Toisaalta pilkuista tulee varmasti mieletön ja tervetullut #Helsinki-hashtaginen Instagram-hitti.

Keskustelu kelpaa varmasti niin Helsingin taidemuseolle kuin Kiasmallekin niin kauan kuin se on asiallista ja perusteltua – taiteen kun kuuluukin herättää ajatuksia. Herkistele siis aistejasi: taide-elämys voi olla juuri nyt aivan kulman takana tai livahtaa vauhdilla ohi.

Suomalaisen nykytaiteen keräilijät.

image

Helsingissä on paraikaa esillä kolme kiinnostavaa yksityiskokoelmanäyttelyä: Taidehallin Zabludowicz Collection, Seppo Fräntin kokoelma Lapinlahden sairaalassa ja huomenna perjantaina avautuva Heinojen taidesäätiön kokoelma HAMissa.

Taidehallin näyttely esittelee teoksia vajaalta kymmeneltä Zabludowiczien residenssissä olleelta kansainväliseltä nykytaiteilijalta. Heinojen näyttelyssä YLEN mukaan esillä on teoksia viideltäkymmeneltä (!) suomalaiselta nykytaiteilijalta.

Fräntin näyttelyn kinnostavaksi tekee teosten lisäksi paikka: Lapinlahden vanhaan sairaalaan koottu näyttely kantaa nimeä Haava. Lapinlahden sairaalasta onkin verkkosivujen mukaan tarkoitus luoda ”uudenlainen mielen hyvinvoinnin, yhteisöllisen toiminnan, yhteiskunnallisen yrittäjyyden ja kulttuurin kohtaamispaikka”. Veikkaan, että Fräntin kokoelma kinnostaa kävijöitä siinä määrin, että rakennusympäristöä elävöittävä hankekin saa mukavasti julkisuutta samalla.

Tässä hauskassa privaattikokoelmien ”näyttelysumassa” on kuitenkin ainakin yksi voittaja: suomalainen nykytaide. Näyttelyitä vielä toistaiseksi näkemättä toivon, että vaikka laajamittainen taiteen keräily vaatiikin tietysti hieman varallisuutta, näkisi suuri yleisö taiteen keräilyn kiinnostavana ja loppujen lopuksi aika tavallisena asiana. Suomalaiset taiteilijat ja galleriat kun tarvitsevat keräilijöitä.

Kuten Fräntikin HS:n haastattelussa toteaa ”Se on vähän kuin rakkauselämässä. Ei siinä tarvitse montaa sekuntia katsella, kun sopiva teos tulee kohdalle. Sitten se on ostettava.”

Kuva: HAM.

 

 

 

 

 

Karoliina ja Tove.

Kävin tänään täsmävisiitillä HAMissa. Käyntiin oli kaksi hyvää syytä: Karoliina Hellbergin VILLE-näyttely sekä tänään auennut Tove Jansson -galleria. Näyttelyiden jälkeen mietin, että siinäpä kaksi hienoa naista. Tove Jansson oli naistaiteilijana todellinen tienraivaaja ja tietysti äärimmäisen cool. Vai mitä sanotte tästä kuvasta ja lookista?

tove_HAM-taidematkustaja

Karoliina Hellbergin näyttely on osoittautunut alkuvuoden hitiksi. Joka puolelta on kuiskittu ja sanottu, että mene, mene nyt katsomaan. Ja kyllä kannatti. Maalaukset ovat ihmeellinen tuulahdus jotain pysähtynyttä, mutta silti elävää. Hellbergin Amerikkalainen nainen toi tietysti mieleeni Toven muotokuvat.


 

Ostin myös vihdoin ja viimein Museokortin. Samalla pohdin, että olisipa hienoa jos äitiyspakkauksen mukana jaettaisiin Museokortti. Kortin voisi sitten rekisteröidä itselleen joko äiti tai isä, kumpi vaan vanhenpainvapaat nyt sitten käyttääkään. Miten virkistävää onkaan käydä museoissa ja näyttelyissä – lähteä kotoa pois ja tuulettaa päätä. Mennä muuallekin kuin kaupallisiin tiloihin tai leikkipuistoihin, jotka on nähty (äideille) sopivina paikkoina kuluttaa aikaa.

museokortti_taidematkustaja

Ehkäpä jo vuonna 2017 itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi? Äitiyspakkaus ja suomalaiset museot – siinäpä kaksi mainiota tuotetta.

Karoliina Hellbergin näyttely  VILLE HAM-galleriassa 28. helmikuuta saakka.


 

Kuva: Tove Jansson ja Niilo Suihko työn ääressä, 1947. Helsingin kaupunginmuseo.

 

 

HAMia ja haaveita.

HAM Helsinki taidematkustaja

Helsingin taidemuseo avautuu ylihuomenna perjantaina remontin jälkeen. Samalla uudistuu konsepti, nimi ja ilme: museo kulkee jo leppoisasti nimellä HAM, vaikka asiasta käytiinkin keskustelua lehtienkin palstoilla.

Helsingin kaupungin taidekokoelma sai alkunsa jo 1800-luvun lopullla ja museotoimintaa käynnistettiin 1960–70-luvulla Kluuvin gallerian ja Meilahden museorakennuksen valmistumisen myötä. Kumpaakaan ei enää ole – vuonna 2015 on HAM Tennispalatsissa, omasta mielestäni yhdesä Helsingin hienoimmista rakennuksista.

HAMin uusilta verkkosivuilta löytyy kiinnostavaa infoa taidemuseon kävijämääristä: suosituin näyttely on ollut Frida Kahlo -näyttely vuonna 1997. Perässä tulevat luostarielämää Athoksen vuorella esitellyt kokonaisuus, Annie Leibovitzin & Yoko Onon yhteisnäyttely sekä The Art of Star Wars -näyttely. Lista kertoo paljon taidemuseon näyttelylinjasta: se on ollut sekoitus (pop-)kulttuurihistoriaan kumartavia näyttelyitä, modernismin hittinimiä ja nykytaidetta.

Nyt nähtävä avajaiskokonaisuus peilaa mitä luultavimmin tulevaa linjaa. Avajaisnäyttelyinä nähdään Ai Weiwein ensimmäinen Suomen näyttely, IC-98:n teoksia sekä Taidesalonki 100 vuotta -kokonaisuus. Kluuvin gallerian korvanneessa HAM-galleriassa seitsemän viikon slotit on varattu suomalaiselle nykytaiteelle.

Vuonna 2016 nähdään Yayoi Kusaman näyttely ja itsenäisyyden juhlavuonna suomalaista modernismia luotaava näyttely yhdessä Alvar Aalto -säätiön, Arkkitehtuurimuseon, Designmuseon ja Valokuvataiteen museon kanssa.

Uudelta HAMilta odotankin ennen kaikkea selkeää näyttelypolitiikkaa ja uteliasta otetta. Toivon, että suurpläjäysten lisäksi tilaa löytyy myös suomalaisten nykytaiteilijoiden yllättäville, rohkeille kokonaisuuksille. Haaveeni on ollut, että Helsingissäkin olisi Tukholman Moderna Museetin kaltainen museokohde, johon voisi vain lampsia sisälle ja tietäisi kokevansa laadukkaita näyttelyitä, näkevänsä kuhinaa museokaupassa ja saavansa hyvän espresson näyttelyiden välissä.

Tervetuloa HAM, sinua on odotettu!

HAM avautuu yleisölle perjantaina 25. syyskuuta. Avajaisviikonlopun ohjelmassa on mukavasti hulinaa, kurkatkaa vaikkapa tästä. Avajaisperjantai ilmainen, muuten liput 10/8 €. Museokortilla vapaa pääsy.

Psst.

HAMin verkkosivuilla on myös avoin data -osio, josta löytyvät taidemuseon näyttelyt vuodesta 1976, taidemuseon prosenttirahahankkeet vuodesta 1992 sekä Helsingin julkiset veistokset. Peukku!

Syksyn näyttelytärpit: pääkaupunkiseutu.

Taidehalli esite taidematkustajaSyksy saapuu ja kesänäyttelyt päättyvät. Mitä tilalle? Tarkastelin tarjontaa ja olen innoissani ainakin seuraavista:

Museot

Suurena avajaistärppinä tietysti Ai Weiwei. Näin Ain näyttelyn Tukholman Magasin 3:ssä vuonna 2012 ja pidin. Tässä tapauksessa melkein enemmän kuitenkin kiinnostaa, millaisiksi museotiloiksi Tennispalatsin tilat on muokattu ja miten HAM vaikuttaa pääkaupunkiseudun näyttelykentään ylipäätään. Ai Weiwein näyttelyn lisäksi esillä IC-98:n Jälkinäytös. Molemmat näyttelyt avautuvat 25. syyskuuta.

Meneekö tämä vielä kesänäyttelyiden piikkiin? Venetsian biennaalissa palkittu Tino Sehgal on must. Amsterdamin Stedelijkissä hämmennyin kun Sehgalin performanssissa esiintyjä halusi keskustella kanssani talouspolitiikasta kahden euron kolikkoa vastaan. Nyt lupaan etten hämmenny vaan heittäydyn. Näyttely avautuu 15. elokuuta.

Feministisen avantgardistin näyttely on EMMAn verkkosivujen mukaan taiteilijan ensimmäinen laaja retrospektiivi. Kiinnostavaa on, että Raman teoksia on ollut esillä Suomessa vuonna 1951 Taidehallissa, Italian nykytaidetta -näyttelyssä. Yhtä aikaa Raman kanssa EMMAssa on esillä Alma Heikkilän näyttely. Hyvä pari! Molemmat näyttelyt avautuvat 14. lokakuuta.

Taiteilijat hakivat viime vuonna osallistujia nyt esille tulevaan 101 kaikkien puolesta -teokseensa. Osallistujat edustavat tilastollista poikkileikkausta Suomen väestöstä: Heistä 51 on naisia, 11 asuu Helsingissä ja kolme Lapin läänissä. Yhdellä sadasta on tohtorin tutkinto ja kolme heistä on muuttanut Suomeen entisen Neuvostoliiton alueelta. Miltä Suomi näyttää tänä päivänä? Näyttely avautuu 17. lokakuuta.

Galleriat

Kaikki galleriat eivät ole vielä päivittäneet ohjelmaansa, mutta tässä muutama tärppi:

N-Y-T nyt, eli tämäkin mennee vielä kesän piikkiin. Esillä 30. elokuuta asti.

Värikylläistä psykedeliaa. Näyttely avautuu 17. lokakuuta.

Takalan ensimmäinen näyttely HC:ssa. Milloin saadaan suurempi katsaus Takalan tuotantoon myös johonkin suomalaiseen museoon? Näyttely avautuu 27. marraskuuta.

Täydennän listaa syksyn mittaan. Ajattelin myös tehdä vastaavan checklistin muun Suomen tarjonnasta. Hyviä tärppejä otetaan vastaan kommenttiboksissa tai Twitterissä!