Museokortti ja museomuistot.

Museokortin asiakassivusysteemiä on päivitetty. Nyt omilta sivuilta näkee, missä museossa korttia on tullut vilautettua ja koska. Kätevää! Vuoden päätteeksi voi vaikkapa laskea hinnan kullekin museokäynnille (korttihan maksaa edukkaat 59 euroa).

Screenshot 2016-06-02 09.54.42

Oma listani näyttää tällä hetkellä tältä. Asiakassivu on tällä hetkellä hieman ankean näköinen, mutta koska korttia kehitetään koko ajan, uskoisin että sivun ulkoasukin paranee tulevina vuosina.

Olisipa hauskaa, jos sivusta saisi tehtyä itselleen eräänlaisen museopäiväkirjan. Laittaa vaikkapa muutama sana muistiin kustakin museokäynnistä, antaa tähtiä ja miksein vaikkapa julkaista omat tietonsa Instagram-kuvien kera. Ja ihaninta olisi, jos tiedot voisi syöttää kännykkäappsiin saman tien.

Perinteisempi tapa kerätä museokäynneistä muistot talteen, on jemmata tarra kalenteriin, kukkaroon, muistivihkoon – tai kuten meillä, vauvakirjaan.

Vuosia sitten museon kassalla työskennellessäni oli hauska seurata ihmisten innostusta pääsylipputarroihin ja niiden säilyttämiseen. Monet tulivat museokäynnin jälkeen näyttämään, että liimaavat tarran talteen muistoksi. Pakko myöntää, että itseänikin hieman harmittaa, jos museossa ei ole käytössä pääsylipputarroja (mihin se Kiasman muovilätkä oikein kuuluu jemmata??).

museotarrat_taidematkustaja

Miten te tallennatte muistot museokäynneistä?

PSST.

Museoista kiinnostuineille tiedoksi uusi museoblogi osoitteessa https://museomafia.wordpress.com/

 

 

 

Mainokset

Taidehankinta ja Poliittisen valokuvan festivaali.

Pieni hankinta

Vinkkasin Twitterissä, että viikonloppuna kannattaa suunnata Kaapelitehtaalle, kuten edellisestä postauksesta voitte lukea. No, itse en kuitenkaan malttanut odottaa viikonloppuun, vaan kävin sekä Teos 2016 -tapahtumassa että Poliittisen valokuvan festivaalilla jo tänään.

teos2016_taidematkustaja

Kuvanveistäjien ja taidegraafikoiden teosvälitys on tuttu aiemmilta vuosilta – tapahtumassa on ollut kiva käydä katselemassa tarjontaa. Voin hyvin kuvitella, että erityisesti joku joka ei välttämättä ole ajatellut hankkivansa veistosta kotiin, tekee löydön juuri täältä. Taidegrafiikkaa on yleisesti helpommin saatavilla, esimerkiksi taidelainaamoissa.

Tein tällä kertaa itsekin hankinnan. Laitoin teoksesta (harmillisen suttuisen) kuvan Instagramiin, mutta lupaan esitellä ostoksen kotioloissa tarkemmin, kunhan saan sen kehystäjältä maaliskuussa. Tapahtumassa voi jättää kehystämättömän vedoksen saman tien kehystettäväksi.

En tiedä, voiko taiteen hankkiminen juuri helpompaa olla – ei ainakaan aloittelevalle ostajalle. Hinnat ovat selkeästi esillä ja valikoimaa riittää. Tiiviissä myyntiripustuksessa on väistämättä myös teoksia jotka eivät ehkä helli omaa silmää, mutta varsinkin kehystämättömiä vedoksia kannattaa selailla. Ja tässä tapauksessa valitettavasti nopeat syövät hitaat, eli ostoaikeissa kannattaa olla ajoissa liikenteessä.
Tapahtuma jatkuu 6. maaliskuuta asti: Teos 2016.

Poliittinen valokuva elää ja voi hyvin

pvf_taidematkustaja_2

Poliittisen valokuvan festivaalin teemana on tänä vuonna Kotimaa. En tiedä missä vaiheessa teema on lyöty lukkoon, mutta sen on kipeän ajankohtainen, kuten jo aiemmin totesin. Anna-Kaisa Rastenberger ja Sanni Seppo toteavat festarilehden esipuheessa, että alue taiteen ja kuvajournalismin välissä on tärkeä: Yhtäältä valokuvalla on dokumentaarisuutensa vuoksi erityinen mahdollisuus olla kantaaottavan taiteen kärjessä ja toisaalta taidekontekstin luoman tilan ansiosta valokuvan subjektiivisuus, esteettisyys ja emotionaalisuus korostuvat. Installoinnilla on tärkeä rooli tässäkin näyttelyssä. Pelkistetty ilmavuus toimii mielestäni hyvin, eikä näyttelyn raskaita aiheita turhaan alleviivata mustilla seinillä tai muilla tehokeinoilla.

pvf_taidematkustaja_3

Näyttelyssä on monta erinomaista kuvasarjaa, mutta eniten liikutuin Katja Tähjän Paperittomat– ja Karkotetut-sarjoista. Kuvat ja kertomukset tuntuivat epäreiluilta ja epäoikeudenmukaisilta sellaisen ihmisen näkökulmasta, joka on vapaa paitsi matkustamaan, myös jäämään haluamaansa paikkaan.

pvf_taidematkustaja_5

Adrian Paci on käsitellyt usein taiteessaan liikkellä olemisen tematiikkaa. Paci pakeni itse Albaniasta Italiaan perheensä kanssa 1990-luvulla. Valokuvasarja Back Home pakottaa katsojan ajattelemaan, millaista olisi jättää taakseen oma kotinsa. Mitä kodistaan muistaisi vuosien kuluttua, uudessa kotimaassaan?

pvf_taidematkustaja_1

pvf_taidematkustaja_6

Näyttelyn lopussa Kuvakulma-näyttelytilassa on esillä kuvia Risto Vuorimiehen ja Ben Kailan Siirtosuomalainen-sarjasta. Tuupovaarasta lähdettiin Ruotsiin 1970-luvulla, siirtolaisina. Mininäyttely toimii hyvänä esimerkkinä siitä, miten museon omaa kokoelmaa voi hyödyntää päänäyttelyä kommentoiden. Näin kokoelmatyön merkitys museoissa tehdään näkyväksi.

Poliittisen valokuvan festivaalin näyttely on esillä huhtikuun loppuun asti, joten aikaa on vielä hyvin. Tulevana lauantaina 27. helmikuuta museossa on kuitenkin erikoisohjelmaa Sahrawin itsenäisyyspäivän kunniaksi. Eikö kuulostakin erikoiselta? Lue lisää täältä: http://pvf.fi/tulevatapahtuma/freewesternsahara/. Näyttelyllä on muutenkin laaja oheisohjelma, joka löytyy festivaalin verkkosivuilta.

Näyttelykuvat ylhäältä alas:
Oksana Yushko: Graduates.
Miia Autio: I called out for mountains, I heard them drumming.
Katja Tähjä: Paperittomat.
Adrian Paci: Back Home.
Ben Kaila: Tuupovaara.

 

Rodin ja Japanomania.

IMG_1119

Helmikuun harmaus ja hyvä seura ajoi minut Ateneumiin näyttelyvisiitille. Enkä ollut ainoa – liekö Hesarin ylistyskritiikki Japanomania-näyttelystä saanut väen liikenteeseen; museosalit olivat perjantaina keskipäivällä täynnä porukkaa.

Tällä kertaa innostuin enemmän Japanomaniasta, ehkä hieman odotusteni vastaisestikin. Tuntuu kuin Rodinin veistokset eivät olisi saaneet tarpeeksi happea – sen verran ahdasta alakerran näyttelysaleissa esillepano mielestäni oli. Kolmoskerroksen suuren ikkunan ääreen sijoitettu Ajattelija oli tietysti vaikuttava: katsoja pääsi aivan veistoksen ”iholle”, tarkastelemaan jättiläismäisiä käsiä ja ikonista asentoa.

Japanomania-näyttely on pitkän tutkimustyön tulosta ja jatkaa kierrokselle myös muihin pohjoismaihin. Ennen näyttelykäyntiä yritin palautella mieliini Anna Kortelaisen väitöskirjatutkimusta Albert Edelfeltin fantasmagoria: nainen, ”Japani”, tavaratalo, joka opiskeluaikoina sitä tenttiessäni tuntui sukellukselta uusiin, jännittäviin maailmoihin. Harmikseni vuodet ovat tehneet tehtävänsä, enkä enää pystynyt palauttamaan mieleeni tutkimuksen detaljeja, mutta näyttelyn teemat olivat sen ansiosta tuttuja.

Ateneumin näyttelyä varten tehty tutkimustyö näkyy tarkoissa ja erilaisia taiteilijoita esiin nostavissa teosvalinnoissa. Erityisen innoissani olin kuvakudoksista ja seinävaatteista sekä harmonia-teemaisen salin hienoista teosvalinnoista. Jo pelkkä salissa oleilu oli kummallisella tavalla rauhoittava kokemus.

Näyttelyjulkaisussa on varmasti avattu teemoja ja näyttelyä varten tehtyä tutkimusta enemmänkin seinätekstien ollessa varsin niukkoja. Julkaisuun – ja varsinkin harmonia-teemaan – aion tutustua seuraavalla näyttelykäynnillä paremmin, sillä näyttely kestää hyvinkin pari visiittiä.

Koska kummassakaan näyttelyssä ei saanut valokuvata, en valitettavasti voi tarjota tunnelmapaloja ripustuksesta. Näyttelyn verkkosivuilta löytyy kuitenkin hyviä kuvia teoksista.


Psst.

Avaan sivupalkkiin listan tämän vuoden Musekortti-käyttäytymisestäni. Näin voin vuoden lopuksi tarkastella kortin käyttöä ja vierailtuja näyttelyitä.

 

 

 

 

Karoliina ja Tove.

Kävin tänään täsmävisiitillä HAMissa. Käyntiin oli kaksi hyvää syytä: Karoliina Hellbergin VILLE-näyttely sekä tänään auennut Tove Jansson -galleria. Näyttelyiden jälkeen mietin, että siinäpä kaksi hienoa naista. Tove Jansson oli naistaiteilijana todellinen tienraivaaja ja tietysti äärimmäisen cool. Vai mitä sanotte tästä kuvasta ja lookista?

tove_HAM-taidematkustaja

Karoliina Hellbergin näyttely on osoittautunut alkuvuoden hitiksi. Joka puolelta on kuiskittu ja sanottu, että mene, mene nyt katsomaan. Ja kyllä kannatti. Maalaukset ovat ihmeellinen tuulahdus jotain pysähtynyttä, mutta silti elävää. Hellbergin Amerikkalainen nainen toi tietysti mieleeni Toven muotokuvat.


 

Ostin myös vihdoin ja viimein Museokortin. Samalla pohdin, että olisipa hienoa jos äitiyspakkauksen mukana jaettaisiin Museokortti. Kortin voisi sitten rekisteröidä itselleen joko äiti tai isä, kumpi vaan vanhenpainvapaat nyt sitten käyttääkään. Miten virkistävää onkaan käydä museoissa ja näyttelyissä – lähteä kotoa pois ja tuulettaa päätä. Mennä muuallekin kuin kaupallisiin tiloihin tai leikkipuistoihin, jotka on nähty (äideille) sopivina paikkoina kuluttaa aikaa.

museokortti_taidematkustaja

Ehkäpä jo vuonna 2017 itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi? Äitiyspakkaus ja suomalaiset museot – siinäpä kaksi mainiota tuotetta.

Karoliina Hellbergin näyttely  VILLE HAM-galleriassa 28. helmikuuta saakka.


 

Kuva: Tove Jansson ja Niilo Suihko työn ääressä, 1947. Helsingin kaupunginmuseo.

 

 

Nykytaidetta joululahjaksi.

Mitä hankkia joululahjaksi rakkaalle ihmiselle, jolla on jo kaikkea? No taidetta tietysti. Taidehankinta on persoonallinen lahja, joka ei jää kaapin perukoille pölyttymään.

pariisi1-taidematkustaja

Kirjoitin syyskuussa nykytaiteen hankkimisesta. Nämä vinkit pätevät tietysti myös lahjat mielessä. Joulun alla voi kuitenkin hyödyntää myös muutamia erikoistilaisuuksia. Designmyyjäisistä ja -markkinoista on tullut suosittuja joulunalustapahtumia mutta entäpä nykytaidehankinnat?

Kokosin alle muutamia vinkkejä. Tarkistathan aina tarkat tiedot tapahtumajärjestän sivuilta.

Galleriat

Galleriat ovat avoinna normaalisti joulunalusaikaan, ja tälläkin hetkellä sekä ensi viikosta alkaen Helsingin seudun gallerioissa on esillä erinomaisia näyttelyitä. Tässä pari poimintaa:

Galleria Amassa avautuu 27.11. Kaisu Koiviston näyttely, Galerie Forsblomilla puolestaan ruotsalaisen Linn Fernströmin näyttely.

Yleensä viikonloppuisin avoinna olevassa ARTag-gallerian showroomissa on esillä Anni Rapinojan teoksia (12.–20.12) ja aukiolaikoja on muutenkin pidennetty näin joulun alla: galleria on tuolloin avoinna myös viikolla maanantaista perjantaihin klo 14–18. ARTagillä on nettikauppa: http://www.artaggallery.com/.

Tyylikkäässä Lokal Helsingissä on aina kiinnostavaa taidetta ja designia – myymälän sekä nettikaupan valikoimassa myös pienempiä juttuja, kuten nämä ihanat aakkoskuutiot!

pariisi2-taidematkustaja

Myyjäiset ja markkinat

Kuvataideakatemian opiskelijoiden joulumyyjäiset 11.–13. joulukuuta Exhibition laboratory, Merimiehenkatu 36 Helsinki

Suositut joulumyyjäiset ovat muuttaneet Kuvataideakatemian näyttelytilaan Exhibition Laboratoryyn. Tapahtuman Facebook-sivujen mukaan tänä vuonna paikalla olisi myös kehystäjän myyntipiste!

Helsingin kivipainon muuttomyyntitapahtuma 11.–12.joulukuuta Nilsiänkatu 11-13 F 49 Helsinki

Helsingin kivipaino muuttaa, minkä vuoksi teoksia on myynnissä verkossa sekä paikan päällä tapahtumassa. Verkkokauppa vaikuttaa kätevältä, toivottavasti toimii myös käytännössä: https://holvi.com/shop/aloise/ (Kivipainon verkkosivuilla ajankohtaista-osio on sen sijaan pävitetty viimeksi tammikuussa 2015, eli kannattanee seurata tuota verkkokaupan osoitetta).

TOKYOn joulumyyjäiset 27.–29. marraskuuta
Hämeentie 125 (Mediakeskus Lume) Helsinki

Aalto ARTSin opiskelijoiden joulumyyjäiset. Myyjäisissä pääasiassa muotoilua ja käsityötä, mutta myös taidetta.

Ornamon Design Joulumyyjäiset 4.–6. joulukuuta
Kaapelitehdas Helsinki

Ornamon myyjäisissä mm. taidekäsityötä ja grafiikkaa. Tänä vuonna myyjiä on mukana yli 200, mukana ensimmäistä kertaa myös Grafian, eli Visuaalisen viestinnän suunnittelijoiden järjestön jäsenet.  Huomaathan myös nettimyynnin (joka varmaankin kannattaa tsekata paremmin lähempänä tapahtumaa): http://ornamonjoulu.aarium.com/

pariisi3-taidematkustaja

Museot

Näiden lisäksi monissa museoissa järjestetään joulumyyjäisiä ja -markkinoita, esimerkiksi Kansallismuseossa ja Espoon WeeGeessä. Näissä toki useimmiten mynnissä on käsitöitä ja museon omien kauppojen tuotteita.

Samalla käynnillä voi hankkia taiteen kuluttajalle myös edullisemman hintaluokan lahjan: museokortin, jolla nykytaide-elämykset voi taata koko ensi vuodeksi.

Edit 23. marraskuuta: Taidehallista vinkattiin ystävällisesti, että myös Nuoret 2015 -näyttelyn teokset ovat myynnissä. Eli kyseessä on paitsi hieno, suomalaisen nykytaiteen tulevaisuuden lupauksia esittelevä kokonaisuus, voi teoksia kaiken lisäksi hankkia myös kotiin. Näyttely avautuu 28. marraskuuta: http://taidehalli.fi/


Tässä siis muutamia Helsingin seudun tapahtumia. Vinkatkaa kommenttiboksiin, jos tidätte erityisesti joulunalusajan nykytaidetapahtumista niin lisään listaan! Voin lisätä kategorian myös Helsingin ulkopuolisille tapahtumille.


Tämän postauksen kuvat parin vuoen takaiselta reissulta Pariisista. Koska Pariisi on Pariisi: taidematkustajan, -shoppaajan, -hoppaajan ja -entusiastin unelmakaupunki , erityisesti nyt ja kaikesta huolimatta.

Sadepäivän kartanoromantiikkaa.

Allekirjoittanut jo melkein lannistui Turun-lomallaan kalsan kesäsään piinaamana, mutta harvinainen mahdollisuus ottaa auto alle ja lähteä tutustumaan lähialueisiin vei voiton sateisena maanantaina. Turun seudulla on lukuisia hienoja kulttuurimatkailukohteita, yhtenä niistä Louhisaaren kartano Askaisissa, noin 30 kilometria Turusta pohjoiseen. Vaikka olen asunut Turussa vuosia, en koskaan tullut käyneeksi Louhisaaressa, joten nyt oli erinomainen tilaisuus korjata asia.

Matkalla Askaisiin muistelin, mitä Louhisaaresta tiesin ja päässäni jyskytti kaksi sanaa. Näistä toinen oli barokki. Päättelin, että tämä detalji oli tarttunut päähäni Suomen taidehistorian peruskurssilta, jossa puhuttiin puutarha-arkkitehtuurista. Toinen oli tietysti Marski.

Louhisaari

1600-luvulla valmistunutta Louhisaaren kartanoa hallinnoi nykyään Museovirasto, ja se avattiin yleisölle vuonna 1967. Parhaiten linna tunnetaan sen entisistä omistajista, Fleming-suvusta ja Mannerheim-suvusta, ja suurelle yleisölle paikka saattaakin olla tutuin marsalkka Mannerheimin synnyinkotina.

Louhisaaren sijainti olikin aikoinaan erinomainen: meri ympäröi kartanon maita, ja useimmiten paikalle saavuttiin vesiteitse. Nykyään merenrantaan on enemmän matkaa ja proosallisemmin parkkipaikalta kartanoa kohti kävellessäni ihastelin paitsi kaunista reittiä, myös sitä miten kartano istuu maisemaan kuin nenä päähän. Tai kuten Kansallismuseon verkkosivuilla kerrotaan: Linnan juhlallinen vaikutus johtuu rakennuskokonaisuuden onnistuneesta jäsentelystä.

Louhisaari

Louhisaaren päärakennus

Päärakennuksen sisätilan huoneisiin pääsee tutustumaan oppaan johdolla ja opastus kuuluu pääsylipun hintaan. Opastuksella olin onnellinen, että Louhisaaren merkitys marsalkka Mannerheimin syntymäkotina ei korostunut, vaan kierroksella keskityttiin linnan arkkitehtuuriin ja sen vaiheisiin.

Alkuperäistä irtaimistoa ei juurikaan ole säilynyt. Huoneiden kalustuksessa oni käytetty jonkin verran Mannerheimien aikaisia kalusteita, mutta suurin osa sisustuksesta ja maalauksista on peräisin Kansallismuseon kokoelmista. Juhlasalin kattomaalauksia restauroitiin, mutta pääsimme silti kurkistamaan saliin.

Louhisaari

Louhisaari käytävä

Louhisaari

Louhisaari

Aurinkoisena päivänä kannattaa varata aikaa puutarhassa flaneeraukseen ja käydä kurkkamassa erityisesti pieni meripaviljonki, jossa aikoinaan otettiin terveyskylpyjä. Harmillisesti paviljonkiin ei päässyt sisälle, mutta ajatus 1800-luvun terveyskylpijöistä varsinaissuomalaisessa maisemassa on tietysti hykerryttävä.

Louhisaari meripaviljonki

Louhisaari sopii erinomaisesti Turusta käsin tehtävälle puolipäivämatkalle, mutta reissu vaatii tietysti auton. Samalla voi kerrata sopivan annoksen Ruotsi-Suomen historiaa ja nauttia kartanoromantiikasta, joka meillä on kuitenkin aika harvinaista. Ja mikäli olisin sattunut olemaan Turussa päin elokuussa, olisin ehdottomasti ajoittanut visiittini Askaisten kurkkumarkkinoiden aikaan.

Louhisaaren kartano, Askainen
Avoinna 15. toukokuuta – 31. elokuuta päivittäin klo 11–17. Museokortilla ilmainen sisäänpääsy.

Aika kortti.

museokortti

Ostin miehelleni museokortin nimipäivälahjaksi. Museokortti on Suomen Museoliiton viime toukokuussa lanseeraama kortti, jolla pääsee lähes 200 museoon Suomessa ilmaiseksi. Kortti maksoi 54 euroa, ja se on voimassa vuoden.

Mikä mainio lahjaidea, ajattelin tietysti heti. Koska kortti on voimassa vuoden, voin näin näppärästi kuitata tulevienkin vuosien nimpparilahjat kustantamalla korttiin aina vuoden lisää. Kortin hankkiminen tapahtui helposti: maksoin 54 euroa ja sain mukaani saman tien pahvisen kortin lahjansaajan tiedoilla varustettuna. Muovinen, luottokortin kokoinen kortti tuli postissa kotiin kun kortinhaltija kävi verkossa rekisteröimässä kortin. Näppärää!

Kortti-idea on ilmeisesti lähtöisin Hollannista, jossa paikallinen versio on erittäin suosittu ja museokäyntien määrä on suuri. Niiden toivoisi kasvavan Suomessakin. Täällä tehdään runsaasti laadukkaita vaihtuvia näyttelyitä pitkin vuotta, ja on harmi, jos museokäynnit kotikaupungissakin rajoittuvat siihen yhteen vuodessa ”kun on kerta vieraitakin käymässä”. Museokortilla museossa voi käydä vaikka joka päivä, eikä kaikkea tarvitse tietenkään katsoa kerralla.

Korttia hankkiessani pohdin muutenkin maksupolitiikkaa. Pääsymaksut ovat museoille tärkeä tulonlähde oheispalvelujen ohella. Koska suurin osa museokorteista varmaankin hankitaan pääkaupunkiseudun suurista museoista, mikä osuus museokäynnistä jää vaikkapa Mäntsälän Alikartanon museoon, kun mökkimatkalainen kurvaa pihaan ja käy museossa? Toki kynnys kuluttaa oheispalveluja voi olla matalampi: museokaupasta mukaan tarttuu tuliaisia ja pullakaffetkin hörpätään. Maksujen tasaamista on varmaankin pohdittu korttia kehitellessä, ja ilmeisesti hyvää tulokseen on päästy, kun suuri märä museoita on kortin piiriin saatu.

Ystäväni, joka myös oli saanut museokortin lahjaksi hehkutti aktiivisena näyttelykävijänä korttia, mutta ihmetteli kortin ulkonäköä. ”Bonuskortti”, kuului tuomio. Kieltämättä väritys tuo mieleen kaupan etukortit, joskin pirtsakka kortti myös erottuu kukkarosta. Itse pohdin Twitterissä, voisiko kortissa oli kuvavalikoimaa museoidemme hienosta esineistöstä ja taideteoksista. Kuvina voitaisiin hyödyntää museoiden jatkuvasti lisääntyviä avoimen kulttuuridatan aineistoja, ja näin muistuttaa myös digitaalisessa muodossa olevasta kulttuuriperinnöstä. Kuvan saisi itse valita muovikorttia tilatessaan – vähän kuin luottokortissakin.

Seuraavan kerran kun törmäätte lahjatenkkapoohon, muistakaa museokortti.