Suomen Aino Aalto.

Näin itsenäisyyspäivän kynnyksellä on tapana muistella itsenäisyyden ajan suurmiehiä. Naisiakin – yhä useammin. Olkoon tämä kirjoitus omistettu yhdelle heistä.


Useita vuosia sitten kävin Aalto-säätiön arkistossa lukemassa kirjeenvaihtoa erääseen Alvar Aallon suunnittelemaan rakennuksen historiaan liittyen. Tarkoitukseni ei ollut tutkia maineikkaan arkkitehdin henkilöhistoriaa – sen ovat tehneet jo niin monet, lukuisissa julkaisuissa ja artikkeleissa.

aino-aaltoEn enää muista löysinkö mitään relevanttia omaan tutkimukseeni liittyen, mutta muistan, että kirjeenvaihdon joukossa oli yllättäen Alvar Aallon vaimon Aino Marsio-Aallon (1894–1949) poismenosta kertova lakoninen paperi: menehtynyt rintasyöpään vuonna 1949. En ollut siihen mennessä juurikaan pohtinut Aino Aallon elämää, kuten en liiemmmin Alvarinkaan, mutta arkistokäyntini jälkeen mietin usein Ainoa ja hänen elämäänsä miehensä rinnalla.

Aino palasi jälleen mieleeni, kun vierailin Alvar Aalto -museossa Jyväskylässä viikko sitten. Aiemmasta käynnistäni oli kulunut jo lähemmäs kymmenen vuotta, mutta perusnäyttely Alvar Aalto. Arkkitehti. ei ollut juurikaan muuttunut sitten viime näkemän.

Perusnäyttely on vuodelta 1998, eli miltei 20 vuotta vanha, ja aikansa kuva. Näyttely keskittyy paitsi Alvar Aallon arkitehtuuriin, myös muotoiluun. Lisäksi näyttelyssä sivutaan hänen henkilöhistoriaansa. Aallon molemmilla vaimoilla, Ainolla ja Elissa Aallolla, on tietysti oma roolinsa näyttelykertomuksessa, mutta kuten niin usein merkittävien miesten rinnalla, heidän oma kertomuksensa jää väkisinkin sivuosaan.

IMG_2879.JPG

Kaikille Aalto-faneille museo ja näyttely ovat erittäin suositeltava must-see-kohde, vaikka arkkitehtuurin ihmeet ja fantastisuus itsessään eivät tietenkään koskaan välity museonäyttelyssä samoin kuin itse kohteissa paikan päällä. Ja vaikka nautinkin tavattomasti museokäynnistä, jollain tavalla mieltä lämmitti ajatus myös siitä, että näyttely itsessään saattaa olla kohta historiaa.

img_2881

img_2882

img_2878

Jyväskylässä on käynnissä suuri kahden museon uudistus, sillä Alvar Aalto -museo ja Keski-Suomen museo saavat hienon (naisten suunnitteleman!) lisäosan, joka yhdistää nämä kaksi rakennusta toisiinsa. Rakennusprojektin osana myös museot uudistuvat. Vaikka Aino Aallolle on jo olemassa leivos, hänen elämäntyöstään on tehty näyttelyitä ja kirjoitettu New York Timesissa, hänen tarinansa on kuitenkin suomalaisille varsin tuntematon. Kun museon perusnäyttely toivottavasti uudistuu, olen varma, että näyttelyn tekijät kohtelevat Aino Marsio-Aaltoa Alvar Aallon kumppanina eri lailla kuin vielä kaksikymmentä vuotta sitten: ei niinkään vaimona, vaan ennen kaikkea arkkitehtina, muotoilijana ja Artekin toimitusjohtajana.alvar-aalto-museo-myymala

Loppuun vielä pieni vinkki Alvar Aalto -museossa kävijälle: museon näyttelyt ja erinomaisen museokaupan koluttuasi istahda kahville tai lounaalle museon mainioon ravintolaan. Kahvilan ikkunasta näet pienen sinisen talon, jonka yläkertaa Aino ja Alvar Aalto asuivat kihlauduttuaan.

aalto_talo_taidematkustaja


Aino Aallon kuva: kuvaaja tuntematon. http://www.blf.fi/artiklar/foton/1386.jpg

Mainokset

Tavallisten ihmisten museo.

Uusimmassa Intelligent Life -lehdessä oli kirjailija Roddy Doylen juttu New Yorkin Tenement Museumista. Kuten IL:n jutut usein, myös tämä jäi pyörimään mieleen lukemisen jälkeen. Viime syksynä New Yorkissa käydessäni en ehtinyt Tenement Museumiin, ja sitä olen jäänyt harmittelemaan. Doyle, taitavana kirjoittajana, paketoi tavallisen siirtolaisen historiaa tarkastelevan asuntomuseon erityisyyden artikkeliinsa niin hyvin, että lentoliput Nykiin olisi teki mieli varata saman tien. Mutta kiitos kollegojen, apu löytyy joskus läheltä. Omani nimittäin vinkkasi aiemmin keväällä, että Helsingissäkin on Työväenasuntomuseo. Onneksi muistin asian ennen kuin Tenement-tuska kasvoi liian suureksi. tyovaenasuntomuseo_taidematkustaja2 Työväenasuntomuseo on osa Helsingin kaupunginmuseota, ja se siljaitsee Alppilassa Kirstinkujalla. Itse pihapiiri on 1900-luvun alusta ja viimeiset asukkaat muuttivat museonrakennuksen hellahuoneista pois vuonna 1987. Asuntoja oli alettu pitää vanhanaikaisina jo 1950-luvulla, ja 1970-luvulla asunnoissa asui enää vanhuksia ja ”läpikulkuasukkaita”. Hellahuoneita on kaikkiaan yhdeksän, jonka lisäksi kävijä pääsee tutustumaan talon kellaritiloihin, jossa sijaitsivat yhteiset WC:t.

Asunnot on kalustettu eri vuosikymmenten mukaan: kalusteet ovat pääosin Helsingin kaupunginmuseon kokoelmista. Kiinteä kalustus on koottu pihapiirin asunnoista. Lattiat, katot, ikkunat ja ovet ovat alkuperäisiä, samoin kahden hellahuoneen tapetit. tyovaenasuntomuseo_taidematkustaja11 tyovaenasuntomuseo_taidematkustaja10 tyovaenasuntomuseo_taidematkustaja9 tyovaenasuntomuseo_taidematkustaja8 tyovaenasuntomuseo_taidematkustaja7 Kaksi sisustusta on kuitenkin saatu lahjoituksina alkuperäisiltä asukkailta. Toinen huoneista on erityisen liikuttava: jalkansa menettäneen entisen merimiehen ja puusepän, Yrjön, asunto. Vuosisadan alussa syntynyt Yrjö muutti taloon 1960-luvulla ja eli erakkona pihapiirin yhteydessä olevassa pesutuparakennuksessa vuoteen 1981 saakka.

Pesutupa kuitenkin muutettiin saunaksi ja Yrjö siirtyi hellahuoneseen asumaan. Elämä yksin oli kuitenkin hankalaa asunnon ollessa korjaamaton ja vanhanaikainen ja Yrjö päätti asettua vanhustentaloon. Hän kuitenkin kuoli kesken muuttopuuhien vuonna 1985. Perikunta lahjoitti kuolinpesän kokonaisuudessaan museolle, minkä ansiosta huoneen kalustus on säilynyt ennallaan. Yrjön kravatit, sanaristikot, lottokupongit, hermesetakset ja koko muu jäämistö on esillä – koko yksinäisen ihmisen elämä. tyovaenasuntomuseo_taidematkustaja6 tyovaenasuntomuseo_taidematkustaja5 Yrjön huone onkin erinomainen esimerkki siitä, mitä asunto-, koti- tai työväenmuseot voivat parhaimmillaan tarjota: kurkistusaukon tavallisen, tuntemattoman ihmisen arkeen ja elämään. Roddy Doylen mukaan Tenement Museumissa vaikuttavinta on se, että se ei kerro kuuluisuuksien tarinaa, vaan tavallisten ihmisten: People lived here – people live here.

Työväenasuntomuseo on avoinna kesäaikaan keskiviikosta sunnuntaihin klo 11–17. Käyntiin on hyvä varata hieman aikaa, sillä auntoihin ei pääse tutustumaan itsenäisesti, vaan ainoastaan oppaan johdolla. Opastuksia kuulemma lähtee kuitenkin niin, ettei kenenkään tarvitse odottaa varttia kauempaa. Näin myös ryhmäkoot pysynevät mukavan pieninä. Työväenasuntomuseoon (kuten kaikkiin Helsingin kaupunginmuseon kohteisiin) on vapaa pääsy.

Itse asuntojen lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota hienoon kukkapenkkiin, johon on koottu puutalopihojen perinteisiä koristekasveja. Museopuodista voi hankkia itselleen vaikkapa Helsingin kaupungin vanhan jätteidenlajitteluohjeen. tyovaenasuntomuseo_taidematkustaja4 tyovaenasuntomuseo_taidematkustaja3 Tekstissä käytetty lähteenä vaihtuvan näyttelyn tekstejä sekä työläispihojen kasveja -esitettä.