Palermo ja Manifesta.

Terveiset Palermosta! Vierailin kesäkuussa kaupungissa Manifesta-nykytaidebiennaalin tiimoilta ja jaan nyt vinkkini näyttelyyn sekä kaupunkiin.

palermo3-taidematkustajaPalermo, Sisilian pääkaupunki, on näyttämönä lokakuulle asti jatkuvalle Manifesta-nykytaidebiennaalille. Eri puolille kaupunkia sijoittuvan näyttelykokonaisuuden myötä kaupunkia pääsee tutkimaan syvemmältä kuin mihin tavallisesti olisi mahdollisuus.

Itse biennaaliin tutustumiseen kannattaa valita pari päivää ja kaupunkiin ainakin parisen päivää lisää. Jos reissuun haluaa yhdistää vielä rantalomailua tai lähikaupunkien tutkailua, aikaa saa kulumaan helposti viikonkin verran.

palermo-manifesta3-taidematkustajaManifesta-taidebiennaali järjestetään nimensä mukaisesti joka toinen vuosi, mutta paikkasidonnaisista biennaaleista poiketen aina eri eurooppalaisissa kaupungeissa. Tänä vuonna Palermossa, kahden vuoden päästä Marseillessa. Palermon näyttelyssä on esillä yli 40 taiteilijaa ja teoksista iso osa on komissioita, eli tätä editiota varta vasten tilattuja teoksia.

palermo-manifesta2-taidematkustajaNäyttelyn teema, The Planetary Garden, viittaa Palermoon eräänlaisena diversiteetin ja vaikutteiden sekoittumisen ”laboratoriona”. Kaupunki on nähnyt pitkän ja monivaiheisen historiansa aikana koko ajan käynnissä olevaa maahan- ja maastamuuttoa. Pakolaisuutta, siirtolaisuutta, valloittajia; kreikkalaisia, arabeja, normanneja. Poislähtievien saarelaisten (siciliani di mare) siirtolaisuutta erityisesti Pohjois-Italiaan, ja heidän kotiinpaluutaan. Teema on voimallisesti läsnä, ei ainoastaan päälleliimattuna otsikkona.

Iso osa teoksista käsittelee liikkuvuutta ja muutosta: ilmastonmuutosta, ihmiskauppaa, turismin ja maahanmuuton kysymyksiä sekä tavaroiden, ihmisten, kasvien, pääoman ja tiedon hallittua tai hallitsematonta liikkumista. Näyttelypäivien jälkeen olo on lyijynraskas.

Yksi nykytaiteen tärkeimpiä tehtäviä on tarkastella ympäröivän yhteiskuntamme tapahtumia kriittisesti ja tarkkanäköisesti. Manifesta ei ole kevyt kesänäyttely, mutta se ei tarkoita sitä etteikö joka ikistä teosta ja kokonaisuutta voisi ymmärtää. Näyttely on huolellisesti koottu ja kuratoitu, tekstit ovat luettavia ja kokonaisuus pysyy hyvin kasassa. Näyttelypaikkojen ja teosten suhdetta on mietitty tarkkaan.

kader-attia-manifesta-taidematkustajaPalazzo Forcella de Setassa nähdään teoksia mm. Kader Attialta, Patricia Kaersenhoutilta ja Laura Poitrasilta. Itse palazzo on arkkitehtoninen sekamelska klassisia, arabialaisia, bysanttilaisia ja normannivaikutteita marmorilattioineen, stuccoineen ja mosaiikkeineen. Täydellinen paikka kulttuureista, dekolonisaatiosta ja orjuudesta puhumiseen.

palazzo-seta-manifesta-taidematkustaja

palazzo forcella de seta--maniefesta-palermo-taidematkustaja

sale-manifesta-taidematkustaja palazzo forcella de setaCasa del Mutilato valmistui vuonna 1936 Italian sodissa haavoittuneiden sisilialaisten muistomerkiksi ja invalidiyhdistyksen kokoontumistiloiksi. Fasistis-modernistinen arkkitehtuuri on vaikuttavuudessaan kylmäävää. Tilassa on esillä Cristina Lucasin järkyttävä Undending Lightning -videoteos.

Teos esittää jokaisen vuoden 1911 jälkeen tapahtuneen siviileihin kohdistuneen ilmapommituksen ja sen uhrit. Astuin sisään, kun teoksessa oltiin vuodessa 1943. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin lähdin pois pala kurkussa. Korean sota vasta alkoi.  In corso – ongoing, lukee katalogissa.

palermo-manifesta5-taidematkustaja

lucas-palermo-manifesta.jpgOnneksi on myös kauneutta. Palermon historiallinen Orto Botanico, kasvitieteellinen puutarha, on käsittämättömän upea rappioromantiikan näytös. Osa näyttelyn teoksista on esillä puutarhassa: puiden välissä, kasvihuoneissa, juuri istutettuina.

orto-botanico3-manifesta-taidematkustaja

orto-botanico6-taidematkustaja

orto-botanico4-manifesta-taidematkustaja

orto-botanico5-taidematkustajaMyös Palazzo Buterassa esilä olevissa teoksissa käsitellään planeettaamme yhtenä suurena puutarhana. Fallen Fruit -kollektiivin Theatre of The Sun (2016) -installaatiossa jaetaan kartta, josta näkee Palermon kaikki julkiset hedelmätarhat. Renato Leottan ihana Giardino (2016) onkin lattia, jonka päällä seisot: puista tippuvat sitruunat ovat jättäneet jälkensä märille savilaatoille, jotka on myöhemmin uudelleeninstalloitu palazzoon ja näyttelyyn.

fiori-manifesta-taidematkustaja

limone-manifesta-taidematkustaja

Jaan muut vinkkini Palermoon postauksen toisessa osassa. Ennen sitä, käykää Manifestan verkkosivuilla, ja mikäli olette menossa tai jo ehkä nähneet näyttelyn, kertokaa fiiliksenne!

12. Manifesta-biennaali Palermossa 4. marraskuuta 2018 saakka.

Mainokset

Meidän kuvamme.

Kuten viime viikolla kirjoitin, hyvä vuosi alkaa hyvällä näyttelyllä: Kehonkuva Wäinö Aaltosen museossa Turussa on juuri sellainen.

kehonkuvat-ruscica-pelkki

niinatervo-kehonkuvat

Kuraattori Piia Oksanen on luonut WAMiin herkän ja ehjän kokonaisuuden, jossa ei ole tippaakaan ylimääräistä. Teokset on installoitu museoon upeasti, esimerkkeinä ylläolevat Sini Pelkin ja Jani Ruscican Screen Test (For a Living Sculpture) ja Niina Tervon Slow Slow, its fingers gently grasping. En muista nähneeni WAMissa yhtä vaikuttavaa näyttelyä viimeiseen kymmeneen vuoteen.

Mukana on yksitoista suomalaista nykytaiteilijaa. Paitsi video- ja valokuvateoksia, installaatioita ja kuvanveistotaidetta, näyttelytiloissa on nähty myös tanssiteoksia. Kaiken ytimessä on kehollinen kokemus ja sen esittämisen käytännöt. Näyttelyn yhteyteen Oksanen on toimittanut haastattelumateriaalia ja syventävän esseen sisältävän mainio näyttelyluettelon, jonka saa näyttelystä mukaansa.

kehonkuvat-reinhardt

Kenelle näyttely sitten sopii erityisesti? Kaikille omaa kehollisuuttaan, seksuaalisuuttaan, pukeutumistaan, maskuliinisuuttaan tai feminiinisyyttään pohtineille. Eli kaikille meille. Erityisen lämpimästi näyttelyä voi suositella teineille ja teinien vanhemmille. Erityisesti Iiu Susirajan, Aurora Reinhardtin ja Artor Jesus Inkerön teokset kouraisevat pintaa syvemmältä.

Näyttökuva 2018-1-2 kello 11.15.56

Artor Jesus Inkerö näyttelykatalogissa.

Kehonkuva on avoinna vain 14. tammikuuta saakka, joten suosittelen pikavisiittiä Turkuun. 13. tammikuuta museossa nähdään vielä Masi Tiittan ja Anna Torkkelin tanssiteos.

Samaan Turku-käyntiin kannattaa mahduttaa myös 8. Turku Biennaali, josta kirjoitan vielä erikseen.


Ps. Onko WAMin aulassa lisätty valaistusta, vai loistaako Wäinö Aaltosen Suomen neito menneen juhlavuoden kunniaksi muuten vaan entistäkin upeammin? Kertokaa, jos tiedätte.

Nykytaiteentäyteinen toukokuun viimeinen viikonloppu.

Tulevana viikonloppuna, toukokuun viimeisenä, on nykytaidetarjonta Helsingissä kohdillaan. Suosittelenkin tekemään galleria- ja näyttelykierroksen pitkän kaavan mukaan.

Kuvan Kevät

KhaledYassine_1000px

Taideyliopiston Kuvataideakatemian perinteinen lopputyönäyttely Kuvan Kevät päättyy tulevana viikonloppuna. Maisteriksi valmistuvat opiskelijat esittävät näyttelyssä parastaan – vielä ehdit! Muista tänä vuonna myös HAMin kulma; on hienoa että näyttely levittäytyy Punavuoresta muuallekin kaupunkiin. Ensi vuonna ehkä vieläkin laajemmin? Sunnuntaina näyttelyyn opastaa ihana Karoliina Hellberg, Kuvataideakatemian alumni hänkin.

Good Vibrations SICissä

SIC-2017-GOOD-VIBRATIONS-017

SIC-galleriassa Jätkäsaaressa on esillä ryhmänäyttely Good Vibrations, vielä 28. toukokuuta saakka. En ole itse vielä nähnyt näyttelyä, mutta kuraattori Hanna Ohtosen juttu Mustekalassa oli niin mainio, että pelkästään sen perusteella yllytän kaikki SICiin. Miksi muuten onkin niin, että hyviä viboja kokee nykytaidenäyttelyissä niin harvoin?

Niina Lehtonen Braun Jätkäsaaren Galleria Huudossa

Screenshot 2017-05-23 11.25.52

Niina Lehtonen Braunin These Foolish Things Remind Me Of You alkoi muistoista. Lehtonen Braun alkoi kerätä asioita – tuoksuja, ääniä esineitä – jotka muistuttivat häntä erityisistä ihmisistä. Hän pyysi myös ystäviään, sukulaisiaan ja tuntemattomia toimittamaan hänelle henkilökohtaisia muistojaan, joista hän teki piirustuksen tai kollaasin.

Galleria Huuto sijaitsee samassa makasiinirakennuksessa SICin kanssa, joten molemmat näyttelyt kannattaa tsekata samalla.

Art Fair Suomi Kaapelitehtaalla

Helander_Marja_Dolastallat-2

Aiemmin syksyn kuvataideohjelmaan kuulunut Art Fair Suomi on nyt siirtynyt toukokuulle. Kaapelitehtaalla esittäytyy laaja kattaus taiteilijavetoisia gallerioita niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Helatorstaiviikonloppuna Helsingissä on myös Maailma kylässä -festari, joten toivoa vain voi, että myös Kaapelille riittää yleisöä.

Erityinen herkkupala on varmasti Minna Tervamäen ja Hannaleena Heiskan nykytanssia ja -taidetta yhdistävä performanssi. Museokortilla saa pienen alennuksen messulipusta, joten keltainen kortti taskuun mukaan!

Muut galleriat

Anna_Sandra_Kantanen_Lokal-1

Mikäli energiaa vielä riittää tai matkan varrella ehtii, kannattaa ehdottomasti tsekata  Antti Laitisen näyttely Galerie Anhavassa sekä Tuomas A. Laitisen näyttely Helsinki Contemporaryssä. Molemmat Laitiset ovat suomalaisen nykytaiteen kärkeä, myös kansainvälisesti.

Lisäksi viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä kesäviboja voi hakea Lokal Helsingistä, jossa esillä on järjettömän herkullinen ja ah-niin-tyylikäs Anna & Sandra Kantasen näyttely. Tästä se viimeistään alkaa, kesä nimittäin.


Kuvat ylhäältä alas:

Yassine Khaled: Love Me, 2017. Kuva Petri Summanen / Kuvataideakatemia.
Mirko Nikolić: Installaatiokuva SICin Good Vibrations -näyttelystä. Kuva: SIC.
Niina Lehtonen Braun
: These Foolish Things Remind Me Of You. Kuvakaappaus Galleria Huudon sivuilta.
Marja Helander
: Still videosta Dolastallat, 2016.
Anna & Sanda Kantanen Lokal Helsingissä.

Vinkit Venetsiaan.

venetsian-biennaali-taidematkustaja18

Oletko koskaan viettänyt Venetsiassa kauempaa kuin yhden päivän? Jos et, niin  harkitse. Harmillisen usein Venetsia on vain päivävierailun kohde, vaikka kaupungissa riittää kohteita ja katseltavaa viikoksikin.

Haluaisin julistaa Venetsian slow travel -kohteeksi. Kaupunkiin pääsee helposti junalla ja siellä liikutaan pääasiassa jalan. Uskon myös, että kaupunki voisi paremmin näin. Erityisesti risteilyalukset aiheuttavat tuhoa laguunin herkälle ekosysteemille.

Alla siis vinkkini Venetsiaan ja suosikkipaikkani kaupungissa.

Majoitus

venetsian-biennaali-taidematkustaja9

Hae majoitus rauhallisemmilta alueilta: pohjoisesta Cannaregiosta, eteläisestä Dorsodurosta tai Lidon saarelta (usein monissa hakupalveluissa erillisenä hakuterminä), jonne pääsee kätevästi ja usein paikallisilla vesibusseilla, eli vaporettoilla.

venetsian-biennaali-taidematkustaja15

Aukiot

venetsian-biennaali-taidematkustaja20

Venetsiassa on vain yksi piazza – Piazza San Marco – mutta lukemattomia aukioita, campoja. Koska asemakaava on sokkeloinen ja kadut kapeita, ihanimmat campot tupsahtelevat vastaan yllättäen. Omia suosikkejani ovat San Marcon kaupunginosassa sijaitseva Campo Santo Stefano, San Polossa sijaitseva Campo San Giacomo dell’Orio sekä kuvassa näkyvä Cannaregion Campo Santa Maria Nova.

Santa Maria Novan aukiolla on mainio vintagepuoti L’Armadio di Coco sekä pieni antikvariaatti, se aukion ainoa.

venetsian-biennaali-taidematkustaja21

Kurkista aina sisäpihoille ja kirkkoihin. Campo dei Gesuitin tuntumassa Cannaregion kaupunginosassa voi yllättyä.

venetsian-biennaali-taidematkustaja8

venetsian-biennaali-taidematkustaja7

Öinen Venetsia

taidematkustaja venetsia1Jos aiot kokea oikean Venetsian, on sinun yövyttävä siellä. Yöelämää voi etsiä Campo Santa Margheritalta, jossa on usemapia hieman edullisempia, opiskelijoiden suosimia baareja. Suosikkini on kuitenkin hieman kauempana sijaitseva Osteria da Filo (), aiemmin Bar Poppana tunnettu. Kaupunki hiljenee kuitenkin usein jo puoliltaöin, joten olet varmasti valmiina aamuun. Ne ovat Venetsiassa maagisia.
venetsian-biennaali-taidematkustaja14

Nykytaide

Kuinka paljon taidetta voi nähdä viikossa? Ähkyksi asti, mikäli olet matkalla Venetsian taidebiennaalin aikaan, aina parittomina vuosina. 2017 on jälleen biennaalivuosi ja nykytaide levittäytyy ympäri kaupunkia paitsi biennalialueille Giardiniin ja Arsenaleen, myös kaupungin kirkkoihin, aukioille ja normaalisti suljettuihin palazzoihin.

Aikaa itse biennaalialueilla saa kulumaan helposti pari päivää. Kaupungilla kävellessä kannattaa pitää silmät auki ja pysähtyä ja piipahtaa biennaalin punaisen logon nähdessään. Kaupungilla oleviin näyttelyihin on usein vapaa pääsy.

venetsian-biennaali-taidematkustaja-21

venetsian-biennaali-taidematkustaja11

Tämn vuoden Venetsian biennaalinäyttelyn kohokohdiksi on nostettu Giardinin paviljonkien Saksan, Ison-Britannian ja Romanian näyttelyt, myös Arsenalessa olevat Meksikon, Etelä-Afrikan ja Italian näyttelyt. Suomen Aalto-paviljongissa on tänä vuonna esillä Erkka Nissisen ja Nathaniel Mellorsin satiirinen, hauska ja yllättäväkin The Aalto Natives -teos.

venetsian-biennaali-taidematkustaja16

venetsian-biennaali-taidematkustaja17

venetsian-biennaali-taidematkustaja6.jpg

venetsian-biennaali-taidematkustaja5

Biennaalin näyttelykokemuksia kannataa perata vaikkapa Arsenalen lähistöllä olevassa Bar Arsenalessa, jossa on Castellon parhaat kahvit ja tramezzini-leivät.

Kirkot

venetsian-biennalai-taidematkustaja23

Venetsiassa on muutama suurempi basilika: San Marco, Santa Maria Gloriosa dei Frari sekä Santi Giovanni e Paolo. Kaikki kolme ehtii hyvin nähdä viikon aikana, mutta Venetsian pienemmät pienet kirkot ovat varsinaisia helmiä. Tässä kohtaa lainaan kollegani vinkkiä: aina kun kävelet kirkon ohi ja se on avoinna, piipahda sisään. Kuvan Santa Maria dei Miracoli on Venetsian hienoimpia.

Saaret

venetsian-biennaali-taidematkustaja22
Kaupunki itsessään koostuu lukemattomista siltojen yhdistämistä saarista, mutta oikeaa ”saarihyppelyäkin” voi harrastaa. Viikkokortti vaporettolle ja menoksi. San Michelen hautausmaasaari (kuvassa) on tavoitettavissa yhden pysäkinvälin päässä, Buranossa ja Torcellossa käyntiin kannattaa varata puolisen päivää. Muranon lasisaari on kuin oma kaupunkinsa.

Lidolla pääsee rantaelämän makuun. Venetsian pääsaaren ahtaat kadut, varsinkin kesällä voivat aiheuttaa akuuttia turreahdistusta. Jos näin käy, Lidon Viale Santa Maria Elisabettalla saa astella kaikessa rauhassa. Pizzaa? Jäätelöä? Aperol Spritz? Si!


Teos- ja näyttelykuvat Venetsian biennaali:
Anne Imhof: Faust (Saksa).
Phyllida Barlow: Folly (Iso-Britannia).
Michel Blazy: Collection de Chaussures (2015–2017). Viva Arte Viva, Arsenale.
Alicja Kwade: Pars Pro Toto, 2017. Viva Arte Viva, Arsenale.

 

 

 

 

ARS17 ja suuret odotukset.

ARS17-kiasma-taidematkustaja

Pääsiäispyhien sujuessa flunssaisena sain sunnuntaina kerättyä hieman energiaa ja lähdettyä ihmisten ilmoille Kiasmaan. ARS17 on ollut avoinna jo tovin ja jatkuu aina syksylle saakka.

ARS-näyttelyt ovat Suomessa vuodesta 1961 alkaen järjestettyjä, tavallista suurempia ja sellaisina markkinoituja kansainvälisen nykytaiteen katsauksia. Nyt esillä oleva näyttely on Kiasmassa neljäs. ARSista on vuosien varrella käyty keskustelua, ja niin nytkin. Tällä kertaa puhetta on riittänyt erityisesti kuratoinnista ja teeman – digitaalisen murroksen – ajankohtaisuudesta.

ARS17-jaakko-pallasvuo-taidematkustaja.jpg

New Yorkerin mukaan (tähänkin näyttelyyn liitetty) termi post-internet-taide aiheuttaa nykyään lähinnä vaivautunutta huokailua. Suuresti fanittamani Edit-taidemedia kiteytti eräitä näyttelyä vaivaavia ongelmia vähän aikaa sitten ilmestyneessä jutussaan.

ARS17-bogush-taidematkustaja

ARS17-merilainen-taidematkustaja

Osasin jo etukäteen odottaa, että osa teoksista ei varsinaisesti herättäisi kummempia värinöitä, sillä mitä tietokonepeleihin tulee, olen auttamattomasti jäänyt Super Mario -tasolle enkä edelleenkään ole ihan varma, mitä varsinaisesti ovat avatar tai Second Life.

ARS17-canell-taidematkustaja.jpg
En kuitenkaan arvannut, että puutuisin näyttelyssä niinkin nopeasti. Kyse ei ollut kuvatulvasta, sillä videoiden määrä on näyttelyssä teemaan nähden varsin maltillinen.

Peliestetiikkaa hönkivien teosten keskellä huomasin nauttivani eniten pienistä oivalluksista – miksei veistoskategoriankin alle menevistä teoksista –, kuten Nina Canellin avatuista sähköjohdoista sekä Nandita Kumarin ihmeellisistä pienoismaailmoista lasipulloissa. Katja Novitskovan ajatus mikroskooppisen pienistä tai saavuttamattoman kaukaisista asioista oli myös kiehtova.
ARS17-nandita-kumar-taidematkustaja

ARS17-novitskova2-taidematkustaja
Eniten kuitenkin ilahduin, kun kurkkasin LaBeouf–Rönkkö–Turnerin mökkiin. Ihmiskontakti! – vaikkakin ruudun välityksellä. Näyttelyn ainakin tällä hetkellä eniten huomiota herättävä teos on trion performatiivinen #alonetogether, jonka perusajatuksena on, että Kiasmassa olevassa (kieltämättä vähän hassussa) mökissä voi jutella ilmeisesti jossain päin Lappia olevien taiteilijoiden kanssa. Ei sen kummempaa, ei sen monimutkaisempaa.
ARS17-labeouf-ronkko-turner-taidematkustaja

ARS17-labeouf-ronkko-turner-2-taidematkustaja
On mahdollista, että ennakkokäsitykseni sekä joidenkin teosten näkeminen aiemmin muissa näyttelyissä ja etukäteen lukemani keskustelut aiheuttivat puutumisen. Pohdin erityisesti kuulemaani ”vuosikymmenen tärkein näyttely” -määrittelyä. Ei ole muuten mikään pieni taakka kannettavaksi.

Ehkä aika onkin omalla tavallaan ajanut ARSin ohi. Siinä missä aiempina vuosikymmeninä tämäntyyppiset ”nykytaiteen suurkatselmukset” olivat Suomessa perusteltuja, tuntuvat ne nyt hieman ongelmallisilta – ainakin yhteen museoon koottuna. Nyt ihmiset reissaavat, seuraavat ulkomaisia medioita, keskusteluja ja somen kuvatulvaa. Jotain jää näyttelystä aina puuttumaan, toinen on jo ”niin nähty” ja kolmas kokeiltu.

Post-internetiä ARS-leimalla tai ei, pääsiäissunnuntaina salit olivat täynnä uteliaita turisteja ja perheitä, joilla oli hauskaa, ja jotka nauttivat museovierailusta. Olin onnellinen ja seurasin hyvillä mielin, kun ihmiset olivat näyttelyssä läsnä innostuineina ja kiinnostuneina. Kiasma on selvästi paikka, jossa viihdytään – ja sekin voi riittää.

ARS17-kiasma2-taidematkustaja


Kuvat ylhäältä alas:

Hito Steyerl: How Not to be Seen: A Fucking Didactic Educational .MOV Fil, 2013.
Jaakko Pallasvuo: How to /, 2011.
Andrey Bogush: Proposal for image placement (stretched, curtain), 2017.
Reija Meriläinen: Survivor, 2017.
Nina Canell: Brief Syllables / Thin Vowels, 2014; Attenuate Attenuate, 2016.
Nandita Kumar: eLEMenT: EARTH, 2012; pOLymORpHic hUMansCApE, 2013; The Unwanted Ecology, 2016.
Katja Novitskova: Dawn Mission, 2014, 2016.
LaBeouf, Rönkkö & Turner: #ALONETOGETHER, 2017.

 

Tampereen taidekevät.

Työni vei minut viime viikolla Tampereella, jossa sain samalla nähdä kevään näyttelyt. Liian usein olen käynyt kaupungissa vain kesällä, jolloin parin päivän visiittiin mahtuu korkeintaan Sara Hildenin taidemuseo ja Tampereen taidemuseon Vuoden nuori taiteilija -näyttely. Nyt pääsin vihdoinkin tsekkaamaan myös galleriat. Galleriakierros Turussa -postaukseni on kerännyt hienon määrän lukijoita – toivottavasti myös taidevinkit Tampereelle kiinnostavat!

Tampereen taidemuseo

tampereen-taidemuseo-2-taidematkustaja

Tampereen taidemuseon Täältä tullaan! Naistaiteilijat modernin murroksessa -näyttely on kerännyt jo nyt mukavan määrän kävijöitä, ja somehuomiosta päätellen monet ovat vielä aikeissa mennä katsomaan näyttelyn. Se nimittäin kannattaa! Varsinkin museon yläkerran muotokuvat ovat hätkähdyttäviä: vakavia, tummia – tuntuu kuin salissa leijalisi hiljainen vastarinta.

tampereen-taidemuseo-taidematkustaja

Näyttely on esillä 28. toukokuuta saakka, jonka jälkeen vuorossa on jo perinteeksi muodostunut VNT-näyttely, tänä vuonna taidemaalari Tiina Pyykkisen teoksia. Muumien muutettua pois museon alakerrasta nykytaide saa lisää tilaa, nimittäin kellarikerrokseen avautuu uusi galleriamainen tila museo käyttöön. Hienoa!

Sara Hildénin taidemuseo

Sara Hildénin taidemuseossa kannattaa käydä myös talvella. Tai ehkä nimenomaan talvella, kun Särkänniemen huvipuisto ei ole avoinna. Silloin museorakennus ja sen todella hieno puistomainen ympäristä saavat tilaa hengittää, ja varsinkin museon alakerran jäinen järvimaisema hämmästyttää. Kirjoitin museon avoinnaolevasta kohtalosta viime kesänä.

Tänä keväänä ripustus on erityisen hieno; Jarmo Mäkilän maalaukset ja veistokset ovat kuin tehtyjä alakerran tilaan. sara-hilden-jarmo-makila-taidematkustaja-4sara-hilden-taidematkustaja

Yläkerran keskussalissa Hylätyt -teos (2016–2017) pahvilaatikoissaan riipaisee jostain syvemmältä.

sara-hilden-jarmo-makila-taidematkustajasara-hilden-taidematkustaja-jarmo-makila2

Jarmo Mäkilän näyttely on myös avoinna toukokuun loppuun saakka – toivon todella, että Ron Mueckin hittinäyttelyn houkuttelemat museokävijät tulevat uudestaan, tällä kertaa kotimaisen nykytaiteen pariin.

Galleriat

Tampereella ei ole aivan samanlaista nykytaidegallerioiden (tai nykytaidetta esittävien museotilojen) keskittymään kuin Turussa,  mutta muutama kiinnostava käyntikohde päivään kannattaa mahduttaa.

Grafiikanpaja Himmelblau

Finlaysonin alueella hemmottelee erityisesti grafiikan ystäviä. Gallerian näyttelytilat moninkertaistuvat lähiaikoina ja kesällä alueella järjestetään Finlayson Art Area -tapahtuma. Paraikaa esillä on Katja Tukiaisen näyttely, aina huhtikuun loppuun saakka.

himmelblau-taidematkustaja

katja-tukiainen-himmelblau-taidematkustaja

Valokuvakeskus Nykyaika keskustassa Kauppakadulla saattaa jäädä keskeisestä sijainnistaan huolimatta helposti huomaamatta. Galleriatiloja on kuitenkin paitsi katutasossa, myös alakerrassa, joten nähtävää riittää. Käsikirjaston puolella esillä on vielä Kuukauden kuva – yksi teos, joka vaihtuu kuukausittain,  joten kannattaa mennä rohkeasti ihan perille asti. Paikka on muuten avoin hyvälle ehdotukselle, joten rohkeasti yhteys galleriahenkilökuntaan.

Tällä hetkellä monissa Tampereen gallerioissa on esillä Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataiteiljaopiskelijoiden lopputyönäyttely – viimeinen sellainen, sillä koulutus lopetetaan. Happy Ending -näyttelyn teoksia on Nykyajan lisäksi esillä Taidekeskus Mältinrannassa ja Rajatila-galleriassa

nykyaika-taidematkustajamaltinranta-2-taidematkustajamaltinranta-taidematkustajaMältinranta on Tampereen taiteilijaseuran galleria hienolla paikalla, jälleen veden äärellä. Gallerian lisäksi tiloissa toimii taidelainaamo.

Taidekierroksella tärkeää on myös oikea tankkaus. Me kävimme lounaalla Kahvila Amurin helmessä Taidemuseon lähellä. Iltapäiväkahveille ihana suositus on Tallipihan kahvila aivan Mältinrannan vieressä. Korvapuustit olivat loistavia!

tallipiha-taidematkustaja

Tallipihalla on myös mainio pieni myymälä, josta voi hankkia tuliaiset, sillä Tampereella museoiden myymälät eivät ole aivan huippuluokkaa. Tämä johtunee tilaongelmista, jotka ainakin Tampereen taidemuseossa väistynevät, kun museo saa lisätilaa uudisrakennuksesta.

tallipiha2-taidematkustaja

Ihanaa näyttelykierrosta Tampereella!


Kuvat ylhäältä alas: Tampereen taidemuseo, Sara Hildénin taidemuseo (Jarmo Mäkilä), Grafiikanpaja Himmelblau, Katja Tukiainen, Miska Allonen (Happy Ending), Hanna Nerg / Maarit Luttinen (Happy Ending).

#Teos tulee taas.

teos2017

Vinkki helmikuulle! Taidegraafikoiden ja kuvanveistäjien teosvälitys #teos2017 järjestetään jälleen, tuttuun tapaan Helsingin Kaapelitehtaalla 23. helmikuuta–5. maaliskuuta.

Viime vuonna hankin tämän ihanan grafiikan, ja oli muuten näppärää. Ostin vedoksen, vein sen Grafoteekkiin kehystettäväksi ja hain parin viikon jälkeen. Ja olen edelleen eritäin tyytyväinen hankintaani.

Katsotaan miten tänä vuonna käy – keittiössä olisi vielä tilaa yhdelle teokselle…  Suuntaa siis Kaapelitehtaalle, mikäli kaipaat taidetta kotiisi tai lahjaksi!

Millainen on Reilu blogi?

salmenkivi_maiju

Visuaalisen alan taiteilijoiden tekijänoikeusjärjestö Kuvasto ponkaisi pystyyn Reilu blogi -kampanjan, joka kiinnittää huomiota tekijänoikeuksiin ja hyviin kuvankäyttötapoihin – erityisesti verkkoympäristössä.

Tekijänoikeudethan aiheuttavat päänvaivaa niin ammattilaisten kuin sunnuntaikuvaajienkin keskuudessa. Millaisia kuvia saan julkaista ja missä? Pitääkö minun mainita teoksen tekijän nimi? Entä teoksen nimi? Ja ne palvelujen käyttöoikeudet, miten niiden kanssa toimitaan? Bloggasin asiasta jo aiemmin, kun kävin keskuvasto_reilu_blogi_logo_pyo%cc%88rea%cc%88_vihrea%cc%88-248x248kustelemassa aiheesta ArtHelsinki-taidemessuilla otsikolla Saako taidetta instata?

Reilu blogi -kampanjan myötä pureudun aiheeseen vielä syvemmin. Juttua on tulossa paitsi tekijänoikeuksista, myös Kansallisgallerian kokoelmasta sekä siitä, mitä on avoin kulttuuridata.

Ennen sitä voit käydä lukemassa lisää kampanjasta osoitteesta www.reilublogi.fi. Sivulta löydät näppärästi myös hyvän kuvankäyttötavan suositukset.

Ja bloggaajat, luonnollisesti haastan teidät mukaan: ota käyttöön Reilu blogi -tunniste, ohjeet lataamiseen löydät kampanjasivulta.


Kuva: Maiju Salmenkivi: The Waterway, 2011. Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen. Kuvankäyttöoikeus on saatu vastineeksi yhteistyöstä Kuvasto ry:n kanssa.
Kansallisgallerian virtuaaligalleria löytyy osoitteesta kokoelmat.fng.fi/app.

Tärpit ArtHelsinkiin ja Habitareen.

AH3Huomenna keskiviikkona Helsingin Messukeskuksessa avautuvat Habitare-messut ovat monelle sisustuksesta ja designista pitävälle yksi syksyn ykköstapahtumista. Yhtä aikaa Habitaren kanssa järjestettävät ArtHelsinki-nykytaidemessut ovat tässä muodossaan sen sijaan varsin uusi tuttavuus. Messuosastojen lisäksi tarjolla on mukavasti keskusteluohjelmaa niin ammattilaisille kuin suurelle yleisöllekin.

Kävin messuohjelmaa läpi ja kokosin tärpit nykytaiteesta, taiteen ostamisesta ja sisustuksesta innostuneelle kävijälle:

Keskiviikko

  • klo 13.45 ArtHelsinki Arealla esittäytyy myöhemmin syksyllä avattava taideverkkokauppa Taiko. Millaista on taiteen ostaminen verkosta? Samaan syssyyn kannattaa jäädä kuuntelemaan paneelikeskustelua taidemarkkinoiden tulevaisuudesta: klo 14.00 samalla lavalla kysytään What does the art market in the future look like?

Torstai

  • klo 16.00 Arena Stagella esitellään Seitsemän syytä käydä taidegalleriassa. Jos olet kiinnostunut nykytaiteesta, mutta et ehkä vielä käy itse gallerioissa, suuntaa tänne.

Perjantai

  • 16.00 Arena Stagella puhutaan taiteesta kodeissa. Ohjelman mukaan sisustussuunnittelija, muotoilija Tomi Kouvola kysyy galleristeilta ne kysymykset mitä emme ehkä itse uskalla kysyä. Toivottavasti yleisö saa myös mahdollisuuden kysyä!

Art Helsingin puolelta kannattaa tietysti tsekata kaikki messuilla mukana olevat galleriat sekä Signature-näyttely, jossa tunnetut suomalaiset muotoilijat ovat valinneet esille kiinnostavien taiteilijoiden teoksia erityisesti helsinkiläisitä ns. non-profit-gallerioista. Ei myöskään kannata missata taiteilija Nastja Säde Rönkön Dear Diary -installaatiota ja performanssia.

Saako taidetta instata?

Itse olen mukana keskiviikkona klo 15 Habitaren Arena Stagella keskustelemassa aiheesta Saako taidetta instata? Mukana myös kuvataiteilija Sami Havia ja Kuvaston toiminnanjohtaja Tommi Nilsson. Keskustelun juontaa Suomen Taiteilijaseuran viestintäpäällikkö, ihana Miisa Pulkkinen. Luvassa on myös tiivis tietoisku tekijänoikeuksista – kätevä erityisesti bloggaajalle ja ahkeralle somettajalle, miksei myös esimerkiksi museoammattilaiselle, joka pohdiskelee näitä kysymyksiä työssään.

Keskustelu on kaikille lipun ostaneille avoin, joten jos aihe yhtään koskettaa tai herättää kysymyksiä, tule kuuntelemaan! Toivon tietysti että paikalle tulee ahkeria twiittaajia, eli jos et itse pääse, voit kurkata Twitteristä hashtagia #ArtHelsinki2016.

Nähdään messuilla!