Taide kaupungissa – juokseva mies ja pilkkukuumetta.

Helsingissä on voi paraikaa nähdä kaksi keskenään varsin erilaista kaupunkitilaan sijoittuvaa nykytaideteosta.

Muistatteko vielä Valtion taideteostoimikunnan ja Kiasman järjestämän taidekilpailun, jossa haettiin Marskille kaveria? Jaetulle ensimmäiselle sijalle sijoittunut Nestori Syrjälän Running Man starttasi tänään Kiasmalta. ”Running Man on kiireinen ja suuntansa hukannut hahmo ekologisten, taloudellisten ja poliittisten kriisien murrostamassa maailmassa”, kuvaa Syrjälä teostaan. Idea on simppeli: teos koostuu tunnin mittaisista juoksuista, joita toteutetaan vuoden ajan kerran viikossa.

Screenshot 2016-06-07 17.32.11

Yayoi Kusaman installaatio Ascension of Polka Dots on the Trees puolestaan täyttää Esplanadin puiston ja pohjustaa HAMin lokakuussa avautuvaa Kusaman näyttelyä. Kävin tänään kurkkaamassa varaslähdöllä, ja hienolta näytti. Mikään uudenkarhea teos ei ole kyseessä, sillä Kusama esitteli ensimmäisen version teoksesta jo vuonna 1966 Venetsian taidebiennaalissa. Eränlainen nykytaiteen klassikko siis.

kusama_taidematkustaja

Meidän kaikkien yhteiseen kaupunkitilaamme sijoitettu nykytaide on herkkä paikka. Erityisesti, jos teos kommentoi monumenttia, peittää tunnettua maisemaa tai muuttaa jollain tapaa kaupunkilaisten totuttuja kulkureittejä. Running Man ja Ascension of Polka Dots on the Trees ovat erilaisia teoksia yhteisessä tilassa. Suurin osa helsinkiläisistä tuskin huomaa juoksevaa miestä, jos tämä ei satu juoksemaan nenän edestä juuri sillä hetkellä, kun katse ei ole nauliutunut älypuhelimeen. Punavalkoisia palloja ei taas voi olla huomaamatta.

En ole kummoinenkaan oraakkeli ennustaessani, että viimeistään Kusaman teoksen virallisen julkistuksen jälkeen alkaa keskustelu Esplanadin puistosta ja siitä a) pilaako teos puut b) turmeleeko historiallisesti arvokkaan miljöön c) aiheuttaako muuten vaan päänsärkyä ja herneen livahtamisen nenukkiin. Tämä on paradoksaalista, sillä vakiintuneita taideinstituutioita usein kritisoidaan seiniensä sisälle käpertymisestä. Toisaalta pilkuista tulee varmasti mieletön ja tervetullut #Helsinki-hashtaginen Instagram-hitti.

Keskustelu kelpaa varmasti niin Helsingin taidemuseolle kuin Kiasmallekin niin kauan kuin se on asiallista ja perusteltua – taiteen kun kuuluukin herättää ajatuksia. Herkistele siis aistejasi: taide-elämys voi olla juuri nyt aivan kulman takana tai livahtaa vauhdilla ohi.

Mainokset

Syksyn näyttelytärpit: Varsinais-Suomi.

Laura Konttinen: sland with no memory, 2014 pigmenttivedos.

Vietin aamupäiväni tarkastellen syksyn näyttelytarjontaa pääkaupunkiseudun ulkopuolella ja ilhaduin: paljon hyviä juttuja tulossa. Koska en voi enkä halua paeta Turku-rakkauttani, keskityn tässä postauksessa erityisesti Varsinais-Suomen näyttelytarjontaan. Pääkaupunkiseudun näyttelytärpit syksylle voit tsekata tästä postauksesta.

Museot

Taidemuseon Studio ja Pimiö kannattaa tsekata aina museossa käydessään. Pimiössä esillä on nykytaidetta kansainvälisiltä nimiltä, syksyllä Turner Prize -voittaja Elizabeth Pricen jo hieman vanhempi teos User Group Disco (2009).

Jouna Karsin teokset ovat usein ryhmänäyttelyiden herkkua – nyt taiteilijalla on riemukseni koko Studio yksin käytössään.

Näyttelyt esillä 9. lokakuuta–22. marraskuuta.

Verkkosivujen mukaan luvassa on aavemaisia tunnelmia ja sehän vain passaa syksyllä. Lisäksi esillä Ville Anderssonin Vuoden nuori taiteilija -näyttely sekä jouluherkkuna nukkekoteja Lontoon Victoria & Albert Museum of Childhoodin kokoelmista. Ei nykytaidetta, mutta silti ihanaa.

Juhana Moisanderin näyttely avautuu 27. marraskuuta.

Nimistä päätellen superkiinnostava katsaus suomalaisen nykytaiteen tilaan: Erno Enkenberg, Sami Havia, Pauliina Kaasalainen, Laura Konttinen, Teemu Korpela, Sampo Malin, Niina Mantsinen, aKaroliina Paappa, Sami Parkkinen, Tiina Pyykkinen, Maria Teeri & Janne Nabb, Taneli Rautiainen, Bita Razavi ja Camilla Vuorenmaa. Näyttely on ollut kesän ajan esillä Bury Art Museumissa Manchesterissa.

Muistakaa ystävät Salon taidemuseo; junallakin pääsee kätevästi niin Helsingistä kuin Turusta melkein ovelle. Näyttely esillä 17. lokakuuta 2015–17. tammikuuta 2016.

Galleriat

Gallerioiden osalta haluaisin vinkata tekemään galleriakierroksen Turussa NYT. Vielä nimittäin ehdit seuraaviin:

Tapahtumat

New Performance Turku -festivaali on jo neljännen kerran järjestettävä kansainvälinen performanssifestivaali Turussa. Tapahtumissa kannattaa käydä ennakkoluulottomasti vaikkei tunnistaisi yhtään nimeä ohjelmasta. Jos ei muuta, niin ainakin kannattaa käydä tsekkaamassa Antti Laitisen Armour-performanssi Vartiovuorella. Laitisen työskentelyä on hauska seurata.

Festivaalin tapahtumat eri puolilla Turkua 28. syyskuuta– 4. lokakuuta.

Kuva: Laura Konttinen: Island with no memory, 2014. Pigmenttivedos. Näyttely New Narrative and Reader – Kuvan uudet tarinat, Salon taidemuseo.

Flowssa ja tiloissa.

Lauantaisen Flow-pläjäyksen jälkeen sunnuntai osoittautui mainioksi taidepäiväksi. Kuten Róisín Murphy, mekin suuntasimme kulkumme kohti Kiasmaa. Mapplethorpen olin käynyt katsomassa jo aiemmin, nyt oli nähtävä Tino Sehgalin teokset. Kiasman verkkosivuilla ei Sehgalin näyttely juuri ole esillä, mutta ehkäpä Juhlaviikko-yhteistyössä toteutettu näyttely löytää yleisönsä muutenkin.

Sehgalin (s. 1976) performatiivinen taide ammentaa tanssista ja taloustieteestä areenanaan museot, galleriat tai vaikkapa Venetsian taidebiennaali, jossa Sehgal palkittiin Kultaisella leijonalla vuonna 2013. Performanssit tulivat vastaan Kiasman eri tiloissa, yllättäen. Koska yllätys on osa näyttelykokemusta, en paljasta kuvien lisäksi tarkemmin missä ja miten – toki esitystilat ja -tilanteet myös vaihtelevat luultavasti päivittäin.

Sehgalin näyttely jatkuu 27. syyskuuta saakka, eli ehdit vielä hyvin mukaan.

Tino Seghal Kiasma Taidematkustaja tino_sehgal_kiasma_taidematkustaja_2 tino_sehgal_kiasma_taidematkustaja_3Sunnuntain ”kehollisuuden teemat” jatkuivat Galleria Anhavassa, jonne palasin katsomaan Maija Luutosen ja Olli Keräsen mainion näyttelyn ja erityisesti gallerian alakerrassa esillä olevan Keräsen videoteoksen Sac (2015). Video oli juuri niin hyvä kuin muistelinkin ja täydensi hienosti Sehgalin näyttelyä. Anhavassa näyttely on esillä 30. elokuuta asti, joten käynnit voi hyvin yhdistää samalle galleria- ja museoreissulle.

olli_keranen_anhava_taidematkustaja