Vuoden merkittävimmät.

Sallinette, että palaan vielä vuoteen 2015, vaikka eletään jo helmikuuta. Pohdin viime vuotta – nähtyjä näyttelyitä, tehtyjä reissuja ja niiden herättämiä tunteita.

Vuoden riemastuttavin

Jaques Henri Lartigue Turun taidemuseossa. Mikä joie de vivre!  Ihana Riviera piristi keskellä ankeinta Suomen kesää. Uimahousut, aurinkolasit, Bibit ja Mimit. Olivatko kuvat todella mustavalkoisia? Mielessäni niissä paistaa Välimeren aurinko.

lartigue_chouvalton_taidematkustaja

Vuoden paras museo

Mauritshuis Haagissa. Hieno, ihmisen kokoinen museo, jolla ihan hurja kokoelma, muun muassa Vermeerin Tyttö ja helmikorvakoru sekä Het putterje, josta kirjoitin enemmän täällä. Kuten olen aiemminkin todennut, rakastan pieniä museoita joista selviää tunnissa ulos.

vermeer_taidematkustaja

Vuoden koskettavin

My East is Your West -näyttely Venetsian taidebiennaalissa. Shilpa Guptan ja Rashid Ranan yhteisnäyttely vanhassa venetsialaisessa palazzossa vei sydämen. Kuratoriaalinen konsepti yhdisti Intian ja Pakistanin, mutta itselleni mieleenpainuvinta oli yllättävä kohtaaminen toisella puolella maailmaa olevan pakistanilaisen perheen kanssa reaaliajassa, videoteoksen välityksellä.

my east is your west_taidematkustaja

Vuoden pisin jono

Anne Frank -museossa Amsterdamissa. Kaksi matkalaista ajatteli piipahtavansa vain kirjakauppaan – turha toive. Jono kiersi pitkälle kadulle ja kanaalinvartta pitkin, maaliskuussa. Millaistahan siellä on heinä-elokuun sesonkina?

Vuoden ajankohtaisin

Taidehallin Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen näyttely. Lue enemmän täältä.

kalleinen1_taidematkustaja

Vuoden kuumottavin

Pompeiji. Jos menee Napoliin, sitä ei voi väliin. Rauniokaupunki ylitti kaikki odotukset – joskin kävi myös voimille. Viimeisellä kolmanneksella raskaana pystyin suorittamaan vain arviolta yhden kolmanneksen koko kaupungista. Loppuaika oli meni huilatessa terassilla kylmä cokistölkki kädessä. Kiittelin itseäni, kun näin auringonpistoksista kärsivien, puskiin oksentelevien turistien hoippuvan pois alueelta.

napoli_taidematkustaja9


Kaiken kaikkiaan vuosi 2015 oli täynnä hienoja näyttely- ja museokokemuksia niin koti- kuin ulkomaillakin. Näkemättä jäi mm. Carol Raman näyttely EMMAssa – se harmittaa. Paljon jäi myös kirjaamatta blogiin, siitäkin syystä, että aloitin vasta kesällä. Pidin Venetsian biennaalin päänäyttelystä – se oli parempi kuin kahtena edellisvuonna. Cartier-Bressonin kävin katsomassa Ateneumissa kahdesti, mutta en kirjoittanut. Osaksi siksi että kuvaaminen näyttelytiloissa ei ollut sallittua, mikä tekee blogaamisesta vaikeampaa. Näyttely sinänsä oli kiinnostava ja runsas.

Mistä te piditte vuonna 2015?

Kaksi ylintä kuvaa:

Jacques Henri Lartigue: Chou Valton, Cap d’Antibes, 1932. Ministère de la Culture-France / AAJHL.
Johannes Vermeer: Meisje met de parel, n. 1665. Mauritshuis.

(edit 12.2. Lartique korjattu muotoon Lartigue – kiitos lukijalle!)
Mainokset

Museo = nykypäivän katedraali?

Taidematkustaja viettää pienimuotoista kesälomaa reissaten ympäri Suomea, mutta onneksi reissunkin päällä ehtii Twitteriin: Ateneumin museonjohtaja Susanna Pettersson (@SusannaPetterss) linkkasi tililleen BBC Culturen jutun Why museums are the new churches, josta ainakin allekirjoittanut tunnisti itsensä.

Jutussa toimittaja Jason Farago kysyy ”who are these new churches’ parishioners, and what sort of worship is going on?”. On nimittäin niin, että yhä useammat suunnittelevat kaupunkilomansa museoiden, gallerioiden ja kulttuurinähtävyyksien mukaan, ja vielä useammin niin, että museoon mennään tietyn näyttelyn perässä. Matisse-näyttely Tate Modernissa saattaa hyvinkin olla riittävä syy tehdä viikonloppureissu Lontooseen tai uusittu Neues Museum on nyt vain kertakaikkiaan nähtävä.

Itse reissasin viime keväänä ystäväni kanssa Haagin Mauritshuisiin katsomaan Carel Fabritiuksen maalausta Het puttertje, Donna Tarttin kuuluisaksi tekemän romaanin, The Goldfinchin (Tikli), innostamana.

goldfinch_mauritshuis

Totuuden nimissä on sanottava, että vaikka maalaus on mitä hurmaavin, on Mauritshuisin kiistaton tähti kuitenkin edelleen Vermeerin Tyttö ja helmikorvakoru. Kaunokirjallsuus on tässä tapauksessa antanut mukavasti nostetta pienelle, hienolle kokoelmalle. Nykypäivän pyhiinvaellusreissu täytti odotukset – Mauritshuisin huolellisesti restauroidun rakennuksen ja kokoelman edessä oli varsin helppo huumailla. Ja kun kerta siellä päin oltiin, kuka nyt uusitun Rijksmuseumin tai Stedelijkin jättäisi välistä?

Amsterdam Rijksmuseum

Kuten Guggenheim Helsinki -projektin tapauksessa on nähty, uudet museohankkeet nojaavat vahvasti arkkitehtuuriin, kuten Faragokin argumentoi. Mutta ilman hyviä sisältöjä upeinkin rakennus jää ontoksi kuoreksi. Ja vaikka museon kokoelma olisi kuinka hieno, huonosti kuratoitu näyttely jättää kävijän kylmäksi. Palvonta onnistuu vain, jos seurakuntalainen on vakuuttunut sisällöistä ja sanomasta.

Omalla listallani seuraavia pakko-nähdä-kohteita voisivat olla ainakin New Yorkin uusi Whitney-museo, edellisessä postauksessa mainittu Tenement Museum sekä Tallinnan Lennusadam, jonne en ole vieläkään ehtinyt.

Lähimaastosta vinkkaan kuitenkin kolme oivallista kohdetta reilun kilometrin säteellä, mikäli kesäreissu suuntautuu Turkuun: Turun taidemuseon Riviera-näyttelyn, Aboa Vetus & Ars Novan Turku Biennaalin sekä Wäinö Aaltosen museon Heikki Marila -retrospektiivin. Erityisesti Marilan kahdeksanmetrisen, museon veistossalin itäseinälle ripustetun Viimeinen tuomio -maalauksen äärellä on hyvä pohtia vaikkapa niitä nykypäivän pyhiinvaeltajia.

Ylempi kuva: Carel Fabritius: Het Putterje, 1654. Kuva Mauritshuisin web-sivulta, josta kuvan saa ladata maksutta omaan, epäkaupalliseen käyttöön.