Syksyn näyttely- ja museotärpit

Mukavaa elokuun puoltaväliä! Kesä- ja heinäkuu hurahtivat ohi hurjan nopsaan – lomailu blogistakin kävi kuin varkain. Uskotteko, jos sanon etten ole pitkään aikaan pitänyt yhtä pitkää näyttelyvisiittitaukoa kuin kesällä? Nyt on siis hyvä tsekkailla hieman syksyn näyttely- ja museotarjontaa.

Valokuvataiteen museo – Francesca Woodman: On Being an Angel

Francesca-Woodman,-Untitled,-Rome,-Italy,-1977–78-©-George-and-Betty-Woodman_web

Valokuvataiteen museossa Kaapelitehtaalla nähdään yhdysvaltalaisen Francesca Woodmanin (1958–1981) mustavalkoisia kuvia. Woodmanin tuotannolle tyypilliset ympäristöönsä sulautuvat, usein alastomat, naishahmot ovat intiimiydessään kiehtovia. Näyttely herättänee keskustelua sukupuolesta ja identiteetistä – ensimmäisen omakuvansa Woodman otti 13-vuotiaana.

On Being an Angel Valokuvataiteen museossa 24. elokuuta – 15. lokakuuta

 

Galleria Sinne – Tuomas A. Laitinen: Thermoscene

thermoscene tuomas a laitinen galleria sinne

Tänään torstaina Galleria Sinnessä Helsingin Isolla Roobertinkadulla avataan Tuomas A. Laitisen kokonaisuus, joka oli aiemmin tänä vuonna esillä Berliinissä. Jos et ole vielä kuullut Laitisesta niin viimeistään nyt kannattaa laittaa  nimi muistiin: Thermoscene on nimittäin ajan hermolla. Lämmön ja energian käsitteiden pohtiminen nykytaiteen keinoin tuo kiinnostavan näkökulman sille, miten voisimme asua ja elää tulevaisuudessa.

Thermoscene Sinnessä 18. elokuuta – 1. lokakuuta

Virka-galleria – Silta – Terveisiä kahdesta tasavallasta

marja helander

Kuinka moni teistä on käynyt Virka-galleriassa? Ei ihme, jos paikka on jäänyt vieraaksi: gallerian nimi on kieltämättä aika paperinmakuinen ja sijaintikin vähän hassu: Helsingin kaupungintalon aula. Lokakuussa sinne kannattanee kuitenkin piipahtaa, nimittäin näyttely Silta – terveisiä kahdesta tasavallasta kuulostaa käymisen arvoiselta..

Näyttelyssä nimittäin saa ensi-iltansa Marja Helanderin uusi lyhytelokuva, joka nostaa esille kysymyksen Saamenmaan omistusoikeudesta. Kesällä Turun Aboa Vetus & Ars Nova -museossa vierailleet muistavat varmasti Helanderin mainion Dolastallat – Tulistella -teoksen absurdin kahvihetken. Lisää Helanderin teoksesta voit lukea YLEn jutusta.

Silta – terveisiä kahdesta tasavallasta Virka-galleriassa 13. lokakuuta 2017 – 25. helmikuuta 2018

8. Turku Biennaali

TB17

Nykytaiteen Turku Biennaali on siirtynyt kesäkaudesta talvikaudelle, ja muutos lupaa  hyvää. Näyttely toteutetaan yhteistyössä Turun Taiteilijaseuran kanssa, mikä toivottavasti lisää biennaalin näkyvyyttä paikallisesti, ja tuo entistä enemmän turkulaisia kävijöitä näyttelyihin. Tällä kertaa biennaalilla ei näyttäisi olevan varsinaista teemaa, mikä toivottavasti kannustaa taiteilijoita olemaan juuri tässä ajassa kiinni.

Kaikki näyttelyn teokset ovat uusia ja mukana on monia suomalaisen nykytaiteen jo tuttuja, mutta myös vähän uudempia nimiä. Itse odotan mielenkiinnolla erityisesti Pekka Niskasen, Anna Estarriolan ja Anssi Pulkkisen teoksia.

8. Turku Biennaali Aboa Vetus & Ars Nova -museossa ja Galleria Å:ssa 17. marraskuuta alkaen

Wäinö Aaltosen museo: Kehonkuva

artor jesus inkero justin

WAMissa on jälleen kiinnostavaa näyttelyohjelmaa Jacob Hashimoton suuren suosion savuttaneen näyttelynkin jälkeen. Kehonkuva-näyttelyssä pohditaan kehollista kokemista omassa ajassamme.

Ruumiillisuutta hyvinkin keskeisesti tuotannossaan käsitelleet Iiu Susiraja ja Artor Jesus Inkerö kuuluvat lähes itsestään selvästi näyttelyn taiteilijoihin, mutta jännittävää on myös nähdä lähinnä ajan ja paikan suhdetta tutkineen Jani Ruscican ja Sini Pelkin ajatuksia teemasta.

Kehonkuva Wäinö Aaltosen museossa 20. lokakuuta 2017 – 14. tammikuuta 2018

Ruiskumestarin talo Helsingin Kruununhaassa

- . N61302

1800-luvun alkupuolella pikkuporvariston kodiksi valmistunut Ruiskumestarin talo on avattu uudelleen korjauksen jälkeen. Käynti pikkumuseossa sopii hyvin vaikkapa lounastauon ohjelmaksi, jos työpisteen ääreltä kaipaa pientä kävelyä ja hengähdystaukoa. Helsingin taiteiden yönä 24. elokuuta ohjelmassa on siluetinleikkuuta – viimeisen kerran Sirkka Lekmanin tekemänä! Kaupunginmuseon blogista voit lukea lisää Ruiskumestarin talon viimeisestä asukkaasta.

Muumimuseo Tampereella

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämän kesän harvoihin museokäynteihin kuului Tampereen uusi Muumimuseo, josta laitoinkin kuvia Instagramiin. Museo tarjoaa varsinkin vähän vanhemmille muumien ystäville todellisen ihmemaan: Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän kolmiuotteiset muumikuvaelmat ovat vihdoinkin esillä ansaitsemallaan tavalla. Museossa on hyödynnetty myös nykytaiteilijoiden panosta: Hanna Vihriälän Pyrstötähti on luo fantastisen tunnelman alakertaan siirryttäessä ja Jarno Vesalan Hattivatti-seinä riemastutti parivuotiasta. Harmillisesti Vesalan Taikurin hattu ei toiminut vierailun aikaan.

Museon sijainti Tampere-talossa on valitettavasti aika ankea – mahdollisuus rakentaa mitä ihmeellisin muumimuseo on täysin hukattu. Muumimukista kaatunutta maitoa on kuitenkin turha surra – nautittavaa museossa riittää pitkäksikin aikaa. Juuri avautunut näyttely Tove Jansson ja muumit esittelee muun muassa animaatiotallenteen, johon on taltioitu Janssonin ensimmäinen teini-ikäisenä piirtämä muumihahmo.

Muumimuseo: Tove Jansson ja muumit 9. elokuuta alkaen


Kuvat:

Francesca Woodman: Untitled, Rome, Italy, 1977–78. © George and Betty Woodman. Valokuvataiteen museo.
Tuomas A. Latinen: Thermoscene. Galleria Sinne.
Marja Helander (kuvalaina https://yle.fi/uutiset/3-7699144)
8. Turku Biennaali
Artor Jesus Inkero: Justin (2016)
Ruiskumestarin talo. Kuva Kari Hakli, 1974.
Hanna Vihriälä: Pyrstötahti. Kuva Taidematkustaja-blogi.

Mainokset

Miksi rakastan museoita.

Tänään vietetään kansainvälistä museopäivää. Jälleen yksi päivä muiden joukossa, saatat ajatella. Kansainvälistä museopäivää on kuitenkin vietetty jo vuodesta 1977, ja sen tarkoituksena on lisätä tietoisuutta museoiden yhteiskunnallisesta merkityksestä. Lisää museopäivästä voit lukea täältä: http://icom.museum/activities/international-museum-day/

Kansainvälisenä museopäivänä onkin hyvä pohtia, miksi museot ovat niin kertakaikkisen mahtavia.

Tässä oma listani:

  1. Museot säilyttävät jotain sellaista, mikä muuten ei välttämättä säilyisi. (Ja niissä on oikeasti ihmisiä, jotka ajattelevat aktiivisesti näitä juttuja). Vai tallentaako, järjestääkö, digitoiko ja tuoko joku muu meidän kaikkien saataville verkkoon vanhoja suklaalevyjen etikettejä?

    E36 - 10121 . E36-10121

  2. Museoissa saa olla hiljaa. Ihana rauha. Kun ärsykkeet tulvivat taskuista ja joka paikasta nenän eteen, museoissa on yhä lupa keskittyä vain olemiseen. Vauhti hidastuu.
  3. Museoissa voi luuhata uupumukseen asti. (Ei enää yhtään hemmetin ruukkua tai pottaa!) Tämän jälkeen kahvi tai lasi kylmää valkkaria maistuu paremmalta kuin koskaan. (ks. kohta 4)syrakusa_taidematkustaja
  4. Museokahvilat ja -myymälät. Kaksi maailman ihaninta museokahvilaa: MOMAn ravintola ja Galleria Nazionale d’Arte Modernan terassi Roomassa. Ihanin museomyymälä on Moderna Museetin myymälä. Suomessa Aboa Vetus & Ars Nova -museon myymälä on PA-RAS.
    IMG_2478
  5. Museoissa saa ärsyyntyä. Ja kokea niin voimakkaan tunne-elämyksen, että voi tirauttaa kyyneleenkin.syrakusa2_taidematkustaja
  6. Museoissa on useimmiten ihana, avulias, huumorintajuinen henkilökunta ja hyvä asiakaspalvelu. Onhan se ihan paras paikka olla töissä.

Mitä sinä rakastat museoissa? Kerro kommenttiboksissa tai Twitterissä.


Kuvat:

Elanto Maito-suklaa, käärepaperi. Elanto, valmistaja. Öflund & Pettersson, painotalo. Helsingin kaupunginmuseo. https://hkm.finna.fi/elanto/

Kaksi alinta kuvaa: Museo Archeologico Regionale Paolo Orsi Siracusa.

 

 

 

 

 

Museouudistuksia ja -juhlallisuuksia.

. N517

Luin tänään tiedotteesta, että Helsingin kaupunginmuseo uudistuu. Innostuin ilmeestä ja suunnasta: Olemme pyrkineet siihen, että museota voisi käyttää monella tavalla. Kun avaamme toukokuussa, tänne voi tulla kahville, tekemään töitä tai syömään eväitä sisäpihalla ja silti kokea museoelämyksen. Piipahtelu sallittu!, todetaan tiedotteessa. Tämä ei tietenkään ole uutta ajattelua museokentällä – varmastikin nykyään lähes kaikki museot pyrkivät tähän, osa paremmalla ja osa huonommalla menestyksellä.

Helsingin kaupunginmuseolla on kuitekin kaksi vahvuutta ajatuksen takana: aina vapaa sisäänpääsy ja erittäin keskeinen sijainti. Myös uudet näyttelyt kuulostavat hauskoilta: erokertomuksia ja aikakone, jolla voi kokea menneisyyden Helsingin uutta tekniikkaa hyödyntäen. Tähän mennessä museo on jollain tapaa piiloutunut torikortteleihin. Toivottavasti helsinkiläiset ja turistit todella löytävät paikan uudistuksen myötä, odotukset ovat nyt korkealla!

Toinen Helsingin keskustassa sijaitseva kulttuurihistoriallinen museo, Kansallismuseo, täyttää 100 vuotta. Meinasin lentää pyllylleni, kun luin tämän Hesarista. Suomen Kansallismuseo täyttää 100 vuotta ja se näkyy… missä? Oikein harmitti.

Luin jälkeenpäin nettisivuilta, että sunnuntaina museon ovet olivat avoinna, tarjolla oli kakkua ja kahvia ja Janakkalan miekka oli esillä muiden aarteiden lisäksi (en valitettavasti löytänyt tietoa siitä, mitä nämä muut aarteet olivat). Toivottavasti juhlavuosi näkyy vielä jotenkin – vai säästelläänkö paukkuja vuotta 2017 varten? Tästä huolimatta, lämpimät onnittelut, Suomen Kansallismuseo!

Kuva: Signe Brander, 1909. Vanha rautatieasema. Rahastonhoitajan konttori. Helsingin kaupunginmuseo. Kuva vapaasti ladattavissa ja käytettävissä: https://hkm.finna.fi/

Tavallisten ihmisten museo.

Uusimmassa Intelligent Life -lehdessä oli kirjailija Roddy Doylen juttu New Yorkin Tenement Museumista. Kuten IL:n jutut usein, myös tämä jäi pyörimään mieleen lukemisen jälkeen. Viime syksynä New Yorkissa käydessäni en ehtinyt Tenement Museumiin, ja sitä olen jäänyt harmittelemaan. Doyle, taitavana kirjoittajana, paketoi tavallisen siirtolaisen historiaa tarkastelevan asuntomuseon erityisyyden artikkeliinsa niin hyvin, että lentoliput Nykiin olisi teki mieli varata saman tien. Mutta kiitos kollegojen, apu löytyy joskus läheltä. Omani nimittäin vinkkasi aiemmin keväällä, että Helsingissäkin on Työväenasuntomuseo. Onneksi muistin asian ennen kuin Tenement-tuska kasvoi liian suureksi. tyovaenasuntomuseo_taidematkustaja2 Työväenasuntomuseo on osa Helsingin kaupunginmuseota, ja se siljaitsee Alppilassa Kirstinkujalla. Itse pihapiiri on 1900-luvun alusta ja viimeiset asukkaat muuttivat museonrakennuksen hellahuoneista pois vuonna 1987. Asuntoja oli alettu pitää vanhanaikaisina jo 1950-luvulla, ja 1970-luvulla asunnoissa asui enää vanhuksia ja ”läpikulkuasukkaita”. Hellahuoneita on kaikkiaan yhdeksän, jonka lisäksi kävijä pääsee tutustumaan talon kellaritiloihin, jossa sijaitsivat yhteiset WC:t.

Asunnot on kalustettu eri vuosikymmenten mukaan: kalusteet ovat pääosin Helsingin kaupunginmuseon kokoelmista. Kiinteä kalustus on koottu pihapiirin asunnoista. Lattiat, katot, ikkunat ja ovet ovat alkuperäisiä, samoin kahden hellahuoneen tapetit. tyovaenasuntomuseo_taidematkustaja11 tyovaenasuntomuseo_taidematkustaja10 tyovaenasuntomuseo_taidematkustaja9 tyovaenasuntomuseo_taidematkustaja8 tyovaenasuntomuseo_taidematkustaja7 Kaksi sisustusta on kuitenkin saatu lahjoituksina alkuperäisiltä asukkailta. Toinen huoneista on erityisen liikuttava: jalkansa menettäneen entisen merimiehen ja puusepän, Yrjön, asunto. Vuosisadan alussa syntynyt Yrjö muutti taloon 1960-luvulla ja eli erakkona pihapiirin yhteydessä olevassa pesutuparakennuksessa vuoteen 1981 saakka.

Pesutupa kuitenkin muutettiin saunaksi ja Yrjö siirtyi hellahuoneseen asumaan. Elämä yksin oli kuitenkin hankalaa asunnon ollessa korjaamaton ja vanhanaikainen ja Yrjö päätti asettua vanhustentaloon. Hän kuitenkin kuoli kesken muuttopuuhien vuonna 1985. Perikunta lahjoitti kuolinpesän kokonaisuudessaan museolle, minkä ansiosta huoneen kalustus on säilynyt ennallaan. Yrjön kravatit, sanaristikot, lottokupongit, hermesetakset ja koko muu jäämistö on esillä – koko yksinäisen ihmisen elämä. tyovaenasuntomuseo_taidematkustaja6 tyovaenasuntomuseo_taidematkustaja5 Yrjön huone onkin erinomainen esimerkki siitä, mitä asunto-, koti- tai työväenmuseot voivat parhaimmillaan tarjota: kurkistusaukon tavallisen, tuntemattoman ihmisen arkeen ja elämään. Roddy Doylen mukaan Tenement Museumissa vaikuttavinta on se, että se ei kerro kuuluisuuksien tarinaa, vaan tavallisten ihmisten: People lived here – people live here.

Työväenasuntomuseo on avoinna kesäaikaan keskiviikosta sunnuntaihin klo 11–17. Käyntiin on hyvä varata hieman aikaa, sillä auntoihin ei pääse tutustumaan itsenäisesti, vaan ainoastaan oppaan johdolla. Opastuksia kuulemma lähtee kuitenkin niin, ettei kenenkään tarvitse odottaa varttia kauempaa. Näin myös ryhmäkoot pysynevät mukavan pieninä. Työväenasuntomuseoon (kuten kaikkiin Helsingin kaupunginmuseon kohteisiin) on vapaa pääsy.

Itse asuntojen lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota hienoon kukkapenkkiin, johon on koottu puutalopihojen perinteisiä koristekasveja. Museopuodista voi hankkia itselleen vaikkapa Helsingin kaupungin vanhan jätteidenlajitteluohjeen. tyovaenasuntomuseo_taidematkustaja4 tyovaenasuntomuseo_taidematkustaja3 Tekstissä käytetty lähteenä vaihtuvan näyttelyn tekstejä sekä työläispihojen kasveja -esitettä.