Kortinpurkutalkoot.

IMG_1539

”Minneköhän nämäkin kuvat on tallennettu?”, kysyi mieheni ja kanssamatkustajani muutama päivä sitten selaillessaan kameran sisältöä. ”Ööööö… ehkä jonnekin… tarkistan….”, vastasin epämääräisesti. Totuuden nimissä on sanottava, etten ollut ollenkaan varma oliko kuvia edes purettu kamerasta.

Muistikortinpurku, ehkäpä yksi ärsyttävimmistä hommista. Lomakuvia on usein liikaa, pahimmillaan useita satoja. En todellakaan kuulu niihin ihmisiin, jotka purkavat kameran muistikortin välittömästi, lajittelevat kuvat kansiohin, poistavat turhat ja käsittelevät parhaat niin, että jäljellä on 50 erinomaista kuvaa viikon lomareissulta. Pari vanhaa filmirullallista, eikös niin? Ainakin ennen ne riittivät hyvin.

Ja miksi juuri omat kuvat jäävätkin aina käsittelemättä? Olen neuvonut ja ohjeistanut sukulaisia ja ystäviä vastaavassa hommassa siinä määrin, että voisin alkaa vetää Muistikortilta kirjaksi -kursseja, joilla opeteltaisiin kansiointia, alkeellista kuvien käsittelyä, tekstittämistä ja kuvakirjan taittoa. Että vinkkinä vaan, jos kiinnostusta löytyy.

Sain kuitenkin tänä aamuna kansioitua koko kameran muistikortin, suuren kasan kuvia eri reissuilta. Joukossa oli aika monta kuvaa raunoista, veistoksista ja kissoista. Ja miten hienoja paikkoja on tullutkaan nähtyä viime vuosina! Urakan hyvänä puolena oli uppoutuminen kuviin määrin, että ajattelin tehdä pari juttua reissuvinkeistä. Viime kesän Napoli-postausta on luettu sen verran, että ehkäpä myös uudet reissupostaukset löytävät lukijansa. Kansiot auki, siis!

 

 

Mainokset

Taideostos kotona.

kotona-taidematkustaja

Vihdoin ja viimein sain Kuvanveistäjien ja taidegraafikoiden teosvälityksestä hankkimani vedoksen kotiin ja seinälle. Se kävi kehystettävänä ja komeilee nyt työpöydän yläpuolella. Teos on Päivi Hintsasen Tuulenvire oksien välissä (2014). Kehystys kävi näppärästi: jätin vedoksen Kaapelitehtaalle oston yhteydessä ja noudin sen paria viikkoa myöhemmin Grafoteekistä Pikkurobalta.

Tämän teoksen meille kotiin tyttäremme syntymän muistoksi. Tyttärelleni etsin myös omaa teosta, jonka hän saa halutessaan ottaa mukaansa sitten joskus. Taiteilija on jo mielessä, ehkä saan hankittua sen jo yksivuotispäivään mennessä.

hintsanen-taidematkustaja

Onneksi en ole sisustusbloggari – teosten kuvaaminen on hankalaa ja hermojaraastavaa. Tässä vielä, asiaankuuluvilla heijastuksilla tietysti.

Lisää taiteen hankkimisesta voit lukea aiemmasta postauksestani.

 

 

 

 

Tavallisten ihmisten museo.

Uusimmassa Intelligent Life -lehdessä oli kirjailija Roddy Doylen juttu New Yorkin Tenement Museumista. Kuten IL:n jutut usein, myös tämä jäi pyörimään mieleen lukemisen jälkeen. Viime syksynä New Yorkissa käydessäni en ehtinyt Tenement Museumiin, ja sitä olen jäänyt harmittelemaan. Doyle, taitavana kirjoittajana, paketoi tavallisen siirtolaisen historiaa tarkastelevan asuntomuseon erityisyyden artikkeliinsa niin hyvin, että lentoliput Nykiin olisi teki mieli varata saman tien. Mutta kiitos kollegojen, apu löytyy joskus läheltä. Omani nimittäin vinkkasi aiemmin keväällä, että Helsingissäkin on Työväenasuntomuseo. Onneksi muistin asian ennen kuin Tenement-tuska kasvoi liian suureksi. tyovaenasuntomuseo_taidematkustaja2 Työväenasuntomuseo on osa Helsingin kaupunginmuseota, ja se siljaitsee Alppilassa Kirstinkujalla. Itse pihapiiri on 1900-luvun alusta ja viimeiset asukkaat muuttivat museonrakennuksen hellahuoneista pois vuonna 1987. Asuntoja oli alettu pitää vanhanaikaisina jo 1950-luvulla, ja 1970-luvulla asunnoissa asui enää vanhuksia ja ”läpikulkuasukkaita”. Hellahuoneita on kaikkiaan yhdeksän, jonka lisäksi kävijä pääsee tutustumaan talon kellaritiloihin, jossa sijaitsivat yhteiset WC:t.

Asunnot on kalustettu eri vuosikymmenten mukaan: kalusteet ovat pääosin Helsingin kaupunginmuseon kokoelmista. Kiinteä kalustus on koottu pihapiirin asunnoista. Lattiat, katot, ikkunat ja ovet ovat alkuperäisiä, samoin kahden hellahuoneen tapetit. tyovaenasuntomuseo_taidematkustaja11 tyovaenasuntomuseo_taidematkustaja10 tyovaenasuntomuseo_taidematkustaja9 tyovaenasuntomuseo_taidematkustaja8 tyovaenasuntomuseo_taidematkustaja7 Kaksi sisustusta on kuitenkin saatu lahjoituksina alkuperäisiltä asukkailta. Toinen huoneista on erityisen liikuttava: jalkansa menettäneen entisen merimiehen ja puusepän, Yrjön, asunto. Vuosisadan alussa syntynyt Yrjö muutti taloon 1960-luvulla ja eli erakkona pihapiirin yhteydessä olevassa pesutuparakennuksessa vuoteen 1981 saakka.

Pesutupa kuitenkin muutettiin saunaksi ja Yrjö siirtyi hellahuoneseen asumaan. Elämä yksin oli kuitenkin hankalaa asunnon ollessa korjaamaton ja vanhanaikainen ja Yrjö päätti asettua vanhustentaloon. Hän kuitenkin kuoli kesken muuttopuuhien vuonna 1985. Perikunta lahjoitti kuolinpesän kokonaisuudessaan museolle, minkä ansiosta huoneen kalustus on säilynyt ennallaan. Yrjön kravatit, sanaristikot, lottokupongit, hermesetakset ja koko muu jäämistö on esillä – koko yksinäisen ihmisen elämä. tyovaenasuntomuseo_taidematkustaja6 tyovaenasuntomuseo_taidematkustaja5 Yrjön huone onkin erinomainen esimerkki siitä, mitä asunto-, koti- tai työväenmuseot voivat parhaimmillaan tarjota: kurkistusaukon tavallisen, tuntemattoman ihmisen arkeen ja elämään. Roddy Doylen mukaan Tenement Museumissa vaikuttavinta on se, että se ei kerro kuuluisuuksien tarinaa, vaan tavallisten ihmisten: People lived here – people live here.

Työväenasuntomuseo on avoinna kesäaikaan keskiviikosta sunnuntaihin klo 11–17. Käyntiin on hyvä varata hieman aikaa, sillä auntoihin ei pääse tutustumaan itsenäisesti, vaan ainoastaan oppaan johdolla. Opastuksia kuulemma lähtee kuitenkin niin, ettei kenenkään tarvitse odottaa varttia kauempaa. Näin myös ryhmäkoot pysynevät mukavan pieninä. Työväenasuntomuseoon (kuten kaikkiin Helsingin kaupunginmuseon kohteisiin) on vapaa pääsy.

Itse asuntojen lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota hienoon kukkapenkkiin, johon on koottu puutalopihojen perinteisiä koristekasveja. Museopuodista voi hankkia itselleen vaikkapa Helsingin kaupungin vanhan jätteidenlajitteluohjeen. tyovaenasuntomuseo_taidematkustaja4 tyovaenasuntomuseo_taidematkustaja3 Tekstissä käytetty lähteenä vaihtuvan näyttelyn tekstejä sekä työläispihojen kasveja -esitettä.

Ensimmäinen.

ensimmäinen.”Ajattelin, että voisin perustaa blogin”, sanoin miehelleni aamukahvipöydässä. ”Hyvä idea. Mistä kirjoittaisit?”, kommentoi hän lehden takaa. Olin hetken hiljaa ja sanoin ”sellaisista jutuista, joita haluaisin itsekin lukea”.

Taidematkustaja-blogi syntyi samana päivänä junassa Helsingistä Tampereelle. Olin menossa katsomaan näyttelyä. Päivätyökseni olen tekemisissa nykytaiteen kanssa – rakastan sitä ja työtäni. Taide antaa sisältöä elämään; se haastaa katsomaan, pistää ajatukset liikkeelle ja joskus ärsyttää. Mutta elämässä on onneksi muutakin kuin taidetta, omassani varsinkin. Pian jään töistä hetkeksi pois ja on hyvä aika katsoa juttuja ulkopuolelta. Tästä kaikesta muodostunee Taidematkustaja-blogin varsinainen sisältö. Katsotaan, mitä tapahtuu.

Kuva Ellis Islandilta New Yorkista syksyltä 2014. Kuvat ovat kirjoittajan, ellei toisin mainita.