Näyttelyvuosi 2016: museot

ruscica-1024x469

Turha kiistää: odotan aina paljon uudelta näyttelyvuodelta. Selailen museoiden ja gallerioiden verkkosivut läpi hyvissä ajoin ja pohdin, mitä ainakin täytyy nähdä. Samalla mietin, olisiko mahdollista käydä katsomassa joku must-see-museo ulkomailla.

Alkuvuodesta 2016 odotan ainakin näitä:

Näyttelyt museoissa

  • Auguste Rodin Ateneumissa 5. helmikuuta–8. toukokuuta

    Rodin-museo puutarhoineen Pariisissa on yksi suosikkimuseoistani, vaikken erityisesti Rodinia muuten fanitakaan. Siellä teosten ja paikan saumaton yhdessäelo vain jotenkin viehättää. Hienoa, että Ateneum tuo Rodinin teoksia Suomeen ja tekee yhteistyötä Tukholman Nationalmuseetin kanssa.

  • Camilla Vuorenmaa Espoon EMMAssa, 10. helmikuuta–17.huhtikuuta

    Vuorenmaa voitti Suomen Taideakatemian palkinnon viime vuonna. Vuorenmaan jänniä puukaiverrustekniikalla toteutettuja teoksia on ollut esillä muun muassa Kööpenhaminassa, ja nyt on hyvä tilaisuus tsekata ne täällä Suomessa

  • Zabludowicz Collection Taidehallissa 19. maaliskuuta–24. huhtikuuta

    Zabludowiczin tila Sarvisalossa on avoinna yleisölle vain satunnaisesti. Onkin mielestäni hienoa, että Taidehallissa nähdään teoksia Sarvisalon residenssissä oleskelleilta nuorilta kansainvälisiltä nykytaiteilijoilta.

  • Vuoden nuori taiteilija Reima Nevalainen Tampereen taidemuseossa ja Aboa Vetus & Ars Novassa

    Kesäreissu Tamperelle on jo perinne. Olen muuten erityisen iloinen, että Vuoden nuori taiteilija -näyttelyt järjestetään jossain muualla kuin Helsingissä.

Jatkan listaani, kunhan museot päivittelevät verkkosivujaan kesänäyttelyiden osalta. Ainakin Turun taidemuseossa on melkeinpä takuuvarmasti kiinnostava näyttelyohjelmisto (nyt kevätkaudella jo Miikka Vaskolan näyttely). Amos Andersonilla ei ainakaan toistaiseksi näyttäisi olevan tulossa mitään nykytaiteen saralla. Uusi museohanke työllistänee amoslaisia varmasti varsin kiitettävästi.

Ekstraherkku: projektit


Kuva: Jani Ruscica: Conversation in Pieces, 2013. Kuva lainattu Kiasman verkkosivuilta.

 

 

Mainokset

Kulttuurimatkailun trendikohde Mänttä.

Onko suomalaisessa kulttuurimatkailussa trendikohteita? Jos, niin Mänttä on varmastikin yksi niistä. Jotain erittäin kiinnostavaa on siinä, että reilun kuuden tuhannen asukkaan kunta Keski-Suomessa on onnistunut brändäämään itsensä Taidekaupungiksi – jopa siinä määrin, että kuulemma paikallislehteäkin voisi jo kutsua taidelehdeksi.

Göstan paviljonki

Mäntässä on nähty ja seurattu taidetta pitkään Serlachius-suvun myötä. Turun taidemuseossa vuonna 2012 nähty, nerokkaasti nimetty Mäntän medicit -näyttely tiivisti hyvin Serlachiusten vaikutuksen suomalaiseen taidekenttään: laajamittaisen mesenoinnin. Uusin käänne Mäntän (tai nykyään kai pitäisi puhua Mänttä-Vilppulasta) kehityksessä taidekaupungiksi tapahtui, kun vuonna 2014 Gösta-museon yhteyteen avattiin uusi nykytaiteelle omistettu paviljonkirakennus Göstan paviljonki.

Göstan paviljonki Serlachius-museot Taidematkustaja

Serlachius-museot Taidematkustaja

Taiteentäyteinen (kesä-)retki Mänttään koostunee useimmilla kuvataiteista kiinnostuneilla kahdesta kohteesta: Göstasta sekä Mäntän kuvataideviikoista. Göstan paviljongin tämän kesän avaus Kaukainen kosketus tarkastelee Mänttää erityisesti valokuvaajien silmin. Ville Lenkkeri on koonnut tasapainoisen, ihmisen kokoisen näyttelyn, jossa pääosassa ovat mänttäläiset.

Elina Brotherus Taidematkustaja

Göstan paviljongin tulikaste nähtäneen kuitenkin tulevana talvena, kun saksalaisen nykytaiteen superstaran Anselm Kieferin näyttely tulee Mänttään. Itse en voisi olla enemmän innoissani, vaikka hänen taiteensa onkin melkein naurettavuuteen asti Vakavaa ja Suurta. Faniuteni syntyi vuoden 2007 Pariisin Monumenta-näyttelyn myötä. Kiinnostava talvi siis luvassa myös Mäntässä.

Mäntän kuvataideviikot

Mäntän kuvataideviikkojen verkkosivujen mukaan ”Mäntän kuvataideviikot on suomalaisen nykytaiteen kesänäyttely, joka esittelee vuosittain kesä-elokuussa maan ajankohtaisinta kuvataidetta. Näyttely on ammattitaiteilijoiden tapahtuma, jonka taiteilijat kutsuu joka vuosi vaihtuva kuraattori”. Kuvataideviikkojen päänäyttely on esillä vanhassa teollisuuskiinteistössä Pekilossa, mutta teoksia on nähtävillä myös ympäri Mänttää.

Kuvataideviikkojen päänäyttely on useimmiten pökerryttävän täyteen pakattu. Teoksia näyttelyssä on esillä kymmeniltä taiteilijoilta, vaihtuvan teeman mukaan. Tämän kesän teemaksi valittu Uusi nykyisyys – New present on varsin ajankohtainen: yhteiskunnan moniarvoisuus ja sen erilaiset identiteetit. Näyttely onkin usein erinomainen tilaisuus nähdä eri gallerianäyttelyissä vuoden mittaan esillä olleita teoksia.

Tänä vuonna Kuvataideviikoilla käydessäni aikataulu oli hieman tiukka, joten varmistin mahdollisuuteni nähdä ainakin yhden talvella missaamani teoksen: Diego Brunon Galindez-videon (2015), joka oli aiemmin tänä vuonna esillä installaationa SIC-galleriassa.

Kuten Brunon vanhemman Location-teoksen (2013), myös Galindezin myötä katsoja imaistaan mukaan tunnelmaan, jonka koen hieman hankalaksikin sanallistaa. Olen itse seurannut molempia teoksia melkeinpä hypnotisoituna: lakoninen kertojanääni, rauhallinen kuvaus ja pinnan alla piilevät kauheudet ja historian painolasti muodostavat vangitsevan kokonaisuuden. Harvassa ovat nykytaiteilijat, joiden tapa kuvata menneisyyttä ja ihmisten tekemiä valintoja on yhtä syvällinen.

Diego Bruno Galindez Taidematkustaja

Diego Bruno Galindez Taidematkustaja

Näyttelyssä oli toki muitakin helmiä, esimerkiksi Sasha Huberin ja Petri Saarikon Juuret-installaatio sekä Eero Yli-Vakkurin riemastuttava Hevoslinja, joka toivottavasti nähdään pian muissakin näyttelyissä.

Sasha Huber Petri Saarikko Juuret Taidematkustaja

Miten siis Mäntän käy (nyky)taiteen trendikohteena? Toivottavasti trendikohteesta muodostuu pysyvä käyntikohde niin kesällä kuin talvella, koska tässä maassa ei koskaan ole liikaa hyvää nykytaidetta pääkaupunkiseudun ”kuplan” ulkopuolella. Toistaiseksi näyttää hyvältä.

Göstan paviljonki, Serlachius-museot: kesänäyttelyt esillä 13. syyskuuta asti.
Mäntän kuvataideviikot: esillä 31. elokuuta asti.

Kuvien teokset ylhäältä alas:

Elina Brotherus: Tangohousut, 2015. Video.
Diego Bruno: Galindez, 2015. Video.
Sasha Huber ja Petri Saarikko: Juuret, 2015. Veistos.