Vuoden 2016 merkittävimmät.

Blogi on jo sen verran iäkäs, että olen ehtinyt tehdä vuosikatsauksen jo kerran aiemminkin. Nyt siis luvassa vuoden 2016 merkittävimmät ja kiinnostavimmat näyttelyt, museot ja muut jutut.

Vuoden paras museo

nordiskamuseet_taideamtkustaja7

Tänä vuonna on tullut reissattua hieman normaalia vähemmän, joten itselleni uusia museoita en ole nähnyt kovinkaan montaa. Yksi parhaista oli kuitenkin ehdottomasti Tukholman Nordiska Museet. Rakennus, näyttelyt, audio-opastus, myymälä – kaikki kohdallaan.

Tukholman historiallisissa museoissa on Nordiskan lisäksi juuri nyt kasa kiinnostavia erikoisnayttelyitä, joista lisää muun muassa Hesarissa.

Vuoden yllärit

niki-taidehalli-taidematkustaja2

Niki de Saint Phallen näyttely Taidehallissa. En olisi ikinä uskonut, että innostuisin juuri tästä näyttelystä niin paljon. Parasta: Nikin raitapaita, shooting-performanssi, Tarot-puisto.

aliceneel_taidematkustaja_1

Alice Neel Ateneumissa. Neelin elämä henkilökohtaisine vastoinkäymisineen kosketti ja maalausten intensiivisyys yllätti. Ihana näyttely, jota en harmikseni ehtinyt nähdä kuin kerran.

Vuoden ”täällä olisin voinut istua ikuisuuden” -hetki

schjerfbeck_taidemuseo_taidematkustaja8

Turun taidemuseo pääsee listalle tänäkin vuonna. Schjerfbeck-näyttelyssä oli ja on kaikki kohdallaan (avoinna vielä kuukauden verran, 29. tammikuuta asti!). Hiljaisuus-teemainen huone oli rakkautta heti.

Vuoden inspiroivin

ccart3_taidematkustaja

Kööpenhaminan uusi taidehalli Copenhagen Contemporary herätti pohtimaan, että miksei Helsingissäkin voisi olla jotain tällaista? Kaiken ei aina tarvitse olla pysyvää ja ikuista, vaan väliaikainenkin (en halua käyttää ryöstoviljeltyä pop-up-termiä) voi olla todella hieno juttu silloin, kun mukaan valitaan parhaat teokset kiinnostavimmilta kansainvälisiltä taiteilijoita.

Vuoden vaikuttavin

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ravennan mosaiikit. Olen halunnut nähdä Ravennan mosaiikit jo pienen ikuisuuden, vaikka totta puhuen ennen viime kesän retkeä ajattelin, että kyse on yhdestä kirkosta mosaiikkeineen – hieman Venetsian San Marcon tyyliin.

Mosaiikkeja on kuitenkin Ravennassa monessa basilikassa, mausoleumissa ja kastekappelissa ympäri kaupunkia. Niihin voi kätevästi ostaa yhteislipun, jonka mukana saa kartan. Aikaa kannattaa varata päivän verran.

Vuoden ihanin museokauppa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Löytyy myös Kööpenhaminasta. Ny Carlsbergs Glyptoteketin museokauppa oli valloittava: värit, tuotteet, kirjavalikoima – ennen kaikkea pienet yksityiskohdat hämmästyttivät. Museokaupan tehtävä on tuoda aina kaivattuja lisätuloja museolle, mikä ei ole ihan pieni eikä helppo juttu. Suomessakin valikoimaan ja esillepanoon on ilahduttavasti kiinnitetty huomiota viime vuosina. Lisää tällaista!


Vuoden aikana olen nähnyt lisäksi monta hienoa gallerianäyttelyä, joista olen jakanut kuvia lähinnä Instagramissa. Töihin palattuani en ole ehtinyt blogaamaan läheskään siihen tahtiin kun olisin toivonut, mutta some on auttanut – sinne olen tuutannut materiaalia aina kun mahdollista.

Tämän vuoden puolella aion nähdä vielä ainakin EMMA:n Nykyaikaa etsimässä -näyttelyn, joka päättyy jo 8. tammikuuta (kiire!). Heti tammikuussa suuntaan pienelle reissulle, joka toivottavasti tarjoaa ihania näyttelykokemuksia heti alkuvuoteen 2017! Vuoden kotimaisista näyttelytärpeistä vinkkailen jälleen ihan pian.

Olisi myös kiva kuulla mikä oli sinun huippuhetkesi taidevuonna 2016? Jaa se Taidematkustajan lukijoille Facebookissa, Twitterissä tai kommenttiboksissa.

Kiitos!

Mainokset

Niki.

Myönnän – en ole koskaan ollut hurjan innostunut Niki de Saint Phallen taiteesta. Ehkä siksi, että käsitykseni on perustunut pitkälti ”hersyviin ja värikkäisiin” Nana-veistoksiin. Tiedättehän ne rehevät naishahmot.

Taidehallin näyttely vaikutti Ylen uutisissa vilahtaneen pätkän perusteella monipuolisemmalta. Vaikka tila onkin verrattain pieni (lue: ihanan sopivan kokoinen), on näyttelyyn saatu kivasti variaatiota. Niki de Saint Phalle esitetään näyttelyssä rajoja rikkovana feministisenä, vahvana taiteilijana: ”Päätin jo varhain tulla sankarittareksi. Kuka olisin? George Sand? Jeanne d’Arc? Drag-Napoleon? Mitä ikinä päätinkään tehdä, halusin sen olevan vaikeaa, jännittävää, suurta.”niki-taidehalli-taidematkustaja1

niki-taidehalli-taidematkustaja2Niki de Saint Phalle, uusi tyyli-ikonini.
niki-taidehalli-taidematkustaja9

Samoin kuin Alice Neelin elämä, myös Niki de Saint Phallen polku oli paikoin turhankin kivikkoinen. Kunnianhimoa taiteilijalta ei kuitenkaan puuttunut. Yksi näyttelyn kiinnostavimmista elementeistä on Italian Toskanaan valmistunut Giardino dei Tarocchi, Tarot-puisto. Näyttelysalissa video esittelee suurudenhullun kokonaisuuden peilisaleineen ja jättiveistoksineen.

niki-taidehalli-taidematkustaja10niki-taidehalli-taidematkustaja4niki-taidehalli-taidematkustaja3

Toinen kiinnostava kokonaisuus näyttelyssä on de Saint Phallen performatiiviset teokset. Shooting Picture on enemmän kuin fyysinen teos, se oli performanssi, eräänlainen naisen voimannäyte miehisessä maailmassa.

niki-taidehalli-taidematkustaja6niki-taidehalli-taidematkustaja7niki-taidehalli-taidematkustaja8

Entäs sitten ne Nanat? Nekin näyttivät ihanilta Taidehallin suuressa salissa.

Menkääpä ihmeessä katsomaan, näyttely on auki 20. marraskuuta asti ja osa Helsingin juhlaviikkojen ohjelmaa.

Psst!

Huomenna 25. päivä torstaina Helsingin taiteiden yönä Taidehalli on avoinna iltakymmeneen saakka, kaikki pääsyliput klo 18–22 puoleen hintaan.

Suomalaisen nykytaiteen keräilijät.

image

Helsingissä on paraikaa esillä kolme kiinnostavaa yksityiskokoelmanäyttelyä: Taidehallin Zabludowicz Collection, Seppo Fräntin kokoelma Lapinlahden sairaalassa ja huomenna perjantaina avautuva Heinojen taidesäätiön kokoelma HAMissa.

Taidehallin näyttely esittelee teoksia vajaalta kymmeneltä Zabludowiczien residenssissä olleelta kansainväliseltä nykytaiteilijalta. Heinojen näyttelyssä YLEN mukaan esillä on teoksia viideltäkymmeneltä (!) suomalaiselta nykytaiteilijalta.

Fräntin näyttelyn kinnostavaksi tekee teosten lisäksi paikka: Lapinlahden vanhaan sairaalaan koottu näyttely kantaa nimeä Haava. Lapinlahden sairaalasta onkin verkkosivujen mukaan tarkoitus luoda ”uudenlainen mielen hyvinvoinnin, yhteisöllisen toiminnan, yhteiskunnallisen yrittäjyyden ja kulttuurin kohtaamispaikka”. Veikkaan, että Fräntin kokoelma kinnostaa kävijöitä siinä määrin, että rakennusympäristöä elävöittävä hankekin saa mukavasti julkisuutta samalla.

Tässä hauskassa privaattikokoelmien ”näyttelysumassa” on kuitenkin ainakin yksi voittaja: suomalainen nykytaide. Näyttelyitä vielä toistaiseksi näkemättä toivon, että vaikka laajamittainen taiteen keräily vaatiikin tietysti hieman varallisuutta, näkisi suuri yleisö taiteen keräilyn kiinnostavana ja loppujen lopuksi aika tavallisena asiana. Suomalaiset taiteilijat ja galleriat kun tarvitsevat keräilijöitä.

Kuten Fräntikin HS:n haastattelussa toteaa ”Se on vähän kuin rakkauselämässä. Ei siinä tarvitse montaa sekuntia katsella, kun sopiva teos tulee kohdalle. Sitten se on ostettava.”

Kuva: HAM.

 

 

 

 

 

Vuoden merkittävimmät.

Sallinette, että palaan vielä vuoteen 2015, vaikka eletään jo helmikuuta. Pohdin viime vuotta – nähtyjä näyttelyitä, tehtyjä reissuja ja niiden herättämiä tunteita.

Vuoden riemastuttavin

Jaques Henri Lartigue Turun taidemuseossa. Mikä joie de vivre!  Ihana Riviera piristi keskellä ankeinta Suomen kesää. Uimahousut, aurinkolasit, Bibit ja Mimit. Olivatko kuvat todella mustavalkoisia? Mielessäni niissä paistaa Välimeren aurinko.

lartigue_chouvalton_taidematkustaja

Vuoden paras museo

Mauritshuis Haagissa. Hieno, ihmisen kokoinen museo, jolla ihan hurja kokoelma, muun muassa Vermeerin Tyttö ja helmikorvakoru sekä Het putterje, josta kirjoitin enemmän täällä. Kuten olen aiemminkin todennut, rakastan pieniä museoita joista selviää tunnissa ulos.

vermeer_taidematkustaja

Vuoden koskettavin

My East is Your West -näyttely Venetsian taidebiennaalissa. Shilpa Guptan ja Rashid Ranan yhteisnäyttely vanhassa venetsialaisessa palazzossa vei sydämen. Kuratoriaalinen konsepti yhdisti Intian ja Pakistanin, mutta itselleni mieleenpainuvinta oli yllättävä kohtaaminen toisella puolella maailmaa olevan pakistanilaisen perheen kanssa reaaliajassa, videoteoksen välityksellä.

my east is your west_taidematkustaja

Vuoden pisin jono

Anne Frank -museossa Amsterdamissa. Kaksi matkalaista ajatteli piipahtavansa vain kirjakauppaan – turha toive. Jono kiersi pitkälle kadulle ja kanaalinvartta pitkin, maaliskuussa. Millaistahan siellä on heinä-elokuun sesonkina?

Vuoden ajankohtaisin

Taidehallin Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen näyttely. Lue enemmän täältä.

kalleinen1_taidematkustaja

Vuoden kuumottavin

Pompeiji. Jos menee Napoliin, sitä ei voi väliin. Rauniokaupunki ylitti kaikki odotukset – joskin kävi myös voimille. Viimeisellä kolmanneksella raskaana pystyin suorittamaan vain arviolta yhden kolmanneksen koko kaupungista. Loppuaika oli meni huilatessa terassilla kylmä cokistölkki kädessä. Kiittelin itseäni, kun näin auringonpistoksista kärsivien, puskiin oksentelevien turistien hoippuvan pois alueelta.

napoli_taidematkustaja9


Kaiken kaikkiaan vuosi 2015 oli täynnä hienoja näyttely- ja museokokemuksia niin koti- kuin ulkomaillakin. Näkemättä jäi mm. Carol Raman näyttely EMMAssa – se harmittaa. Paljon jäi myös kirjaamatta blogiin, siitäkin syystä, että aloitin vasta kesällä. Pidin Venetsian biennaalin päänäyttelystä – se oli parempi kuin kahtena edellisvuonna. Cartier-Bressonin kävin katsomassa Ateneumissa kahdesti, mutta en kirjoittanut. Osaksi siksi että kuvaaminen näyttelytiloissa ei ollut sallittua, mikä tekee blogaamisesta vaikeampaa. Näyttely sinänsä oli kiinnostava ja runsas.

Mistä te piditte vuonna 2015?

Kaksi ylintä kuvaa:

Jacques Henri Lartigue: Chou Valton, Cap d’Antibes, 1932. Ministère de la Culture-France / AAJHL.
Johannes Vermeer: Meisje met de parel, n. 1665. Mauritshuis.

(edit 12.2. Lartique korjattu muotoon Lartigue – kiitos lukijalle!)

Näyttelyvuosi 2016: museot

ruscica-1024x469

Turha kiistää: odotan aina paljon uudelta näyttelyvuodelta. Selailen museoiden ja gallerioiden verkkosivut läpi hyvissä ajoin ja pohdin, mitä ainakin täytyy nähdä. Samalla mietin, olisiko mahdollista käydä katsomassa joku must-see-museo ulkomailla.

Alkuvuodesta 2016 odotan ainakin näitä:

Näyttelyt museoissa

  • Auguste Rodin Ateneumissa 5. helmikuuta–8. toukokuuta

    Rodin-museo puutarhoineen Pariisissa on yksi suosikkimuseoistani, vaikken erityisesti Rodinia muuten fanitakaan. Siellä teosten ja paikan saumaton yhdessäelo vain jotenkin viehättää. Hienoa, että Ateneum tuo Rodinin teoksia Suomeen ja tekee yhteistyötä Tukholman Nationalmuseetin kanssa.

  • Camilla Vuorenmaa Espoon EMMAssa, 10. helmikuuta–17.huhtikuuta

    Vuorenmaa voitti Suomen Taideakatemian palkinnon viime vuonna. Vuorenmaan jänniä puukaiverrustekniikalla toteutettuja teoksia on ollut esillä muun muassa Kööpenhaminassa, ja nyt on hyvä tilaisuus tsekata ne täällä Suomessa

  • Zabludowicz Collection Taidehallissa 19. maaliskuuta–24. huhtikuuta

    Zabludowiczin tila Sarvisalossa on avoinna yleisölle vain satunnaisesti. Onkin mielestäni hienoa, että Taidehallissa nähdään teoksia Sarvisalon residenssissä oleskelleilta nuorilta kansainvälisiltä nykytaiteilijoilta.

  • Vuoden nuori taiteilija Reima Nevalainen Tampereen taidemuseossa ja Aboa Vetus & Ars Novassa

    Kesäreissu Tamperelle on jo perinne. Olen muuten erityisen iloinen, että Vuoden nuori taiteilija -näyttelyt järjestetään jossain muualla kuin Helsingissä.

Jatkan listaani, kunhan museot päivittelevät verkkosivujaan kesänäyttelyiden osalta. Ainakin Turun taidemuseossa on melkeinpä takuuvarmasti kiinnostava näyttelyohjelmisto (nyt kevätkaudella jo Miikka Vaskolan näyttely). Amos Andersonilla ei ainakaan toistaiseksi näyttäisi olevan tulossa mitään nykytaiteen saralla. Uusi museohanke työllistänee amoslaisia varmasti varsin kiitettävästi.

Ekstraherkku: projektit


Kuva: Jani Ruscica: Conversation in Pieces, 2013. Kuva lainattu Kiasman verkkosivuilta.

 

 

Ne nuoret.

Vuodesta 1939 järjestetty nuorten taiteilijoiden näyttely pitää pintansa, se muistetaan ja sitä odotetaan. Näyttelyyn liittyy kuitenkin aika yksi stressitekijä: aika. Marras–tammikuun aikoihin monella on varmasti muutakin puuhaa työrintamalla ja kotona. Tiedän omasta kokemuksesta; aiempina vuosina olen nähnyt näyttelyn viimeisenä avoinnaoloviikonloppuna m-o-n-i-e-n muiden tavoin.

En tiedä onko Taidehallissa ryysiminen vaikuttanut fiilikseen – varsinkin videoteoksiin on ollut hankala keskittyä. Tänä vuonna onnistuin käymään näyttelyssä arkipäivänä, hyvän aikaa ennen viimeistä viikonloppua. Näyttelykokemus oli kerrassaan mainio.

nuoret2015_taidehalli2_taidematkustaja

Näyttely esittelee 23 alle 35-vuotiasta taiteilijaa ja kaksi taiteilijaryhmää. Hämmästyin kun tarkistin Taidehallin verkkosivuilta taiteilijoiden määrän – rauhallisen ripustuksen vuoksi määrä tuntui pienemmältä (olen usein vähemmän on enemmän -tyyppiä). En tarkistanut asiaa, mutta fiilispohjalta sanoisin että näyttelyssä on muutenkin mukana vähemmän taiteilijoita kuin aiempina vuosina.

Valokuvan, maalauksen, videon ja installaatioiden suhde on juuri sopiva – varsin onnistunutta jurytysta ja kuratointia siis.

nuoret2015_taidehalli4_taidematkustaja

Löysin näyttelystä monia suosikkeja. Kritiikeissäkin suitsutettu Erica Nyholmin Menetys (2014) oli hieno, mutta suosikkini oli kuitenkin Nyholmin Äiti ja tytär (2013, josta en saanut kelvollista kuvaa – menkää siis itse katsomaan.

nuorest2015_taidehalli5_taidematkustaja

nuoret2015_taidehalli_taidematkustaja

Taidehalli on suosikkinäyttelytilani Helsingissä – enkä varmasti ole yksin mielipiteineni.  Nuorten näyttely sopii Taidehalliin, vaikka nytkin kompromisseja on tehty videoteosten suhteen: Sara Kovamäen, Joakim Puseniuksen ja Pinja Valjan teokset esitetään peräkkäin niin, että kävijä joutuu ensin hetken pohtimaan, mikä teos on kyseessä ja odottamaan nähdäkseen haluamansa. Tai sitten voi istahtaa alas ja nauttia kaikessa rauhassa reilusta parikymmenminuuttisestta uutta suomalaista videotaidetta.

Ja kuten aiemmassa joulumyyjäispostauksessa tulikin ilmi, Nuoret 2015 -näyttelyn teokset ovat myynnissä. Jelppiä saa Taidehallin ja Suomen Taiteilijaseuran Kuvataiteen osto-oppaasta.

Nuoret 2015 Helsingin Taidehallissa 3. tammikuuta asti.

Kuvien teokset ylhäältä alas:

Felicia Honkasalo, Akuliina Niemi & Sinna Virtanen: Black Shore, 2015.
Ilari Hautamäki: Shape Shifter, 2105.
Erica Nyholm: Menetys, 2014.
Andrey Bogush: Ehdotus Taidehallin seinälle ja kaksi kuvaa vinyylille (verho), 2015.

Vuoden tärkein näyttely?

Vuosi 2015 lähestyy loppuaan ja alkaa olla aika paketoida vuoden näyttelykokemukset – hitit ja hutit. Ennen sitä kannattaa vielä kiiruhtaa Taidehalliin, jossa on esillä Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen näyttely 101 Kaikkien puolesta. Tässä saattaa hyvinkin olla vuoden tärkein näyttely.

101 kaikkien puolesta Taidehalli Taidematkustaja

Muistanette, kun teoskokonaisuutta varten etsittiin sataa suomalaista? Näyttely pohjautuu Kalleisten vierailuihin näissä sadassa kodissa ympäri maata. Osallistujat edustavat tilastollista poikkileikkausta Suomen väestöstä: heistä 51 on naista ja 49 miestä, yksi on suorittanut tohtorintutkinnon, viisi on rekisteröityjä maahanmuuttajia, kuusi suomenruotsalaista ja 30 asuu Uudellamaalla.

Taidehallin suuri sali on varattu jättimäiselle projisoinnille ja kävijä istuu korokkeella olevalle nojatuolille valitsemaan haluamansa haastattelun. Tämä luo kiinnostavan tilanteen: muut näyttelykävijät seuraavat samalla väistämättä sinun valintojasi. Haluatko tietää vastanneiden kannat aseiden omistukseeen vai susien määrään Suomessa? Entä taiteen vaikutus elämään? Koska kaikkia haastatteluja ei yhden näyttelykäynnin puitteissa ole mahdollista nähdä, joutuu kävijä pohtimaan myös itselleen tärkeitä kysymyksiä: mikä on minulle tärkeää?

Mäntän kuvataideviikoilla nähty Vaikuttavien kirjojen kirjasto esillä myös Taidehallissa. Siinä missä installaatio jäi kuvataideviikoilla vähän irralliseksi, on se nyt kiinteä osa kokonaisuutta ja avautuu luonnollisesti paremmin. Lainauskortteja lukiessä vierähtää tovi jos toinenkin. Samalla jälleen pohdin, mikä olisi oma valintani kirjastoon. Haluaisinko vaikuttaa fiksummalta kuin olen? Vai valitsisinko häpeilemättä jonkun viihteeksi luokittelemaa kirjallisuutta? Entä klassikot?

Vaikuttavien kirjojen kirjasto Taidehalli Taidematkustaja

Näyttelyn koskettavin kokonaisuus on kuitenkin installaatio teokseen osallistuneiden muovaamista ”kiitollisuusesineistä”. Osallistujia pyydettiin miettimään yhtä ihmistä, joka on muovannut hänen ajatusmaailmaansa ja muovailemaan hänelle esine. Muovailumassasta tehdyt esineet ovat saaneet seurakseen lyhyet kertomukset siitä, miksi he ovat muovailleet juuri tällaisen esineen. Suuressa osassa ajateltiin läheisiä: äitiä, omia lapsia, puolisoa. Tarinat ovat erittäin koskettavia – mutta myös hauskoja. Tätä kirjoittaessani huomaan, että olen palannut mielessäni moniin tarinoihin päiviä näyttelykäynnin jälkeenkin.

Kiitollisuusesineet Taidehalli Taidematkustaja

Kiitollisuusesine Taidehalli Taidematkustaja

kiitollisuusesine taidehalli taidematkustaja

kiitollisuusesineet Taidehalli Taidematkustaja

Toivon, että näyttely nähtäisiin kokonaisuudessaan myös Helsingin ulkopuolella – sieltä kun suurin osa Kalleisten haastatelluistakin on kotoisin. Taidehallissa näyttely on esillä 22. marraskuuta saakka mutta älä jätä käyntiä viimeiseen viikonloppuun – saat nauttia riemastuttavista, raivostuttavista ja muuten ajatusta herättävistä suomalaisten mielipiteistä rauhassa ja ajan kanssa.

Syksyn näyttelytärpit: pääkaupunkiseutu.

Taidehalli esite taidematkustajaSyksy saapuu ja kesänäyttelyt päättyvät. Mitä tilalle? Tarkastelin tarjontaa ja olen innoissani ainakin seuraavista:

Museot

Suurena avajaistärppinä tietysti Ai Weiwei. Näin Ain näyttelyn Tukholman Magasin 3:ssä vuonna 2012 ja pidin. Tässä tapauksessa melkein enemmän kuitenkin kiinnostaa, millaisiksi museotiloiksi Tennispalatsin tilat on muokattu ja miten HAM vaikuttaa pääkaupunkiseudun näyttelykentään ylipäätään. Ai Weiwein näyttelyn lisäksi esillä IC-98:n Jälkinäytös. Molemmat näyttelyt avautuvat 25. syyskuuta.

Meneekö tämä vielä kesänäyttelyiden piikkiin? Venetsian biennaalissa palkittu Tino Sehgal on must. Amsterdamin Stedelijkissä hämmennyin kun Sehgalin performanssissa esiintyjä halusi keskustella kanssani talouspolitiikasta kahden euron kolikkoa vastaan. Nyt lupaan etten hämmenny vaan heittäydyn. Näyttely avautuu 15. elokuuta.

Feministisen avantgardistin näyttely on EMMAn verkkosivujen mukaan taiteilijan ensimmäinen laaja retrospektiivi. Kiinnostavaa on, että Raman teoksia on ollut esillä Suomessa vuonna 1951 Taidehallissa, Italian nykytaidetta -näyttelyssä. Yhtä aikaa Raman kanssa EMMAssa on esillä Alma Heikkilän näyttely. Hyvä pari! Molemmat näyttelyt avautuvat 14. lokakuuta.

Taiteilijat hakivat viime vuonna osallistujia nyt esille tulevaan 101 kaikkien puolesta -teokseensa. Osallistujat edustavat tilastollista poikkileikkausta Suomen väestöstä: Heistä 51 on naisia, 11 asuu Helsingissä ja kolme Lapin läänissä. Yhdellä sadasta on tohtorin tutkinto ja kolme heistä on muuttanut Suomeen entisen Neuvostoliiton alueelta. Miltä Suomi näyttää tänä päivänä? Näyttely avautuu 17. lokakuuta.

Galleriat

Kaikki galleriat eivät ole vielä päivittäneet ohjelmaansa, mutta tässä muutama tärppi:

N-Y-T nyt, eli tämäkin mennee vielä kesän piikkiin. Esillä 30. elokuuta asti.

Värikylläistä psykedeliaa. Näyttely avautuu 17. lokakuuta.

Takalan ensimmäinen näyttely HC:ssa. Milloin saadaan suurempi katsaus Takalan tuotantoon myös johonkin suomalaiseen museoon? Näyttely avautuu 27. marraskuuta.

Täydennän listaa syksyn mittaan. Ajattelin myös tehdä vastaavan checklistin muun Suomen tarjonnasta. Hyviä tärppejä otetaan vastaan kommenttiboksissa tai Twitterissä!