Tampereen taidekevät.

Työni vei minut viime viikolla Tampereella, jossa sain samalla nähdä kevään näyttelyt. Liian usein olen käynyt kaupungissa vain kesällä, jolloin parin päivän visiittiin mahtuu korkeintaan Sara Hildenin taidemuseo ja Tampereen taidemuseon Vuoden nuori taiteilija -näyttely. Nyt pääsin vihdoinkin tsekkaamaan myös galleriat. Galleriakierros Turussa -postaukseni on kerännyt hienon määrän lukijoita – toivottavasti myös taidevinkit Tampereelle kiinnostavat!

Tampereen taidemuseo

tampereen-taidemuseo-2-taidematkustaja

Tampereen taidemuseon Täältä tullaan! Naistaiteilijat modernin murroksessa -näyttely on kerännyt jo nyt mukavan määrän kävijöitä, ja somehuomiosta päätellen monet ovat vielä aikeissa mennä katsomaan näyttelyn. Se nimittäin kannattaa! Varsinkin museon yläkerran muotokuvat ovat hätkähdyttäviä: vakavia, tummia – tuntuu kuin salissa leijalisi hiljainen vastarinta.

tampereen-taidemuseo-taidematkustaja

Näyttely on esillä 28. toukokuuta saakka, jonka jälkeen vuorossa on jo perinteeksi muodostunut VNT-näyttely, tänä vuonna taidemaalari Tiina Pyykkisen teoksia. Muumien muutettua pois museon alakerrasta nykytaide saa lisää tilaa, nimittäin kellarikerrokseen avautuu uusi galleriamainen tila museo käyttöön. Hienoa!

Sara Hildénin taidemuseo

Sara Hildénin taidemuseossa kannattaa käydä myös talvella. Tai ehkä nimenomaan talvella, kun Särkänniemen huvipuisto ei ole avoinna. Silloin museorakennus ja sen todella hieno puistomainen ympäristä saavat tilaa hengittää, ja varsinkin museon alakerran jäinen järvimaisema hämmästyttää. Kirjoitin museon avoinnaolevasta kohtalosta viime kesänä.

Tänä keväänä ripustus on erityisen hieno; Jarmo Mäkilän maalaukset ja veistokset ovat kuin tehtyjä alakerran tilaan. sara-hilden-jarmo-makila-taidematkustaja-4sara-hilden-taidematkustaja

Yläkerran keskussalissa Hylätyt -teos (2016–2017) pahvilaatikoissaan riipaisee jostain syvemmältä.

sara-hilden-jarmo-makila-taidematkustajasara-hilden-taidematkustaja-jarmo-makila2

Jarmo Mäkilän näyttely on myös avoinna toukokuun loppuun saakka – toivon todella, että Ron Mueckin hittinäyttelyn houkuttelemat museokävijät tulevat uudestaan, tällä kertaa kotimaisen nykytaiteen pariin.

Galleriat

Tampereella ei ole aivan samanlaista nykytaidegallerioiden (tai nykytaidetta esittävien museotilojen) keskittymään kuin Turussa,  mutta muutama kiinnostava käyntikohde päivään kannattaa mahduttaa.

Grafiikanpaja Himmelblau

Finlaysonin alueella hemmottelee erityisesti grafiikan ystäviä. Gallerian näyttelytilat moninkertaistuvat lähiaikoina ja kesällä alueella järjestetään Finlayson Art Area -tapahtuma. Paraikaa esillä on Katja Tukiaisen näyttely, aina huhtikuun loppuun saakka.

himmelblau-taidematkustaja

katja-tukiainen-himmelblau-taidematkustaja

Valokuvakeskus Nykyaika keskustassa Kauppakadulla saattaa jäädä keskeisestä sijainnistaan huolimatta helposti huomaamatta. Galleriatiloja on kuitenkin paitsi katutasossa, myös alakerrassa, joten nähtävää riittää. Käsikirjaston puolella esillä on vielä Kuukauden kuva – yksi teos, joka vaihtuu kuukausittain,  joten kannattaa mennä rohkeasti ihan perille asti. Paikka on muuten avoin hyvälle ehdotukselle, joten rohkeasti yhteys galleriahenkilökuntaan.

Tällä hetkellä monissa Tampereen gallerioissa on esillä Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataiteiljaopiskelijoiden lopputyönäyttely – viimeinen sellainen, sillä koulutus lopetetaan. Happy Ending -näyttelyn teoksia on Nykyajan lisäksi esillä Taidekeskus Mältinrannassa ja Rajatila-galleriassa

nykyaika-taidematkustajamaltinranta-2-taidematkustajamaltinranta-taidematkustajaMältinranta on Tampereen taiteilijaseuran galleria hienolla paikalla, jälleen veden äärellä. Gallerian lisäksi tiloissa toimii taidelainaamo.

Taidekierroksella tärkeää on myös oikea tankkaus. Me kävimme lounaalla Kahvila Amurin helmessä Taidemuseon lähellä. Iltapäiväkahveille ihana suositus on Tallipihan kahvila aivan Mältinrannan vieressä. Korvapuustit olivat loistavia!

tallipiha-taidematkustaja

Tallipihalla on myös mainio pieni myymälä, josta voi hankkia tuliaiset, sillä Tampereella museoiden myymälät eivät ole aivan huippuluokkaa. Tämä johtunee tilaongelmista, jotka ainakin Tampereen taidemuseossa väistynevät, kun museo saa lisätilaa uudisrakennuksesta.

tallipiha2-taidematkustaja

Ihanaa näyttelykierrosta Tampereella!


Kuvat ylhäältä alas: Tampereen taidemuseo, Sara Hildénin taidemuseo (Jarmo Mäkilä), Grafiikanpaja Himmelblau, Katja Tukiainen, Miska Allonen (Happy Ending), Hanna Nerg / Maarit Luttinen (Happy Ending).

Mainokset

Visiitti Tampereelle – miten käy Sara Hildénin?

Tampereen näyttelykesän hitti on kuulemma ollut Sara Hildénin taidemuseon Ron Mueck -näyttely. Eikä mikään ihme: suurikokoiset superrealistiset ihmisveistokset ovat ällistyttävän hienoja, jopa siinä määrin että niistä huokuva melankolia saattaa jäädä teknisen taituruuden jalkoihin.

mueck_taidematkustaja5mueck_taidematkustaja3mueck-taidematkustaja2mueck-taidematkustaja4mueck_taidematkustaja6mueck_taidematkustaja1

Mueck-käynnin yhteydessä jäin miettimään aiemmin kesällä lukemaani juttua Muumit pelastettiin Tampereella – miten käy Sara Hildénin taidemuseon?. En ole moneen vuoteen käynyt Sara Hildénissä kesällä; käyntini ovat sijoittuneet talviaikaan, jolloin Särkänniemi on ollut hiljainen. Museoon on ollut aina kiva mennä – ikkunoista avautuvat maisemat tuovat mieleen Tanskan Louisianan ja kahvilan kakut ovat ihania.

Tällä kertaa olin huvipuistohärdellissä pihalla kuin lumiukko: mistä sisään ja miten? Voiko Särkänniemen lipunmyyntijonon ohittaa? Onneksi mukana olevat paikallisoppaat puikkelehtivat sujuvasti ihmispaljoudessa. En ole aiemmin ajatellut, että sijainti on ongelma, mutta tällä kertaa aloin ymmärtää Ylen jutussakin esitettyjä pointteja.

Museon näyttelyohjelma on vahva ja yleisökin näyttää löytävän museon, ainakin Mueckin tapauksessa. Kesäkävijän kannalta museo on silti ikään kuin tungettuna huvipuiston perimmäiseen nurkkaan – poissa silmistä.

finlayson_taidematkustaja3
Tanya Akhmetgalieva: The Chrysalis Phase (2013)

Harmittelin jälleen junamatkalla Tampereen taidehallin TR1:n lopettamista. Taidehalli kun on ollut kätevästi matkan varrella Tampereen taidemuseoon. Tällä kertaa sain Twitterissä vinkin käydä kurkkaamassa Finlayson Art Area, nyt toista kertaa järjestetty kesänäyttely Finlaysonin tehdasalueella. Näyttely levittäytyy moneen eri tilaan, joten kartasta ja ystävällisestä infopisteen opastuksesta oli hyötyä.

Näyttelyn pääpaino on kotimaisessa nykytaiteessa, mutta molempina vuosina mukana on ollut myös kutsuttu ulkomainen taiteilija, tällä kertaa venäläinen tekstiilitaiteilija Tanya Akhmetgalieva, jolla ol näyttelyssä useampia suurikokoisia teoksia. Parhaiten mieleen jäi Minna Suoniemen videoteos Second Waltz vuodelta 2013, jossa vielä remontoimattoman Milavidan uusbarokkilinnan kauneus mykisti.

finlayson_taidematkustaja2
finlayson_taidematkustaja1

Tampereen kesäreissuun kuuluu tietysti myös Vuoden nuoren taiteilijan näyttely Tampereen taidemuseossa. Viime vuonna titteli oli Ville Anderssonin, tänä vuonna Reima Nevalaisen. Näyttelyhän nähdään myös Aboa Vetus & Ars Nova -museossa syksyllä.

Tampereen taidemuseon tilat sopivat hyvin Nevalaisen maalaustaiteelle. Joskus, varsinkin videotaiteen ollessa kyseessä, teoksia on selvästi vaikeampi saada installoitua niin että ne pääsisivät parhaimmalla mahdollisella tavalla esille. Tällä kertaa kuitenkin erinomainen näyttely ja ripustus – kiinnostavaa myös nähdä mihin suuntaan taiteilija jatkaa.

nevalainen_taidematkustaja1nevalainen_taidematkustaja2nevalainen_taidematkustaja3

Esillä

Finlayson Art Area 28. elokuuta asti.
Reima Nevalainen 11. syyskuuta asti.
Ron Mueck 16. lokakuuta asti.

Kesätärpit kehäkolmosen ulkopuolella.

Screenshot 2016-06-09 14.15.28

Vaikka ulos katsoessa epäilyttääkin, on kesä jo hyvässä vauhdissa. Tämä tarkoittaa tietysti kesänäyttelyiden avautumista! Viimeistään Mäntän kuvataideviikkojen startti saa tajuamaan, että hei, sehän on kohta ohi ja vaikka mitä pitää nähdä. Kesällähän kuuluu reissata, joten tässä tärppejä muualta kuin Helsingistä:

Mäntän kuvataideviikot

12.kesäkuuta–31. elokuuta
Koska näyttelyn nimi on Kommandona.

Salon de Porveaux Porvoossa

10. kesäkuuta–7. elokuuta, Porvoon taidetehdas
Koska nykytaidenäyttelyn lähtökohtana on rokokoo ja sehän nyt vaan kuulostaa täydelliseltä kesänäyttelyltä.

Ron Mueck Tampereella

16. lokakuuta asti, Sara Hildénin taidemuseo
Koska se giganttinen vauva nyt vaan on niin outo.

Baltiska Speglingar – Heijastuksia vuodelta 1914 Turussa

28. elokuuta asti, Turun taidemuseo
Koska älyttömän kiinnostava historiallinen tausta: vuonna 1914 järjestetyssä näyttelyssä oli 3 500 teosta ja 850 000 kävijää. Mitä ihmettä?

Khronoksen talo Raumalla

Koska ”Nyt Suomesta etsitään kiinteistöä, johon Khronos, ajan jumala, voisi asettua asumaan.” Onko kutkuttavampaa ajatusta? IC-98:n projektiin ja sen vaiheisiin voi tutustua Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseon Galleriassa.

Lumipalloefekti Torniossa ja Kemissä

2. lokakuuta asti, Aineen taidemuseo Torniossa ja Kemin taidemuseo
Koska on mahtavaa, että kesänäyttelyn nimi on Lumipalloefekti. ”Ei se Pohjois-Suomi nyt niin paljon Lontoosta eroa. Kuvataiteessa vilisevät samat teemat, ja mielenkiintoisia taiteilijoita on niin paljon, ettei yhteen näyttelyyn mahdu”, summaa kuraattori Veikko Halmetoja.

+ museoekstra

Paavo Nurmen kotitalo Turussa

avoinna 13. kesäkuuta, 27.–29. kesäkuuta ja 2. heinäkuuta
Koska luin tämän. Katsoin kalenteria ja huonolta näyttää tämänkin kesän kohdalla. Please Urheilumuseo, lisätkää vielä ainakin yksi aukiolopäivä parhaaseen loma-aikaan heinäkuun puoleen väliin?

 

Kuva: Salon de Porveaux -kutsukortista.

Näyttelyvuosi 2016: museot

ruscica-1024x469

Turha kiistää: odotan aina paljon uudelta näyttelyvuodelta. Selailen museoiden ja gallerioiden verkkosivut läpi hyvissä ajoin ja pohdin, mitä ainakin täytyy nähdä. Samalla mietin, olisiko mahdollista käydä katsomassa joku must-see-museo ulkomailla.

Alkuvuodesta 2016 odotan ainakin näitä:

Näyttelyt museoissa

  • Auguste Rodin Ateneumissa 5. helmikuuta–8. toukokuuta

    Rodin-museo puutarhoineen Pariisissa on yksi suosikkimuseoistani, vaikken erityisesti Rodinia muuten fanitakaan. Siellä teosten ja paikan saumaton yhdessäelo vain jotenkin viehättää. Hienoa, että Ateneum tuo Rodinin teoksia Suomeen ja tekee yhteistyötä Tukholman Nationalmuseetin kanssa.

  • Camilla Vuorenmaa Espoon EMMAssa, 10. helmikuuta–17.huhtikuuta

    Vuorenmaa voitti Suomen Taideakatemian palkinnon viime vuonna. Vuorenmaan jänniä puukaiverrustekniikalla toteutettuja teoksia on ollut esillä muun muassa Kööpenhaminassa, ja nyt on hyvä tilaisuus tsekata ne täällä Suomessa

  • Zabludowicz Collection Taidehallissa 19. maaliskuuta–24. huhtikuuta

    Zabludowiczin tila Sarvisalossa on avoinna yleisölle vain satunnaisesti. Onkin mielestäni hienoa, että Taidehallissa nähdään teoksia Sarvisalon residenssissä oleskelleilta nuorilta kansainvälisiltä nykytaiteilijoilta.

  • Vuoden nuori taiteilija Reima Nevalainen Tampereen taidemuseossa ja Aboa Vetus & Ars Novassa

    Kesäreissu Tamperelle on jo perinne. Olen muuten erityisen iloinen, että Vuoden nuori taiteilija -näyttelyt järjestetään jossain muualla kuin Helsingissä.

Jatkan listaani, kunhan museot päivittelevät verkkosivujaan kesänäyttelyiden osalta. Ainakin Turun taidemuseossa on melkeinpä takuuvarmasti kiinnostava näyttelyohjelmisto (nyt kevätkaudella jo Miikka Vaskolan näyttely). Amos Andersonilla ei ainakaan toistaiseksi näyttäisi olevan tulossa mitään nykytaiteen saralla. Uusi museohanke työllistänee amoslaisia varmasti varsin kiitettävästi.

Ekstraherkku: projektit


Kuva: Jani Ruscica: Conversation in Pieces, 2013. Kuva lainattu Kiasman verkkosivuilta.

 

 

Vuoden nuori.

vnt4 Blogia suunnitellessani olin matkalla Tampereelle katsomaan Vuoden nuori taiteilija -näyttelyä. Vuoden nuori taiteilija on alle 35-vuotiaalle kuvataiteilijalle myönnettävä tunnustus, ja vuoden nuoreksi taiteilijaksi nimetty henkilö saa pitää yksityisnäyttelyn Tampereen taidemuseossa. VNT-näyttely on viime vuosina järjestetty Tampereen jälkeen myös Turussa, Aboa Vetus & Ars Nova -museossa.

Matkalla Wikipedia tiesi kertoa, että Tampreen taidemuseo on maan kolmanneksi vanhin taidemuseo, eli perinteitä taidemuseotoimintaan Tampereellakin riittää. Vuoden 2015 nuoreksi taiteilijaksi valittiin Ville Andersson, jonka teoksia leimaa omituinen, omaleimainen salaperäisyyden verho.

Helsinki Contemporaryssa keväällä esillä ollut näyttely oli hieno: valkoisia teoksia valkoisessa tilassa – sormenjälkikin olisi ollut liikaa. Siksi Tampereelle junaillessani pohdin, miten samat teokset toimisivat museotilassa. vnt1 vnt2 Ilahduttavinta oli todeta eri tekniikoiden kirjo – maalauksia, piirustuksia, valokuvia. Erityisesti jo vähän vanhemmasta Between Light & Darkness -sarjasta oli hienoa nähdä valikoitu kokonaisuus. Vuoden nuori taiteilija -näyttelyn vahvuus on mielestäni juuri mahdollisuudessa tutustua sellaisen taiteilijaan ja taiteilijan uraan, jolta ei aivan vielä retrospektiivistä näyttelyä olisi mahdollista muuten nähdä. Tämä toteutui kiinnostavasti myös vuoden 2013 Jarno Vesalan VNT-näyttelyssä.

Miten sitten Helsinki Contemporaryn As Always, I Withdraw Into The Music -näyttelyssä esillä olleet teokset, joita pohdin jo junassa? Nekin loistivat Tampereella hieman nuhjuisista lattialistoista huolimatta – joskus se sormenjälkikään ei niin haittaa.

Ville Anderssonin VNT-näyttely jatkuu Tampereen taidemuseossa 23. elokuuta asti. Tuolloin järjestetään myös Tampereella Museoiden yö, ja ainakin VNT-sivujen mukaan taiteilija on tavattavissa näyttelyssään.

Mikäli Vuoden nuori taiteilija -instituutio kiinnostaa, kannattaa lukea Maaria Niemen katsaus tapahtuman historiasta.

Teoskuvat: Ville Anderssonin sarjasta Between Light & Darkness.