Meidän kuvamme.

Kuten viime viikolla kirjoitin, hyvä vuosi alkaa hyvällä näyttelyllä: Kehonkuva Wäinö Aaltosen museossa Turussa on juuri sellainen.

kehonkuvat-ruscica-pelkki

niinatervo-kehonkuvat

Kuraattori Piia Oksanen on luonut WAMiin herkän ja ehjän kokonaisuuden, jossa ei ole tippaakaan ylimääräistä. Teokset on installoitu museoon upeasti, esimerkkeinä ylläolevat Sini Pelkin ja Jani Ruscican Screen Test (For a Living Sculpture) ja Niina Tervon Slow Slow, its fingers gently grasping. En muista nähneeni WAMissa yhtä vaikuttavaa näyttelyä viimeiseen kymmeneen vuoteen.

Mukana on yksitoista suomalaista nykytaiteilijaa. Paitsi video- ja valokuvateoksia, installaatioita ja kuvanveistotaidetta, näyttelytiloissa on nähty myös tanssiteoksia. Kaiken ytimessä on kehollinen kokemus ja sen esittämisen käytännöt. Näyttelyn yhteyteen Oksanen on toimittanut haastattelumateriaalia ja syventävän esseen sisältävän mainio näyttelyluettelon, jonka saa näyttelystä mukaansa.

kehonkuvat-reinhardt

Kenelle näyttely sitten sopii erityisesti? Kaikille omaa kehollisuuttaan, seksuaalisuuttaan, pukeutumistaan, maskuliinisuuttaan tai feminiinisyyttään pohtineille. Eli kaikille meille. Erityisen lämpimästi näyttelyä voi suositella teineille ja teinien vanhemmille. Erityisesti Iiu Susirajan, Aurora Reinhardtin ja Artor Jesus Inkerön teokset kouraisevat pintaa syvemmältä.

Näyttökuva 2018-1-2 kello 11.15.56

Artor Jesus Inkerö näyttelykatalogissa.

Kehonkuva on avoinna vain 14. tammikuuta saakka, joten suosittelen pikavisiittiä Turkuun. 13. tammikuuta museossa nähdään vielä Masi Tiittan ja Anna Torkkelin tanssiteos.

Samaan Turku-käyntiin kannattaa mahduttaa myös 8. Turku Biennaali, josta kirjoitan vielä erikseen.


Ps. Onko WAMin aulassa lisätty valaistusta, vai loistaako Wäinö Aaltosen Suomen neito menneen juhlavuoden kunniaksi muuten vaan entistäkin upeammin? Kertokaa, jos tiedätte.

Mainokset

Syksyn näyttely- ja museotärpit

Mukavaa elokuun puoltaväliä! Kesä- ja heinäkuu hurahtivat ohi hurjan nopsaan – lomailu blogistakin kävi kuin varkain. Uskotteko, jos sanon etten ole pitkään aikaan pitänyt yhtä pitkää näyttelyvisiittitaukoa kuin kesällä? Nyt on siis hyvä tsekkailla hieman syksyn näyttely- ja museotarjontaa.

Valokuvataiteen museo – Francesca Woodman: On Being an Angel

Francesca-Woodman,-Untitled,-Rome,-Italy,-1977–78-©-George-and-Betty-Woodman_web

Valokuvataiteen museossa Kaapelitehtaalla nähdään yhdysvaltalaisen Francesca Woodmanin (1958–1981) mustavalkoisia kuvia. Woodmanin tuotannolle tyypilliset ympäristöönsä sulautuvat, usein alastomat, naishahmot ovat intiimiydessään kiehtovia. Näyttely herättänee keskustelua sukupuolesta ja identiteetistä – ensimmäisen omakuvansa Woodman otti 13-vuotiaana.

On Being an Angel Valokuvataiteen museossa 24. elokuuta – 15. lokakuuta

 

Galleria Sinne – Tuomas A. Laitinen: Thermoscene

thermoscene tuomas a laitinen galleria sinne

Tänään torstaina Galleria Sinnessä Helsingin Isolla Roobertinkadulla avataan Tuomas A. Laitisen kokonaisuus, joka oli aiemmin tänä vuonna esillä Berliinissä. Jos et ole vielä kuullut Laitisesta niin viimeistään nyt kannattaa laittaa  nimi muistiin: Thermoscene on nimittäin ajan hermolla. Lämmön ja energian käsitteiden pohtiminen nykytaiteen keinoin tuo kiinnostavan näkökulman sille, miten voisimme asua ja elää tulevaisuudessa.

Thermoscene Sinnessä 18. elokuuta – 1. lokakuuta

Virka-galleria – Silta – Terveisiä kahdesta tasavallasta

marja helander

Kuinka moni teistä on käynyt Virka-galleriassa? Ei ihme, jos paikka on jäänyt vieraaksi: gallerian nimi on kieltämättä aika paperinmakuinen ja sijaintikin vähän hassu: Helsingin kaupungintalon aula. Lokakuussa sinne kannattanee kuitenkin piipahtaa, nimittäin näyttely Silta – terveisiä kahdesta tasavallasta kuulostaa käymisen arvoiselta..

Näyttelyssä nimittäin saa ensi-iltansa Marja Helanderin uusi lyhytelokuva, joka nostaa esille kysymyksen Saamenmaan omistusoikeudesta. Kesällä Turun Aboa Vetus & Ars Nova -museossa vierailleet muistavat varmasti Helanderin mainion Dolastallat – Tulistella -teoksen absurdin kahvihetken. Lisää Helanderin teoksesta voit lukea YLEn jutusta.

Silta – terveisiä kahdesta tasavallasta Virka-galleriassa 13. lokakuuta 2017 – 25. helmikuuta 2018

8. Turku Biennaali

TB17

Nykytaiteen Turku Biennaali on siirtynyt kesäkaudesta talvikaudelle, ja muutos lupaa  hyvää. Näyttely toteutetaan yhteistyössä Turun Taiteilijaseuran kanssa, mikä toivottavasti lisää biennaalin näkyvyyttä paikallisesti, ja tuo entistä enemmän turkulaisia kävijöitä näyttelyihin. Tällä kertaa biennaalilla ei näyttäisi olevan varsinaista teemaa, mikä toivottavasti kannustaa taiteilijoita olemaan juuri tässä ajassa kiinni.

Kaikki näyttelyn teokset ovat uusia ja mukana on monia suomalaisen nykytaiteen jo tuttuja, mutta myös vähän uudempia nimiä. Itse odotan mielenkiinnolla erityisesti Pekka Niskasen, Anna Estarriolan ja Anssi Pulkkisen teoksia.

8. Turku Biennaali Aboa Vetus & Ars Nova -museossa ja Galleria Å:ssa 17. marraskuuta alkaen

Wäinö Aaltosen museo: Kehonkuva

artor jesus inkero justin

WAMissa on jälleen kiinnostavaa näyttelyohjelmaa Jacob Hashimoton suuren suosion savuttaneen näyttelynkin jälkeen. Kehonkuva-näyttelyssä pohditaan kehollista kokemista omassa ajassamme.

Ruumiillisuutta hyvinkin keskeisesti tuotannossaan käsitelleet Iiu Susiraja ja Artor Jesus Inkerö kuuluvat lähes itsestään selvästi näyttelyn taiteilijoihin, mutta jännittävää on myös nähdä lähinnä ajan ja paikan suhdetta tutkineen Jani Ruscican ja Sini Pelkin ajatuksia teemasta.

Kehonkuva Wäinö Aaltosen museossa 20. lokakuuta 2017 – 14. tammikuuta 2018

Ruiskumestarin talo Helsingin Kruununhaassa

- . N61302

1800-luvun alkupuolella pikkuporvariston kodiksi valmistunut Ruiskumestarin talo on avattu uudelleen korjauksen jälkeen. Käynti pikkumuseossa sopii hyvin vaikkapa lounastauon ohjelmaksi, jos työpisteen ääreltä kaipaa pientä kävelyä ja hengähdystaukoa. Helsingin taiteiden yönä 24. elokuuta ohjelmassa on siluetinleikkuuta – viimeisen kerran Sirkka Lekmanin tekemänä! Kaupunginmuseon blogista voit lukea lisää Ruiskumestarin talon viimeisestä asukkaasta.

Muumimuseo Tampereella

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämän kesän harvoihin museokäynteihin kuului Tampereen uusi Muumimuseo, josta laitoinkin kuvia Instagramiin. Museo tarjoaa varsinkin vähän vanhemmille muumien ystäville todellisen ihmemaan: Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän kolmiuotteiset muumikuvaelmat ovat vihdoinkin esillä ansaitsemallaan tavalla. Museossa on hyödynnetty myös nykytaiteilijoiden panosta: Hanna Vihriälän Pyrstötähti on luo fantastisen tunnelman alakertaan siirryttäessä ja Jarno Vesalan Hattivatti-seinä riemastutti parivuotiasta. Harmillisesti Vesalan Taikurin hattu ei toiminut vierailun aikaan.

Museon sijainti Tampere-talossa on valitettavasti aika ankea – mahdollisuus rakentaa mitä ihmeellisin muumimuseo on täysin hukattu. Muumimukista kaatunutta maitoa on kuitenkin turha surra – nautittavaa museossa riittää pitkäksikin aikaa. Juuri avautunut näyttely Tove Jansson ja muumit esittelee muun muassa animaatiotallenteen, johon on taltioitu Janssonin ensimmäinen teini-ikäisenä piirtämä muumihahmo.

Muumimuseo: Tove Jansson ja muumit 9. elokuuta alkaen


Kuvat:

Francesca Woodman: Untitled, Rome, Italy, 1977–78. © George and Betty Woodman. Valokuvataiteen museo.
Tuomas A. Latinen: Thermoscene. Galleria Sinne.
Marja Helander (kuvalaina https://yle.fi/uutiset/3-7699144)
8. Turku Biennaali
Artor Jesus Inkero: Justin (2016)
Ruiskumestarin talo. Kuva Kari Hakli, 1974.
Hanna Vihriälä: Pyrstötahti. Kuva Taidematkustaja-blogi.

Galleriakierros Turussa.

Kävin Turussa joulun välipäivinä ja varastin itselleni pienen hetken, jolloin piipahdin upouudessa Makasiini Contemporary -galleriassa. Koska aikaa ennen junaa ja Helsinkiin kiiruhtamista olikin enemmän kuin ajattelin, ehdin käydä samalla reissulla myös Galleria Harmaassa (sekin uudehko tila) sekä Titanikissa. Kävellessäni jokirantaa pohdin, miten kiva galleriakaupunki Turusta oikeastaan onkaan tullut.

Tässä siis vinkkinä nykytaiteen ystävälle pieni galleriakierros Turkuun, johon tarvitset vain hieman aikaa (välimatkat ovat Turussa tunnetusti minimaaliset). Taidepäivän voi hyvin toteuttaa päiväreissuna Helsingistä tai Tampereelta – matkoineenkin se on aivan mahdollinen.

Gallerioihin on tietysti ilmainen sisäänpääsy, mutta olen poiminut mukaan kaksi museota, joissa on nykytaiteen näyttelytilat: Aboa Vetus & Ars Novan Takkahuoneen sekä Turun taidemuseon Studion & Pimiön. Museoihin on tietysti normaalit sisäänpääsymaksut tai  Museokortin vilautus!
galleriakierros_turku_taidematkustaja
Kierroksen voit aloittaa näppärästi juuri Makasiini Contemporarysta Tuomiokorkon takaa. Galleriatila on mielettömän hieno: suuret ikkunat päästävät valoa sisään katutason korkeaan näyttelytilaan. Muutaman rappusen päässä on pienempi näyttelytila, ilmeisesti Studioksi kutsuttu.
makasiini-contemporary_taidematkustaja
Meininki on kansainvälistä eikä häviä tippaakaan pääkaupunkiseudun kaupallisille gallerioille: verkkosivut ovat vimpan päälle, englanniksi ja tieto löytyy näppärästi, joskaan kirjoitushetkellä sivuilla ei ole mainintaa kevään tulevasta ohjelmasta muuten kuin seuraavan näyttelyn osalta: 14. tammikuuta avautuvat Viljami Heinosen ja Jenni Vakkilaisen näyttelyt.

Makasiini Contemporary, Tuomiokirkonkatu 6.


Seuraavaksi matkaa voi jatkaa kirkon ohi Vanhalle suurtorille. Aivan Brinkkalan talon kuuluisan parvekkeen vierestä pääsee Vanhan suurtorin gallerioihin, joita ylläpitää Turun museokeskus. Näistä Galleria Harmaa on kiinnostavin. Harmaan näyttelyohjelma keskittyy mediataiteeseen – ja ainakin ensimmäisen vuoden ohjelman perusteella nuorempiin taiteilijoihin.

galleria-harmaa_taidematkustaja

13. tammikuuta lähtien Galleria Harmaassa on esillä mainion Anna Estarriollan Reincarnation Failure, joka ehdottomasti kannattaa tsekata. Kevään muita tulevia näyttelyitä taiteilijoita ovat muun muassa Eero Merimaa ja Sara Pathirane.

Galleria Harmaa, Vanha suurtori 3.


Suurtorilta eteenpäin  valittavana on kaksi reittiä: jokirantaan tai keskiaikaista katulinjaa noudattelevaa Luostarin välikatua pitkin Aboa Vetus & Ars Nova -museolle.

Museon toiseen kerrokseen avattiin vuonna 2011 nykytaiteeseen keskittyvä Takkahuone-galleria, jossa on esillä pienempiä näyttelyitä. Erityistä on, että vuosittain näyttelyajan saa myös yksi museon taiteilijaresidenssissä ollut taiteilija. Takkahuone-galleria kuuluu museon sisäänpääsymaksuun, eli samalla kannattaa tietysti varata aikaa muillekin näyttelyille.

aboavetusarsnova-taidematkustaja
Kirjoitushetkellä esillä on Okko Pöyliön Vartiovuori – kahdeksanmetrinen lyijykynäpiirustus, joka ainakin itselleni tuo mieleen myös turkulaisen IC-98:n dystopiat. Maaliskuussa avautuu vuoden 2012 Nuoren taiteilijan Ari Pelkosen Remain a Stranger -näyttely, jonne graafikkona tunnettu Pelkonen tuo videoteoksen. Jännittävää!

Aboa Vetus & Ars Nova -museon Takkahuone, Itäinen Rantakatu 4–6.


Takkahuoneen jälkeen askel käy jokirantaa pitkin Kirjastosillan ohi Aurasillan kupeeseen ja Titanik-galleriaan. Titanikia ylläpitää perinteinen turkulainen taiteilijajärjestö Arte ry, ja se on toiminut aina 1980-luvun lopulta sinä hieman vaihtoehtoisempana, ihanasti räkäisempänä nykytaiteen tilana. Ei kannata hämmentyä mikäli galleria näyttää suljetulta, kuten edellisessä Sauli Sirviön näyttelyssä – rohkeasti sisään ja aistit auki.

titanik_galleria_turku_finland
Titanik-galleria, Itäinen Rantakatu 8.


Turun taiteilijaseuran Galleria Å:n näyttelytilat ovat pienen matkan päässä Titanikilta mäkeä ylös. Taiteilijajärjestön galleriana esillä on luonnollisesti varsin usein turkulaisten tai turkulaissyntyisten taiteilijoiden näyttelyitä. Koska Turussa on edelleen toimiva Taideakatemia, on keväisin Turun gallerioissa kavalkadi sieltä valmistuvien taiteilijoiden lopputyönäyttelyitä. Niin myös tänä keväänä Å:ssa, kahden taiteilijan verran.

galleria_a%cc%8a
Galleria Å, Kaskenkatu 1.


Å:sta voi vihdoin ottaa suunnan joen toiselle rannalle ja piipahtaa välikaffella vaikkapa pariisilaishenkisessä Cafe Artissa, josta saa (jo ennenkin tässä blogissa maksutta mainostetut) kaupungin parhaat korvapuustit.

Kahvilla voi samalla keräillä voimia pieneen mäkietappiin: B-galleria sijaitsee Aninkaistenmäessä, ruutukaavan laidalla. Pieni, mutta tilaansa isompi B-galleria on taiteilijavetoinen tila, jonka ohelma on myös hieman vaihtoehtoisempaa Titanikin tavoin. Kannattaa kärkkyä myös tapahtumakalenteria, ainakin viime vuonna järjestettiin muun muassa hauska ”kierrätyshenkinen joulupakettityöpaja”.
b-galleria
B-galleria, Aninkaistenkatu 5.


Galleriakierroksen päätös vaatii vielä hieman kipuamista. Taidemuseonmäeltä Puolalanpuistosta voi samalla ihailla aitoturkulaista näkymää: keltaisten bussien vilinää Kauppatorin ympäristössä. Turun taidemuseoon, samoin kuin Aboa Vetus & Ars Novan Takkahuoneeseen, on museon pääsymaksu, mutta myös Taidemuseossa samalla rahalla voi luonnollisestä nähdä monta näyttelyä.

schjerfbeck_taidemuseo_taidematkustaja2

Nykytaiteeseen keskittvät Studio ja Pimiö tarjoavat yleensä aina jotain kiinnostavaa nähtävää: Studion ohjelma on kuluvana vuonna varsin naispainotteinen, Pimiössä sen esillä on nykypäivän miesenergiaa – itse aion nähdä ainakin MSL:n ja Jaakko Pallasvuon Bridge Over Troubled Water -teoksen, jossa ”Simon ja Garfunkel matkaavat ajassa etsien vastausta ilmastonmuutoksen aiheuttamaan, yhä kasvavaan suruun ja ahdistukseensa”.

Turun taidemuseo, Aurakatu 26.


Aikaa tähän kierrokseen kulunee noin parisen tuntia, enemmän tietysti, jos käyt myös museoiden muissa näyttelyissä. Täydellistä viikonlopputekemistä siis, vaikkapa tähän loppiaisen jälkeiseen viikonloppuun.

Kierrokseen valikoitujen gallerioiden lisäksi Turusta löytyy muitakin gallerioita – valokuvasta kiinnostuneet eivät tietenkään jätä välistä Valokuvakeskus Periä Wäinö Aaltosen museon yhteydessä ja grafiikkaostoksista innostuneille voi tietysti suunnitella Turun Taidegraafikoiden Joella-galleriaa, itsestään selvästi jokirannassa. (Tämä taipuminen on aina aiheuttanut ongelmia. Joellassa? Joella? Joellaan? Joellakseen? Turkulaiset toki tietävät, että Joellassa ja Joellaan.)

Kaikkein kattavin turkulaisten gallerioiden opas on TurkuART, jota on jaossa jokaisessa galleriassa, ja joka löytyy myös verkosta. Nappaa mukaan kun kierrät!


Titanikin kuva: Kotivalo, Wikimedia Commons.
Galleria Å:n ja B-gallerian kuvat: TurkuART-sivustolta.

Ystävä vuosien takaa.

schjerfbeck_taidemuseo_taidematkustaja8

Kävin Turun taidemuseossa tervehtimässä Helene Schjerfbeckiä keskellä kauneinta syksyä. Mielessäni oli käynyt, että eihän minun välttämättä tarvitse – olimme tuttuja jo pitkältä ajalta. Ateneumin näyttelyssä muutama vuosi sitten koin Schjerfbeck-ähkyn, joka riitti hetkeksi. Pohdin kuitenkin etukäteen, että sitä vaaraa ei nyt ehkä olisi, Turussa tilat kun ovat pienemmät.

schjerfbeck_taidemuseo_taidematkustaja2

Liikkeellä oli moni muukin. Jono kiemurteli pitkälle aulaan, uudistuneessa Cafe Victorissa munkkirinkilät möivät itse itsensä. Yleisökierros alkoi historiamaalauksista, itse hiippailin näyttelyn viimeiseen huoneeseen – aloitin lopusta.

schjerfbeck_taidemuseo_taidematkustaja3

Helene Schjerfbeck kuoli vuonna 1946 Ruotsissa Saltsjöbadenin kylpylähotellissa, jossa oli viettänyt viimeiset vuotensa. Ennen sitä hänen elämäänsä oli mahtunut erilaisia elämänvaiheita aina Pariisin-opinnoista pitkään oleskeluun Hyvinkäällä ja Tammisaaressa. Itselleni tärkeimmät teokset sijoittuvat 1900-luvun ensimmäiselle ja toiselle vuosikymmenelle. Monia koskettavat eniten hänen viimeiset, Saltsjöbadenin omakuvat.

schjerfbeck_taidemuseo_taidematkustaja5schjerfbeck_taidemuseo_taidematkustaja6schjerfbeck_taidemuseo_taidematkustaja4

Huone huoneelta näyttely vai paranee. Inspiroiduin lähes kaikesta: Schjerfbeckin paletista, hänen hiljaisista naisistaan, interiööreistä sekä keinutuoleista. Hiljaisuus-huoneessa aika tuntui pysähtyneen. Kaksi suosikkiani, Maria sekä muotokuva Anna Lintumäestä, oli ripustettu vierekkäin. Olisin voinut viettää huoneessa loppupäivän.

Vasta poistuttuani museosta tajusin, etten edes ollut käynyt näyttelyn ensimmäisessä salissa varhaisten maalausten parissa – lähdin keinutuolien parista takaisin, koska halusin nähdä vielä kerran Hiihtäjättären punaiset posket.

On kiinnostavaa, miten kaikkien aiemmin nähtyjen näyttelyiden, luettujen elämäkertojen ja museokaupoista haalittujen postikorttien jälkeenkin tämä verrattain pieni ja intiimi näyttely avasi jälleen uuden aukeaman omaan Schjerfbeck-historiaani.

Vain parhaat näyttelyt pystyvät sellaiseen.


Teoskuvat ylhäältä alas:

Omakuva, en face II, Saltsjöbaden, 1944 tai 1945.
Hiljaisuus (Anna Lintumäki), 1907 ja Maria (mallina taiteilijan käly), 1909.
Äiti (Olga Schjerfbeck), 1902.
Hiihtäjätär (Englantilainen), 1909.

Kesätärpit kehäkolmosen ulkopuolella.

Screenshot 2016-06-09 14.15.28

Vaikka ulos katsoessa epäilyttääkin, on kesä jo hyvässä vauhdissa. Tämä tarkoittaa tietysti kesänäyttelyiden avautumista! Viimeistään Mäntän kuvataideviikkojen startti saa tajuamaan, että hei, sehän on kohta ohi ja vaikka mitä pitää nähdä. Kesällähän kuuluu reissata, joten tässä tärppejä muualta kuin Helsingistä:

Mäntän kuvataideviikot

12.kesäkuuta–31. elokuuta
Koska näyttelyn nimi on Kommandona.

Salon de Porveaux Porvoossa

10. kesäkuuta–7. elokuuta, Porvoon taidetehdas
Koska nykytaidenäyttelyn lähtökohtana on rokokoo ja sehän nyt vaan kuulostaa täydelliseltä kesänäyttelyltä.

Ron Mueck Tampereella

16. lokakuuta asti, Sara Hildénin taidemuseo
Koska se giganttinen vauva nyt vaan on niin outo.

Baltiska Speglingar – Heijastuksia vuodelta 1914 Turussa

28. elokuuta asti, Turun taidemuseo
Koska älyttömän kiinnostava historiallinen tausta: vuonna 1914 järjestetyssä näyttelyssä oli 3 500 teosta ja 850 000 kävijää. Mitä ihmettä?

Khronoksen talo Raumalla

Koska ”Nyt Suomesta etsitään kiinteistöä, johon Khronos, ajan jumala, voisi asettua asumaan.” Onko kutkuttavampaa ajatusta? IC-98:n projektiin ja sen vaiheisiin voi tutustua Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseon Galleriassa.

Lumipalloefekti Torniossa ja Kemissä

2. lokakuuta asti, Aineen taidemuseo Torniossa ja Kemin taidemuseo
Koska on mahtavaa, että kesänäyttelyn nimi on Lumipalloefekti. ”Ei se Pohjois-Suomi nyt niin paljon Lontoosta eroa. Kuvataiteessa vilisevät samat teemat, ja mielenkiintoisia taiteilijoita on niin paljon, ettei yhteen näyttelyyn mahdu”, summaa kuraattori Veikko Halmetoja.

+ museoekstra

Paavo Nurmen kotitalo Turussa

avoinna 13. kesäkuuta, 27.–29. kesäkuuta ja 2. heinäkuuta
Koska luin tämän. Katsoin kalenteria ja huonolta näyttää tämänkin kesän kohdalla. Please Urheilumuseo, lisätkää vielä ainakin yksi aukiolopäivä parhaaseen loma-aikaan heinäkuun puoleen väliin?

 

Kuva: Salon de Porveaux -kutsukortista.

Vuoden merkittävimmät.

Sallinette, että palaan vielä vuoteen 2015, vaikka eletään jo helmikuuta. Pohdin viime vuotta – nähtyjä näyttelyitä, tehtyjä reissuja ja niiden herättämiä tunteita.

Vuoden riemastuttavin

Jaques Henri Lartigue Turun taidemuseossa. Mikä joie de vivre!  Ihana Riviera piristi keskellä ankeinta Suomen kesää. Uimahousut, aurinkolasit, Bibit ja Mimit. Olivatko kuvat todella mustavalkoisia? Mielessäni niissä paistaa Välimeren aurinko.

lartigue_chouvalton_taidematkustaja

Vuoden paras museo

Mauritshuis Haagissa. Hieno, ihmisen kokoinen museo, jolla ihan hurja kokoelma, muun muassa Vermeerin Tyttö ja helmikorvakoru sekä Het putterje, josta kirjoitin enemmän täällä. Kuten olen aiemminkin todennut, rakastan pieniä museoita joista selviää tunnissa ulos.

vermeer_taidematkustaja

Vuoden koskettavin

My East is Your West -näyttely Venetsian taidebiennaalissa. Shilpa Guptan ja Rashid Ranan yhteisnäyttely vanhassa venetsialaisessa palazzossa vei sydämen. Kuratoriaalinen konsepti yhdisti Intian ja Pakistanin, mutta itselleni mieleenpainuvinta oli yllättävä kohtaaminen toisella puolella maailmaa olevan pakistanilaisen perheen kanssa reaaliajassa, videoteoksen välityksellä.

my east is your west_taidematkustaja

Vuoden pisin jono

Anne Frank -museossa Amsterdamissa. Kaksi matkalaista ajatteli piipahtavansa vain kirjakauppaan – turha toive. Jono kiersi pitkälle kadulle ja kanaalinvartta pitkin, maaliskuussa. Millaistahan siellä on heinä-elokuun sesonkina?

Vuoden ajankohtaisin

Taidehallin Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen näyttely. Lue enemmän täältä.

kalleinen1_taidematkustaja

Vuoden kuumottavin

Pompeiji. Jos menee Napoliin, sitä ei voi väliin. Rauniokaupunki ylitti kaikki odotukset – joskin kävi myös voimille. Viimeisellä kolmanneksella raskaana pystyin suorittamaan vain arviolta yhden kolmanneksen koko kaupungista. Loppuaika oli meni huilatessa terassilla kylmä cokistölkki kädessä. Kiittelin itseäni, kun näin auringonpistoksista kärsivien, puskiin oksentelevien turistien hoippuvan pois alueelta.

napoli_taidematkustaja9


Kaiken kaikkiaan vuosi 2015 oli täynnä hienoja näyttely- ja museokokemuksia niin koti- kuin ulkomaillakin. Näkemättä jäi mm. Carol Raman näyttely EMMAssa – se harmittaa. Paljon jäi myös kirjaamatta blogiin, siitäkin syystä, että aloitin vasta kesällä. Pidin Venetsian biennaalin päänäyttelystä – se oli parempi kuin kahtena edellisvuonna. Cartier-Bressonin kävin katsomassa Ateneumissa kahdesti, mutta en kirjoittanut. Osaksi siksi että kuvaaminen näyttelytiloissa ei ollut sallittua, mikä tekee blogaamisesta vaikeampaa. Näyttely sinänsä oli kiinnostava ja runsas.

Mistä te piditte vuonna 2015?

Kaksi ylintä kuvaa:

Jacques Henri Lartigue: Chou Valton, Cap d’Antibes, 1932. Ministère de la Culture-France / AAJHL.
Johannes Vermeer: Meisje met de parel, n. 1665. Mauritshuis.

(edit 12.2. Lartique korjattu muotoon Lartigue – kiitos lukijalle!)

Näyttelyvuosi 2016: museot

ruscica-1024x469

Turha kiistää: odotan aina paljon uudelta näyttelyvuodelta. Selailen museoiden ja gallerioiden verkkosivut läpi hyvissä ajoin ja pohdin, mitä ainakin täytyy nähdä. Samalla mietin, olisiko mahdollista käydä katsomassa joku must-see-museo ulkomailla.

Alkuvuodesta 2016 odotan ainakin näitä:

Näyttelyt museoissa

  • Auguste Rodin Ateneumissa 5. helmikuuta–8. toukokuuta

    Rodin-museo puutarhoineen Pariisissa on yksi suosikkimuseoistani, vaikken erityisesti Rodinia muuten fanitakaan. Siellä teosten ja paikan saumaton yhdessäelo vain jotenkin viehättää. Hienoa, että Ateneum tuo Rodinin teoksia Suomeen ja tekee yhteistyötä Tukholman Nationalmuseetin kanssa.

  • Camilla Vuorenmaa Espoon EMMAssa, 10. helmikuuta–17.huhtikuuta

    Vuorenmaa voitti Suomen Taideakatemian palkinnon viime vuonna. Vuorenmaan jänniä puukaiverrustekniikalla toteutettuja teoksia on ollut esillä muun muassa Kööpenhaminassa, ja nyt on hyvä tilaisuus tsekata ne täällä Suomessa

  • Zabludowicz Collection Taidehallissa 19. maaliskuuta–24. huhtikuuta

    Zabludowiczin tila Sarvisalossa on avoinna yleisölle vain satunnaisesti. Onkin mielestäni hienoa, että Taidehallissa nähdään teoksia Sarvisalon residenssissä oleskelleilta nuorilta kansainvälisiltä nykytaiteilijoilta.

  • Vuoden nuori taiteilija Reima Nevalainen Tampereen taidemuseossa ja Aboa Vetus & Ars Novassa

    Kesäreissu Tamperelle on jo perinne. Olen muuten erityisen iloinen, että Vuoden nuori taiteilija -näyttelyt järjestetään jossain muualla kuin Helsingissä.

Jatkan listaani, kunhan museot päivittelevät verkkosivujaan kesänäyttelyiden osalta. Ainakin Turun taidemuseossa on melkeinpä takuuvarmasti kiinnostava näyttelyohjelmisto (nyt kevätkaudella jo Miikka Vaskolan näyttely). Amos Andersonilla ei ainakaan toistaiseksi näyttäisi olevan tulossa mitään nykytaiteen saralla. Uusi museohanke työllistänee amoslaisia varmasti varsin kiitettävästi.

Ekstraherkku: projektit


Kuva: Jani Ruscica: Conversation in Pieces, 2013. Kuva lainattu Kiasman verkkosivuilta.

 

 

Joulutunnelmaa näyttelystä: Nukkekoteja.

Jos loppuvuoden näyttelytarjonnasta pitäisi valita kaikkein jouluisin näyttely, olisi se ehdottomasti Turun Aboa Vetus & Ars Nova -museon Nukkekoteja-näyttely. Nukkekodit ovat äärimmäisen kiehtovia – vaikka ne nykyään mielletäänkin helposti lasten jutuiksi, kertovat vanhat nukkekodit paljon asumisen tavoista ja ideaaleista.

Näyttelyn nukkekodit tulevat Lontoon Victoria & Albert Museum of Childhoodista, jossa en ole koskaan itse vieraillut, mutta kohde on kiinnostanut pitkään. Ehkäpä seuraavalla Lontoon-visiitillä? On todella hienoa, että suomalaisissa kulttuurihistoriallisissa museoissa nähdään kunnianhimoisia näyttelykokonaisuuksia ulkomaisista kokoelmista – takana on usein vuosien työ järjestelyjä, sopimista ja tutkimusta.

Aboa Vetus & Ars Nova -museon verkkosivut kertovat, että Turun-näyttelyssä vanhimmat nukkekodit ovat vuodelta 1712 ja uusin vuodelta 2001. Kurkatkaapa kuvia verkkosivuilla, näyttelyn uusin nukkekoti (Kaleidoscope House) on aika huikea!

Näyttely avautuu 27. marraskuuta ja on avoinna huhtikuuhun 2016 saakka. Museo on avoinna joulun välipäivinä, myös Tapaninpäivänä klo 11–19, mikä tekee näyttelystä oivan käyntikohteen vaikkapa koko perheelle, kun kotona alkavat seinät kaatua päälle.

Näyttelyn kyydittäjäksi nukkekotifaneille voin suositella Jessie Burtonin The Miniaturist -romaania. Löyhästi historiallisiin henkilöihin nojaava, hieman jännärimäinenkin tarina sijoittuu 1600-luvun lopun Amsterdamiin. Kirjan päähenkilön Petronella Oortmanin parimetrinen nukkekoti on muuten nähtävillä Rijksmusemissa.

IMG_0613.jpg

BK-NM-1010

Kuva: Rijksmuseum.

Vinkki: Art Advisor

Sillä aikaa kun Taidematkustaja viettää pienen pientä blogitaukoa (palaan pian!), kannattaa tutustua tänään lanseerattuun Art Advisor -sivustoon. Kyseessä on palvelu, joka listaa taidenäyttelyt yhteen paikkaan. Mikä nerokas juttu, viimeinkin!

Vastaava, kunnolla toimivaa palvelu on nimittäin puuttunut, ainakin Helsingistä (turkulaisia museo- ja gallerianäyttelyitä listaa ainakin TurkuArt-sivusto).

Käykää siis tsekkaamassa http://www.artadvisor.fi/. Itse en ole vielä päässyt alkua pidemmälle, mutta tutustun kyllä palveluun tarkasti ja kirjaan käyttäjäkokemuksia vaikkapa tänne bloginkin puolelle. Tässä vielä Hesarin juttu, mikäli kaipaatte lisätietoa.

screenshot art advisor