On siis Kuvan Kevät.

RüfEmilia

Se aika vuodesta, jolloin pääsee tutustumaan Taideyliopiston Kuvataideakatemian kuvataiteen maisteriksi valmistuvien taiteilijoiden teoksiin. Näyttely on löytänyt kotinsa Kuvataideakatemian Exhibition Laboratorysta Helsingin Merimiehenkadulta. Tänä vuonna näyttely levittäytyy myös esimerkiksi galleria Forum Boxiin.

Taiteilijoihin ja teoksiin voi tutustua etukäteen Kuvataideakatemian verkkosivuilla http://www.exhibitionlaboratory.fi/kuvan-kevat. Pidän erityisesti siitä, että jokaisesta valmistuvasta taiteilijasta on otettu hyvä kuva – tähän panostaminen kannattaa niin museoiden kuin gallerioidenkin. Kuvan Kevät -näyttelyyn on vapaa pääsy ja luulisin, että näyttelystä voi myös ostaa teoksia, vaikka mainintaa tästä en verkkosivuilla nähnytkään.

Perjantaina 13. toukokuuta järjestetään myös Kuvataideakatemia Open Studios -tapahtuma, ilmeisesti ensimmäistä kertaa koskaan. Tapahtumassa pääsee kurkkaamaan taideopiskelijoiden työhuoneisiin, ja ohjelmassa on myös keskustelua ja näyttelyitä. Käykää tsekkaamassa: Kuvataideakatemian Open Studios

Kuvan kevät 7.–29. toukokuuta 2016, Exhibition Laboratory, Project Room, Kampin Narinkkatori ja Forum Box

Kuva: Emilia Rüf: Meïssa, 2016, HD video.

 

Mainokset

Kun Firenze on jo nähty (vai onko?).

firenze_taidematkustaja_1

Firenze on Rooman ohella kaikista Italian taidekaupungeista se kaikkein klassisin matkakohde. Stendhalin syndrooma, tiedättehän.

Vietin kymmenisen vuotta sitten hienon kevään Firenzessä opiskelijavaihdossa. Yliopisto oli lakossa, lomalla ja taas lakossa, joten kaupungin koluamiselle oli aikaa. Sinisellä 20 euron (luultavasti alkujaan varastetulla) fillarilla oli hyvä suhata ympäri kaupunkia kunhan pysyi poissa historiallisesta keskustasta viikonloppuisin. Huolettomana, taidenälkäisenä ja halvoilla espressoilla vauhditettuna. Giotto ja Cimabue, Masaccio, Perugino, Benozzo Gozzoli. Sittemmin olen palannut kaupunkiin useamman kerran, viimeksi kesälomalla pari vuotta sitten.

Firenzestä on helppo nimetä useampia taidenälkäisen must-see-kohteita. Ensikertalainen valitsee useimmiten näiden joukosta:

  • Galleria degli Uffizi – varaudu jonottamaan ainakin pääsiäisenä alkavalla kevätsesongilla ja kesällä. Toisaalta jonossa aika kuluu mukavasti kanssajonottajien kanssa jutellessa. (edit 9.5. Kommenttiboksista hyvä vinkki: voit ostaa lipun Uffiziin myös San Marcosta tai Galleria dell’Accademiasta, varsinkin San Marcosta sen saa usein jonottamatta. Toki slottiajat eivät ole takuuvarmoja sesonkiaikoina, kuten Twitterissä huomautettiin).
  • Galleria dell’Accademia – täällä on se Daavid.
  • Santa Crocen fransiskaanikirkko – suuri määrä julkkishautoja (Michelangelo, Machiavelli, you name it) sekä Giotton upea freskosykli.
  • Duomo – jonota, jonota, jonota. Kun pääset sisään, olet ehkä hieman pettynyt pelkistetystä ulkoasusta, kunnes huomaat käsittämättömän yliampuvan Giorgio Vasarin feskon kupolissa.

Nämä kaikki ovat ehdottomasti käymisen arvoisia paikkoja. Mutta mitä jos Firenzessä on tullut jo käytyä ja Uffizit, Duomot ja Santa Crocet on nähty?

Tässä muutama oma suosikkini.

San Marcon museo ja luostari

firenze_taidematkustaja_3

Vanha dominikaaniluostari, josta on tehty museo. Vilkkaalla ja hälyisellä aukiolla olevan fasadin takaa avautuu ihastuttava ja rauhallinen sisäpiha freskoineen. Museosaleissa on pysähtynyt tunnelma, mutta todellinen helmi löytyy toisesta kerroksesta. Fra’Angelicon Annunciazione sekä 44 makuusoppea, joissa kaikissa Angelicon tai hänen assistenttiensa maalaamat pienet freskot 1440-luvulta.

firenze_taidematkustaja_2

San Miniato al Monte

San Miniaton kirkko Arno-joen ja kaupunginporttien toisella puolella, korkealla kukkulalla on Firenzen kaunein. Monet taivaltavat Piazzale Michelangiololle, joka on oikeastaan vain parkkipaikka Daavid-patsaan kopiolla. Kun jatkat Piazzalelta vielä pienen matkan kukkulaa ylös, saavut San Miniatolle. Toisin kuin San Marco, San Miniaton luostari toimii yhä luostarina, ja munkkien valmistamia tuotteita myydään pienessä puodissa kirkon vieressä.

Kävin ensimmäisen kerran San Miniatolla tammikuussa, sateisena ja sumuisena päivänä. Duomon kupoli erottui juuri ja juuri maisemassa eikä kirkossa ollut ketään kryptassa laulavia munkkeja lukuunottamatta. Vastaavaa tunnelmaa en tule luultavasti koskaan enää kokemaan, mutta palaan San Miniatolle kerta toisensa jälkeen.

Kirkkotilaa hallitsee upea 1200-luvun lopun mosaiikki. Osa muista teoksista on korvattu kopioilla tai viety pois museoihin. Pieni on tässä tapauksessa kauniimpaa kuin suuri ja ehkä enemmän kuin missään mualla, San Miniatolla pääsee varsin lähelle myöhäiskeskiaisen kirkkotilan tunnelmaa. Mene heti aamulla tai juuri ennen sulkemisaikaa.

firenze_taidematkustaja_4

firenze_taidematkustaja_5

taidematkustaja_firenze_6

Santa Maria del Carmine

Cappella_brancacci,_Cacciata_di_Adamo_ed_Eva_(restaurato),_Masaccio

Santa Maria del Carminen kirkossa Oltranossa, eli Arno-joen toisella puolella, on Cappella Brancacci. Itse kirkko on keskellä parkkipaikkaa sijaitseva ruskea möhkäle, mutta Cappella Brancaccista löydät Masaccion Aatamin ja Eevan.

Viimeistään tässä vaiheessa Stendhalin syndrooma on lähellä.

Varaudu hienovaraiseen kyynerpäätaktiikkaan, sillä kappeliin päästetään vai tietty määrä porukkaa kerrallaan viidentoista minuutin sloteissa.

Brancaccista näkemäänsä kannattanee siirtyä sulattelemaan lähistön aukioille. Yksi viehättävimmistä piazzoista Firenzessä on Santo Spiriton aukio, niin ikään Oltranon puolella.

Toinen hyvä paikka aperitivolle löytyy myös lähistöltä, Piazza della Passera Via dello Spronen ja Toscanellan kulmassa.

 

 

 

 

 

 

 

firenze_taidematkustaja_7

firenze_taidematkustaja_8

Peruginon Crocifissione-freskot Santa Maria Maddalena dei Pazzissa

Jos olet Perugino-fani ja aikaa sekä staminaa riittää, tätä kohdetta kannattaa ehdottomasti väijyä. Itse olen yrittänyt käydä Santa Maria Maddalena dei Pazzissa useamman kerran ja yhden kerran olen onnistunut. Se vaati muutaman hutikäynnin, ovikellon rimputusta ja vartijan suostuttelua. Vaivannäkö kannattaa: Peruginon hienot freskot sijaitsevat kellarimaisessa tilassa erinomaisen upeina ja hienosti säilyneinä.

Tarkistin ikivanhasta matkaoppaastani: aukioloajoiksi ilmoitetaan italialaisittain loogisesti ma-la 9–11.50 & 17-17.20 & 18.10–18.50 sekä sunnuntaisin 9–10.45 & 17–18.50. Pitävätkö ajat paikkansa? Luultavasti eivät. TripAdvisorissa paikka on saanut kaksi arvostelua: ”average” ja ”terrible” sekä katkerahkon tilityksen hankalista aukioloajoista.

Onko sinulla parempaa tietoa? Kerro se meille.

Santa Trinitàn kirkko ja Cappella Sassetti

Santa Trinitan kirkko on helppo ohittaa. Interiöörikään ei ole kovin erityinen lukuunottamatta Cappella Sassettia ja Domenico Ghirlandaion freskoja. En tiedä kummasta firenzeläisestä mestarista pidän enemmän: Ghirlandaiosta vai Benozzo Gozzolista. Onneksi ei tarvitse päättää. Ghirlandaion oli Michelagelon opettaja ja Cappella Sassettin lisäksi hänen freskojaan voi ihailla Santa Maria Novellan kirkossa. Cappella Sassettin freskosyklissä näyttäytyy 1400-luvun Firenze. Paimenten kumarrus -aiheinen alttaritaulu on yksi viehättävimpiä teemasta tehtyjä kuvauksia. Ole tarkkana aukioloaikojen kanssa myös täällä; tarkista ne matkaoppaastasi.

Domenico-Ghirlandaio-Adoration-of-the-Shepherds-Santa-Trinita-Church1

Mikä on sinun suosikkinähtävyytesi Firenzessä? Entä suosikkiravintolasi? Vinkkaa niistä Twitterissä tai kommenttiboksissa.

Kuvat
Masaccio: Wikimedia Commons
Ghirlandaio: blog.studentsville.it

Kortinpurkutalkoot.

IMG_1539

”Minneköhän nämäkin kuvat on tallennettu?”, kysyi mieheni ja kanssamatkustajani muutama päivä sitten selaillessaan kameran sisältöä. ”Ööööö… ehkä jonnekin… tarkistan….”, vastasin epämääräisesti. Totuuden nimissä on sanottava, etten ollut ollenkaan varma oliko kuvia edes purettu kamerasta.

Muistikortinpurku, ehkäpä yksi ärsyttävimmistä hommista. Lomakuvia on usein liikaa, pahimmillaan useita satoja. En todellakaan kuulu niihin ihmisiin, jotka purkavat kameran muistikortin välittömästi, lajittelevat kuvat kansiohin, poistavat turhat ja käsittelevät parhaat niin, että jäljellä on 50 erinomaista kuvaa viikon lomareissulta. Pari vanhaa filmirullallista, eikös niin? Ainakin ennen ne riittivät hyvin.

Ja miksi juuri omat kuvat jäävätkin aina käsittelemättä? Olen neuvonut ja ohjeistanut sukulaisia ja ystäviä vastaavassa hommassa siinä määrin, että voisin alkaa vetää Muistikortilta kirjaksi -kursseja, joilla opeteltaisiin kansiointia, alkeellista kuvien käsittelyä, tekstittämistä ja kuvakirjan taittoa. Että vinkkinä vaan, jos kiinnostusta löytyy.

Sain kuitenkin tänä aamuna kansioitua koko kameran muistikortin, suuren kasan kuvia eri reissuilta. Joukossa oli aika monta kuvaa raunoista, veistoksista ja kissoista. Ja miten hienoja paikkoja on tullutkaan nähtyä viime vuosina! Urakan hyvänä puolena oli uppoutuminen kuviin määrin, että ajattelin tehdä pari juttua reissuvinkeistä. Viime kesän Napoli-postausta on luettu sen verran, että ehkäpä myös uudet reissupostaukset löytävät lukijansa. Kansiot auki, siis!

 

 

Taideostos kotona.

kotona-taidematkustaja

Vihdoin ja viimein sain Kuvanveistäjien ja taidegraafikoiden teosvälityksestä hankkimani vedoksen kotiin ja seinälle. Se kävi kehystettävänä ja komeilee nyt työpöydän yläpuolella. Teos on Päivi Hintsasen Tuulenvire oksien välissä (2014). Kehystys kävi näppärästi: jätin vedoksen Kaapelitehtaalle oston yhteydessä ja noudin sen paria viikkoa myöhemmin Grafoteekistä Pikkurobalta.

Tämän teoksen meille kotiin tyttäremme syntymän muistoksi. Tyttärelleni etsin myös omaa teosta, jonka hän saa halutessaan ottaa mukaansa sitten joskus. Taiteilija on jo mielessä, ehkä saan hankittua sen jo yksivuotispäivään mennessä.

hintsanen-taidematkustaja

Onneksi en ole sisustusbloggari – teosten kuvaaminen on hankalaa ja hermojaraastavaa. Tässä vielä, asiaankuuluvilla heijastuksilla tietysti.

Lisää taiteen hankkimisesta voit lukea aiemmasta postauksestani.

 

 

 

 

Eri mieltä – nykytaiteen mielenosoitus.

Joulun alla ainakin itselleni käy usein niin, että näyttelykäynnit jäävät vähemmälle kaikessa (muka)jouluhässäkässä. Kävin Kiasman kaupassa joululahjaostoksilla, ja koska pikkumatkustaja tuhisi tyytyväisenä vaunuissa, ehdin nähdä Eri mieltä – nykytaiteen toisinajattelijoita -näyttelyn, joka oli jostain syystä jäänyt katsomatta. Ja onneksi kävin – näyttelyssä oli monia mainioita teoksia.

IMG_0716

Suurin riemastuksen aihe oli löytää näyttelystä Mika Rottenbergin videoteos Puristus (2010). Taiteilijan koominen ja makaaberi teos No Nose Knows jäi varmasti monen mieleen Venetsian biennaalista. Jari Silomäen valokuvasarja Me olemme vallankumous oli mustavalkoisessa yksinkertaisuudessaan hieno. Silomäen Sääpäiväkirjan suurena fanina olin heti myyty.

Kiasmassa on usein sen verran perinpohjaiset näyttelytekstit, että oikeastaan kuka tahansa voi kävellä sisään ja saada paljon irti näyttelystä kuin näyttelystä. Turha taidepuhe on karsittu pois ja hyvä niin. Tällä kertaa jätin itse tekstit väliin ja keskityin teoksiin.

Klikkailin kotona kuitenkin vielä Kiasman verkkosivuille ja luin, että ”näyttelyn taustalla on ranskalaisen filosofin Jacques Rancièren ajatus, että politiikka ja demokratia ovat perusluonteeltaan tasa-arvoon perustuvaa kiistelyä – erimielisyyttä”, ja että näyttely esittelee 19 nykytaiteen toisinajattelijaa.

Jäin miettimään, että tässä ajassa ja yhteiskunnassa nykytaiteilija taitaa olla tahtomattaankin toisinajattelija, vaikkeivät teokset leimallisen yhteiskunnallisesti latautuneita olisikaan. Taiteilijuus on itsessään valinta olla eri mieltä. Pohdin samalla jälleen kerran sitä, miten hienolla tavalla nykytaide voi välittää ajankohtaisia viestejä ja tulkita maailmanpoliittista tilannetta hyvinkin hienovaraisesti.

Näyttely tarjosi hyvän hengähdystauon joulukrääsämaahan, ja mikäli olisin historian opettaja yläkoulussa tai lukiossa, veisin oppilaani pikapikaa katsomaan näyttelyn. Sillä jonkun on tärkeä muistuttaa, miksi ääntä kannattaa yhä pitää.

IMG_0719

IMG_0730

Kuvat ovat takuuvarmaa kännykkälaatua – kamera jäi tällä kertaa kotiin. Kuvien teokset ylhäältä alas:

Tom Molloy: Protesti (2010)
Cristina Lucas: La liberté raisonnée (2009)
Lise Harlev: You Think It’s Wrong (2015)

Eri mieltä – nykytaiteen toisinajattelijoita Kiasmassa 20. maaliskuuta 2016 asti.

 

Nykytaidetta joululahjaksi.

Mitä hankkia joululahjaksi rakkaalle ihmiselle, jolla on jo kaikkea? No taidetta tietysti. Taidehankinta on persoonallinen lahja, joka ei jää kaapin perukoille pölyttymään.

pariisi1-taidematkustaja

Kirjoitin syyskuussa nykytaiteen hankkimisesta. Nämä vinkit pätevät tietysti myös lahjat mielessä. Joulun alla voi kuitenkin hyödyntää myös muutamia erikoistilaisuuksia. Designmyyjäisistä ja -markkinoista on tullut suosittuja joulunalustapahtumia mutta entäpä nykytaidehankinnat?

Kokosin alle muutamia vinkkejä. Tarkistathan aina tarkat tiedot tapahtumajärjestän sivuilta.

Galleriat

Galleriat ovat avoinna normaalisti joulunalusaikaan, ja tälläkin hetkellä sekä ensi viikosta alkaen Helsingin seudun gallerioissa on esillä erinomaisia näyttelyitä. Tässä pari poimintaa:

Galleria Amassa avautuu 27.11. Kaisu Koiviston näyttely, Galerie Forsblomilla puolestaan ruotsalaisen Linn Fernströmin näyttely.

Yleensä viikonloppuisin avoinna olevassa ARTag-gallerian showroomissa on esillä Anni Rapinojan teoksia (12.–20.12) ja aukiolaikoja on muutenkin pidennetty näin joulun alla: galleria on tuolloin avoinna myös viikolla maanantaista perjantaihin klo 14–18. ARTagillä on nettikauppa: http://www.artaggallery.com/.

Tyylikkäässä Lokal Helsingissä on aina kiinnostavaa taidetta ja designia – myymälän sekä nettikaupan valikoimassa myös pienempiä juttuja, kuten nämä ihanat aakkoskuutiot!

pariisi2-taidematkustaja

Myyjäiset ja markkinat

Kuvataideakatemian opiskelijoiden joulumyyjäiset 11.–13. joulukuuta Exhibition laboratory, Merimiehenkatu 36 Helsinki

Suositut joulumyyjäiset ovat muuttaneet Kuvataideakatemian näyttelytilaan Exhibition Laboratoryyn. Tapahtuman Facebook-sivujen mukaan tänä vuonna paikalla olisi myös kehystäjän myyntipiste!

Helsingin kivipainon muuttomyyntitapahtuma 11.–12.joulukuuta Nilsiänkatu 11-13 F 49 Helsinki

Helsingin kivipaino muuttaa, minkä vuoksi teoksia on myynnissä verkossa sekä paikan päällä tapahtumassa. Verkkokauppa vaikuttaa kätevältä, toivottavasti toimii myös käytännössä: https://holvi.com/shop/aloise/ (Kivipainon verkkosivuilla ajankohtaista-osio on sen sijaan pävitetty viimeksi tammikuussa 2015, eli kannattanee seurata tuota verkkokaupan osoitetta).

TOKYOn joulumyyjäiset 27.–29. marraskuuta
Hämeentie 125 (Mediakeskus Lume) Helsinki

Aalto ARTSin opiskelijoiden joulumyyjäiset. Myyjäisissä pääasiassa muotoilua ja käsityötä, mutta myös taidetta.

Ornamon Design Joulumyyjäiset 4.–6. joulukuuta
Kaapelitehdas Helsinki

Ornamon myyjäisissä mm. taidekäsityötä ja grafiikkaa. Tänä vuonna myyjiä on mukana yli 200, mukana ensimmäistä kertaa myös Grafian, eli Visuaalisen viestinnän suunnittelijoiden järjestön jäsenet.  Huomaathan myös nettimyynnin (joka varmaankin kannattaa tsekata paremmin lähempänä tapahtumaa): http://ornamonjoulu.aarium.com/

pariisi3-taidematkustaja

Museot

Näiden lisäksi monissa museoissa järjestetään joulumyyjäisiä ja -markkinoita, esimerkiksi Kansallismuseossa ja Espoon WeeGeessä. Näissä toki useimmiten mynnissä on käsitöitä ja museon omien kauppojen tuotteita.

Samalla käynnillä voi hankkia taiteen kuluttajalle myös edullisemman hintaluokan lahjan: museokortin, jolla nykytaide-elämykset voi taata koko ensi vuodeksi.

Edit 23. marraskuuta: Taidehallista vinkattiin ystävällisesti, että myös Nuoret 2015 -näyttelyn teokset ovat myynnissä. Eli kyseessä on paitsi hieno, suomalaisen nykytaiteen tulevaisuuden lupauksia esittelevä kokonaisuus, voi teoksia kaiken lisäksi hankkia myös kotiin. Näyttely avautuu 28. marraskuuta: http://taidehalli.fi/


Tässä siis muutamia Helsingin seudun tapahtumia. Vinkatkaa kommenttiboksiin, jos tidätte erityisesti joulunalusajan nykytaidetapahtumista niin lisään listaan! Voin lisätä kategorian myös Helsingin ulkopuolisille tapahtumille.


Tämän postauksen kuvat parin vuoen takaiselta reissulta Pariisista. Koska Pariisi on Pariisi: taidematkustajan, -shoppaajan, -hoppaajan ja -entusiastin unelmakaupunki , erityisesti nyt ja kaikesta huolimatta.

Vuoden tärkein näyttely?

Vuosi 2015 lähestyy loppuaan ja alkaa olla aika paketoida vuoden näyttelykokemukset – hitit ja hutit. Ennen sitä kannattaa vielä kiiruhtaa Taidehalliin, jossa on esillä Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen näyttely 101 Kaikkien puolesta. Tässä saattaa hyvinkin olla vuoden tärkein näyttely.

101 kaikkien puolesta Taidehalli Taidematkustaja

Muistanette, kun teoskokonaisuutta varten etsittiin sataa suomalaista? Näyttely pohjautuu Kalleisten vierailuihin näissä sadassa kodissa ympäri maata. Osallistujat edustavat tilastollista poikkileikkausta Suomen väestöstä: heistä 51 on naista ja 49 miestä, yksi on suorittanut tohtorintutkinnon, viisi on rekisteröityjä maahanmuuttajia, kuusi suomenruotsalaista ja 30 asuu Uudellamaalla.

Taidehallin suuri sali on varattu jättimäiselle projisoinnille ja kävijä istuu korokkeella olevalle nojatuolille valitsemaan haluamansa haastattelun. Tämä luo kiinnostavan tilanteen: muut näyttelykävijät seuraavat samalla väistämättä sinun valintojasi. Haluatko tietää vastanneiden kannat aseiden omistukseeen vai susien määrään Suomessa? Entä taiteen vaikutus elämään? Koska kaikkia haastatteluja ei yhden näyttelykäynnin puitteissa ole mahdollista nähdä, joutuu kävijä pohtimaan myös itselleen tärkeitä kysymyksiä: mikä on minulle tärkeää?

Mäntän kuvataideviikoilla nähty Vaikuttavien kirjojen kirjasto esillä myös Taidehallissa. Siinä missä installaatio jäi kuvataideviikoilla vähän irralliseksi, on se nyt kiinteä osa kokonaisuutta ja avautuu luonnollisesti paremmin. Lainauskortteja lukiessä vierähtää tovi jos toinenkin. Samalla jälleen pohdin, mikä olisi oma valintani kirjastoon. Haluaisinko vaikuttaa fiksummalta kuin olen? Vai valitsisinko häpeilemättä jonkun viihteeksi luokittelemaa kirjallisuutta? Entä klassikot?

Vaikuttavien kirjojen kirjasto Taidehalli Taidematkustaja

Näyttelyn koskettavin kokonaisuus on kuitenkin installaatio teokseen osallistuneiden muovaamista ”kiitollisuusesineistä”. Osallistujia pyydettiin miettimään yhtä ihmistä, joka on muovannut hänen ajatusmaailmaansa ja muovailemaan hänelle esine. Muovailumassasta tehdyt esineet ovat saaneet seurakseen lyhyet kertomukset siitä, miksi he ovat muovailleet juuri tällaisen esineen. Suuressa osassa ajateltiin läheisiä: äitiä, omia lapsia, puolisoa. Tarinat ovat erittäin koskettavia – mutta myös hauskoja. Tätä kirjoittaessani huomaan, että olen palannut mielessäni moniin tarinoihin päiviä näyttelykäynnin jälkeenkin.

Kiitollisuusesineet Taidehalli Taidematkustaja

Kiitollisuusesine Taidehalli Taidematkustaja

kiitollisuusesine taidehalli taidematkustaja

kiitollisuusesineet Taidehalli Taidematkustaja

Toivon, että näyttely nähtäisiin kokonaisuudessaan myös Helsingin ulkopuolella – sieltä kun suurin osa Kalleisten haastatelluistakin on kotoisin. Taidehallissa näyttely on esillä 22. marraskuuta saakka mutta älä jätä käyntiä viimeiseen viikonloppuun – saat nauttia riemastuttavista, raivostuttavista ja muuten ajatusta herättävistä suomalaisten mielipiteistä rauhassa ja ajan kanssa.

Napoli: arkeologinen museo ja vinkit.

Olen muutaman vuoden ajan luennoinut Matkailualan verkostoyliopiston matkailu taiteen poluilla -kokonaisuudessa Venetsiasta nykytaidekaupunkina. Kulttuurimatkailun opintokokonaisuudessa puhutaan myös eurooppalaisten Grand Tour -matkoista 1800-luvulla. Opiskelijoille Venetsiaan suuntautuneen taidematkailun historiasta jutellessani viittaan usein grand toureihin Venetsian kohdalla ja joskus samassa yhteydessä tulee asiaa myös Napolista. Osa tuon ajan kiertomatkailijoista jatkoi aina Napoliin asti tarkastelemaan Pompeijin ja Herculaneumin raunioita ja näkymää Napolinlahdelle.

Itse olen aina joutunut luennoidessa tunnustamaan etten ole koskaan nähnyt Napolia – matkat ovat aina suuntautuneet joko pohjoiseen tai etelämpään. Tänä kesänä oli siis vihdoin aika, odottelu sai riittää.

napoli_taidematkustaja10

Mitä Napolista nykymatkailijalle tulee ensimmäisenä mieleen? Vesuvius, meri, pizza, mafia ja kaaos. Ehkä kaupunkia piinannut jäteongelma. Näitä asioita mekin tietysti pohdiskelimme, kun kanssamatkustajan kanssa suuntasimme kohti Italiaa juhannuksen tienoilla. Tarkoitus oli viettää kaupungissa neljä päivää – yksi päivä näistä menisi Pompeijissa, yksi lähisaarilla. Etukäteen olimme suunnitelleet käyvämme myös Napolin arkeologisessa museossa.

Tässä vaiheessa on hyvä tunnustaa, että en ole suuri italialaisten arkeologisten museoiden fani. Liian usein ne ovat mielestäni liian suuria, vitriinit liian täynnä esineitä ja tekstit sekä tekniikka auttamatta vanhentunutta. Puolessa välissä olen jo puutunut. Hyvä balanssi ”haluan nähdä kaiken” -kanssamatkustajan kanssa on kuitenkin vuosien mittaan löytynyt, ja useimmiten selviämme museoista ulos molemmat tyytyväisinä näkemäänsä. Näin nytkin.

napoli_1

Napolin arkeologista museota pidetään yhtenä Italian keskeisimmistä arkeologisista museoista, jonka kokoelmiin kuuluu esineitä, mosaiikkeja ja seinämaalauksia erityisesti Pompeijin ja Herculaneumin kaivauksilta. Suosittelenkin ehdottomasti käymään museossa ennen retkeä kaivauskohteille – näin paikan päällä on helpompi hahmottaa kokonaisuus ja Campanian alueen villojen rikas koristemaalausperinne.

Hieman yllättäen museon kiinnostavimmaksi kokonaisuudeksi paljastui vaihtuva näyttely: ylimmän kerroksen Salone della Meridianaan koottu Pompei e l’Europa 1748–1943, joka esittelee Pompeijin kaivausten merkitystä eurooppalaisessa kulttuurihistoriassa. Täydellistä grand tour -matskua. Näyttely on toteutettu yhteistyössä École nationale supérieure des beaux-arts de Paris’n kanssa, josta oli lainassa ällistyttävän hienoja arkkitehtuuripiirustuksia kaivauksilta.

Näyttely on avoinna 2. marraskuuta asti, joten mikäli syysloma Napolissa kutsuu, näyttelyyn ehtii hyvin.

napoli_taidematkustaja11

Pompeijista kirjoitan toisen kerran, mutta tässä vielä parin päivän kaupunkiloman top-vinkit Napoliin:

  • Ihmiset ovat mielettömän ystävällisiä ja kiinnostuneita: kysy vinkkejä ja ohjeita rohkeasti.
  • ota hotelli historiallisen keskustan läheltä: julkiset kulkuyhteydet ovat mitä sattuu, vaikka kaupungista löytyykin ihan toimiva (joskin kummallisen autio) metro.
  • käy lähisaarilla: satamasta menee lauttoja noin tunnin välein. Matka lähimmälle saarelle (viehättävä Procida) kestää noin 45–60 minuuttia, Ischialle hieman kauemmin.
  • jätä aina tilaa herkuille: makeat leivonnaiset tiukan napolilaisen espresson kanssa ovat ihania.

Jos kaipaat tarkempia hotelli- tai ravintolavinkkejä, pistä kommenttia boksiin tai meiliin. Suosittelen myös erityisesti Zadie Smithin ja Jhumpa Lahirin ystäville matkalukemiseksi Elena Ferranten Napoli-sarjaa.

napoli_taidematkustaja12

Kuvista kiitos kanssamatkustajalle.