Galleriakierros Turussa.

Kävin Turussa joulun välipäivinä ja varastin itselleni pienen hetken, jolloin piipahdin upouudessa Makasiini Contemporary -galleriassa. Koska aikaa ennen junaa ja Helsinkiin kiiruhtamista olikin enemmän kuin ajattelin, ehdin käydä samalla reissulla myös Galleria Harmaassa (sekin uudehko tila) sekä Titanikissa. Kävellessäni jokirantaa pohdin, miten kiva galleriakaupunki Turusta oikeastaan onkaan tullut.

Tässä siis vinkkinä nykytaiteen ystävälle pieni galleriakierros Turkuun, johon tarvitset vain hieman aikaa (välimatkat ovat Turussa tunnetusti minimaaliset). Taidepäivän voi hyvin toteuttaa päiväreissuna Helsingistä tai Tampereelta – matkoineenkin se on aivan mahdollinen.

Gallerioihin on tietysti ilmainen sisäänpääsy, mutta olen poiminut mukaan kaksi museota, joissa on nykytaiteen näyttelytilat: Aboa Vetus & Ars Novan Takkahuoneen sekä Turun taidemuseon Studion & Pimiön. Museoihin on tietysti normaalit sisäänpääsymaksut tai  Museokortin vilautus!
galleriakierros_turku_taidematkustaja
Kierroksen voit aloittaa näppärästi juuri Makasiini Contemporarysta Tuomiokorkon takaa. Galleriatila on mielettömän hieno: suuret ikkunat päästävät valoa sisään katutason korkeaan näyttelytilaan. Muutaman rappusen päässä on pienempi näyttelytila, ilmeisesti Studioksi kutsuttu.
makasiini-contemporary_taidematkustaja
Meininki on kansainvälistä eikä häviä tippaakaan pääkaupunkiseudun kaupallisille gallerioille: verkkosivut ovat vimpan päälle, englanniksi ja tieto löytyy näppärästi, joskaan kirjoitushetkellä sivuilla ei ole mainintaa kevään tulevasta ohjelmasta muuten kuin seuraavan näyttelyn osalta: 14. tammikuuta avautuvat Viljami Heinosen ja Jenni Vakkilaisen näyttelyt.

Makasiini Contemporary, Tuomiokirkonkatu 6.


Seuraavaksi matkaa voi jatkaa kirkon ohi Vanhalle suurtorille. Aivan Brinkkalan talon kuuluisan parvekkeen vierestä pääsee Vanhan suurtorin gallerioihin, joita ylläpitää Turun museokeskus. Näistä Galleria Harmaa on kiinnostavin. Harmaan näyttelyohjelma keskittyy mediataiteeseen – ja ainakin ensimmäisen vuoden ohjelman perusteella nuorempiin taiteilijoihin.

galleria-harmaa_taidematkustaja

13. tammikuuta lähtien Galleria Harmaassa on esillä mainion Anna Estarriollan Reincarnation Failure, joka ehdottomasti kannattaa tsekata. Kevään muita tulevia näyttelyitä taiteilijoita ovat muun muassa Eero Merimaa ja Sara Pathirane.

Galleria Harmaa, Vanha suurtori 3.


Suurtorilta eteenpäin  valittavana on kaksi reittiä: jokirantaan tai keskiaikaista katulinjaa noudattelevaa Luostarin välikatua pitkin Aboa Vetus & Ars Nova -museolle.

Museon toiseen kerrokseen avattiin vuonna 2011 nykytaiteeseen keskittyvä Takkahuone-galleria, jossa on esillä pienempiä näyttelyitä. Erityistä on, että vuosittain näyttelyajan saa myös yksi museon taiteilijaresidenssissä ollut taiteilija. Takkahuone-galleria kuuluu museon sisäänpääsymaksuun, eli samalla kannattaa tietysti varata aikaa muillekin näyttelyille.

aboavetusarsnova-taidematkustaja
Kirjoitushetkellä esillä on Okko Pöyliön Vartiovuori – kahdeksanmetrinen lyijykynäpiirustus, joka ainakin itselleni tuo mieleen myös turkulaisen IC-98:n dystopiat. Maaliskuussa avautuu vuoden 2012 Nuoren taiteilijan Ari Pelkosen Remain a Stranger -näyttely, jonne graafikkona tunnettu Pelkonen tuo videoteoksen. Jännittävää!

Aboa Vetus & Ars Nova -museon Takkahuone, Itäinen Rantakatu 4–6.


Takkahuoneen jälkeen askel käy jokirantaa pitkin Kirjastosillan ohi Aurasillan kupeeseen ja Titanik-galleriaan. Titanikia ylläpitää perinteinen turkulainen taiteilijajärjestö Arte ry, ja se on toiminut aina 1980-luvun lopulta sinä hieman vaihtoehtoisempana, ihanasti räkäisempänä nykytaiteen tilana. Ei kannata hämmentyä mikäli galleria näyttää suljetulta, kuten edellisessä Sauli Sirviön näyttelyssä – rohkeasti sisään ja aistit auki.

titanik_galleria_turku_finland
Titanik-galleria, Itäinen Rantakatu 8.


Turun taiteilijaseuran Galleria Å:n näyttelytilat ovat pienen matkan päässä Titanikilta mäkeä ylös. Taiteilijajärjestön galleriana esillä on luonnollisesti varsin usein turkulaisten tai turkulaissyntyisten taiteilijoiden näyttelyitä. Koska Turussa on edelleen toimiva Taideakatemia, on keväisin Turun gallerioissa kavalkadi sieltä valmistuvien taiteilijoiden lopputyönäyttelyitä. Niin myös tänä keväänä Å:ssa, kahden taiteilijan verran.

galleria_a%cc%8a
Galleria Å, Kaskenkatu 1.


Å:sta voi vihdoin ottaa suunnan joen toiselle rannalle ja piipahtaa välikaffella vaikkapa pariisilaishenkisessä Cafe Artissa, josta saa (jo ennenkin tässä blogissa maksutta mainostetut) kaupungin parhaat korvapuustit.

Kahvilla voi samalla keräillä voimia pieneen mäkietappiin: B-galleria sijaitsee Aninkaistenmäessä, ruutukaavan laidalla. Pieni, mutta tilaansa isompi B-galleria on taiteilijavetoinen tila, jonka ohelma on myös hieman vaihtoehtoisempaa Titanikin tavoin. Kannattaa kärkkyä myös tapahtumakalenteria, ainakin viime vuonna järjestettiin muun muassa hauska ”kierrätyshenkinen joulupakettityöpaja”.
b-galleria
B-galleria, Aninkaistenkatu 5.


Galleriakierroksen päätös vaatii vielä hieman kipuamista. Taidemuseonmäeltä Puolalanpuistosta voi samalla ihailla aitoturkulaista näkymää: keltaisten bussien vilinää Kauppatorin ympäristössä. Turun taidemuseoon, samoin kuin Aboa Vetus & Ars Novan Takkahuoneeseen, on museon pääsymaksu, mutta myös Taidemuseossa samalla rahalla voi luonnollisestä nähdä monta näyttelyä.

schjerfbeck_taidemuseo_taidematkustaja2

Nykytaiteeseen keskittvät Studio ja Pimiö tarjoavat yleensä aina jotain kiinnostavaa nähtävää: Studion ohjelma on kuluvana vuonna varsin naispainotteinen, Pimiössä sen esillä on nykypäivän miesenergiaa – itse aion nähdä ainakin MSL:n ja Jaakko Pallasvuon Bridge Over Troubled Water -teoksen, jossa ”Simon ja Garfunkel matkaavat ajassa etsien vastausta ilmastonmuutoksen aiheuttamaan, yhä kasvavaan suruun ja ahdistukseensa”.

Turun taidemuseo, Aurakatu 26.


Aikaa tähän kierrokseen kulunee noin parisen tuntia, enemmän tietysti, jos käyt myös museoiden muissa näyttelyissä. Täydellistä viikonlopputekemistä siis, vaikkapa tähän loppiaisen jälkeiseen viikonloppuun.

Kierrokseen valikoitujen gallerioiden lisäksi Turusta löytyy muitakin gallerioita – valokuvasta kiinnostuneet eivät tietenkään jätä välistä Valokuvakeskus Periä Wäinö Aaltosen museon yhteydessä ja grafiikkaostoksista innostuneille voi tietysti suunnitella Turun Taidegraafikoiden Joella-galleriaa, itsestään selvästi jokirannassa. (Tämä taipuminen on aina aiheuttanut ongelmia. Joellassa? Joella? Joellaan? Joellakseen? Turkulaiset toki tietävät, että Joellassa ja Joellaan.)

Kaikkein kattavin turkulaisten gallerioiden opas on TurkuART, jota on jaossa jokaisessa galleriassa, ja joka löytyy myös verkosta. Nappaa mukaan kun kierrät!


Titanikin kuva: Kotivalo, Wikimedia Commons.
Galleria Å:n ja B-gallerian kuvat: TurkuART-sivustolta.

Mainokset

Vuoden 2016 merkittävimmät.

Blogi on jo sen verran iäkäs, että olen ehtinyt tehdä vuosikatsauksen jo kerran aiemminkin. Nyt siis luvassa vuoden 2016 merkittävimmät ja kiinnostavimmat näyttelyt, museot ja muut jutut.

Vuoden paras museo

nordiskamuseet_taideamtkustaja7

Tänä vuonna on tullut reissattua hieman normaalia vähemmän, joten itselleni uusia museoita en ole nähnyt kovinkaan montaa. Yksi parhaista oli kuitenkin ehdottomasti Tukholman Nordiska Museet. Rakennus, näyttelyt, audio-opastus, myymälä – kaikki kohdallaan.

Tukholman historiallisissa museoissa on Nordiskan lisäksi juuri nyt kasa kiinnostavia erikoisnayttelyitä, joista lisää muun muassa Hesarissa.

Vuoden yllärit

niki-taidehalli-taidematkustaja2

Niki de Saint Phallen näyttely Taidehallissa. En olisi ikinä uskonut, että innostuisin juuri tästä näyttelystä niin paljon. Parasta: Nikin raitapaita, shooting-performanssi, Tarot-puisto.

aliceneel_taidematkustaja_1

Alice Neel Ateneumissa. Neelin elämä henkilökohtaisine vastoinkäymisineen kosketti ja maalausten intensiivisyys yllätti. Ihana näyttely, jota en harmikseni ehtinyt nähdä kuin kerran.

Vuoden ”täällä olisin voinut istua ikuisuuden” -hetki

schjerfbeck_taidemuseo_taidematkustaja8

Turun taidemuseo pääsee listalle tänäkin vuonna. Schjerfbeck-näyttelyssä oli ja on kaikki kohdallaan (avoinna vielä kuukauden verran, 29. tammikuuta asti!). Hiljaisuus-teemainen huone oli rakkautta heti.

Vuoden inspiroivin

ccart3_taidematkustaja

Kööpenhaminan uusi taidehalli Copenhagen Contemporary herätti pohtimaan, että miksei Helsingissäkin voisi olla jotain tällaista? Kaiken ei aina tarvitse olla pysyvää ja ikuista, vaan väliaikainenkin (en halua käyttää ryöstoviljeltyä pop-up-termiä) voi olla todella hieno juttu silloin, kun mukaan valitaan parhaat teokset kiinnostavimmilta kansainvälisiltä taiteilijoita.

Vuoden vaikuttavin

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ravennan mosaiikit. Olen halunnut nähdä Ravennan mosaiikit jo pienen ikuisuuden, vaikka totta puhuen ennen viime kesän retkeä ajattelin, että kyse on yhdestä kirkosta mosaiikkeineen – hieman Venetsian San Marcon tyyliin.

Mosaiikkeja on kuitenkin Ravennassa monessa basilikassa, mausoleumissa ja kastekappelissa ympäri kaupunkia. Niihin voi kätevästi ostaa yhteislipun, jonka mukana saa kartan. Aikaa kannattaa varata päivän verran.

Vuoden ihanin museokauppa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Löytyy myös Kööpenhaminasta. Ny Carlsbergs Glyptoteketin museokauppa oli valloittava: värit, tuotteet, kirjavalikoima – ennen kaikkea pienet yksityiskohdat hämmästyttivät. Museokaupan tehtävä on tuoda aina kaivattuja lisätuloja museolle, mikä ei ole ihan pieni eikä helppo juttu. Suomessakin valikoimaan ja esillepanoon on ilahduttavasti kiinnitetty huomiota viime vuosina. Lisää tällaista!


Vuoden aikana olen nähnyt lisäksi monta hienoa gallerianäyttelyä, joista olen jakanut kuvia lähinnä Instagramissa. Töihin palattuani en ole ehtinyt blogaamaan läheskään siihen tahtiin kun olisin toivonut, mutta some on auttanut – sinne olen tuutannut materiaalia aina kun mahdollista.

Tämän vuoden puolella aion nähdä vielä ainakin EMMA:n Nykyaikaa etsimässä -näyttelyn, joka päättyy jo 8. tammikuuta (kiire!). Heti tammikuussa suuntaan pienelle reissulle, joka toivottavasti tarjoaa ihania näyttelykokemuksia heti alkuvuoteen 2017! Vuoden kotimaisista näyttelytärpeistä vinkkailen jälleen ihan pian.

Olisi myös kiva kuulla mikä oli sinun huippuhetkesi taidevuonna 2016? Jaa se Taidematkustajan lukijoille Facebookissa, Twitterissä tai kommenttiboksissa.

Kiitos!

Ystävä vuosien takaa.

schjerfbeck_taidemuseo_taidematkustaja8

Kävin Turun taidemuseossa tervehtimässä Helene Schjerfbeckiä keskellä kauneinta syksyä. Mielessäni oli käynyt, että eihän minun välttämättä tarvitse – olimme tuttuja jo pitkältä ajalta. Ateneumin näyttelyssä muutama vuosi sitten koin Schjerfbeck-ähkyn, joka riitti hetkeksi. Pohdin kuitenkin etukäteen, että sitä vaaraa ei nyt ehkä olisi, Turussa tilat kun ovat pienemmät.

schjerfbeck_taidemuseo_taidematkustaja2

Liikkeellä oli moni muukin. Jono kiemurteli pitkälle aulaan, uudistuneessa Cafe Victorissa munkkirinkilät möivät itse itsensä. Yleisökierros alkoi historiamaalauksista, itse hiippailin näyttelyn viimeiseen huoneeseen – aloitin lopusta.

schjerfbeck_taidemuseo_taidematkustaja3

Helene Schjerfbeck kuoli vuonna 1946 Ruotsissa Saltsjöbadenin kylpylähotellissa, jossa oli viettänyt viimeiset vuotensa. Ennen sitä hänen elämäänsä oli mahtunut erilaisia elämänvaiheita aina Pariisin-opinnoista pitkään oleskeluun Hyvinkäällä ja Tammisaaressa. Itselleni tärkeimmät teokset sijoittuvat 1900-luvun ensimmäiselle ja toiselle vuosikymmenelle. Monia koskettavat eniten hänen viimeiset, Saltsjöbadenin omakuvat.

schjerfbeck_taidemuseo_taidematkustaja5schjerfbeck_taidemuseo_taidematkustaja6schjerfbeck_taidemuseo_taidematkustaja4

Huone huoneelta näyttely vai paranee. Inspiroiduin lähes kaikesta: Schjerfbeckin paletista, hänen hiljaisista naisistaan, interiööreistä sekä keinutuoleista. Hiljaisuus-huoneessa aika tuntui pysähtyneen. Kaksi suosikkiani, Maria sekä muotokuva Anna Lintumäestä, oli ripustettu vierekkäin. Olisin voinut viettää huoneessa loppupäivän.

Vasta poistuttuani museosta tajusin, etten edes ollut käynyt näyttelyn ensimmäisessä salissa varhaisten maalausten parissa – lähdin keinutuolien parista takaisin, koska halusin nähdä vielä kerran Hiihtäjättären punaiset posket.

On kiinnostavaa, miten kaikkien aiemmin nähtyjen näyttelyiden, luettujen elämäkertojen ja museokaupoista haalittujen postikorttien jälkeenkin tämä verrattain pieni ja intiimi näyttely avasi jälleen uuden aukeaman omaan Schjerfbeck-historiaani.

Vain parhaat näyttelyt pystyvät sellaiseen.


Teoskuvat ylhäältä alas:

Omakuva, en face II, Saltsjöbaden, 1944 tai 1945.
Hiljaisuus (Anna Lintumäki), 1907 ja Maria (mallina taiteilijan käly), 1909.
Äiti (Olga Schjerfbeck), 1902.
Hiihtäjätär (Englantilainen), 1909.

Kesätärpit kehäkolmosen ulkopuolella.

Screenshot 2016-06-09 14.15.28

Vaikka ulos katsoessa epäilyttääkin, on kesä jo hyvässä vauhdissa. Tämä tarkoittaa tietysti kesänäyttelyiden avautumista! Viimeistään Mäntän kuvataideviikkojen startti saa tajuamaan, että hei, sehän on kohta ohi ja vaikka mitä pitää nähdä. Kesällähän kuuluu reissata, joten tässä tärppejä muualta kuin Helsingistä:

Mäntän kuvataideviikot

12.kesäkuuta–31. elokuuta
Koska näyttelyn nimi on Kommandona.

Salon de Porveaux Porvoossa

10. kesäkuuta–7. elokuuta, Porvoon taidetehdas
Koska nykytaidenäyttelyn lähtökohtana on rokokoo ja sehän nyt vaan kuulostaa täydelliseltä kesänäyttelyltä.

Ron Mueck Tampereella

16. lokakuuta asti, Sara Hildénin taidemuseo
Koska se giganttinen vauva nyt vaan on niin outo.

Baltiska Speglingar – Heijastuksia vuodelta 1914 Turussa

28. elokuuta asti, Turun taidemuseo
Koska älyttömän kiinnostava historiallinen tausta: vuonna 1914 järjestetyssä näyttelyssä oli 3 500 teosta ja 850 000 kävijää. Mitä ihmettä?

Khronoksen talo Raumalla

Koska ”Nyt Suomesta etsitään kiinteistöä, johon Khronos, ajan jumala, voisi asettua asumaan.” Onko kutkuttavampaa ajatusta? IC-98:n projektiin ja sen vaiheisiin voi tutustua Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseon Galleriassa.

Lumipalloefekti Torniossa ja Kemissä

2. lokakuuta asti, Aineen taidemuseo Torniossa ja Kemin taidemuseo
Koska on mahtavaa, että kesänäyttelyn nimi on Lumipalloefekti. ”Ei se Pohjois-Suomi nyt niin paljon Lontoosta eroa. Kuvataiteessa vilisevät samat teemat, ja mielenkiintoisia taiteilijoita on niin paljon, ettei yhteen näyttelyyn mahdu”, summaa kuraattori Veikko Halmetoja.

+ museoekstra

Paavo Nurmen kotitalo Turussa

avoinna 13. kesäkuuta, 27.–29. kesäkuuta ja 2. heinäkuuta
Koska luin tämän. Katsoin kalenteria ja huonolta näyttää tämänkin kesän kohdalla. Please Urheilumuseo, lisätkää vielä ainakin yksi aukiolopäivä parhaaseen loma-aikaan heinäkuun puoleen väliin?

 

Kuva: Salon de Porveaux -kutsukortista.

Vuoden merkittävimmät.

Sallinette, että palaan vielä vuoteen 2015, vaikka eletään jo helmikuuta. Pohdin viime vuotta – nähtyjä näyttelyitä, tehtyjä reissuja ja niiden herättämiä tunteita.

Vuoden riemastuttavin

Jaques Henri Lartigue Turun taidemuseossa. Mikä joie de vivre!  Ihana Riviera piristi keskellä ankeinta Suomen kesää. Uimahousut, aurinkolasit, Bibit ja Mimit. Olivatko kuvat todella mustavalkoisia? Mielessäni niissä paistaa Välimeren aurinko.

lartigue_chouvalton_taidematkustaja

Vuoden paras museo

Mauritshuis Haagissa. Hieno, ihmisen kokoinen museo, jolla ihan hurja kokoelma, muun muassa Vermeerin Tyttö ja helmikorvakoru sekä Het putterje, josta kirjoitin enemmän täällä. Kuten olen aiemminkin todennut, rakastan pieniä museoita joista selviää tunnissa ulos.

vermeer_taidematkustaja

Vuoden koskettavin

My East is Your West -näyttely Venetsian taidebiennaalissa. Shilpa Guptan ja Rashid Ranan yhteisnäyttely vanhassa venetsialaisessa palazzossa vei sydämen. Kuratoriaalinen konsepti yhdisti Intian ja Pakistanin, mutta itselleni mieleenpainuvinta oli yllättävä kohtaaminen toisella puolella maailmaa olevan pakistanilaisen perheen kanssa reaaliajassa, videoteoksen välityksellä.

my east is your west_taidematkustaja

Vuoden pisin jono

Anne Frank -museossa Amsterdamissa. Kaksi matkalaista ajatteli piipahtavansa vain kirjakauppaan – turha toive. Jono kiersi pitkälle kadulle ja kanaalinvartta pitkin, maaliskuussa. Millaistahan siellä on heinä-elokuun sesonkina?

Vuoden ajankohtaisin

Taidehallin Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen näyttely. Lue enemmän täältä.

kalleinen1_taidematkustaja

Vuoden kuumottavin

Pompeiji. Jos menee Napoliin, sitä ei voi väliin. Rauniokaupunki ylitti kaikki odotukset – joskin kävi myös voimille. Viimeisellä kolmanneksella raskaana pystyin suorittamaan vain arviolta yhden kolmanneksen koko kaupungista. Loppuaika oli meni huilatessa terassilla kylmä cokistölkki kädessä. Kiittelin itseäni, kun näin auringonpistoksista kärsivien, puskiin oksentelevien turistien hoippuvan pois alueelta.

napoli_taidematkustaja9


Kaiken kaikkiaan vuosi 2015 oli täynnä hienoja näyttely- ja museokokemuksia niin koti- kuin ulkomaillakin. Näkemättä jäi mm. Carol Raman näyttely EMMAssa – se harmittaa. Paljon jäi myös kirjaamatta blogiin, siitäkin syystä, että aloitin vasta kesällä. Pidin Venetsian biennaalin päänäyttelystä – se oli parempi kuin kahtena edellisvuonna. Cartier-Bressonin kävin katsomassa Ateneumissa kahdesti, mutta en kirjoittanut. Osaksi siksi että kuvaaminen näyttelytiloissa ei ollut sallittua, mikä tekee blogaamisesta vaikeampaa. Näyttely sinänsä oli kiinnostava ja runsas.

Mistä te piditte vuonna 2015?

Kaksi ylintä kuvaa:

Jacques Henri Lartigue: Chou Valton, Cap d’Antibes, 1932. Ministère de la Culture-France / AAJHL.
Johannes Vermeer: Meisje met de parel, n. 1665. Mauritshuis.

(edit 12.2. Lartique korjattu muotoon Lartigue – kiitos lukijalle!)

Syksyn näyttelytärpit: Varsinais-Suomi.

Laura Konttinen: sland with no memory, 2014 pigmenttivedos.

Vietin aamupäiväni tarkastellen syksyn näyttelytarjontaa pääkaupunkiseudun ulkopuolella ja ilhaduin: paljon hyviä juttuja tulossa. Koska en voi enkä halua paeta Turku-rakkauttani, keskityn tässä postauksessa erityisesti Varsinais-Suomen näyttelytarjontaan. Pääkaupunkiseudun näyttelytärpit syksylle voit tsekata tästä postauksesta.

Museot

Taidemuseon Studio ja Pimiö kannattaa tsekata aina museossa käydessään. Pimiössä esillä on nykytaidetta kansainvälisiltä nimiltä, syksyllä Turner Prize -voittaja Elizabeth Pricen jo hieman vanhempi teos User Group Disco (2009).

Jouna Karsin teokset ovat usein ryhmänäyttelyiden herkkua – nyt taiteilijalla on riemukseni koko Studio yksin käytössään.

Näyttelyt esillä 9. lokakuuta–22. marraskuuta.

Verkkosivujen mukaan luvassa on aavemaisia tunnelmia ja sehän vain passaa syksyllä. Lisäksi esillä Ville Anderssonin Vuoden nuori taiteilija -näyttely sekä jouluherkkuna nukkekoteja Lontoon Victoria & Albert Museum of Childhoodin kokoelmista. Ei nykytaidetta, mutta silti ihanaa.

Juhana Moisanderin näyttely avautuu 27. marraskuuta.

Nimistä päätellen superkiinnostava katsaus suomalaisen nykytaiteen tilaan: Erno Enkenberg, Sami Havia, Pauliina Kaasalainen, Laura Konttinen, Teemu Korpela, Sampo Malin, Niina Mantsinen, aKaroliina Paappa, Sami Parkkinen, Tiina Pyykkinen, Maria Teeri & Janne Nabb, Taneli Rautiainen, Bita Razavi ja Camilla Vuorenmaa. Näyttely on ollut kesän ajan esillä Bury Art Museumissa Manchesterissa.

Muistakaa ystävät Salon taidemuseo; junallakin pääsee kätevästi niin Helsingistä kuin Turusta melkein ovelle. Näyttely esillä 17. lokakuuta 2015–17. tammikuuta 2016.

Galleriat

Gallerioiden osalta haluaisin vinkata tekemään galleriakierroksen Turussa NYT. Vielä nimittäin ehdit seuraaviin:

Tapahtumat

New Performance Turku -festivaali on jo neljännen kerran järjestettävä kansainvälinen performanssifestivaali Turussa. Tapahtumissa kannattaa käydä ennakkoluulottomasti vaikkei tunnistaisi yhtään nimeä ohjelmasta. Jos ei muuta, niin ainakin kannattaa käydä tsekkaamassa Antti Laitisen Armour-performanssi Vartiovuorella. Laitisen työskentelyä on hauska seurata.

Festivaalin tapahtumat eri puolilla Turkua 28. syyskuuta– 4. lokakuuta.

Kuva: Laura Konttinen: Island with no memory, 2014. Pigmenttivedos. Näyttely New Narrative and Reader – Kuvan uudet tarinat, Salon taidemuseo.